Radio Suomipop on ollut jo kahdenkymmenen vuoden ajan osana suomalaisten arkea ja juhlaa. Juhlavuoden kruunaa lokakuussa ilmestyvä uudenlainen kirjakokonaisuus.
Tänään 20 vuotta täyttävän Radio Suomipopin historia julkaistaan upeana juhlakirjakokonaisuutena.
Radio Suomipop on ollut jo kahdenkymmenen vuoden ajan osana suomalaisten arkea ja juhlaa. Juhlavuoden kruunaa lokakuussa ilmestyvä uudenlainen kirjakokonaisuus.
Into Kustannus julkaisee lokakuussa yhdessä Nelonen Media -radioiden kanssa Radio Suomipop – Suomalaisuuden soundtrack –juhlakirjakokonaisuuden. Kanavan monitahoista historiaa juhlistetaan printtiteoksella ja uudenlaisella audiotuotannolla, joka yhdistää äänikirjan ja kuunnelman omaksi formaatikseen. Juhlakirjakokonaisuuden kansi tulee olemaan odottamisen arvoinen helmi juhlavuodelle.
“Juhlakirjakokonaisuuden eri formaatit tulevat kukin omalta osaltaan syventymään kirjan kokemuksellisuutta: uudenlainen audiotuotanto lähtee kuuntelijan näkökulmasta liikkeelle yhdistäen muun muassa perinteisiä äänikirjan, kuunnelman ja podcastin ominaisuuksia toisiinsa. Painetusta kirjasta tulee taas visuaalisesti vaikuttava kokonaisuus, jonka luokse haluaa palata kerta toisensa jälkeen.” toteaa Innon äänikirjakustantaja Camilla Gabrielsson.
Radio Suomipop on kahdenkymmenen vuoden aikana vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa populaarikulttuurikentässä. Kanavan persoonat – mm. Jaajo Linnonmaa, Anni Hautala, JuhaPerälä ja HovimuusikkoIlkka ovat nousseet radiotaivaalla aivan omaan galaksiinsa. Radio Suomipop on ollut vuosien saatossa myös mahdollistavana ponnahduslautana lukuisille kotimaisille artisteille. Esimerkiksi LauriTähkä ja ArttuWiskari lähtivät lentoon juuri Suomipopin siivittäminä.
”Valitsin rautakapassa asiakkaalle tapetteja ja kuulin, kuinka Suomipopilta pärähti eetteriin Mökkitie. Sen jälkeen myivät tarvikkeita jo muut jätkät. Suomipopin musavelhot antoivat minulle ja biisilleni mahdollisuuden!” Näin kauniisti kertoo kanavan merkityksestä uralleen ArttuWiskari. ”Olen maksanut velkaani Suomipopille tunnollisesti – sillä se olin minä, joka lahjoitti heille Hovimuusikon.”
Ja LauriTähkä jatkaa: ”Pakko myöntää – Tyttörukka oli hitti jo syntyessään, mutta Suomipop teki siitä megahitin!”
Painettu kirja sisältää reilusti paljastuksia ja runsaasti ennen julkaisemattomia valokuvia kanavan vieraista, risteilyistä, festareilta ja studion syövereistä. Kanavan vannoutuneiden fanien kohtaloilla on kirjassa oma, tärkeä roolinsa. Monet kuuntelijat ovat rytmittäneet koko elämänsä kanavan kanssa samaan tahtiin. Radio Suomipop – Suomalaisuuden soundtrack –juhlakirjan sisällöntuotannosta vastaa kirjailija Antto Terras.
”Juhlakirjakokonaisuuden myötä lukijat ja kuuntelijat pääsevät vieläkin lähemmäksi Suomen rakastetuimpien radioäänien elämää. Kirja antaa myös tekijöille mahdollisuuden kertoa myös ne hiemoimmat, mutta myös ne noloimmat hetket radiotaajuuksilla”, kertoo Radio Suomipop -radiokanavan ohjelmapäällikkö Sami Virtanen.
Lisätietoja:
Into Kustannus: Camilla Gabrielsson / 0456682223 / camilla.gabrielsson@intokustannus.fi
Nelonen Media: Sami Virtanen / 0505957024 / sami.virtanen@sanoma.com
Tämän viikon Innon kirjailijablogin vierailevana kynänä on Maria von Kügelgen, jolta on julkaistu yhdessä Vlada Laukkosen kanssa uutuuskirja Kaikki koodaa – Päivitä itsesi – Käytännön opas ajankohtaisiin digitaitoihin. Kaikki koodaa selittää helppotajuisesti ja runsaiden kuvien avulla pääpiirteet monesta IT-osaamiseen liittyvistä asiasta.
*
Suhtauduin nuorempana tietokoneisiin lähinnä epäluuloisesti. En muista, että lapsuudenkodissani olisi edes ollut tietokonetta. Joskus kavereiden luona näin satunnaisesti tietokoneella pelaamista.
Kuva: Klaus Welp
Lukion jälkeen menin opiskelemaan oikeustiedettä. Silloin tutustuin sähköpostiin, ohjelmina olivat elm ja pine. Aloin myös kirjoittaa esseitä tekstinkäsittelyohjelmistoilla. Ensimmäisen kerran kävin millään nettisivulla vasta yliopistosta valmistumiseni jälkeen. En olisi tuolloin uskonut, että tulen myöhemmin päätymään töihin ATK:n pariin.
Valmistuttuani toimin pitkään Verohallinnossa veroasiantuntijana. Työyhteisön nuorimpiin kuuluvana päädyin vähitellen epäviralliseksi ATK-tueksi. Kehittelin lisäksi töissä pieniä apuvälineitä työn helpottamiseksi, esimerkiksi Excelissä toimivia verolaskureita asiakaspalvelun avuksi ja wiki-pohjaista tiedonhallintaa. Yhä useammin tuli vastaan se, etten ymmärtänyt asioita tarpeeksi tai osannut tehdä sitä, mitä olisin halunnut.
Myöhemmin pääsin osallistumaan myös verotuksen tietojärjestelmien kehittämiseen. Ei minulla silloin ollut mitään muuta osaamista kuin verotusosaamista. Aika pian huomasin, että olisi hyvä varmaan ymmärtää jotain myös ohjelmistojen tekemisestä.
Ystävän kannustamana päädyin Helsingin yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä. Ei minulla ollut mitään urasuunnitelmaa tai tarkempaa ajatusta siitä, millaisiin töihin päätyisin opintojen jälkeen. En ollut varma edes siitä, tulenko suorittamaan tutkintoa valmiiksi vai en.
Muistan vieläkin sen opintojen alun turhautumisen, ahdistuksen ja kyyneleet, kun mikään ei tuntunut onnistuvan enkä mistään saanut kokonaiskuvaa siitä, mitä oikein oltiin tekemässä. Monta kertaa teki mieli luovuttaa.
Nämä muistot olivat mielessäni siinä vaiheessa, kun Vlada Laukkonen kyseli ihmisiä mukaan kirjoittamaan kirjaa IT-alan perusteista. Toivoin, että onnistuisimme kirjoittamaan kirjan, jonka avulla pystyisimme auttamaan muita samassa tilanteessa olevia.
Meillä oli tavoitteena pitää teksti riittävän yleisellä tasolla, jotta yleiskuva ei hautautuisi yksityiskohtien alle. Halusimme kirjaan myös runsaasti visualisointeja, koska monet asiat hahmottuvat paljon helpommin kuvan avulla. Kun perusasian on ymmärtänyt, siihen on paljon helpompi alkaa lisätä tarkempia yksityiskohtia niin paljon kuin itse haluaa.
Kaikki koodaa
Meille oli Vladan kanssa alusta asti selvää, että kirjaan tulisi faktojen lisäksi myös tarinoita. Halusimme kertoa, että IT-alalle on mahdollista päätyä hyvin erilaisia reittejä ja monenlaisista taustoista. Ilman esikuvia ei välttämättä tule mieleen, että IT-alalle voi suuntautua myös myöhemmin kuin suoraan koulun penkiltä.
Kirjan kirjoittamisessa varmaan suurin haaste oli kokonaisuuden laajuus. Miten me ikinä osaisimme valita kirjaan järkevän kokonaisuuden asioita ja kirjoittaa niistä oikealla tarkkuustasolla? Ja koska mekään emme tiedä kaikesta kaikkea, miten me saamme hankittua sen osaamisen, että kirjoitamme valituista asioista jotain olennaista? Ja mielellään ilman suurempia virheitä.
