Kaikki kirjoittajan Maria Rossi artikkelit

Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Lauri Nurmen kirja paljastaa uutta tietoa Nato-jäsenyyden valmisteluista ja salaisista neuvotteluista

Suomen salattu tie Natoon on ensimmäinen teos, jossa keskeiset päätöksentekijät kertovat näkemyksensä Nato-prosessin värikkäistä vaiheista. Muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö, puolustusministerit Carl Haglund, Jussi Niinistö ja Antti Kaikkonen sekä puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg ovat antaneet kirjaa varten pitkät haastattelut.

Suomi jätti 18. toukokuuta 2022 Naton jäsenyyshakemuksen. Jäsenyyspäätös ja virallinen asian käsittely etenivät huimalla vauhdilla, mutta todellisuudessa jäsenyyttä oli valmisteltu politiikan ja puolustusvoimien kulisseissa jo toistakymmentä vuotta.

27.2.2022 TP-Utvassa tehtiin historiallinen päätös: Suomi haluaa hakea Naton jäsenyyttä. “Todettiin, että sotilaallinen liittoutumattomuus tulee harkita uudelleen”, Niinistö kertoo. 

Nato-prosessia aitiopaikalta seurannut politiikan toimittaja Lauri Nurmi valottaa, minkälaisia toimenpiteitä taustalla tehtiin, jotta Suomi pääsi viidennen artiklan suojiin lopulta niin kivuttomasti. Kirja sisältää uutta tietoa muun muassa Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa käydyistä salaisista neuvotteluista.

Skotlannissa Niinistöllä oli tapaaminen myös Britannian puolustusministerin Ben Wallacen kanssa. ”Wallace kertoi brittien arviosta, että Venäjä todennäköisesti hyökkäisi täydellä voimalla Ukrainaan ja että britit aseistaisivat ukrainalaisia. Hän oli jenkkien tavoin aika lailla varma, että venäläiset sieltä ryhmittyvät, ja otti esille myös Suomen mahdollisesti tarvitsemat turvatakuut.” 

Kirjassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoo, miten hän piti vuosina 2021 ja 2022 tiivistä yhteyttä Yhdysvaltojen presidenttiin, Ruotsin pääministeriin ja Venäjän presidenttiin.

Biden toivotti Suomen tervetulleeksi Naton jäseneksi. ”Tammikuun puhelussa kävimme tätä Nato-asiaa läpi. Bidenin sanoma oli, että Yhdysvallat ei halunnut yllyttää, mutta tervetuloa aina.”

18. tammikuuta Biden pyysi Niinistöä soittamaan Putinille ja kertomaan tälle, että Suomi liittyisi Natoon, jos Venäjä aloittaisi suurhyökkäyksen Ukrainassa. Niinistö soitti Putinille kolme päivää myöhemmin ja varmisti, että sanoma menisi Venäjän johtajalle perille.

Niinistö arvioi, että Putin ymmärsi, mitä hän halusi Suomen suhteesta Natoon tälle viestiä. ”Venäläiset eivät tainneet korviaan lotkautella sille, mitä Suomi ja Ruotsi miettivät, mutta joka tapauksessa heillä oli tiedossaan, että me joutuisimme ihan toiselta kantilta miettimään, jos…”, Niinistö kertoo tekemästään Nato-hakemuksen vihjauksesta. ”Se sanoma meni varmasti hänelle perille kyllä.”

Niinistölle välitettiin viesti Donald Trumpilta. Entinen presidentti kannatti niin ikään Suomen pääsyä Natoon. Trumpin myötämielisyys oli Suomen asialle eduksi republikaanisen puolueen sisällä.

Lauri Nurmi on haastatellut kirjaa varten myös Ruotsin vuosien 2014–2022 puolustusministeriä Peter Hultqvistia, sekä monia muita Nato-jäsenyyteen vaikuttaneita politiikan kärkinimiä Suomesta ja ulkomailta. Oman näkemyksensä tapahtumista kertovat muun muassa Timo Soini, Antti Kaikkonen, Jussi Niinistö, Carl Haglund, Alexander Stubb, Jarmo Lindberg, Pekka Haavisto ja Petteri Orpo. 

”Koko kepun vanha ulkopoliittinen genre – Seppo Kääriäinen, Mauri Pekkarinen ja muut – pistettiin pois. Vaikka Sipilä ei itse ollut mikään Nato-mies, hän salli tämän kaiken. Ja Stubb tuki meitä ihan kybällä.” – Timo Soini kertoo, miten hän ajoi hallitusohjelmaan Nato-selvityksen tekemisen.

Sauli Niinistöä ärsyttää asetelma, jossa jotkut antavat Nato-Suomessa ymmärtää, että olisivat olleet aiemmin valmiita toimimaan toisin, mutta päättivät vaieta. ”Kyllä minä olisin, mutta kun ei se Niinistö. Voi helvetti. Se on täysin absurdi väite, että olisin ollut jotenkin Yhdysvaltoja vastaan.” 

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Pertti Huuskonen.

Lauri Nurmi on Iltalehden palkittu politiikan toimittaja ja pääkirjoitustoimittaja. Nurmi on erikoistunut ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Viime vuosina hän on kirjoittanut lukuisia valtakunnan ykkösuutisiksi nousseita skuuppeja Suomen tiestä puolustusliitto Natoon. Kirjoituksia on siteerattu laajasti Ruotsissa ja maailman eri tiedotusvälineissä.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Markku Heikkilän uutuuskirja on ainutlaatuinen retki arktisen alueen elämään, myytteihin ja muutoksiin

Arktisen alueen ilmasto muuttuu, ja samaan aikaan maastoon piirtyy rajoja, jotka eristävät ihmiset toisistaan. Suomen johtava arktisten asioiden tuntija vie kirjassaan matkalle maailmaan, josta osan olemme juuri menettämässä kenties lopullisesti.

