Korallieläin elää nerokkaassa symbioosissa levien kanssa. Lisäksi se osaa tehdä kalkkikuorta. Lopputuloksena on fantastisen värikäs ekosysteemi, koralliriutta. Mutta mitä onkaan käynyt koralleille 2000-luvulla, kun merivedet lämpenevät ja happamoituvat?
Meribiologi Jessica Haapkylä ja valokuvaaja Mike Flavell ovat tutkineet riuttoja yli kymmenen vuoden ajan uskomattomissa paikoissa: Havaijilla, Karibianmerellä, Uudessa-Kaledoniassa, Tahitilla, Malediiveilla, Indonesiassa, Australiassa.
Ilmastonmuutoksen aiheuttama meriveden lämpeneminen ja happamoituminen ovat ajaneet korallit ahtaalle. Haalistumisessa koralli menettää elintärkeän leväosakkaansa ja muuttuu valkoiseksi. Vuosien 2014-2016 harvinaisen pitkäkestoisen El Niñon seurauksena jopa 30 prosenttia Ison valliriutan pohjoisosan erittäin lajirikkaista koralliriutoista arvioidaan kuolleen haalistumiseen. Korallien ongelmia lisäävät hallitsematon turismi, meriveden saastuminen ja liikakalastus.
Vielä on toivoa pelastaa korallit
Korallien tulevaisuudesta ollaan montaa mieltä. Joidenkin ennusteiden mukaan niiden edessä ovat synkät ajat, kun taas toisten mukaan korallien monet keinot taistella meriympäristössä tapahtuneita muutoksia vastaan saattavat pelastaa ne.
Jotkut riutat ovat säästyneet haalistumiselta muun muassa syvältä kumpuavan viileän veden vaikutuksesta. Korallit kykenevät taistelemaan lämpeneviä olosuhteita vastaan vaihtamalla leväosakkaansa paremmin lämpimiä olosuhteita kestäviin. Myös korallien vastustuskyky on eräillä riutoilla kasvanut tautiepidemioiden jälkeen. Lupauksia herättävät korallien biokemialliset puolustuskeinot kuten mykosporiinin kaltaiset aminohapot, lämpöshokkiproteiinit ja antioksidantit. Happamoitumista vastaan korallit saattavat pystyä taistelemaan säätelemällä sisäistä pH:taan, jolloin ne pystyvät jatkamaan kasvuaan lämpimistä ja happamista olosuhteista huolimatta.
Koralliriuttojen tulevaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeää torjua ylimääräisiä stressitekijöitä, kuten heikkoa vedenlaatua ja liikakalastusta. Aika on korallien pahin vihollinen, sillä ympäristössä tapahtuneet muutokset ovat olleet niin nopeita, että on kyseenalaista, pystyvätkö kaikki korallilajit sopeutumaan vaadittavassa ajassa.
Mitä turisti voi tehdä suojellakseen riuttoja?
Matkailu koralliriutoille on kasvanut räjähdysmäisesti sukellusturismin kasvun myötä. Turismi on usein tärkein tulonlähde koralliriuttojen lähellä sijaitsevissa kehitysmaissa. Valitettavasti turismi jättää jälkensä koralliriuttoihin. Matkailijat ovat nykyään enemmän ympäristötietoisia, mistä johtuen ekoturismi on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi risteilijän kyytiin nouseva turisti voi omilla valinnoillaan vaikuttaa suoraan koralliriuttojen tilaan. Risteilyalusten ympäristökäytäntöjä on vertailtu muun muassa Friends of the Earth-järjestön sivuilla. Järjestön kokoamasta listasta (2016 Cruise Ship Record Card) ilmenee, että suurimmalla osalla risteilijöistä riittää parantamisen varaa ympäristön huomioon ottamisessa. Jätevesien tyhjentäminen mereen on edelleen yleinen käytäntö. Katso kuvia risteilyalusten jätepäästöistä täältä!