Aiheen laajuus johti lopulta siihen, että kirjoitimme ihan älyttömän paljon enemmän tekstiä kuin mitä yhteen kirjaan kannattaa laittaa. Jos kaikki oltaisiin runnottu kirjaan, siitä olisi tullut varmaan tuhatsivuinen järkäle, jota kukaan ei olisi jaksanut lukea. Vaikka mielestämme olimme pysyneet aika yleisellä tasolla, piti suurin osa sisällöstä vielä karsia pois. Osin kokonaisia lukuja, osin iso osa jäljelle jäävien lukujen sisällöstä. Pääosin tämä karsinta oli ehdottomasti hyväksi kokonaisuuden kannalta. Silti on välillä sellainen olo, että “kyllä tuostakin asiasta pitäisi kirjassa jotain olla.” Ja toisaalta, “oliko tuo nyt niin tärkeä asia, että piti jättää kirjaan”. Moni muukin rajaus olisi varmasti ollut perusteltu.
Kuten yksi IT-alalla työskentelevä ystäväni totesi: “Tää kirjan laajuus suhteessa pituuteen tekee kyl sen että kirjan jokaisen lauseen takana on joku ihan oikea ammattihaara jossa ihmiset tekee monta vuotta töitä ja puolien välimerkkien takana piilossa toinen mokoma joille ei nyt ollut vielä tilaa.”
Kun lopullinen teksti oli pääosin lyöty lukkoon, piti vielä miettiä kuvitus. Osin etsimme ideakuvia netistä, osin hahmottelimme niitä itse. Meillä oli onneksi ihana graafikko, joka onnistuneesti teki kirjaan selkiyttäviä kuvituksia jopa minun epämääräisten lyijykynäsyherrysteni perusteella.
Lisäksi piti miettiä muitakin visuaalisia elementtejä. Koska niin monet asiat kirjassa liittyvät muihin siellä esitettyihin asioihin, oli tarpeen kertoa lukijalle, mistä asioista ylipäätään löytyy kirjasta lisätietoa, ja missä tuo tieto sijaitsee. Nettisivuille tuollainen sisäinen linkitys on helppo tehdä, mutta miten ihmeessä sen toteuttaa paperikirjaan? Ja vielä niin, että linkitys löytyy helposti, muttei haittaa lukemista. Mielestäni onnistuimme tässä lopulta aika hyvin.
Koko prosessiin meni alkuideoinnista painotuoreeseen kirjaan yli kaksi vuotta. Välissä koronakin hidasti kirjoittamista, kun yht’äkkiä lapset olivatkin koko ajan kotona, ja muiden hommien lisäksi piti jatkuvasti laittaa ruokaa, tyhjentää ja täyttää tiskikonetta ja vielä opettaa vastahakoiselle teinille elokuva-arvostelun kirjoittamista ja CV:n tekemistä Canvalla.
Nyt, kun kirja on vihdoin käsissä, jännittää ihan kauheasti se, millaisen vastaanoton se saa. Tällaiseen projektiin laittaa itsensä likoon niin paljon, että on vaikea olla ottamatta arvostelua henkilökohtaisesti. Positiivinen palaute tietysti lämmittää ihan valtavasti!
*
Lue lisää Kaikki koodaa -kirjasta täältä. Kirja on saatavilla myös e-kirjana. Löydät sen kaikista tunnetuista e- ja äänikirjapalveluista.
Tämän viikon Innon kirjailijablogin vierailevana kynänä on Vlada Laukkonen, jolta on julkaistu yhdessä Maria von Kügelgenin kanssa uutuuskirja Kaikki koodaa – Päivitä itsesi – Käytännön opas ajankohtaisiin digitaitoihin. Kaikki koodaa selittää helppotajuisesti ja runsaiden kuvien avulla pääpiirteet monesta IT-osaamiseen liittyvistä asiasta.
*
Lapsuuden kodissani ei ollut tietokonetta. Sain ensimmäisen ikioman tietokoneen, kun 19-vuotiaana lähdin Rovaniemelle opiskelemaan taiteen maisteriksi. Sitä ennen pääsin käyttämään tietokonetta vain kirjastossa, kaverin luona ja tietenkin
Kirjailijakuva: Klaus Welp
koulussa. Koulun ja lukion aikana tykkäsin kaikista ATK-kursseista ja yritin ottaa niitä mahdollisimman paljon. Joitakin kursseja suoritin jopa kaksi kertaa huvin vuoksi. Koulun ATK-kursseilla ei käyty ohjelmoinnin perusteita, vaan niiden sisältö keskittyi enemmän ohjelmien käyttöön. Lukiossa päätin, että haluan mennä opiskelemaan mediaa. Minulle ei tullut mieleenkään, että voisin lähteä opiskelemaan ohjelmointia. Sellainen vaihtoehto tuntui silloin hyvin kaukaiselta ja utopistiselta. Jälkikäteen ajateltuna olisin valinnut ohjelmoinnin, jos siitä vaihtoehdosta olisi kerrottu tai olisin tuntenut jonkun, joka ohjelmoi työkseen. Minulla ei ollut esikuvia, eikä lähipiirissä ollut ketään, joka olisi töissä teknologian parissa. Niinpä päädyin koodaamisen pariin monen mutkan kautta.
Ennen etsin aina esikuvia, joista voisin ottaa mallia. Rakastin kirjoja ja elokuvia, joissa päähenkilö monien vaikeuksien kautta saa henkilökohtaisen voiton. Luin neroista, jotka osoittivat ihmeellisiä kykyjä jo lapsina. Vertasin itseäni sellaisiin ihmisiin ja koin turhautumisen. En ollut mitenkään erikoinen. En ollut matemaattisesti lahjakas eikä minulla ollut mitään erikoisia taitoja.
Vuonna 2017 tapahtui läpimurto minun elämässä. Olin juuri valmistunut taiteen maisteriksi ja minun oli vaikea löytää töitä. Halusin päästä sellaiseen työtehtävään, jossa voisin vähän koodata. Koodaamisessa minua kiehtoi luomisen mahdollisuus. Minulla ei ollut kuitenkaan osaamista, koulutusta eikä kokemusta sellaisesta työstä. Päätin oppia koodaamaan itsenäisesti kotona samalla kun hain töitä. Se oli aika radikaali päätös ja sitä seurasi hyvin tuskallinen ja ahdistava aika. En tiennyt mistä minun pitäisi aloittaa, mitä ja miten opiskella. En tuntenut ketään, joka olisi tehnyt jotain vastaavaa. Minä päätin, etten aio etsiä esikuvia, enkä aio kyseenalaistaa omaa päätöstäni. Mitä sitten, jos en ole opiskellut alaa? Mitä sitten, jos minulle tulee kieltäviä vastauksia joka paikasta? Mitä sitten, jos kaikki ovet pysyvät kiinni? Enhän minä tarvitse monta ovea. Tarvitsen vain yhden oven, joka aukeaisi minulle.
Se ovi lopulta aukesi.
Vuosi 2017 oli ahdistuksen, tuskan ja henkilökohtaisten voittojen vuosi. Silloin perustin (puolivahingossa) LevelUP Koodarit -ryhmän Facebookissa tarjoamaan koodaamisesta kiinnostuneille naisille vertaistukea. Ennen ryhmän perustamista koin olevani hyvin yksinäinen omien ajatusteni kanssa. Ryhmän suosio ja nopea kasvu osoitti, etten olekaan yksin.
Kaikki nämä tapahtumat toimivat pohjana Kaikki koodaa -kirjalle. Silloin kun opettelin itsenäisesti koodaamaan, minulla oli vaikeuksia etsiä tietoa. En tiennyt mitä minun pitäisi opiskella ja mistä pitäisi aloittaa. En tiennyt mikä tieto on ajankohtaista ja mikä ei. Olisin halunnut silloin löytää jonkinlaisen tietopaketin, josta löytyisi vastauksia kysymyksiini.
Kaikki koodaa -kirja on kuin iso palapeli, jossa jokainen pala on asetettu omalle paikalle ja yhdistetty muihin paloihin. Aloittelijan on helppo ymmärtää kirjan avulla mihin mikäkin käsite liittyy.
Kirjasta löytyy myös monta inspiroivaa henkilötarinaa. Olen päässyt tutustumaan moneen mahtavaan ihmiseen LevelUP Koodarit -ryhmän avulla. Halusin saada näiden ihmisten äänet kuuluviin ja kertoa, ettei tarvitse olla nuori tai matemaattisesti lahjakas saadakseen unelmatyön IT-alalta. Motivaatio ja halu oppia riittää.
Lue lisää Kaikki koodaa -kirjasta täältä. Kirja on saatavilla myös e-kirjana. Löydät sen kaikista tunnetuista e- ja äänikirjapalveluista.
Tämän viikon Innon kirjailijablogin vieraana on Laura Gustafsson. Gustafsson käsittelee riemastuttavasti ryöpsähtelevässä uutuusromaanissaan Rehab nykyihmistä, joka hukkuu tavaran ja merkityksettömyyden mereen. Ryönän ja roskan läpi purjehditaan maailmaan, jossa tavaran, kulutuksen ja hyvinvoinnin ei ole pakko kytkeytyä yhteen.