Markku Heikkilä tuntee arktisen alueen syvällisesti. Kirjassaan Arktisen maailman jäljillä hän kertoo havaintoja 25 vuoden aikana tekemiltään matkoilta, jotka ovat ulottuneet niin Kanadan pohjoisosista Ob-joelle kuin Petsamosta Islantiin ja Alaskasta Karigasniemelle. Heikkilä ei seikkaile jäätiköillä ja tiettömien taipaleiden takana, vaan liikkuu ihmisten parissa alueen kylissä ja kaupungeissa.

Kirja rikkoo arktiseen alueeseen ja sen elämään liittyviä myyttejä ja ennakko-odotuksia. Heikkilä nostaa esiin harvojen tuntemia arktisia tapahtumia ja tarinoita, kuten hantien talvisodan, Alaskan saamelaisporot ja Huippuvuorten ballerinan.

Heikkilä on ollut todistamassa, kuinka arktisten maiden yhteistyö aikanaan syntyi ja kuinka yhteistyölle kävi kehnosti Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Hän kuvaa maailmaa, jossa elämä ehti hetken aikaa olla yhteistä, kunnes historia otti jättiloikan taaksepäin, ja arktisen maailman jäljet alkoivat peittyä maailmanpolitiikan myrskyyn.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Aku Laitinen.

Markku Heikkilä on toimittajana ja Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkönä seurannut tiiviisti pohjoisia asioita ja toiminut alueella jo noin 30 vuoden ajan. Useita tietokirjoja julkaissut Heikkilä on monipuolinen kirjoittaja, joka on saanut mm. Valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Yli 50-vuotiaat naiset – yhteiskunnan tuhlattu reservi?

Varpu Tavin uutuuskirjassa viisaat vanhat naiset puhuvat kaunistelematta siitä, miksi vanheneminen vituttaa ja miten suurta, yli 50-vuotiaiden naisten reserviä ei hyödynnetä työelämässä.

Yli 50-vuotiaita naisia on Suomessa kaikkiaan 1,2 miljoonaa. Varpu Tavin kirja Viisaus on vanhoissa naisissa antaa puheenvuoron heistä kolmelletoista. Mukana on eri-ikäisiä, erilaisissa ammateissa toimivia ja toimineita, erilaisia poliittisia suuntauksia ja näkökulmia edustavia naisia. Julkisuudesta tuttujen naisten lisäksi ääneen pääsevät hoitoalan ammattilaiset.

Nyt sitten jaksetaan jauhaa, kuinka rohkeaa on antaa ikäiselleni naiselle kasvot. Ei saatana ole mitään rohkeaa siinä, että näyttää omalta itseltään! Rohkeaa on vaikkapa olla toimittaja nyky-Venäjällä.” – Riitta Havukainen 

Nykyajan vanhat naiset eivät mahdu yhteen lokeroon. Heiltä löytyy elämänkokemusta ja monenlaista osaamista, mutta tässä ajassa he ovat tuhlattu reservi. On ristiriitaista, että samaan aikaan kun eläkeiän nostaminen ja työurien pidentäminen ovat tapetilla, jo 50 vuotta täyttäneillä naisilla on vaikeuksia työllistyä.

Tämä kirja on vanhojen naisten kapinaa. Emme kapinoi siksi, että me olisimme uhreja tai uhriutuneita, vaan siksi, että me olemme hiusrajaa myöten täynnä stereotyyppisiä kuvitelmia siitä, mitä on olla vanha nainen. On korkea aika hylätä nuo vanhentuneet kuvitelmat, ja ottaa käyttöön yhteiskunnassa kaikki se hiljainen tieto, voima, viisaus ja elämänkokemus, joka meidän 1,2 miljoonan suomalaisen ihmisen ryhmässämme piilee, näkymättömissä ja ohitettuina.” – Varpu Tavi

Se tapa, jolla vanhat naiset sivuutetaan yhteiskunnassa, osoittaa ihan silkkaa naisvihaa. Vaikuttaa siltä, että vanhoja naisia kohtaan suunnattu välinpitämätön ja alentava kohtelu on naisvihan yleisesti sallittu muoto.” – Vappu Taipale

Naiset näkevät vanhenemisessa myös hyviä puolia. Kirjassa he avaavat näkemyksiään paitsi vanhenemisesta myös laajemmin elämästä ja yhteiskunnasta.

Tunnen olevani pieni mutta merkittävä osa maailmankaikkeutta, luontoa ja ihmisyyttä. Ikä ja elämänkokemus ovat auttaneet integroimaan pään ja sydämen. Ihaninta minusta vanhuudessa on vapaus. Olen aina ollut vapaa ajattelemaan mitä haluan, mutta eläkkeellä ollessani olen vapaa myös tutkimaan ja kirjoittamaan, mitä haluan!” – Pauliina Aarva

”Vanhaksi tuleminen ei muuta ihmistä tyhmäksi, eikä välttämättä työkyvyttömäksikään. En tietenkään tarkoita sitä, että ihmisen täytyisi tehdä töitä satavuotiaaksi, mutta jos työ on intohimo ja ihminen haluaa tehdä työtään, miksi se pitäisi estää? Vanhenemisen hyviä puolia on se, että usein luovan työn tekijät tekevät vanhoina todella hienoa taidetta.” – Anneli Kanto

”Me olemme sitä sukupolvea, että me ymmärrämme voivamme vaikuttaa omaan elämäämme. Me teemme, mitä itse haluamme, emmekä juokse joka trendin ja kohun perässä. Olen hämmentynyt siitä, miten ihmiset ovat tavallaan antaneet tyhmentää itsensä. Ollaan tiellä, josta puuttuu syvällinen ajattelu.” – Raija Kivimetsä

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Erja Manto.