Sukellusturismin kääntöpuolia on riutan kuluminen sukeltajien koskettaessa koralleja, mikä lisää korallien rikkoutumista ja siitä johtuvia korallitauteja. Rikkoontuessaan korallit tarjoavat vähemmän suojapaikkoja kaloille. Turismin keskittäminen tietyille alueille kuten Isolla valliriutalla on tehty, vähentää muihin alueisiin kohdistuvia paineita. Ankkurien heittäminen tuhoaa koralleja, joten sukeltajia kuljettavat veneet pitäisi pystyä kiinnittämään poijuun sukelluskohteeseen saavuttaessa. Ennen matkaa kannattaa siis selvittää, miten sukelluskeskus on ottanut ympäristön huomioon.
Ekoturismin ylvään lipun alla seilaa monia paratiisimaisia kohteita, jotka ennen pitkää saattavat muuttua turismista johtuvan liikakäytön johdosta kaikkea muuta kuin houkutteleviksi. Ennen matkaa on syytä selvittää, mitä ekoturismilla tarkoitetaan kyseisessä kohteessa. Onko kohteessa jätevedenpuhdistusta, kierrätetäänkö siellä jätteitä, käytetäänkö kohteessa uusiutuvia energiamuotoja?
Oikeat ja sertifioidut ekoturismikohteet listattuna
Eri mailla on olemassa erilaisia sertifikaatteja ekoturismille, esimerkiksi Australiassa ekoturismikohteilla on Eco Certification. Indecon-järjestö edesauttaa ekoturismin kehittämistä Indonesiassa, vaikkei varsinaista ekoturismisertifikaatteja jakavaa, riippumatonta järjestöä maassa olekaan.
Maailmanlaajuinen kestävää turismia tukeva järjestö, Global Sustainable Tourism Council, myöntää sertifikaatteja ekoturismikohteille. Vanhin ja laajin ekoturismijärjestö maailmassa, The International Ecotourism Society (TIES), tukee paikallisia ihmisiä ja luonnonsuojelua hyödyttävän ekoturismin kehittämistä. Sen jäsenet ovat sitoutuneita ekoturismiin. Kehitysmaissa sijaitsevissa kohteissa saattaa tosin olla vaikeaa selvittää, kuinka ympäristöystävällinen kohde on, sillä todistusta tästä ei välttämättä ole saatavilla.
Syö kestävästi pyydettyjä kalalajeja
Turisti voi vaikuttaa koralliriuttojen liikakalastusongelmaan valitsemalla ruoakseen kestävästi pyydettyjä kalalajeja ja mereneläviä, joiden kannat eivät ole matalalla tasolla. Listan uhanalaisista merilajeista on julkaissut suomeksi WWF (WWF:n Kalaopas) ja englanniksi muun muassa Marine Conservation Society (Good Fish Guide).
Kaikkein tärkein asia korallien suojelussa on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen Pariisin ilmastokokouksessa sovitulle tasolle. Ilman sitä ovat muut suojelutoimenpiteet turhia.
Seuraamalla edellä kuvattuja ohjeita voidaan edesauttaa koralliriuttojen säilymistä tuleville sukupolville. Koralliriuttaekosysteemi on äärimmäisen tärkeä, sillä se tarjoaa ruokaa sadoille miljoonille ihmisille ja riutoille kohdistuvasta turismista saadaan vuosittain satojen miljoonien dollarien tulot.
Jessica Haapkylä on meribiologian tohtori, toimittaja ja tietokirjailija, jonka intohimo koralleihin ja sukellukseen ovat vieneet hänet seikkailuihin ympäri maailman. Mike Flavell on vedenalainen valokuvaaja, jolle koralliriutat ovat intohimo.
Kirjallisuutta:
Jessica Haapkylä:
Merten koralliparatiisit – tutkimusmatka herkkiin ekosysteemeihin
Emma Kari ja Kukka Ranta:
Kalavale
Tietokirja kalakaupan vaikutuksista kalakatoon