*
Kirja on helpointa kirjoittaa, jos sanat pystyy osoittamaan jollekulle: jos tuntee tarvetta kommunikoida jotakin sanomatta jäänyttä eikä pysty puhumaan henkilölle suoraan. Kirjoittamisen kautta kykenee olemaan mielikuvitusyhteydessä häneen, jolle haluaisi puhua, ja käsittelemään suhdetta tekstissä – vaikka sitten hyvinkin etäännytetysti.
Kuva: Velda Parkkinen
Romaaniin voi toki myös luoda henkilöhahmon, johon projisoida tunteitaan. (Kirjailijat ehkä ovat hieman surullista porukkaa. Niitä lapsia, jotka uskovat olevansa muita fiksumpia, mutta eivät saa sanaa suustaan silloin kun pitäisi.)
Rehabinkirjoittaminen ei ollut helppoa. Se oli usein epätoivoista rynkyttämistä, ruudun tuijottamista juhannuksena saaressa, vaikka olisi ollut kiinnostavia ihmisiä ympärillä, yksityiskohtien loputonta hiomista, kunnes koko yksityiskohta on hinkattu pois typeränä ja tarpeettomana. Kiusallisia tilanteita, kun kumppanin entinen puoliso muutti juuri siihen maantieteelliseen pisteeseen, josta kertomus alkaa. Hyvin yksinäistä touhua, koska kirjan maailma tuntui tekovaiheessa niin kummalliselta ja hahmottomalta, ettei siitä voinut puhua kenellekään. Henkilöhahmoistakaan ei ollut seuraa, sillä aloin uskoa heihin vasta aivan viimehetkillä.
En kyennyt osoittamaan Rehabiakenellekään. Halusin käsitellä suhdetta ihmistä laajempaan entiteettiin: markkinatalouteen ja mukavaan, ihanaan elämään, jonka kapitalismi mahdollistaa pienelle olentojen eliitille, johon itsekin lukeudun. Ristiriitaa, kun ymmärtää, että hyvän elämän pitäisi merkitä jotain muuta kuin se tässä tilanteessa merkitsee, eikä pysty uskottelemaan itselleen, että se kestävämpi versio hyvästä elämästä olisi aidosti houkutteleva. Kenties kuntoutuksessa ei kuulukaan olla hauskaa.
On selvää, että meidän liianhyvinvoivien on arvioitava suhteemme hyvinvointiin uudelleen. Hyvinvointimme perustuu jatkuvasti kasvavaan velanottoon. Velkaa otetaan tulevaisuudelta, sitä otetaan muilta maanosilta, muilta olennoilta, eikä sitä ole aikomuskaan maksaa takaisin. Tämä velka ei ole rahaa, olisikin – rahahan on pelkkä sopimus. Sen sijaan maa, vesi ja ilma ovat olemassa tai olematta ihmisten sopimuksista riippumattomia.
Rationaalinen eläin ei missään nimessä ylikuluttaisi luontoa, koska ymmärtäisi sen johtavan ennemmin tai myöhemmin omaan sukupuuttoon.
Mutta kun hyvinvoiminen on niin kivaa ja helppoa ja on tylsää luopua kivoista ja helpoista jutuista. Luulen, että juuri ajatus luopumisesta on ongelma. Syntyy kuvitelma askeesista, joka aiheuttaa tuskaa ja hampaidenkiristelyä mutta jolla voi sentään saada hyväksyntää lajitovereiltaan. Ihmiset pitävät kaupanteosta. Pitäisi luopumisen sijaan saada tilalle. Entä kun kaikkea on jo helvetti liikaa?!
Näen suhteen tavaraan ja muuhun ihmistekoiseen olennaisena pohdittaessa olemistamme maailmassa. Meillä on paha tapa kehittää pakkomielteitä ja addiktoitua itse keksimiimme tai jalostamiimme asioihin: peleihin, lääkkeisiin, shoppailuun, alkoholiin, sokeriin, elektroniikkaan, vauhtiin, rakastumiseen, ihmissuhteisiin, kemikaaleihin, rahaan, urheiluun jne. Addiktio supistaa maailmankuvaa. Ehkä koko läntinen kulttuuri on silkkaa addiktiota, sillä maailmankuvamme on kaventunut katsomaan ainoastaan sitä, minkä olemme itse kyhänneet. Annamme animistisia merkityksiä puhelimille, vaatteille, kulttuurin tuotteille, mutta muut eläimet ja kasvit miellämme koneen kaltaisina. Näkemättä jää oikeastaan kaikki, mikä todella olisi elämän kannalta tärkeää.
Riippuvuutemme on pohjimmiltaan riippuvuutta öljystä. Edullinen, ihanasti pirskahteleva polttoaine on viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden rakentanut maailman sellaisena kuin sen tällä hetkellä tunnemme. Öljy tuo meille ravintomme: intensiivinen maataloustuotanto pyörii öljyn voimalla. Öljy vie meidät lähi-Prismaan ja kaukaisiin maihin. Öljyyn verhoamme öljyiset tavaramme ja jopa öljyllä marinoidun, öljyä mikromuovin muodossa sisuksissaan kantavan itsemme. Öljyn poraaminen ja räjäyttely polttomoottorissa on ihmiskunnan lyhytnäköisimpiä ideoita, mutta samalla öljy asettaa meidät suhteeseen niin pitkän ajan kanssa, että sitä tekisi mieli kutsua ikuisuudeksi. Moottoreissa kupliva aine on peräisin muinaisista olennoista, se on hapettomiin olosuhteisiin, oikeaan lämpötilaan ja riittävän paineen alle pujahtanutta orgaanista ainesta; elämän kiertokulusta karannutta hiiltä, joka nousee poltettaessa ilmakehään ja viimeistelee oman kuoleman kiertokulkunsa. Ei ole ihme, että öljyyn liitetään monissa yhteyksissä noituus tai musta magia. Mutta noituuden toimija ei ole ihminen. Ihminen on vain se onneton, joka manasi suuren muinaisen takaisin maan pinnalle.
Tavaroiden taikamaailmassa syvä aika kohtaa Marie Kondon, tuon aineettoman enkelin, joka paljastuikin antikristukseksi kun ryhtyi kauppaamaan kotinsa tyhjentäneille opetuslapsilleen uutta kamaa. Kyllä, minä menin Sokokselle ja hypistelin hänen siunaamiaan säilytysratkaisuja enkä poistunut ennen kuin omistin niistä muutaman ja ne tekivät elämästäni paremman. Hetkonen. Sokos? Prisma? Kuulostaa kaupalliselta yhteistyöltä. Ei ole. Minulle on puhuttu näistä tietyistä postmoderneista mieskirjailijoista, joita en ole lukenut. Joku heistä namedroppaili hienoja tuotemerkkejä tekstiinsä ja loi tällä tavoin nousukkuutta henkilöhahmoon ja hänen maailmaansa. Tämä oli kai jotenkin uraauurtavaa. Halusin lätkiä omaan tekstiini mahdollisimman arkisia tuotemerkkejä, niitä, jotka yhdistävät maassamme varakkaat ja köyhät, brändejä, joiden äärelle me kaikki kokoonnumme.
Munuais- ja maksaliiton (!) nettisivulla sanotaan: ”Kuntoutuminen tarkoittaa, että oppii elämään aktiivista ja itselle merkityksellistä elämää uudessa tilanteessa.” Rehabiakirjoittaessa halusin tutkia, mikä on nykytila, josta pitäisi kuntoutua, ja miten olisi mahdollista nauttia aivan toisenlaisesta olemisesta. Kulttuurimme ongelma on levittäytyminen. Syvänteistä vapautetut ikivanhat henget sallivat meidän luoda pitkiä laahuksia ja suunnattomia airueita ajallisesti, paikallisesti ja sitä mukaa mielellisesti. Vaikutuksemme kumuloituu kaoottisesti: emme omasta pisteestämme näe, millaisia sykäyksiä energiaintensiiviset tekomme ovat saaneet ja saavat liikkeelle.
Kari Hotakainen oli huolissaan siitä, vaikuttaako äänikirjan konsepti siihen, miten kirjailija kirjoittaa kirjansa (kuin kirjan kirjoittaminen olisi jotenkin pyhä muuttumaton?!). Itse olen juuri lakannut ajattelemasta sitä, miten kirjoittamani asiat ja ilmiöt (ja tuotemerkit) kääntyisivät vieraalle kielelle ja toisen maan kulttuuriin. Olen alkanut uskoa paikallisuuteen, paikallaan pysymiseen, kommunikointiin omasta paikastaan käsin. Tai suin, korvin, tuoksuin, kylkiviivan avulla, miten nyt mieliikään kommunikoida.