Varpu Tavi on filosofian maisteri ja tietokirjailija, joka jo parikymmentä vuotta on tehnyt tietokirjoja aiheista, jotka liittyvät kulloiseenkin omaan elämänvaiheeseen ja kiinnostuksen kohteisiin. Nykyisen elämänvaiheen teemana on vanhuus, joka ei pelota, vaan herättää uteliaisuutta.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Aura Koiviston uutuusromaanissa kertoja pakenee urbaanin elämän tyhjyyttä monilajiseen yhteisöön

Harhamat kertoo ihmisen ylenkatseesta muita lajeja kohtaan mutta samalla myös elämään merkitystä tuovasta luontoyhteydestä ja yhteisöllisyydestä. Voisiko olla mahdollista elää harmonisesti monilajisessa yhteisössä?

Aura Koivisto kasvoi Korkeasaaren eläinten ja luonnon keskellä hoitaen orpoja pentuja tiikereistä saukkoihin ja paviaaneihin. Nykyisin hän asuu Kainuussa pienessä rintamamiestalossa, ja käsittelee kirjoissaan ja lehtijutuissaan luontoa. Koivistolta on aiemmin julkaistu useita tietokirjoja, muun muassa Mies ja merilehmä: luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka (Into, 2019), sekä lastenkirjoja.

Maagisrealistinen romaani esittää hiljaista arvostelua ihmisen tuhoisasta toiminnasta

”Aion asettua tänne loppuiäkseni. Haluan heinittyä ja sammaloitua, sulkeutua puiden suosioon ja imeä niistä sisäistä tyyneyttä. Ja lopuksi painautua maahan: lahota, hajota ja liueta osaksi sienten rihmastoja, matojen, kuoripunkkien, mikrobien ja muiden mikro-olentojen sykkivää, äänetöntä ja suunnatonta orkesteria, maallista sinfoniaa, jota me ihmiset emme taivaita tavoitellessamme kuule.”

Aberrania on unohdettu kolkka valtakunnan rajalla. Siellä elämä on yksinkertaista ja työteliästä, ja luonnonkierto määrittää arkea. Sinne romaanin nimetön kertoja pakenee urbaanin elämän tyhjyyttä. Sivilisaation pariin kutsuu enää terapeutti, jolta kertojan on ryhdyttävä salaamaan maalaiselon kummallisia käänteitä.

Vain Aberraniassa saattaa olla oma itsensä, vaikka uusia asukkaita kohdellaan kuin vierasta, joka on tullut rikkomaan tiiviin yhteisön. Vähitellen naapurin omalaatuinen Eulalia ja tämän lähipiiri alkavat paljastaa todellisia kasvojaan ja salaisuuksiaan. Keitä he ovat ja mitä he salaavat?

Harhamat nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Rosanna Kemppi.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Laura Juntunen Botnia-ehdokkaana

Laura Juntusen esikoisteos Subutex-kaupungin kasvatit on ehdolla Botnia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Botnia-palkinto on Oulun kirjailijaseura ry:n vuosittain myöntämä palkinto teokselle, jonka tekijä on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta tai toimii siellä. Palkinnon arvo on 15 000 euroa, ja se jaetaan tänä vuonna seitsemättä kertaa.

Botnia-raati luonnehti Subutex-kaupungin kasvatit -kirjaa näin:

“Laura Juntusen tietokirjaksi luokiteltu esikoisteos tulee lähelle ja astuu sisään kipeään aiheensa, jolta moni mieluusti sulkee silmänsä. Tällaisesta näkökulmasta ei ole kovin paljon tuotettu kirjallisuutta. Raaheen sijoittuvan Subutex-kaupungin kasvatit -kirjan syntyminen on selvästikin vaatinut Henkaksi nimetyn päähenkilön ja kirjoittaja Juntusen poikkeuksellista ja molemminpuoliseen luottamukseen perustuvaa yhteistyötä. Lopputulos teksteineen ja valokuvineen on tärkeä ja vaikuttava.

Elävä ja eleetön teos onnistuu sukeltamaan Henkan ja muiden huumeidenkäyttäjien ja syrjäytyneiden – vai syrjäytettyjen? – kovalakiseen maailmaan mutta myös avaamaan tätä ”varjoyhteiskuntaa” lukijalle erittäin tarkkanäköisesti ja ajatuksia herättävästi, ilman että siitä jäisi tirkistelyn maku.”

Botnia-palkinnon voittaja julkistetaan lokakuussa.

Laura Juntunen (s. 1991) on raahelaislähtöinen vapaa toimittaja, joka on erikoistunut yhteiskunnallisiin teemoihin ja rakenteellisiin ongelmiin. Hänen töitään on julkaistu useissa medioissa.