Tietokirjailijat Tiina Saari ja Maiju Majamaa avaavat blogissaan, miten syntyi teos Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua. Miksi mukana on Anni Törnin tarina, vaikka hänen kohtalonsa selvisi nopeasti? Kirja on saatavilla myös e- ja äänikirjana.
Tässä blogikirjoituksessa kerromme kirjastamme yksin ja yhdessä, vuorotellen. Maiju kertoo, mistä hän sai idean teokseen. Tiina paljastaa lisää projektin erilaisten vaiheiden taustoista.
“Halusin kadonneiden läheisten äänen kuuluviin.”
– Maiju
2000-luvun loppupuolella vietin pidennetyn viikonlopun opiskelukavereideni kanssa Dublinissa Irlannissa. Pistäydyin kirjakaupassa, sillä halusin ostaa itselleni luettavaa kotimatkalle. Irlantilaisen kirjailija Barry Cumminsin bestselleriksi noussut Missing: Ireland´s disappeared kiinnitti huomioni. Teoksessa on katoamistapauksia, jotka koskettavat paikallisia yhä vuosikymmenten jälkeen.
Kirja oli ensikosketukseni katoamistapauksiin. Sen tarinat piirsivät tarkat kuvat kadonneiden elämästä ja heidän läheistensä tuskasta. Myöhemmin olen seurannut katoamistapauksia tiiviisti uutisissa ja internetin keskustelupalstoilla. Kun aloitin työni toimittajana vuonna 2010, aloin kirjoittaa katoamistapauksista myös itse.
Kaikkien näiden vuosien aikana päässäni muhi ajatus, että haluaisin kirjoittaa kirjan kadonneista suomalaisista. Halusin kadonneiden läheisten äänen kuuluviin. Miltä tuntuu, kun rakas äiti, isä, veli, sisko, ystävä tai työtoveri ei enää palaa takaisin kotiin? Miten kadonneen läheiset selviävät ristiriitaisten tunteiden myllerryksessä? Miten elämää ravisuttavan tragedian jälkeen voi jatkaa eteenpäin?
Syksyllä 2018 kerroin kirjaideastani hyvälle ystävälleni ja entiselle kollegalleni Tiina Saarelle, jonka ammattitaitoa toimittajana ja kirjoittajana olen aina arvostanut. Ajattelin, että annamme idean vielä hautua, mutta toisin kävi! Kirjaprojektimme nytkähti vauhdilla eteenpäin.
Meillä oli alusta alkaen selkeä, yhteinen päämäärä: kirjamme toteutetaan kadonneita ja heidän läheisiään kunnioittaen. Kun tarjosimme ideaa kirjasta kustannusyhtiöille, Into Kustannus innostui heti yhteistyöstä kanssamme.
”Tosielämässä tulee harvoin vastaan onnellisia loppuja.”
– Tiina
Kun Maiju ehdotti kirjan tekoa kadonneista, halusin heti tarttua työhön. Milloinkaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu – ja ajattelin, että kolmenkympin tienoilla on ryhdyttävä oikeasti toteuttamaan unelmiaan. Ensin lähdin mukaan kirjaprojektiin, sitten otin kotia kaivanneen sekarotuisen koiran asuntooni riehumaan.
Edellisenä kesänä olin työskennellyt toimittajana maakuntalehti Länsi-Savon deskissä Mikkelissä. Helteisenä heinäkuuna 2018 savonlinnalainen Antti Törn julkaisi Facebook-sivullaan julkisen päivityksen, jossa hän toivoi tietoja Mikkelissä asuneen sisarensa liikkeistä. Soitin poliisille, joka vahvisti myös etsivänsä kadonneeksi ilmoitettua 29-vuotiasta Anni Törniä. Katoamiseen johtanut tapahtumaketju selvisi poikkeuksellisen nopeasti yhden viikon aikana. Syyksi paljastui henkirikos. Annin tarina jäi mieleni sopukoihin, se kosketti eri tavoin ja enemmän kuin mikään muu uutinen tuona vuonna.
Moni on kysynyt, miksi valitsimme kirjaan juuri nämä tapaukset. Ajatuksena oli kerätä kokoon eri tavoin kadonneiden ja löytyneiden elämäntarinoita eri vuosikymmeniltä. Annin traaginen tarina on kirjamme kokonaisuudessa esimerkki siitä, että katoamisen syynä on henkirikos, jonka poliisit ovat saaneet selvitettyä. Miten läheiset pystyvät käsittelemään sen, että heidän rakkaansa on surmattu?
Myös kustantamo toivoi, että teoksessa olisi päätöksensä saaneita katoamistarinoita. Olimme samaa mieltä: kirjassa olisi ollut liikaa toistoa, jos olisimme kertoneet 12 mysteeriä vailla vastauksia. Kaikki alkujaan harkitsemamme katoamistapaukset eivät päätyneet kansien väliin. Noin kymmenen tavoittelemaamme haastateltavaa kieltäytyi kertomasta läheisensä tarinaa. Yksi kadonneen selvittämätön kohtalo jäi viime hetkillä pois, koska lähiomainen ei jaksanut enää repiä arpiaan auki julkisuutta varten.
Emme yllättyneet, että hyvin päättyneitä katoamistarinoita ei löytynyt. Tosielämässä tulee harvoin vastaan onnellisia loppuja, jos ihminen on jäänyt kadoksiin pitkäksi aikaa. Oma lukunsa ovat ne harvat, jotka ovat tarkoituksella omasta aloitteestaan kadonneet läheisiltään. Niinkin voi halutessaan tehdä vapaassa maailmassa.
“Hilkan elämäntarinan yhtenä lähteenä oli yli 500-sivuinen tutkintamateriaali.”
– Maiju
Kirjamme vanhin elämäntarina on nastolalaisen Hilkka Laitisen. Perheenäiti katosi kotoaan vuonna 1972. Koska Hilkan katoamisesta on lähes 50 vuotta aikaa, hänen katoamistaan alkujaan tutkineet poliisit eivät olleet enää tavoitettavissa. Hilkan tyttären ja KRP:n Sisä-Suomen yksikön rikoskomisario Paavo Tuomisen haastatteluiden lisäksi Hilkan elämäntarinan yhtenä lähteenä oli poliisin yli 500-sivuinen tutkintamateriaali.
Tutkintamateriaalin perinpohjaiseen läpikäymiseen kului useita päiviä, jopa viikkoja. Materiaalin kokoaminen tarinaksi oli haastava urakka, sillä yksityiskohtia riitti. Poliisi oli vuosikymmenien aikana kuullut kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä, jotka olivat jollain tapaa kytköksissä Hilkkaan. Hilkan tytär selvensi meille parhaansa mukaan 1970-luvun tutkintamateriaalin kohtia, joita ulkopuolisen saattoi olla vaikea tulkita. Esimerkiksi oli hankala hahmottaa Hilkan kotitalon kokonaisuutta ilman kunnollista piirrosta tai kuvia.
Yksi kirjamme tapauksista on varmasti lähes kaikille suomalaisille tuttu. Tamperelainen 16-vuotias Raisa Räisänen katosi lokakuisena yönä vuonna 1999. Hänen kohtalonsa on ollut vuosia säännöllisesti esillä mediassa. Toisin kuin Hilkan tarinan kokoamisessa, Raisan tarinassa emme saaneet käsiimme yhtäkään poliisin asiakirjaa. Hänen katoamisensa tutkinta on yhä auki, joten tutkintamateriaali on salassa pidettävää. Kirjassa Raisan tarina rakentuu hänen pikkusiskonsa ja tutkinnanjohtaja Paavo Tuomisen haastatteluihin sekä median uutisointiin.
“Hän teki vaikutuksen kertomalla kaunistelematta karusta perhe-elämästä.”
– Tiina
Ensimmäinen haastateltavamme oli omainen, jonka kadonnut läheinen päätyi kirjaan nimimerkillä J-P. Tapasin haastateltavan ostoskeskuksen kahvilan nurkassa. Hän teki vaikutuksen kertomalla kaunistelematta karusta perhe-elämästä. J-P:n elämäntarina on traaginen kertomus osattomuudesta, joka usein siirtyy sukupolvelta toiselle. Kävimme J-P:n omaisen kanssa teekupillisilla vielä uudestaan kirjan julkaisun jälkeen. Toisin kuin J-P, hän on löytänyt elämälleen suunnan.
Kirjaan tekemäni toinen haastattelu tapahtui Porin poliisiasemalla. En matkustanut turhaan junalla seitsemää tuntia Suomen poikki Mikkelistä länsirannikolle – vierailu paljastui nimittäin antoisaksi. Rikosylikonstaapeli Tapio Rantanen Lounais-Suomen poliisista oli yksi heistä, joista oli suuri apu kirjan tarinoiden kasaamisessa. Sain häneltä materiaalia samalla kertaa kahteen porilaiseen elämäntarinaan: Vesa Frantsilaan ja Ari Saarilammeen.