Innolla odotamme:

Laura Juntusen seuraava teos Tyttö joka en ilmestyy keväällä 2024. Siinä Juntunen kirjoittaa koskettavasti elämästään, kytkien omat kokemuksensa yhteiskunnalliseen näkymään.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Seiskaluokkalaiset tutkivat vallankäyttöä palkitun tekijäkaksikon uudessa tietokirjassa

Kiitetyt lasten tietokirjat Aika matka! ja Ihme ilmat! saavat jatkoa. Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun uutuus Mikä mahti! Lotta ja Kasper luonnon puolella kertoo helppotajuisesti ja viihdyttävästi valtarakenteista ja keinoista vaikuttaa asioihin.

Sarjan edellisistä osista tutut kaverukset, Lotta ja Kasper, aloittavat seiskaluokan uudessa koulussa. Se herättää paljon kysymyksiä: Olisiko yksin helpompaa? Miten porukassa pärjää?

Lotan ja Kasperin seikkailu kuvaa ihmisten välistä vallankäyttöä. Kuka päättää, miten lähimetsän käy? Luontokato ja ilmastokriisi ovat totta ja iso ongelma – mutta miksi tuntuu siltä, että niitä ei torjuta kaikin keinoin? Kuka on vastuussa?

Kirjassa kurkistetaan aivojen sisään ja havaitaan ihmisten olevan siitä erikoisia eläimiä, että me kerromme tarinoita. Niitä tarinoita meillä on myös valta muuttaa. Miten luontoyhteys voitaisiin palauttaa tärkeimmäksi tarinaksi?

Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus (2021) ja Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu (2019). Aika matka! voitti Tieto-Lauri-palkinnon ja oli ehdolla lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.

Kirja on nyt saatavissa kirjakaupoista, sekä e-kirjana. Kirjan ikäsuositus on 9+.

Laura Ertimo on maantieteilijä ja tietokirjailija. Teoksissaan hän kutoo oivaltavasti yhteen tarkat faktat ja mieltä kutkuttavat tarinat. Ertimon tietokirjat ovat herättäneet paljon huomiota myös ulkomailla. Hän sai vuonna 2020 Suomen tietokirjailijat ry:n lasten ja nuorten tietokirjapalkinto Tietopöllön.

Mari Ahokoivu on Kööpenhaminassa asuva kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Hänen kynästään ovat syntyneet mm. sarjakuvaromaani Oksi, lastensarja Sanni & Joonas ja ranskalainen elefantti Lola Olifante. Ahokoivu palkittiin Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnolla 2023.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Meribiologin matkassa jättien jäljillä

Tarinallisessa tietokirjassa Merten jättiläinen – Valaiden arvoitusta etsimässä meribiologian tohtori Jessica Haapkylä kertoo ajastaan valassafarin oppaana Pohjois-Norjassa sekä matkastaan sinivalaan jäljille Kaliforniaan ja Meksikoon. Samalla hän tarjoaa tietoa eri valaslajeista, valaiden elämästä, historiasta ja tulevaisuuden näkymistä.

Valaat eivät lakkaa kiehtomasta ihmisiä. Matkailijat ympäri maailmaa ovat valmiita maksamaan korkean hinnan kohdatakseen niitä. Kun valaan puhallus vihdoin erottuu horisontissa, ovat sekä valassafarilaivan oppaat että turistit helpottuneita ja onnellisia. Seuraa ikimuistoisia kohtaamisia valaan ja ihmisen välillä.

”Sitten tapahtuu se, mitä olen niin kauan jo odottanut. Valas nostaa hitaasti päätään kohti pintaa. Sormenpääni koskettavat sen vaaleanharmaata kumiselta tuntuvaa ihoa, jota peittävät lukuisat kellertävät merirokot kuin jäkälät.”

Valaiden elämästä tiedetään edelleen vähän

Kirjassaan Jessica Haapkylä avaa ihmisen ja valaan välistä monimutkaista suhdetta. Vuosisatoja jatkuneen pyynnin seurauksena monet valaskannat pyydettiin lähes sukupuuttoon. Valaan rasvasta valmistettiin mm. kynttilöitä ja saippuaa. Nyt valaat ovat valassafareiden palvottuja tähtiä, ja haluamme tehdä kaikkemme ymmärtääksemme niiden elämää. Valaiden arvoituksia tunnetaan huonosti, sillä tiedämme niiden elinympäristöstä, syvästä merestä, edelleen vähemmän kuin ulkoavaruudesta.

Valaiden suojelu on merten suojelua

Haapkylä pohtii kirjassaan myös eri valaslajien tulevaisuuden näkymiä muuttuvassa ekosysteemissä. Valaiden elinolosuhteita muovaa ilmastonmuutoksen lisäksi muun muassa lisääntyvä vedenalainen melu.

”Valaat ovat osa tervettä valtameriekosysteemiä, josta me kaikki olemme riippuvaisia ja jota meillä ei ole varaa menettää. Valaiden suojelu siis tarkoittaa koko merten suojelua. Valtamerten elämä perustuu ravinteiden tehokkaaseen kiertoon, ja valailla on suuri merkitys ulappaekosysteemin ravinteiden kierron ylläpitämisessä.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Tuija Kosonen.

Jessica Haapkylä on meribiologian tohtori, intohimoinen sukeltaja ja tietokirjailija, jolla on laaja kokemus maailman valtameriltä. Haapkylä on tutkinut ilmastonmuutoksen vaikutuksia korallien terveyteen Australiassa ja Indonesiassa. Hän on perehtynyt myös arktiseen ilmastonmuutokseen matkoillaan Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Haapkylä on aiemmin kertonut retkistään ja havainnoistaan muun muassa kirjoissa Meren tarina – meribiologin tutkimusmatka Arktikselle (Into 2019) ja Merten koralliparatiisit (Into 2016).

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Risto Isomäen uutuusromaani vie keskelle maapallon viimeistä tuntematonta erämaata

Lauri Nurmi -menestyssarjan itsenäinen viides osa Viimeinen erämaa on piinaavan jännittävä trilleri, jonka teemat liikkuvat valtamerien tutkimuksen ja ilmastonmuutoksen ympärillä.

Maapallon mantereilla ei ole enää valkoisia läiskiä, eli alueita, joita ihminen ei vielä olisi tutkinut. Sen sijaan valtameristä löytyy edelleen sitä seikkailua ja arvoituksellisuutta, jonka satelliitit ja lentokoneet ovat mannerten yltä riistäneet.

Risto Isomäen uutuusromaani Viimeinen erämaa muistuttaa, että ihminen on tähän mennessä nähnyt vain noin miljoonasosan syvästä merenpohjasta. Ihmiskunnalla on muutamia sukellusveneitä, jotka pystyvät sukeltamaan usean kilometrin syvyyteen. Nekin pystyvät vain laskeutumaan suoraan alas ja tutkimaan hetken aikaa pikkuruista aluetta ennen kuin niiden täytyy palata samaa tietä takaisin.

Merien pintakerroksen ja merenpohjan välinen suuri sisäavaruus on vielä huonommin tunnettu kuin merenpohja. Valtamerissä on kaksi miljoonaa kuutiokilometriä avaruutta jokaista syvänmeren tutkimukseen erikoistunutta biologia kohti, tai 200 miljoonaa kuutiometriä jokaiselle maapallolla elävälle ihmiselle. Kestää siis vielä pitkään ennen kuin valtameret ja niiden eliöstö on kartoitettu edes hyvin pinnallisella tavalla.

Valtamerentutkimus voi tarjota tietoa elämän synnystä

Kirjan tarinassa ”viimeinen erämaa” viittaa valtameren pohjalla kulkevaan, 70 000 kilometrin pituiseen vuoristoon eli valtamerien keskiselänteeseen, jota romaanin tutkimusretkikunta alkaa kartoittaa uudenlaisten sukelluspukujensa avulla. Valtamerien keskiselänne on suurempi kuin kaikki mantereet yhteensä, ja sen keskellä kulkee Afrikan suurta hautavajoamarotkoa eli the Rift Valleytä muistuttava syvä kanjoni.

Romaani esittelee osana juontaan myös uusinta elämän syntyyn liittyvää kansainvälistä huippututkimusta. Sen perusteella on alkanut näyttää yhä selvemmältä, että elämä maapallolla on syntynyt nimenomaan merenpohjan emäksisissä kuumissa lähteissä. Merenpohjan emäksiset kuumat lähteet ovat ainoa tunnettu geologinen muodostuma, joka on kyennyt konsentroimaan erilaisten hiiliyhdisteiden pitoisuuksia jopa miljoonia kertoja suuremmiksi niin, että tuloksena on lopulta saattanut olla eräänlaisia rasvojen muodostamia solukalvoja ja alkeellista elämää.

Isomäki toivoisi Arandan lähtevän Atlantille

Viimeisen erämaan loppusanoissa Isomäki toteaa, että myös Suomen kannattaisi jälleen aktivoitua valtameren tutkimuksen alueella. Suomella on hieno, kansainväliset mitat täyttävä ja huippuvarusteltu merentutkimusalus, Aranda, joka on suurimman osan ajastaan seissyt käyttämättömänä Helsingin satama-altaissa tai Hangon edustalla – tai tehnyt Itämerellä tutkimuksia, jotka olisi voitu tehdä kanootista tai soutuveneestä.

Aikana, jolloin juuri valtamerien tutkimuksen alalla tehdään jatkuvasti maailmaa mullistavia löytöjä, Suomen kannattaisi käyttää Arandaa ennen kaikkea valtamerentutkimukseen. Isomäen mukaan eräät merentutkimuksen laiminlyödyt alueet auttaisivat ihmiskuntaa myös ymmärtämään, mitä meidän pitäisi tehdä uhkaavien ilmastonmuutosten torjumiseksi.

Kirja on nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Aarne Linden. Lauri Nurmi -sarjan aiemmat osat ovat Litium 6, Jumalan pikkusormi, Haudattu uhka ja Atlantin kuningatar.

Risto Isomäki on kirjailija, kolumnisti ja kansalaisaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa. Hänenkirjojaan on käännetty noin 20 kielelle. Vuonna 2020 Isomäelle myönnettiin Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Ajankohtainen uutuuskirja avaa koulukiusaamisen yhteiskunnallisia vaikutuksia ja etsii keinoja kiusaamisen kitkemiseen

Elina Välimäen kirjassa Kiusatut – Kertomuksia koulusta nyt jo aikuiset kiusaamisen uhrit kertovat, miten kaltoinkohtelu on vaikuttanut heidän elämäänsä. Välimäki pohtii kiusaamista myös laajemmin yhteiskunnan ja lainsäädännön näkökulmasta. Mikä yhteiskunnassa ruokkii kiusaamista, ja miksi lainsäädännön epäkohtia ei korjata? 

Kiusaamisen vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaamme. Kouluväkivalta voi aiheuttaa päihde- ja mielenterveysongelmia, traumatisoitumista, sekä vaikeuksia muodostaa ihmissuhteita ja kiinnittyä työelämään. Kiusattu saattaa havahtua vasta aikuisena siihen, että hänen ongelmiensa osasyynä on lapsuusajan koulukiusaaminen.