Kumpikin kirjamme porilaisista oli oman tiensä kulkija. Tallinnassa kadonnutta Aria etsivät ja kaipasivat monet ystävät, jotka muistelivat miestä mielellään kirjaamme varten. Vesaa puolestaan ei ollut kaivannut kukaan 15 vuoteen. Oli surullista ymmärtää, että joskus ihminen voi elää elämäänsä niin yksin, ettei hänen katoamistaan huomata vuosikausiin. Vesan polveilevan tarinan kirjoitin lähes yhdeltä istumalta, kun taas Arin ystävien kanssa puhuin puhelimessa pitkähköt tovit. Lopulta vielä poikkesin lomareissulla Tallinnan satamassa, kuuntelin laitureiden natinaa ja lokkien kirkunaa.
Todennäköisesti eniten aikaa käytin 18-vuotiaan raumalaisen Markus Leväniemen elämäntarinaan. Kävin haastattelemassa hänen vanhempiaan Raumalla ja etsin sosiaalisen median kautta saksalaisen au pairin, joka oli mukana Markuksen tiettävästi viimeiseksi jääneellä risteilyllä. Kirjoitin Markuksen tarinan alun uudestaan useita kertoja ennen kuin olin siihen tyytyväinen kirjallisen ilmaisun näkökulmasta. Koskettavinta oli se, kuinka läheiset olivat kuvitelleet, millainen aikuisen Markuksen elämästä olisi muotoutunut. Heidän kertomansa perusteella uskonkin, että Markuksesta olisi kasvanut muut ihmiset huomioiva ja rehti mies.
“Hioimme tekstiä vielä muutamia päiviä ennen kuin kirja lähti käsistämme eteenpäin.”
– Tiina ja Maiju
Kirjaprosessimme kesti kaiken kaikkiaan noin puolitoista vuotta. Työstimme kirjaa pääosin töidemme ohella, apurahojen ansiosta saimme pidettyä pari kuukautta kirjoitusvapaata. Haastatteluiden ja asiakirjoihin perehtymisen lisäksi kävimme paitsi katoamispaikoilla myös Kansalliskirjastossa tutkimassa vuosikymmenten takaisia lehtileikkeitä.
Alkuvuonna 2020 kirjamme tarinat olivat kirjoitettuina tiedostoina. Emme aavistaneet, että vielä yksi suuritöinen vaihe olisi edessä. Aloimme editoida toistemme tekstejä niin paljon kuin töiden ohessa vain ikinä pystyimme. Tarkistimme yksityiskohtia, faktoja ja kertomusten rakenteen loogista etenemistä. Pyrimme esimerkiksi selvittämään tarkoin, millaisella alueella Riina Mäkinen ja Erik Sarin katosivat. Hioimme tekstiä vielä muutamia päiviä ennen kuin kirja lähti käsistämme eteenpäin kustantamoon oikolukuun ja kasattavaksi.
Julkaisun jälkeen olemme saaneet kiitosta arvokkaasta suhtautumisesta kadonneisiin, löydettyihin ja heidän läheisiinsä. Emme voi kiittää kylliksi heitä, jotka avasivat elämänsä kipeintä menetystä kirjamme sivuilla. Ilman kadonneiden ja löydettyjen läheisiä kirjaa ei olisi syntynyt.
Kansantaiteilija Juice Leskisen syntymäpäivää juhlistetaan tänään 19.2.2020 sekä Bar Loosessa että Helsingin Akateemisen Kirjakaupan Kohtaamispaikalla. Klo 17 alkava Bar Loosen tilaisuus on samalla Juice puhuu – Kootut muistelmat -kirjanjulkistamistilaisuus.
Suomirockin legenda Juice Leskinen täyttäisi tänään 70 vuotta. Edesmennyttä legendaa muistellaan tänäänBar Loosessa (Annankatu 21, 00100 Helsinki) klo 17 alkavassa kirjanjulkistamistilaisuudessa. Juice puhuuperustuu leikkaamattomiin, alkuperäisiin haastattelunauhoihin, joita ei koskaan aikaisemmin ole päässyt julkisuuteen. Leskinen itse pyysi nauhat viimeisinä vuosinaan 2000-luvun alussa CD-levyille poltettuna antaakseen ne uudelle vaimolleen, koska ei itse jaksanut kertoa tälle tarinaansa.
Illan aikataulu:
17:00 Tilaisuus alkaa
18:00 Juice-paneelikeskustelussa kirjan tekijät Kaj Lipponen, Harri Tuominen, Waldemar Wallenius ja kirjailija Arno Kotro
19:00 Juho Pitkänen tulkitsee Juicea
Juice puhuu – Kootut muistelmatteoksen tekijät Harri Tuominen, WaldemarWallenius ja KajLipponen saapuvat myös ArnoKotron haastateltaviksi Helsingin Akateemisen Kirjakaupan Kohtaamispaikalle tänään kello 17 (Kirjatalo, Keskuskatu 1, 00100 Helsinki).
Oletko sinä lukuhaasteiden ystävä? Me olemme! Laadimme omat ehdotuksemme Helmet-kirjahaasteeseen. Löydät kirjaehdotuksemme kuvan alapuolelta.
Helmet-lukuhaaste 2020
1. Kirja on vanhempi kuin sinä:
*Lytton Strachey: Kuningatar Viktoria – Historian mahtavin nainen
*John. D. Rockefeller: Maailman rikkaimman muistelmat
3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti:
*Anneli Auer: Murhalesken muistelmat
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä:
*Heikki Hiilamo: Näkymättömät sankarit – Suomalaisten salainen apu Chilen vallankaappauksen uhreille
*Heini Strand: Hyvä verse – Suomiräpin naiset
5. Saamaleisten kirjailijoiden kirjoittama kirja:
*Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista – Sortaako Suomi alkuperäiskansaansa?
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella:
*Antto Terras: Tallinnan tappajat – Viron veriset vuodet
*Anu Patrakka: Totuuden portaat
7. Kirjassa rikotaan lakia:
*Heine Bakkeid: Meren aaveet
*Anu Patrakka: Totuuden portaat
8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi:
*Olet minulle rakas -täytettävä kirja
*Isä olet minulle rakas -täytettävä kirja
*Äiti olet minulle rakas -täytettävä kirja
9. Kirjassa kohdataan pelkoja:
*Kai Sadinmaa: Kuolleiden kirja
*Mauri Paasilinna: Mustan nuolen miehet
10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa:
*Eva Park: Viimeisellä rajalla (sijoittuu Viroon)
*Antto Terras: Tallinnan tappajat – Viron veriset vuodet
11. Vaihtoehtohistoria:
*Matti Salminen: Toisinajattelijoiden Suomi
*Marja Pulkkinen: Vihreiden vastahistoria
12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera:
*Laura Gustafsson: Huorasatu
13. Kirjassa eksytään:
*Laura Gustafsson: Pohja
*Mauri Paasilinna: Kannakselta kotiin
14. Urheiluun liittyvä kirja:
*Alpo Suhonen ja Risto Pakarinen: Kanerva – Näin valmennan voittajia
*Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri – Urheiluviihteen kulissien takaista peliä
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö:
*Risto Isomäki: Viiden meren kansa
16. (Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli)
17. Tutkijan kirjoittama kirja:
*Iida Kukkonen, Tero Pajunen, Outi Sarpila ja Erica Åberg: Ulkonäköyhteiskunta – Ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa
*Ville Lähde & Johanna Vehkoo: Jakautuuko Suomi? – Eriarvoisuus tutkijoiden, toimittajien ja taiteilijoiden silmin
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja:
*Ari Turunen: Mulkerot – Patsalle korotettuja suurmiesten elämänkertoja
*Seppo Sivonen, Jouko Aaltonen: Orjia ja isäntiä – Ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla
19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa:
*Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) – Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan
*Emmi Jäkkö & Aleksis Salusjärvi (toim.): Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille) – Kertomuksia huikeista miehistä Arvo Ylpöstä Kimi Räikköseen
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja:
*Seppo Turunen: Luonto ihmisen aikakaudella
*Aura Koivisto: Mies ja merilehmä – Luonnontutkija George Stellerin kohtalokas tutkimusmatka
21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta:
*Kyung-sook Shin: Hovitanssija
*Milla Peltonen: Erakot – Omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita
*Anu Patrakka: Totuuden portaat
22. Kirjassa on epäluotettava kertoja:
*Eveliina Talvitie: Kovakuorinen
*Heine Bakkeid: Meren aaveet
23. (Kirja on julkaistu myös selkokielellä)
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa:
*Risto Isomäki: Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen
*Risto Isomäki: Viiden meren kansa
25. Kirjassa ollaan saarella:
*Aura Koivisto: Mies ja merilehmä – Luonnontutkija George Stellerin kohtalokas tutkimusmatka
*Jouko Aaltonen & Seppo Sivonen: Orjia ja isäntiä – Ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla
26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö:
*Sirpa Ylönen & Merja Turunen: Puutarhanhoito poropeukaloille
*Matti Ylönen & Mikko Remes: Velkatohtorit – Kuinka Eurooppa unohti historian ja oppi rakastamaan talouskuria
27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani:
*Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota
28. Tulevaisuudesta kertova kirja:
*Risto Isomäki: Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen
*Andy Weir: Artermis
29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva:
*Risto Isomäki: Ydinvoima Fukushiman jälkeen
30. Kirjassa pelastetaan ihminen:
*Heikki Hiilamo: Näkymättömät sankarit – Suomalaisten salainen apu Chilen vallankaappauksen uhreille
*Hannu Lauerma: Psykiatrin päänavaus
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla:
*Milla Peltonen: Erakot – omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita
*Petri Laukka, Matti Salminen, Juha Hurme: Pentti Haanpään parhaat
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa:
*Kyung-Sook Shin: Hovitanssija (julkaistu alun perin korean kielellä)
*Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru (julkaistu alun perin viron kielellä)
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana:
*Seppo Turunen: Luonto ihmisen aikakaudella
*Jessica Haapkylä: Meren tarina – Meribiologin tutkimusmatka Arktikselle
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa:
*Pauli Kopu: Media television jälkeen – Tutkimusmatka tarinoiden tulevaisuuteen
*Mari Pyy: Minä katoan
36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja:
*Arne Dahl: Rajamaat, Sydänmaa, Äkkisyvä (Sofi Oksanen suositellut)
*Alpo Suhonen & Risto Pakarinen: Kanerva – Näin valmennan voittajia (Henrik Dettmann suositellut)
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa:
*Maria Annala: Trumpin kansa – Keitä he ovat ja miksi he rakastavat johtajaansa
*Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen: Revontulibongarin opas
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu:
*Risto Isomäki: Viiden meren kansa
*Ulla Koskinen: Suomessa selviytymisen historiaa – Kivikaudelta keskiajalle ja 1900-luvun alkuun
39. Kirjassa lennetään:
*Jevgeni Vodolazkin: Lentäjä
*Tim Peake: Kysy astronautilta – Kaikki avaruudesta elämisestä
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja:
*Boris Nemtsov ja Milov Vladimir: Putinismi ja Venäjän rappio
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan:
*Ville Hytönen ja Mira Mallius: Beppe ja mausteyllätys
*Mia Takula: Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla
42. Kirjassa on isovanhempia:
*Jelena Tšižova: Naisten aika
*Vappu Taipale: Isoäitikirja
43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja:
*Inari Juntumaa, Jenni Korkeaoja, Rosa Meriläinen, Elina Moisio & Emmi Nuorgam (toim.): Kaikki tasan! (Into-pamfletti)
*Brunila Mikael, Ranta Kukka & Viren Eetu: Muutaman töhryn tähden (Into-pamfletti)
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa:
*Nina Honkanen: Pohjakosketus
45. Esikoiskirja:
*Tommi Takkunen: Tulevaisuus kuuluu bingoemännille
46. Kirjassa on sauna:
*Ulla Koskinen: Suomessa selviytymisen historiaa – Kivikaudelta keskiajalle ja 1900-luvun alkuun
47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet:
*Laura Gustafsson: Pohja
*Nina Honkanen: Pohjakosketus
*Laura Gustafsson: Korpisoturi
*Pentti Haanpää: Korpisotaa
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja:
*Ville-Juhani Sutinen: Liha
*Denise Rudberg: Kuuden metrin syvyydessä
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja:
*Työryhmä ja Hanna Nikkanen: Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken (Keravan kirjasto suosittelee)
*Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken – Kapitalismi vs. ilmasto (Keravan kirjasto suosittelee)
Millenniaalit – Uuden vuosituhannen tekijät -tietokirja tarjoaa ajankohtaisen katsauksen siihen yhteiskuntaan, jossa nuoret aikuiset elävät, ja heidän tulevaisuudennäkymiinsä.
Millenniaalit on se sukupolvi, joka seuraavaksi päättää Suomen asioista. Jos katsoo pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitusta, millenniaaleilla eli 1980–90-luvuilla syntyneillä on jo poliittista valtaa. Heidän tehtävänsä ei ole helppo. Maailma muuttuu ilmastoa myöten huimaavaa vauhtia, ja tulevaisuudessa siintävät kaaos ja uudenlainen yhteiskunta.
Sukupolvet ovat ennen millenniaalejakin eläneet erilaisissa yhteiskunnallisissa murroksissa ja todellisuuksissa, mutta erityisen hämmentävä maailma on aikana, jona ilmastokatastrofi ja maailmanpolitiikka siirtävät globaalin pelilaudan nappuloita arvaamattomiin suuntiin ja jona jopa kapitalistinen talousjärjestelmä vavahtelee.
Edellisten sukupolvien turvallinen elämäntapa on muuttunut millenniaalien maailmassa säännöstä poikkeukseksi. Arjessa työn epävarmuus, siitä johtuva jatkuva kilpailu, uupumus ja ahdistus sekä huoli tulevasta ovat nuorille aikuisille uusi normaali. Eräät lamojen lapsista ja nuorista menestyvät politiikassa ja taloudessa, mutta toiset putoavat syrjään. Unelmointi on suorastaan radikaalia.
Tietokirjaan on haastateltu joukko millenniaalisukupolven vahvimpia ääniä. Muun muassa koreografi Sonya Lindfors, palkittu runoilija Susinukke Kosola, demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi, perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Asseri Kinnunen, Suomen nuorin kansanedustaja, vihreiden Iiris Suomela ja taiteilija Wille Hyvönen kertovat kokemuksiaan ja näkemyksiään nykyajasta ja tulevaisuudesta.
Kirja perustuu lisäksi muun muassa tilastotietoihin ja Koneen Säätiön rahoittamaan Tampereen yliopiston Jako kahteen? -tutkimustyöhön.
Kirjoittajat Annina Vainio ja Tuija Sorjanen ovat 1980-luvun lopussa syntyneitä journalisteja ja tietokirjailijoita, joita teoksen teemat koskettavat omakohtaisesti. He ovat kumpikin olleet Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaina tutkivalla Marimekko-historiikillaan ja mukana kirjoittamassa pankkiiri Björn Wahlroosin elämäkertaa sekä tehneet tahoillaan muita tietokirjoja.
Kirjan julkistamistilaisuus pidetään Into Kustannuksen tiloissa (Kalevankatu 43, 00180 Helsinki) perjantaina 17. tammikuuta kello 18 alkaen. Paikalla ovat molemmat kirjailijat ja osa kirjaan haastatelluista millenniaaleista. Tervetuloa!
Me ja Ne – Välineitä vastakkainasettelujen aikaan julkaistaan 23.1.2020 Valtakunnallisen turvallisuusseminaarin yhteydessä.
Monimuotoinen yhteiskunta on aina jonkin verran polarisoitunut. Polarisaatiota tarvitaan identiteetin rakentamiseen muuttuvassa maailmassa. Polarisaation lisääntyminen voi kuitenkin johtaa väkivaltaan, ellei konfliktien kanssa osata toimia rakentavasti.
Yhteiskunnallinen keskustelu on viime vuosina kärjistynyt Suomessa, kuten muuallakin. Rakentavan keskustelun puuttuminen uhkaa yhteiskuntarauhaa. Kovenevat sanat ja niiden aiheuttama pelon ja uhan kokemus muokkaavat ajatuksiamme.
Harva haluaa polarisaation etenevän, mutta useat vaikuttavat sen etenemiseen. Dynamiikkaan liittyy valtavasti tahatonta toimintaa; tämän vuoksi on tärkeää tiedostaa, kuinka ilmiö toimii ja kuinka oma toiminta siihen vaikuttaa.
”Identiteettipolitiikka ja vastakkainasettelut ovat puhututtaneet viime aikoina. Olen iloinen, että polarisaation purkamista ja kunnioittavaa keskustelua vaativat yhä useammat, viimeisimpinä Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan sekä vastikään syntynyt Silakka-liike. Kirja antaa esimerkkejä kuinka toteuttaa näitä tavoitteita ja kuinka välttää hyvien aikeiden ansat.”, sanoo kirjan toimittaja Miriam Attias.