Kiusaamisen luonne on muuttunut yhä painostavammaksi. Sosiaalinen media mahdollistaa kiusaamisen ajasta ja paikasta riippumatta, ja kiusattu joutuu elämään jatkuvassa paineessa ja pelossa. 

Lainsäädäntöön tarvitaan muutoksia

Kiusaaminen sisältää monenlaisia tekoja, kuten eristämistä, syrjimistä, nimittelyä ja eriasteisia fyysisiä tekoja. Ne voivat täyttää jonkin rikoksen, esimerkiksi kunnianloukkauksen, vahingonteon tai pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Suurin osa koulukiusaamisesta tapahtuu alakoulussa ja yläkoulun alkuvaiheessa, jolloin tekijät ovat alle 15-vuotiaita. Näissä tapauksissa asia ei etene syyttäjälle. Vaikka rikosoikeudellisia seuraamuksia ei tule, ei rikosilmoituksen tekeminen silti ole turhaa. ”Se johtaa siihen, että poliisi tulee selvittämään asiaa ja myös lastensuojelu tulee mukaan”, julkisoikeuden professori Niina Mäntylä sanoo.

Vastuu lasten turvallisuudesta huolehtimisesta koulussa on viranomaisilla. Koululla on puuttumiskeinoja, mutta laki ei niiden osalta ole riittävän tarkka, sillä se ei määrittele ojentamiskeinojen ja kurinpitorangaistusten käytölle asteittaista etenemistä. Mäntylän mielestä asian vieminen lakiin olisi selkeä viesti siitä, että puuttumisessa pitää edetä systemaattisesti ja seurata kunkin puuttumiskeinon vaikutusta. Perusopetuslakiin tehtiin muutoksia viimeksi keväällä 2022, mutta vieläkään lainsäädäntö ei ole asianmukainen.

Mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä 

Kirjaan haastatellut asiantuntijat huomauttavat, että Suomessa on tutkitusti paljon myös työpaikkakiusaamista. He uskovat kiusaamisen olevan laajempi yhteiskunnallinen ongelma.

”Se, minkälaiset ihmistyypit julkisuudessa nostetaan jalustalle ja miten ylistävästi aikuiset heistä puhuvat, paljastaa, minkälaisia ihmisiä yleisesti pidetään hyvinä, arvostettavina ja pärjäävinä. Toisaalta se, keitä aikuiset julkisesti mollaavat ja keiden ominaisuuksille he pahantahtoisesti naureskelevat, viestii siitä, millaiset ihmiset eivät ansaitse hyväksyntää.”

”Ei ole samantekevää, mihin sävyyn kanssaihmisistä puhutaan. Aikuisten välinen nokittelu, nimittely ja epäasiallinen puhe julkisuudessa hämärtävät sallitun ja kielletyn kohtelun rajoja. Julkisuudessa esiintyvien puhetavat heijastelevat myös koululaisten maailmaan.”

Kirja muistuttaa, että kiusaamisen kitkeminen on yhteinen asiamme. Kaikkiin kiusaamistekoihin pitää puuttua. Lisäksi tarvitsemme avoimen, suvaitsevaisen ja erilaisuutta sallivan ilmapiirin niin koulumaailmaan kuin koko yhteiskuntaankin.

Kirjaan haastatellut, nyt jo aikuiset koulukiusaamisen uhrit rohkaisevat muita kiusattuja puhumaan, etsimään apua ja vertaistukea. Raskaiden kokemusten jälkeenkin on mahdollista rakentaa hyvä elämä.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Johanna Kokko.

Elina Välimäki (FM) on erikoistunut seuraamaan rikos- ja oikeusaiheita ja erityisesti rikoksia kokeneiden asemaa. Vapaana toimittajana ja tietokirjailijana hän haluaa antaa äänen niille, jotka yhteiskunnassamme muuten usein ohitetaan. Hän on viehättynyt ihmisen kyvystä toipua, muuttua ja auttaa muita. Häneltä on aiemmin ilmestynyt tietokirja Ei unohdu koskaan – henkirikoksen jäljet (PS-kustannus, 2017).

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Löytyykö tosirakkaus eksien joukosta?

Bestseller-kirjailija Lucy Vinen Seitsemän eksää on nokkelan hauska ja samastuttava romaani tosirakkauden etsimisestä eksien joukosta. Kenestä ei olisi kannattanut luopua?

Rakkauselämässään onneton Esther on viettämässä iltaa ystäviensä kanssa, kun hän sattuu löytämään vanhan naistenlehden. Lehden artikkelin mukaan naisella on seitsemän erilaista suhdetta ennen kuin hän löytää sen oikean: Ensirakkaus, Duunimoka, Sivusuhde, Kaveripano, Menetetty mahdollisuus, Mulkku ja Vakava juttu. Estherin ystävät nauravat teorialle, mutta itse hän tajuaa, että hänen seitsemän eksäänsä sopivat kuvauksiin täydellisesti.

Onko joku seitsemästä sittenkin Estherin tosirakkaus, jonka hän on päästänyt käsistään? Esther päättää ottaa yhteyttä heistä jokaiseen. Alkaa jäljitys- ja stalkkausoperaatio täynnä kommelluksia, naurua ja kyyneleitä. Käydessään läpi rakkauselämänsä historiaa hän oppii samalla paljon itsestään ja virheistään. Löytyykö sydämen mielitietty, vai onko tosirakkaus vain haavehöttöä?

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kirjan on suomentanut Kristiina Vaara. Äänikirjan lukee Maija Lang.

Lucy Vine on kirjailija ja toimittaja. Hänen aiemmat teoksensa ovat nousseet bestsellereiksi ja Comedy Women in Print -palkintoehdokkaaksi. Hän kirjoittaa myös lehtiin kuten Marie Claire, Cosmopolitan, Daily Telegraph, Sun ja Mirror.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Suomalaisten naisten populaarimusiikin historia taustoittaa epätasa-arvoista musiikkialaa

Suomalaisista musiikintekijöistä vain viidennes on naisia tai muunsukupuolisia. Uutuuskirjassa Lailasta Almaan musiikintutkijat täydentävät historiankirjoitusta nostamalla esille naisten työpanoksen. He löysivät kolme merkittävää kultakautta, jolloin naisten populaarimusiikki kehittyi.

Populaarimusiikin historia, kuten valtaosa muustakin historiankirjoituksesta, on viime vuosiin saakka ollut miehistä. Historiaa kirjoitetaan miesten tekojen ja toimijuuden kautta, miehille keskeisistä aloista ja tapahtumista. Naisten työn kautta kuunneltuna populaarimusiikin historiassa nousevat esiin eri painopisteet. Kirjassaan Lailasta Almaan Anna-Elena Pääkkölä ja Tiina Käpylä kuvaavat, miten naiset ovat muuttaneet ja muovanneet populaarimusiikin kulkua.

Tarina alkaa 1950-luvulta Laila Kinnusesta ja päättyy vuoteen 2020 ja Alma Miettiseen. Kirjassa käydään läpi populaarimusiikin aikakaudet, tyylit ja genret. Aikamatkalla kuullaan satojen artistien ja muusikoiden tarina. Heistä kirjaan on haastateltu yli 70. Osa heistä pääsee ääneen ensimmäistä kertaa huolimatta pitkästä urasta, osan tarinat ovat vasta aluillaan.

”Miehet päättävät, mitä on hyvä musiikki”

Teoston teettämässä kyselytutkimuksessa suurin syy naisten ja muunsukupuolisten vähäiselle määrälle musiikintekijöissä on perinteinen miehisyys ja vallitsevat asenteet. Vastauksissa nousevat toistuvasti esille hyvä veli -kerhot, miehet musiikkiteollisuuden portinvartijoina sekä yleisesti tunne siitä, että miehet päättävät, mitä on hyvä musiikki.

Anna-Elena Pääkkölä ja Tiina Käpylä ovat syventyneet aiheeseen yhdessä Henna-Riikka Peltolan kanssa tekemässään tutkimusartikkelissa Populaarimusiikkitoiminnassa koettu sukupuolittunut epäasiallisuus. Lailasta Almaan -kirjassa he keskittyvät häirinnän ja alan ongelmien sijaan ensisijaisesti naisten uriin ja saavutuksiin.

Jazz-iskelmän myötä naiset alkavat laulaa naisten kokemuksista

Yksi kirjan keskeisimmistä havainnoista on kolme merkittävää käännekohtaa, jolloin naisten populaarimusiikki kehittyi. Naisten ensimmäinen musiikillinen kultakausi suomalaisessa populaarimusiikissa oli jazz-iskelmän aika 1950–1963. Naisten määrä laulajina kasvoi ja moni päätyi yhä suurempien yleisöjen tietoisuuteen levytysten kautta.

”He edustivat uutta, toiveikasta ja raikasta sodanjälkeistä sukupolvea. Naisten toimiminen julkisissa ammateissa, kuten laulajana, oli yhä hyväksyttävämpää, vaikka taustamuusikot olivat yhä miehiä. Kappaleiden aiheet alkoivat myös vaihtua.”

Rocknaisten tuleminen laajentaa iskelmän ja popin naiskuvaa

Naisten toinen musiikillinen kultakausi ajoittuu vuoden 1995 vedenjakajan molemmin puolin. Sen taustalta löytyy 1990-alussa kansainvälinen teinitytöille markkinoitu viihde, jossa kohderyhmää kiinnostavat aiheet nostettiin tärkeiksi ja hyväksytyiksi. Musiikillisesti esikuvia oli tarjolla enemmän 1980-luvun pioneerien, kuten Liisa Akimofin myötä.

Vuonna 1995 ilmestynyt Alanis Morrisetten Jagged Little Pill -esikoisalbumi avasi musiikkiteollisuuden ja valtavirtamedian silmät naisten potentiaalille rockin parissa. Samana vuonna ilmestyi monia muitakin merkittäviä kansainvälisten ja suomalaisten artistien ja muusikoiden albumeita, ja naisten julkaisujen määrä kasvoi huomattavasti. Pian sen jälkeen Suomen populaarimusiikkikentälle saapuivat Jonna Tervomaa ja Maija Vilkkumaa, minkä lisäksi Spice Girls muutti tyttöjen ja naisten maailmaa radikaalisti kansainvälisellä tasolla.

Iskelmän ja popin feminismi näkyikin 1990-luvulla enemmän siinä, mitä nainen sai artistina tehdä tai mitä ja miten hän sai laulaa. Ääniestetiikka muuttuikin kohti pop-estetiikkaa. Laulusta tuli suorempaa ja nasaalit äänet saivat kuulua, mikä kuului eritoten tyttöyhtyeiden musiikissa.”