Me ja Ne – Välineitä vastakkainasettelujen aikaan on tarkoitettu poliitikoille, virkamiehille, opettajille, poliiseille ja päätoimittajille, mutta myös jokaiselle internetin keskusteluja seuraaville. Kirja esittelee polarisaation ja konfliktien tutkimusta sekä käytännön esimerkkejä, joiden avulla tietoa voi soveltaa tämän hetken suomalaisen yhteiskunnan ongelmien ratkomiseen.
Suomi tunnetaan kansainvälisen rauhanvälityksen asiantuntijana, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt suomalaisten osaaminen sisäisen turvallisuuden edistämisessä konfliktinratkaisun ja sovittelun keinoin. Kirjassa ääneen pääsevät kokeneet sovittelun ammattilaiset ja tutkijat, jotka kertovat eri näkökulmista miten yhteiskuntaan vääjäämättä kuuluvien konfliktien kanssa voidaan toimia rakentavasti.
“Kirja on arvostettujen osaajien tärkeä puheenvuoro yhteiskuntaa repivistä konflikteista ja polarisaatiosta sekä sovittelun mahdollisuuksista niiden käsittelyssä.”, sanoo laamanni Antti Heikinheimo.
Kirjan ovat toimittaneet KM, YTM, sovittelija Miriam Attias ja TkT, tutkija, sovittelija Jonna Kangasoja. Se on tehty Koneen Säätiön tuella.
Helsingin Kirjamessuilla käynnistyy kaksi mesenaattikampanjaa loka-marraskuun ajaksi. Ensiksi messutorstaina 24.10. alkaa Sankaritarinoita nuorille -kirjan mesenaattikampanja. Kallion ilmaisutaidon lukiolaiset kyllästyivät siihen, että tämän päivän esikuvat ovat aikuisten sanelemia. He päättivät valita omat sankarinsa ja kirjoittaa heidän tarinansa. Messulauantaina 26.10. käynnistyy myös toinen mesenaattikampanja, jonka tarkoitus on lahjoittaa keväällä 2020 julkaistava Kaikki koodaa -kirja kaikille Suomen lukioiden toisen vuoden opiskelijoille.
Into Kustannus julkaisee keväällä 2020 Kaikki koodaa-kirjan, joka toimii monipuolisena kompassina teknologia-alalle. Se tarjoaa vastauksia siihen, mitä koodaaminen on, mitä hyötyä ohjelmistojen ymmärtämisestä on työelämän kannalta ja mikä merkitys teknologiataidoilla on muuttuvassa työelämässä, jossa IT laajenee kaikille toimialoille.
Koska aihe on äärimmäisen tärkeä erityisesti nuorille, jotka miettivät, mitä lähtisivät opiskelemaan tulevaisuudessa, haluamme lahjoittaa kirjan jokaiselle Suomen lukion toisen vuoden opiskelijalle. Yksityiskohtaisia oppikirjoja eri ohjelmointikielistä ja tietotekniikan osa-alueista on jo paljon. Suomessa on kuitenkin huutava pula kirjasta, joka tarjoaa ymmärrettävän yleiskuvan alasta ja siihen liittyvistä ajankohtaisista ilmiöistä.
Kaikki koodaa täyttää tämän aukon. Se selittää helppotajuisesti ja innostavien kuvien avulla pääpiirteet monesta teknologiaosaamiseen liittyvästä asiasta ohjelmistokehityksestä robotiikkaan. Kirjasta hyötyvät sekä uusia työmahdollisuuksia etsivät että he, jotka oman työn digitalisoitumisen vuoksi haluavat ymmärtää alaa paremmin. Kirjaa varten on haastateltu lukuisia henkilöitä muun muassa Futuricelta, Accenturelta ja Teliasta. Henkilötarinat kannustavat nuoria panostamaan teknologiataitoihin silloinkin, kun varsinainen mielenkiinto on esimerkiksi lääketieteessä tai kieltenopetuksessa.
Kirjoittajat Maria von Kügelgen ja Vlada Laukkonen päätyivät molemmat ohjelmistoalan työtehtäviin teknologia-alan ulkopuolelta. Nykyään von Kügelgen työskentelee legal tech -tehtävissä ja Laukkonen web designerina ja digiviestintäsuunnittelijana. Uranuurtajat ovat mukana Mimmit koodaa ‑liikkeessä, jota Laukkonen ollut käynnistämässä. Kirjoittajien tavoitteena oli kirjoittaa sellainen teos, jonka he olisivat itse halunneet lukea matkansa alkuvaiheessa – tai myöhemminkin.
Kaikki koodaa -mesenaattikampanja käynnistyy Helsingin Kirjamessuilla lauantaina 26.10. Kirjan kirjoittajat Maria von Kügelgen ja Vlada Laukkonen saapuvat haastatteluun Rosebud-osastolla 6e48 olevalle lavalle klo 10.20.
Lisätietoja mesenaattikampanjasta voit lukea täältä.
Tämän lisäksi Helsingin Kirjamessuilla alkaa toinenkin mesenaattikampanja, jossa äänen ottavat kolmekymmentä Kallion ilmaisutaidon lukion lahjakasta opiskelijaa. Lukiolaiset kyllästyivät siihen, että tämän päivän esikuvat ovat aikuisten sanelemia. He päättivät valita omat sankarinsa ja kirjoittaa heidän tarinansa. Syntyi ajatus kirjasta Sankaritarinoita nuorille.
Kirja vastaa huutavaan pulaan, joka Suomessa vallitsee nuorille tarjottavista roolimalleista. Kirjailijaliiton jäsenten keski-ikä on 58+ ja suomalainen esikoisromaani julkaistaan keskimäärin 36-vuotiaana. Onko siis ihme, että nuorten on vaikea löytää kirjallisuudesta aidosti samaistuttavia roolimalleja? Sankaritarinoita nuorille – Tarinoita nuorista edelläkävijöistä Gutenbergistä Greta Thunbergiin kertoo 30 sankaritarinaa nuorten näkökulmasta, heidän äänellään. Kaikki nuorten sankarit ovat rohkeita oman tiensä kulkijoita kehopositiivisuusaktivista huippufyysikkoon. Huomionarvoista on, että kaikki kirjoittajien valitsemat sankarit ovat tehneet jotain ihailtavaa jo nuorena. Nuorin USA:n edustajainhuoneeseen valittu nainen Alexandria Ocasio-Cortez ja WikiLeaks-vuotaja Chelsea Manning ovat esimerkkejä heidän valitsemistaan sankareista. Heitä yhdistää ennakkoluulottomuus ja aitous tehdä omaa juttua välittämättä vihapuheesta ja vastustajista. Kukaan ei ole liian pieni tekemään suuria tekoja.
Sankaritarinoita nuorille -mesenaattikampanja käynnistyy Helsingin Kirjamessuilla torstaina 24.10. Kallion ilmaisutaidon lukion opiskelijoita saapuu haastatteluun Rosebud-osastolla 6e48 olevalle lavalle klo 11.
Loka-marraskuun aikana pyörivän Sankaritarinoita nuorille -mesenaattikampanjan tarkoituksena on rahoittaa kirjan laadukas toteuttaminen ja palkkiot ahkerille lukiolaisille. Mesenaattikampanjaan pääset tutustumaan täältä.
Risto IsomäenSarasvatin hiekkaa -romaanissa esittämästä ajatuksesta on tullut yksi ihmiskunnan vakavasti otetuista hätävarasuunnitelmista. Yhdysvaltalaiset tutkijat esittävät, että Jäämeren kelluvien jäiden, Grönlannin mannerjäätikön sekä pohjoisten ikirouta-alueiden ja merenpohjan metaaniklatraattien sulaminen voitaisiin estää pystyttämällä merijäälle 10 miljoonaa pientä tuulimyllyä. Tuulimyllyt pumppaisivat talvisin jään alta vettä, niin että se jäätyisi. Tällöin kelluvien merijäiden paksuus ja pinta-ala kasvaisivat. Suurempi osa Jäämerestä pysyisi jäiden peittämänä ja voimakkaasti heijastavana läpi kesän.
Maailman johtaviin yleistajuisiin tiede- ja teknologialehtiin kuuluva New Scientist nostaa idean näkyvästi esille 31. elokuuta ilmestyneessä numerossaan.
Rowan Hooperin kirjoittama artikkeli Arctic rescue squad toteaa, että arktisten alueiden soista, ikiroudasta ja merenpohjan klatraattiesiintymistä voi pian vapautua niin paljon hiilidioksidia ja metaania, että ihmisen omat päästöt saattavat muuttua merkityksettömiksi. Lisäksi jään peittämien alueiden supistuminen lämmittää ilmastoa voimakkaasti. Arktisten alueiden suilamista ei kuitenkaan välttämättä enää ole mahdollista pysäyttää vain päästöjä vähentämällä, vaan se saattaa edellyttää myös toisenlaisia toimenpiteitä.
New Scientistin artikkeli luonnostelee kolme erilaista hätävarasuunnitelmaa ja nostaa jääpeitettä vahvistavat ja laajentavat tuulimyllyt varteenotettavimmaksi vaihtoehdoksi. New Scientistin mukaan vettä jääkannen alta ylös pumppaavia tuulimyllyjä on hiljattain ehdotettu hätäratkaisuksi myös Etelämantereen sulamiseen.
Ajatuksen on esittänyt ensimmäisenä kirjailija Risto Isomäki vuonna 2005 ilmestyneessä, kymmenelle kielelle käännetyssä romaanissaan Sarasvatin hiekkaa (Tammi, 2005). New Scientistin juttu ei mainitse, että idean ensiesiintyminen on tapahtunut tieteisromaanissa jo 14 vuotta aikaisemmin.
Isomäen romaanissa hallitukset yrittävät pysäyttää arktisten alueiden sulamisen 200 000 suuren, vahvistetuille merijäälautoille pystytetyn tuulimyllyn avulla. Steve Deschin ja muiden Arizonan yliopiston tutkijoiden ehdottama hanke puhuu kymmenestä miljoonasta pienemmästä tuulimyllystä.
“Kaksi noihin aikoihin esittämistäni B-suunnitelmista, joiden avulla arktisten alueiden sulaminen voitaisiin hätätilassa pysäyttää, on nyttemmin noussut tiedeyhteisön piirissä varteenotettaviksi luokiteltujen ehdotusten joukkoon”, sanoo Isomäki. “Toinen on ylimääräisen merijään tuottaminen tuulimyllyjen avulla ja toinen on pohjoisten metsien heijastavuuden parantaminen lehtipuiden ja lehtikuusien osuutta lisäämällä sekä kasvattamalla metsissä suuria puita aiempaa harvemmassa.”
“Tärkein tuolloin tekemäni ehdotus eli talviaikaisen pilvipeitteen vähentäminen napa-alueilla on valitettavasti edennyt selvästi takkuisemmin. Tiedeyhteisö puhuu edelleen pelkästään pilvipeitteen lisäämisestä ja pilvien muuttamisesta voimakkaammin heijastaviksi, vaikka napa-alueilla talviaikaisen pilvipeitteen vähentämisellä olisi vielä paljon suurempi viilentävä vaikutus. En tiedä miksi tämä idea lyö itsensä läpi niin hitaasti. Ehkä talvisten pilvien lämmittävä vaikutus on itsestään selvyys ainoastaan ihmisille, jotka elävät hyvin kaukana pohjoisessa. Kuten suomalaisille”, pohtii Isomäki.
Isomäen viimeisin kirja Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen (Into, 2019) keskittyy suomalaisten yritysten, yliopistojen ja kansalaisjärjestöjen kansainvälisesti merkittäviin ilmastoprojekteihin. Isomäki kirjoittaa parhaillaan myös Vedenpaisumuksen lapset -nimistä romaania, joka on “eräänlainen jatko-osa” Sarasvatin hiekalle.
Risto Isomäki (s. 1961) on laaja-alainen ja arvostettu kirjailija, kolumnisti ja ympäristöaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa. Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005) oli Finlandia-ehdokas ja voitti Tähtivaeltaja- ja Kiitos kirjasta -palkinnot. Romaanista tehty sarjakuva voitti Sarjakuva-Finlandian. Isomäen kirjoja on käännetty lähes 20 kielelle, ja hänelle on myönnetty myös European Science Fiction Associationin palkinto.
Risto Isomäki kertoo, miten Suomi voi auttaa koko maailmaa vähentämään päästöjään ja tulla kansainväliseksi sankariksi Turun Kirjamessuilla huomenna perjantaina 4.10. kello 13.50 Jukola-salissa.
Yhteiskuntatieteiden tohtori, sosiologi Anna Kontulalle on myönnetty tiedonjulkistamisen valtionpalkinto teoksestaan Eduskunta – Ystäviä ja vihamiehiä. Onneksi olkoon!
Palkinnon perustelut ovat:
“Anna Kontulan teos Eduskunta – Ystäviä ja vihamiehiä on tiiviisti kirjoitettu kuvaus, joka esittää sisäpiiristä käsin, mitä suomalaisen demokratian ytimessä, eduskunnassa, tapahtuu.
Teos päästää tavallisen kansalaisen kulissien taakse sellaisen tiedon piiriin, jota ei löydä tiedotusvälineistä eikä asiakirjoista. Kirja kertoo kansanedustajien työtä määrittävistä hiljaisista säännöistä, eduskunnan tavoista ja nokkimisjärjestyksestä. Se havainnollistaa selkeillä esimerkeillä, kuinka kansanedustajan elämänhallinta, perhe ja parisuhde joutuvat työssä koetukselle. Kirjassa käsitellään eduskuntaan pääsemistä ja siellä pysymistä, kansanedustajan tuloja ja etuja, sekä verkostojen ja tiedon merkitystä päätöksenteossa.
Tutkija Anna Kontula on toiminut kansanedustajana vuodesta 2011 lähtien. Kirjassaan Eduskunta – Ystäviä ja vihamiehiä Kontula tekee sosiologisia havaintoja yhteisössä, jonka täysivaltainen jäsen hän myös itse on. Lisäksi hän haastattelee 16 kansanedustajaa, jotka kertovat paineistaan eduskuntatyössä. Kirja ei kuitenkaan ole konfliktikeskeinen valtatutkimus vaan kansantajuinen kuvaus eduskunnan ryhmädynamiikasta.
Anna Kontulalla on taito yhdistää tutkijan ammattitaitoinen katse työhönsä kansanedustajana. Teoksessaan hän purkaa kuvitelmia eduskuntatyöstä pelkkänä kahvinjuontina ja äänestysnapin painamisena ja kohdistaa katseensa syvemmälle edustuksellisen demokratian toteuttamiseen työpaikassa nimeltään Eduskunta. Teos on tutkijan ja kokijan kertomus siitä, miten 200 kansanedustajan pienoismaailma toimii ja säilyy työkykyisenä.”
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Tilaaminen sivustollamme edellyttää, että otat evästeet käyttöön. HyväksyHylkääAsetuksetLue lisää
Tietosuoja
Privacy Overview
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Functional cookies help to perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collect feedbacks, and other third-party features.
Cookie
Duration
Description
mailchimp_landing_site
1 month
The cookie is set by MailChimp to record which page the user first visited.
Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.
Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.
Cookie
Duration
Description
_ga
2 years
The _ga cookie, installed by Google Analytics, calculates visitor, session and campaign data and also keeps track of site usage for the site's analytics report. The cookie stores information anonymously and assigns a randomly generated number to recognize unique visitors.
_ga_SVBVDY908F
2 years
This cookie is installed by Google Analytics.
_gat_gtag_UA_11432045_1
1 minute
Set by Google to distinguish users.
_gid
1 day
Installed by Google Analytics, _gid cookie stores information on how visitors use a website, while also creating an analytics report of the website's performance. Some of the data that are collected include the number of visitors, their source, and the pages they visit anonymously.
CONSENT
2 years
YouTube sets this cookie via embedded youtube-videos and registers anonymous statistical data.
ct_screen_info
session
CleanTalk sets this cookie to complete an anti-spam solution and firewall for the website, preventing spam from appearing in comments and forms.
tk_ai
5 years
JetPack sets this cookie to store a randomly-generated anonymous ID which is used only within the admin area and for general analytics tracking.
tk_lr
1 year
The tk_lr is a referral cookie set by the JetPack plugin on sites using WooCommerce, which analyzes referrer behaviour for Jetpack.
tk_or
5 years
The tk_or is a referral cookie set by the JetPack plugin on sites using WooCommerce, which analyzes referrer behaviour for Jetpack.
tk_qs
30 minutes
JetPack sets this cookie to store a randomly-generated anonymous ID which is used only within the admin area and for general analytics tracking.
tk_r3d
3 days
JetPack installs this cookie to collect internal metrics for user activity and in turn improve user experience.
Advertisement cookies are used to provide visitors with relevant ads and marketing campaigns. These cookies track visitors across websites and collect information to provide customized ads.
Cookie
Duration
Description
_fbp
3 months
This cookie is set by Facebook to display advertisements when either on Facebook or on a digital platform powered by Facebook advertising, after visiting the website.
NID
6 months
NID cookie, set by Google, is used for advertising purposes; to limit the number of times the user sees an ad, to mute unwanted ads, and to measure the effectiveness of ads.
VISITOR_INFO1_LIVE
5 months 27 days
A cookie set by YouTube to measure bandwidth that determines whether the user gets the new or old player interface.
YSC
session
YSC cookie is set by Youtube and is used to track the views of embedded videos on Youtube pages.