Musiikin tekijöitä tuli jatkuvasti lisää myös vaihtoehtomusiikkiin, punkkiin ja metalliin. Varsinkin metallin suosio nousi vuosituhannen vaihteessa ja mahdollisti jälleen uuden tavan olla nainen ja muusikko.

Naiset osallistuvat musiikin tekemiseen ja julkaisemiseen

Suomalaisten naisten populaarimusiikin kolmas kultakausi alkaa vuodesta 2008 ja Chisun ensimmäisestä, täysin hänen itse tekemästään ja tuottamastaan albumista. Musiikin tuottamiseen tarvittava teknologia yleistyy ja halpenee kaikkien saataville. Asenneilmasto muuttuu, naisten odotetaan osallistuvan musiikin tekemiseen, myös musiikin omatoiminen julkaiseminen yleistyy vauhdilla.

”Chisu ja Paula Vesala ovat esimerkkejä popmusiikin vaikuttajista, jotka löysivät urilleen 2010-luvun puolella upouudet suunnat. Heidän ansionsa laulaja-lauluntekijöinä ovat kiistattomat, ja heidän suhteensa musiikin tuottamiseen, uusien soundien keksimiseen ja suomalaisen popin eteenpäin viemiseen täytyy mainita erikseen. Chisu ja Vesala ovat toistuvasti ottaneet musiikillisen moukarin käteensä ja rikkoneet säpäleiksi valtavirtapopin musiikkiin ja esiintyjien ulkonäköön liittyviä sääntöjä, sukupuolirooleja ja live-esitysten mahdollisuuksia.”

Paikallisten bändikellareiden kautta koko kansan artisteiksi

Kirja kuvaa myös, miten populaarimusiikin eri genret ovat kehittyneet eri puolella Suomea paikallisten musiikintekijöiden ansiosta. Kirjoittajat ovat Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kasvatteja, ja kaupunki onkin esillä monien eri tyylilajeihin lukeutuvien artistien ja kokoonpanojen työn kautta.

Pori kuvaillaan yhtenä Suomen aktiivisimpana bändikaupunkina myös naisten näkökulmasta. Oulun, Lapin ja esimerkiksi Rovaniemen tanssilavakulttuuri ja punk-musiikki ovat esillä. Kirjassa muistutetaan, miten Lahti oli 2000-luvun alussa yksi räpmusiikin keskeisistä näyttämöistä, ja Jyväskylä ja piskuinen Kuhmo ovat puolestaan tuottaneet Indie-Pop-tekijöitä. Tampere on edustettuna lukuisten musiikkialalla vaikuttavien naisten kautta.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Fanni Noroila.

Anna-Elena Pääkkölä on musiikintutkija ja laulaja-lauluntekijä, jolle suurimpia innoittajia ovat suomalainen iskelmä, populaarimusiikki, ooppera ja musikaalit. Tutkimustyössään Pääkkölä keskittyy musiikin, sukupuolen ja seksuaalisuuden teemoihin.

Tiina Käpylä on naisten näkökulmiin erikoistunut populaarimusiikin tutkija, tuottaja ja tietokirjoittaja, joka on kiinnostunut populaarimusiikin tyyleistä ja skeneistä sekä naisten tekijyydestä ja toimijuudesta.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Keskitysleirin kätilö taisteli elämän ja toivon puolesta

Anna Stuartin Auschwitzin kätilö on tositapahtumiin perustuva romaani rohkean naisen pyrkimyksestä suojella elämää epätoivon ja synkkyyden keskellä. Auschwitzin kadonneet lapset ilmestyy heinäkuussa 2024.

Vuonna 1943 Ana Kaminski marssitetaan sisään Auschwitzin rautaporteista yhdessä ystävänsä Ester Pasternakin kanssa. Kun he saapuvat jonon päähän, Ana astuu eteenpäin ja julistaa hiljaisella äänellä itsensä kätilöksi – ja Esterin avustajakseen. Heidän käsivartensa tatuoidaan ja heidät käsketään avustamaan synnytyksissä. Pidellessään vastasyntynyttä vauvaa sylissään Ana vannoo tekevänsä kaikkensa pelastaakseen mahdollisimman monta henkeä.

Kun kaksi SS-univormuun pukeutunutta sotilasta marssii sisään ja ottaa vaaleahiuksisen vauvan äitinsä sylistä, Ana kauhistuu mutta huomaa kaiken sydänsurun keskellä toivon pilkahduksen. Sotilaat vievät terveimmät vauvat ja antavat ne saksalaisten perheiden kasvatettavaksi. Samalla leirille tihkuu juoruja sodan lähestyvästä lopusta… Ana ja Ester alkavat salaa tatuoida vauvojen ihoon heidän äitiensä vankinumerot, jotta he voisivat sodan jälkeen löytää toisensa. Sitten eräänä aamuna Ana huomaa Esterin kasvavan vatsan tämän ohuiden vaatteiden alla…

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kirjan on suomentanut Kirsimarja Tielinen ja äänikirjan lukee Krista Putkonen-Örn.

Anna Stuart on brittiläinen kirjailija. Hän opiskeli kirjallisuutta Cambridgessa ja työskenteli sen jälkeen tehdassuunnittelijana, kunnes palasi ensimmäisen rakkautensa pariin ja ryhtyi kirjailijaksi.

Kirjan jatko-osa ilmestyy suomeksi heinäkuussa 2024!

Anna Stuartin kirja Auschwitzin kadonneet lapset. Auschwitzin kätilön jatko-osa.
Jaa tämä: