Kaikki kirjoittajan Maria Rossi artikkelit

Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Hillasuolla voi puhua aiheista, joista kuivalla maalla ei uskaltaisi

Marjastamiseen intohimoisesti suhtautuvat ystävykset pohtivat mättäiden äärellä muun muassa lapsettomuutta, naisten mielenterveysongelmia, miehistä eräilykulttuuria, katkenneita kolttasaamelaisia sukujuuria ja kuolemaa. He myös kysyvät, miksi Suomi on tehnyt suoluonnolleen väkivaltaa.

Niina Kivilän ja Kati Saoneginin kirja Hillasuolla kaikki on toisin kuvaa kaksikon marjastusmatkoja syrjäiseen Itä-Lappiin.

”Avaamme kylmälaukut, nostamme tyhjät marjaämpärit esiin, pukeudumme täyteen sotisopaan. Astumme saappaisiin ja suolle. Olemme valmiita kaikkeen. Emmekä koskaan tiedä, mikä meitä odottaa.”

Marjastamisen lomassa ystävykset pohtivat painavia aiheita. Hillasuon hiljaisuudessa voi puhua sellaisesta, mistä kuivalla maalla ei ikinä uskaltaisi.

Täällä voin kertoa salaisuuden. Asian paljastaminen pelottaa minua, sillä olen ymmärtänyt, että siitä puhuminen ei ole toivottavaa. On minua suoraankin kielletty sanomasta aiheesta mitään. Rahkasammalmatolla kaikki on kuitenkin toisin. Niin toisin, että minun tekeekin äkkiä mieli kajauttaa asiani ilmoille niin, että aavan rannat kaikuvat.”

Kirjan historiasta ja yhteiskunnasta ammentavat esseet katsovat maailmaa syvältä turpeen kerroksista käsin.

”Marginaalisena maastona suo vie ajatukset sivupoluille. Aiheisiin, jotka eivät kuulu ihan jokapäiväiseen ajatusvarantoon.”

Suomi on hyökännyt soidensa kimppuun mielivaltaisesti

Kirjassa käsitellään myös suomalaisten suhdetta suohon. Suomi on hyljeksinyt suoluontoaan ja halunnut raivata sen pois. Soiden ojitusta on jatkettu, vaikka se ei ole tuottanut toivottua tulosta. Suolle on helppo tehdä pahaa, sillä sitä pidetään arvottomana maana.

Mielikuvat suomalaisuudesta ja siitä, millainen Suomen luonto on, on tietoisesti rakennettu 1800-luvulta alkaen. Suolla ei ole ollut sijaa niissä kertomuksissa, vaan katse on suunnattu muihin kohteisiin: tuhansiin järviin, jylhiin metsiin. Niin taiteessa kuin kirjallisuudessakin on luotu Suomi-kuvaa, johon suot eivät ole kuuluneet.

”Pahaenteisillä kieli- ja mielikuvilla on ollut kauaskantoiset seuraukset, ja ne ovat muokanneet ajatuksia paitsi suoluonnosta myös suomalaisesta luonnosta: mitä piirteitä suomalaiseen luontoon kuuluu, mitkä ovat ylistettyjä maisemia, mitkä taas arvottomia.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

 Niina Kivilä on pohjoisen erämaita taivaltava vaeltaja, marjanpoimija ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän opiskelee kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

Kati Saonegin on Helsingissä asuva kustannustoimittaja ja kirjoittaja, jonka juuret ovat pohjoisessa. Hän on kulkenut hillasoilla 6-vuotiaasta lähtien.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Palkitun tv-käsikirjoittajan esikoisromaani koukuttaa nerokkaalla dialogilla ja taidokkailla ääninäyttelijöillä

Tatiana Elfin Erokeskusteluja kuvaa kahden pariskunnan kriiseilyä vimmaisen dialogin ja huumorin keinoin. Ensisijaisesti äänikirjaksi suunnitellun dialogiromaanin ääninäyttelijöinä toimivat Lotta Kaihua, Deogracias Masomi, Eero Ritala ja Alina Tomnikov.

Mitä tapahtuu, kun unelmapari ja eron partaalla oleva pari lähtevät yhdessä viettämään mökkiviikonloppua?

Laura (Alina Tomnikov) on ylisuorittava ruokakriitikko, äiti, ystävä ja vaimo, joka uskoo, ettei koskaan eroa miehestään. Burn-outin kokenut Kasperi (Eero Ritala) välttelee aroista asioista puhumista ja elelisi mielellään rennosti. Läheiset uskovat, että tämä Instagram-perfect-pari eroaa hetkenä minä hyvänsä.

Sini (Lotta Kaihua) on sukupuolen tutkimuksen maisteri ja vapaa kirjoittaja, jota ärsyttää ympärillään moni asia. Hän haluaisi korjata kaiken, vaikka muut ehkä eivät. Avomies Jesse (Deogracias Masomi) on Sinin paras ystävä, joka viihtyy huoltomiehen työssä. Pari on ollut yhdessä kymmenen vuotta, ja läheiset uskovat, etteivät nämä koskaan eroa.

Viikonlopun aikana asetelmat vaihtuvat eikä mikään ole enää sitä, miltä vaikutti.

 Kirja herättelee ajatuksia huumorin keinoin

On aiheita, joista parisuhteessa on vaikea puhua. Helpompaa on tehdä iso numero pikkuasioista, kuten juuston viipaloinnista. Voiko vain olla puhumatta ja toivoa, että tilanne muuttuu itsestään?

Nelikkoa pohdituttaa lähestyvä neljänkympin rajapyykki. Onko keski-iän kriisiä olemassa vai onko kriiseily vain ikuinen ja luonnollinen osa elämää? Generation x, eli boomereiden ja millenniaalinen välissä oleva sukupolvi, on tottunut selviytymään kaikesta kyynisyydellä ja suorittamalla.

Mökkiviikonlopun aikana keskustelut kääntyvät myös vanhemmuuteen, perheeseen ja ylisukupolvisiin traumoihin. Saavatko lapsettomat osallistua keskusteluun lasten kasvatuksesta? Voiko yksin asuva ystävä olla aito osa ydinperhettä?

 Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

 Tatiana Elf (s. 1975) on Venla-palkittu käsikirjoittaja, joka on kirjoittanut mm. TV-sarjoja Roba, Karkurit, Keisari Aarnio ja Kultakala. Etelä-Afrikassa syntynyttä, puoliksi slovakialaista Elfiä kutkuttelee ikuinen kaukokaipuu, rakkaus kirjoihin, suklaaseen ja koiriin sekä loputon uteliaisuus ympäröivää maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Kirjoittamisessa hän rakastaa dialogia kaikista eniten. Erokeskusteluja on Elfin esikoisteos.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Hirveä Hoppu on hulvaton kirja lapsiperheen kiireestä

Aikuisten luomat aikataulut heijastuvat lasten maailmaan, vaikka kiire on lapsille melko irrationaalista ja heidän suhteensa aikaan on erilainen. Rakastetut lastenkirjantekijät Vuokko Hurme ja Noora Katto käsittelevät aihetta lapsentajuisesti ja hauskasti.

Hirveä Hoppu rynnii eräänä aamuna Viiman ja Tintin kotiin ja pistää perheen aamutoimet uuteen uskoon. Äiti nukkuu pommiin, neuvolakortti on hukassa, ja aamupalakin nautitaan rattaissa, jotta Hoppu olisi tyytyväinen. Myös kurahousujen etsinnässä ja leikkipuistoon menossa Hopulla on sormensa pelissä. Kirjan värikkäästi kuvatut, jokaiselle lapsiperheelle tutut tilanteet naurattavat niin lasta kuin vanhempaa.

– Aikuisten luomat aikataulut heijastuvat väistämättä myös lasten maailmaan. Lapsille itselleen taas kiire on jotakin melko irrationaalista, koska suhde aikaan ei ole samanlainen kuin aikuisilla. Toivomme, että tämä kirja saa lapset ja aikuiset pohtimaan kiirettä yhdessä. Ehkä Hopun hahmo jopa ryntää apuun vielä lukuhetken jälkeenkin – kiireisen arjen keskellä, Vuokko Hurme sanoo.

Kirjasarjan ensimmäinen osa Hirveä Nälkä (2021) kuvasi lapsiperheen ruokailua ja ateriarytmiä. Sarja on suunnattu leikki-ikäisille.

Hirveä Hoppu nyt kirjakaupoissa, sekä e-kirjana lukuaikapalveluissa.

Noora Katto on tamperelainen kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hän on työskennellyt pitkään lastenkulttuurin ja erityisesti lasten kuvakirjojen ja oppikirjojen kuvitusten parissa.

Vuokko Hurme on helsinkiläinen lastenkirjailija, joka on kirjoittanut lapsille useita tietokirjoja, kuvakirjoja ja romaaneja. Hurme palkittiin Tietopöllö-palkinnolla vuonna 2021. 

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mitä eläimet sanovat? -äänikirjasarja vie lapset elämysretkelle luontoon rikastetun äänimaailman siivittämänä

Lastenkirjailija Vuokko Hurmeen uudenlainen äänikirjasarja houkuttelee 1–4-vuotiaat arvuuttelemaan, matkimaan ja kuuntelemaan hiirenhiljaa, sekä tarjoaa tietoa eri eläinten äänistä.

Hauska ja aktivoiva Mitä eläimet sanovat? -sarja innostaa lapset äänikirjojen pariin tutuilla ja vähän tuntemattomammillakin äänimaisemilla, jotka haluaa kuunnella yhä uudelleen. Villit ja vinkeät eläinäänet, metsän tunnelmalliset suhinat ja monenmoiset rapinat vievät kuuntelijan suoraan tapahtumapaikoille.

Ensimmäinen osa nyt kuunneltavissa kaikissa äänikirjapalveluissa

Sarjan aloittaa Mitä karhu sanoo? Tunnista metsän eläimiä -äänikirja, joka kuljettaa kuulijan metsään keskelle lintujen liverrystä, hyönteisten surinaa ja tuulen huminaa. Millaista ääntä pitääkään hirvi, entäpä orava? Hyttysen jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla karjahtikaan?

Sarjan seuraavat osat ilmestyvät maanantaina 17.7.

Jännittävä Mitä leijona sanoo? Tunnista savannin eläimiä -äänikirja vie kuulijan savannille keskelle eksoottista äänimaailmaa. Millaista ääntä pitääkään sarvikuono, entäpä täplähyeena? Norsun jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla karjahtikaan?

Mitä kissa sanoo? Tunnista lemmikkieläimiä -äänikirja kuljettaa kuulijan kotiympäristöön keskelle tuttujen lemmikkieläinten ääniä. Millaista ääntä pitääkään marsu, entäpä undulaatti? Koiran ääniä jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla kehrääkään?

Vuokko Hurme on helsinkiläinen lastenkirjailija, joka on kirjoittanut lapsille useita tietokirjoja, kuvakirjoja ja romaaneja. Hurme palkittiin Tietopöllö-palkinnolla vuonna 2021.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Miksi Ukraina ei ole Venäjä – ukrainalaiset kertovat

Kalle Kniivilän kirjassa Maa joka heräsi sodan jalkoihin joutuneet ukrainalaiset kertovat, miten heidän maansa on muuttunut Neuvostoliiton hajottua ja miten Ukraina heidän mielestään poikkeaa Venäjästä. Kniivilä teki kirjan haastattelut Ukrainassa syksyllä 2022.

Venäjän johtajat ovat satojen vuosien ajan yrittäneet opettaa ukrainalaisille, että he oikeasti ovat venäläisiä. Ukrainan kansallista heräämistä on kaikin keinoin vastustettu. Neuvostoliiton hajottua maat ovat kehittyneet eri suuntiin, ja yhä useammat ukrainalaiset ovat päättäneet, etteivät he halua olla venäläisiä.

Vuoden 2014 vallankumous ja vuonna 2022 alkanut hyökkäyssota herättivät viimeisetkin epäröijät. Kun Venäjä vaihtoi vuosikausia kestäneen kulissien takaisen juonittelun suoraan sotilaalliseen hyökkäykseen, Ukrainaan syntyi ennenkokematon kansallinen yhtenäisyys.

Mihin ero maiden välillä perustuu? Miten on mahdollista, että ukrainalaiset kerran toisensa jälkeen ovat onnistuneet vaihtamaan vallanpitäjiään, kun taas Venäjällä Vladimir Putinin yksinvaltiuden vastustajat joutuvat telkien taakse tai hautausmaalle? Kirjassa tavalliset ukrainalaiset pääsevät kertomaan näkemyksensä.

Zelenskyi on populisti jota kansa rakastaa

Ukrainassa maan ensimmäinen presidentti vaihdettiin toiseen vaaleilla jo vuonna 1994, ja siitä lähtien vallanpitäjät on äänestetty viralta lähes joka vaaleissa.

– Me Ukrainassa olemme aina epäilevällä kannalla omien poliitikkojemme suhteen, me yritämme muuttaa asioita. Ehkä tulokset eivät aina ole hyviä, ehkä me joskus olemme liiankin kriittisiä poliitikkoja kohtaan, mutta juuri sehän on demokratiaa, Kniivilän haastattelema Olha pohtii.

Koomikko Volodymyr Zelenskyi valittiin Ukrainan presidentiksi, koska kansa halusi muutosta. Valtiotieteilijät ja politiikan toimittajat pitivät Zelenskyiä populistina, joka hukutti kuulijansa kauniisiin sanoihin. Hänen suosionsa oli jo hiipumassa, kun Venäjä hyökkäsi.

Sodan alettua Zelenskyistä on tullut Ukrainan sankaruuden symboli koko maailmalle, mutta kotimaassa hän jakaa yhä mielipiteitä.

– Tämä sota on tehnyt hänestä sankarin, suurilta osin niiden ulkomaisten tiedotusvälineiden ja valtionpäämiesten ansiosta, jotka ovat nostaneet hänet jalustalle. Ja jos presidentin kansliassa jotain osataan, niin kirjoittaa puheita. Hänen puheensa ovat todella hyviä ja tarpeellisia, mutta niiden lisäksi tarvitaan konkreettisia tekoja. Niistä oikeusjärjestelmän uudistaminen olisi tärkein, Tatjana toteaa kirjassa.

– Haluan presidentiksi Zelenskyin, hän on tehnyt sen mitä muut presidentit eivät ole saaneet aikaan. Hän alkoi rakentaa teitä, hän hajotti parlamentin. Hän tietää mitä tekee. Monet luulivat, että presidentti pakenisi kun sota alkaa. Mutta hän jäi tänne, Anna sanoo.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Kalle Kniivilä on ruotsinsuomalainen tietokirjailija ja Malmössä ilmestyvän Sydsvenska Dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja. Hän toimi lähetystöneuvoksena Ruotsin lähetystössä Kiovassa 2019 sen jälkeen, kun hänet oli karkotettu Moskovasta. Useita tietokirjoja tehnyt Kniivilä on saanut muun muassa Kanava-palkinnon.

www.kniivila.net (mm. kuvia kirjaan haastatelluista henkilöistä)

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Uutuuskirja kaksoismurhaajan jäljillä – yksi Suomen kaikkien aikojen tunnetuimmista rikoksista on yhä selvittämätön

Tulilahden kaksoismurhasta on kulunut jo yli 60 vuotta, mutta poliisi saa yhä tapaukseen liittyviä vihjeitä. Rikoksiin perehtynyt historioitsija Mikko Pennanen syventyy tapaukseen perinpohjaisesti kirjassaan Tulilahden murhamysteeri.

Jyväskyläläiset Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen katosivat jäljettömiin pyöräretkellä kesällä 1959. Viikkoja myöhemmin heidät löydettiin murhattuina ja suohautaan kätkettyinä Heinäveden Tulilahdelta. Poliisi ja lehdistö kuvailivat murhaajaa ovelaksi ja kylmäveriseksi. Tapauksen rikostutkinnassa oli runsaasti kummallisia yksityiskohtia.

Silminnäkijät kertoivat, että murhia edeltävänä päivänä naisten perässä oli liikkunut sinisellä mopedilla ajava mies. ”Mopedimies” Runar Holmström pidätettiinkin murhista epäiltynä muutama kuukausi veriteon jälkeen kotiseudullaan kaukana ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Holmström teki pitkittyneen oikeusprosessin aikana itsemurhan. Hän ei koskaan tunnustanut syyllisyyttään murhiin, eikä Heinäveden kihlakunnanoikeus ehtinyt antaa asiassa ratkaisua.

Kun rikostapauksiin perehtynyt historioitsija Mikko Pennanen vieraili Tulilahdella, hänelle tuli tunne, että Einen ja Riitan kohtalo ansaitsisi tulla kirjoitetuksi kirjaksi. Pennanen ei uskonut Runar Holmströmin syyllisyyteen, ja ryhtyi pohtimaan asiaa eri näkökulmista.

”Murha ei vanhene rikosoikeudellisesti koskaan. Siksi on tärkeää, ettei Tulilahden kaksoismurhan kaltaista rikosta unohdeta ja että selvittämättömiä henkirikoksia pidetään esillä. On hyvä tietää, mitä menneisyydessä on tapahtunut, vaikka tapahtuneet asiat olisivat ikäviä ja jopa vastenmielisiä. Tulilahden kaksoismurha on osa kansallista historiaamme, osa todellisuutta.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Mikko Pennanen (s. 1971) on Joensuussa asuva historioitsija ja tietokirjailija. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri ja arkistonhoitaja. Rikoshistoria vei hänet jo nuoruudessa mukanaan, ja hän on perehtynyt laaja-alaisesti moniin rikostapauksiin. Tulilahden murhamysteeri on hänen esikoisteoksensa.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Suositun podcastaajan uutuuskirja: Kuolemaantuomitut sarjamurhaajat

Liisa Saarijärven uutuuskirja Kuolemaantuomitut sarjamurhaajat kertoo neljän kuolemaantuomitun murhaajan hyytävät tarinat.

Ted Bundy, Rodney Alcala, Richard Ramirez ja John Wayne Gacy ovat maailman tunnetuimpien sarjamurhaajien joukossa. Kirja kertoo heidän tarinansa ensimmäisistä rikoksista aina kuolemaan saakka. Mikä ajoi miehet kammottaviin rikoksiinsa? Miksi he saivat tappaa niin kauan, ennen kuin lopulta jäivät kiinni?

Sadististen murhaajien teot ovat epäinhimillisen julmia – mutta onko kuolemantuomiolle sijaa nykymaailmassa? Kirjassa käsitellään myös tuomioon liittyvää lakia: mitä tapahtuu, kun rikollinen on tuomittu kuolemaan? Yhdysvalloissa tuomion protokolla, jota jokainen rangaistuslaitos erikseen noudattaa, on tarkka. Tuomion langettamisen ja käytäntöönpanon väliin mahtuu paljon mutkia ja oikeudenkäyntejä.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukevat Liisa Saarijärvi ja Pasi Ruohonen.

Liisa Saarijärvi tekee Suplan suosittua Kuolemaantuomitut-podcastia. Päivätöikseen sairaanhoitajana työskentelevä Saarijärvi on pitkään ollut kiinnostunut todellisista rikoksista, ja podcastin tekeminen sekä true crime -kirjojen kirjoittaminen on hänen pitkäaikainen haaveensa.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Toimittaja Marina Ovsjannikova protestoi Venäjän tv-uutisissa sotaa vastaan – uutuuskirja No war nyt suomeksi

Venäläinen tv-toimittaja Marina Ovsjannikova tuli kansainvälisesti tunnetuksi protestoituaan sotaa vastaan Venäjän television suorassa uutislähetyksessä maaliskuussa 2022. Uutuuskirjassa No War hän kertoo, miten päätyi rohkeaan tekoonsa ja mitä hänelle sen jälkeen tapahtui.

”Kaksi poliisia saattaa minua pitkin tv-keskuksen loputonta käytävää. Kaikki maailman johtavat tv-yhtiöt näyttävät jo klippiä sodanvastaisesta esiintymisestäni. Sadat ihmiset kirjoittavat kiitollisina sosiaalisessa mediassa. Myöhemmin kuulen, että Ostankinon tv-keskuksen edessä seisoi mies kädessään valkoisia ruusuja: hän halusi ojentaa ne minulle kiitokseksi.”

Kansainvälisen uutistoimituksen työntekijänä Marina Ovsjannikova oli jo pitkään tiennyt, että Kreml valehtelee jatkuvasti Venäjän kansalle. Ukrainan sota oli kuitenkin hänelle liikaa; hän ei voinut enää olla hiljaa.

”Valitettavasti olen viime vuodet ollut töissä ykköskanavalla ja tuottanut Kremlin propagandaa. Häpeän sitä nyt valtavasti. Häpeän sitä, että sallin valehtelemisen tv-ruudulla. Häpeän sitä, että sallin venäläisten tyhmentämisen.”

marina_capture_news_into_kustannus_no_war
Marina Ovsjannikova keskeytti 14.3.2022 Venäjän television suoran uutislähetyksen nostamalla kameroiden eteen kyltin, jossa luki: ”NO WAR. Lopettakaa sota. Älkää uskoko propagandaa. Täällä teille valehdellaan. Russians against war.”

Protestin jälkeen Marina Ovsjannikova löysi itsensä keskeltä informaatiosotaa. Venäjällä häntä syytettiin kytköksistä Britannian suurlähetystöön, Ukrainassa hänen sanottiin työskentelevän Venäjän vakoojana. Häntä häirittiin jatkuvasti internetissä. Hänen entinen aviomiehensä haastoi hänet oikeuteen ja yritti viedä häneltä lastensa huoltajuuden. Hänen poikansa ja äitinsä käänsivät hänelle selkänsä. Ovsjannikovalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin matkustaa Moskovaan taistelemaan tyttärestään.

Lopulta Marina Ovsjannikova tuomittiin kotiarestiin. Uuden sotaan liittyvien ”valheiden” levittämisen kieltävän lain mukaan häntä odotti kymmenen vuoden vankeustuomio. Muutama päivä ennen oikeudenkäyntiä hän onnistui kuin ihmeen kaupalla pakenemaan tyttärensä kanssa. Nyt Ovsjannikova haluaa kertoa tarinansa.

No War – Toimittajan taistelu sotaa vastaan on saatavissa kirjakaupoista, sekä e- ja äänikirjapalveluista.

Kirjan on suomentanut Kirsti Era. Äänikirjan lukee Usva Kärnä.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Uusi lastenkirjasarja esittelee erilaisen toimintasankarin, 78-vuotiaan Rauha-mummon

Ilkka Olavin kirjoittama ja Kai Vaalion kuvittama Agenttimummo ja lentävät tekarit avaa hillittömän hauskan lastenkirjasarjan, jossa palvelutalossa asuva mummo on suojelupoliisin leivissä toimiva salainen agentti.

Kaksitoistavuotias Alex valmistautuu Fortnite-viikonloppuun kavereidensa kanssa, mutta joutuukin Rauha-mummonsa lapsenvahdiksi pieneen kylään. Miten viikonlopusta voi selvitä lanittamatta ja ilman toimivaa nettiä?

Pian Alex huomaa, ettei mummolassa kaikki olekaan pelkkää kanelipullaa ja kettukarkkeja – eikä mummo niin höperö kuin äiti väittää. Tietokonepelit vaihtuvat tosielämän seikkailuun.

Lastenkirjoissa ikäihmiset näyttäytyvät usein yksiulotteisina

Lastenkirjoissa usein kärttyisinä, herttaisina tai harmittomina sivustakatsojina esitettävät mummot ovat Agenttimummo-sarjassa aktiivisten toimintasankareiden rooleissa.

– Minulle oli tärkeää luoda varhaisnuorille kirjasarja, jossa lapselle turvallinen ikäihminen voi olla myös tarinan toiminnallinen, vauhdikas ja jopa jännittävä päähahmo, Ilkka Olavi kertoo.

Kirjasarja sai alkunsa mummon kaipuusta.

– Oma mummoni oli hiljattain nukkunut pois. Sen lisäksi, että Agenttimummosta kirjoittaminen oli ikävän taltuttamista, halusin kirjoittaa hauskalla tavalla eräänlaisen kunnianosoituksen kaikille rohkeille ja itsenäisille supermummoille.

Mummo ja lapsenlapsi löytävät kadotetun yhteyden

Sarjan avausosa on pohjimmiltaan tarina mummon ja lapsenlapsen kadotetusta yhteydestä ja sen löytämisestä uudelleen. Voiko sukupolvien välisen kuilun kuroa umpeen? Miten lapsenlapsi suhtautuu isovanhempaansa, kun tästä paljastuu kokonaan uusia kerroksia?

”Tasasin hengitystäni ja yritin selventää ajatuksiani. Pässinlihaa oli siis se, että mummo eli vauhdikasta kaksoiselämää ja nähtävästi täysin järjissään! Mutta keiden kanssa ja miksi? Kuka Rauha-mummoni todellisuudessa oli?”

Lopulta Alex avautuu mummolleen myös salaisuuksistaan – ulkonäköpaineista ja koulukiusaamisesta. Vaikka hän kamppailee mummon kanssa rikollisia vastaan, koulun käytävillä hänen pahimmat vihollisensa ovat koulukiusaaja Veikko ja kasvoilla kukkiva akne.

”Vedin syvään henkeä lopetettuani, ja valtava helpotuksen tunne vyöryi ylitseni kuin hyökyaalto. ”Tiedätkö, tuo on sinun salaisuutesi…” mummo aloitti sanojaan harkiten. ”Huomaatko, miten helpottavaa on jakaa salaisuus toisen kanssa?”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Ilkka Olavi on kirjailija ja näyttelijä. Hän on kirjoittanut useita nuortenkirjoja, sekä vastannut nuorten kysymyksiin Demi-lehden Kysy kundilta -palstalla.

Kai Vaalio on ansioitunut lastenkirjojen kuvittaja. Hänen käsialaansa ovat muun muassa suositun Isämies-sarjan kuvitukset.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mona Bling, Elisa Aaltola ja Riina Tanskanen Turun Kirjamessuilla 30.9.–2.10.2022

Kirjailijat Mona Bling, Elisa Aaltola ja Riina Tanskanen esiintyvät Turun kirjamessuilla. Tulee moikkaamaan heitä!

PERJANTAI 30.9. klo 13.00–13.20 Kuisti-lava

Mona Bling: 23 transmyyttiä – Totta ja tarua transihmisistä (Into)

Kirja purkaa luku kerrallaan myyttejä kirjailijan omien sekä muiden transtaustaisten ihmisten elämänkokemusten, tarinoiden ja asiantuntijahaastatteluiden kautta. Teos haastaa lukijaa murtamaan omat ennakkoluulonsa ja näkemään transihmiset uudessa valossa. Monaa haastattelee näyttelijä Miiko Toiviainen.

Mona on esiintymisen jälkeen noin klo 13.40 tavattavissa ja signeeraamassa Rosebudin osastolla (A/56).

 

LAUANTAI 1.10. klo 16.35–16.55 Puisto-lava

Elisa Aaltola: Esseitä eläimistä (Into) ja Taija Kaarlenkaski & Otto Latva (toim): Kuinka eläimistä tuli osa teollista tuotantoa (Vastapaino)?

Filosofi Elisa Aaltola kuljettaa lukijaa oman henkilöhistoriansa eläinheräämisiin ja siihen palautteeseen, jota hän on työssään eläinten puolesta kohdannut. Hän käsittelee suorapuheisesti useita päivänpolttavia eläinaiheita aina ”rautakarhuista” susiin, ”haittaeläimiin” ja eläintuotantoon.

Elisa on esiintymisen jälkeen noin klo 17.15 tavattavissa ja signeeraamassa Rosebudin osastolla (A/56).

 

SUNNUNTAI 2.10. klo 16.30–16.55 Jukola-lava

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä (Into)

Ahtaat asenteet, keho, pelko ja miellyttäminen. Keskustelemassa tutkija Anna Rastas ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon tänä vuonna saanut kuvataiteilija Riina Tanskanen. Ohjelman järjestää Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta.

Riina on klo 15.30 tavattavissa ja signeeraamassa Rosebudin osastolla (A/56).

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Isyys henkirikollisen silmin: voiko vankilasta käsin katkaista ylisukupolvisia traumoja?

Jani Bollströmin tarina avaa raadollisella tavalla sitä, miten haastavaa omia virheitään ja suhdetta lapsiin on korjata vankilasta käsin.

Jani Bollström tuomittiin elinkautiseen vankeuteen murhasta 27-vuotiaana. Lähes 14 vuoden jälkeen hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen marraskuussa 2020. Bollström myöntää vankeuden vaikuttaneen myös hänen lapsiinsa. Vaikka itse henkirikosta hän ei kadu, sanoo hän katuvansa sitä, että lapset joutuivat olemaan isänsä valintojen vuoksi vuosikausia ilman toista vanhempaansa.


”Noihin aikoihin tuli ammuskeltua ja pyssyä oli mukana. Minulle sanottiinkin, että on vain ajan kysymys, ennen kuin joku tappaa minut tai minä jonkun toisen.”


– Kyllä se on vaikuttanut lapsiin, jotka oireilivat eritoten alkuvuosina, ennen kuin heidän elämäntilanne perheessä rauhoittui, Jani myöntää.

Vankilasta käsin oli vaikea olla lasten apuna, tukena ja läsnä. Puheluita ei saanut soittaa kuin rajatusti ja joissain vankiloissa puheluille lasten kanssa oli varattu vain 10 minuuttia viikossa.

– Pahimmillaan 2009 Helsingin vankilassa sain 2 soittoa viikossa, joiden kesto sai olla kerrallaan noin 5 minuuttia. Jos numerosta ei vastattu, niin yrittää sai uudestaan seuraavana päivänä, Jani muistelee yhteydenpitoaan lapsiinsa.

Tuomion myötä isäsuhteen hoitaminen lasten kanssa oli välillä haasteellista. Jos loppuviikosta puhelu ei jostain syystä onnistunut, saattoi vanki joutua odottamaan yli viikonlopun, että sai yhteyden lapsiinsa. Jos lapsilla oli joku hätänä, oli puhelun odottaminen kova paikka kiven sisällä olevalle isälle.

– Vaikka vartijoille yritti selittää tilannetta, että on pakko saada soittaa, saatettiin katsoa vain koneelta, että olet jo soittanut kaikki puhelut, vaikka kukaan ei olisikaan vastannut. Kyllä siinä oli hiuksissa pitelemistä, jos tiesi, että lapsi oli hädissään siellä kotona jonkun asian vuoksi, Jani muistelee.

Avoimuus menneisyyttä kohtaan syvensi suhdetta lasten kanssa

Jani kertoo suhteensa lapsiinsa olevan tällä hetkellä hyvin avoin. Lapset puhuvat isälleen viisaasti ja yrittävät jopa ohjeistaa ja neuvoa tätä vapauden uusissa elämäntilanteissa.

– Vaikka matkalla onkin ollut kuplia ja vaikeuksia olemme kaikista päässeet eteenpäin. Koen, että lapset ymmärtävät minua ja sitä, miten tärkeää minulle on esimerkiksi meidän välinen rehellisyys.

Avoimuus ja rehellisyys ovat mahdollistaneet menneen käsittelyn lasten kanssa. Myös henkirikokseen ja sen katumiseen liittyvistä vaikeista teemoista on voitu puhua suoraan. Jani sanookin, ettei ole koskaan halunnut salata lapsiltaan mitään.

– Olen sanonut heille myös sen, että tapahtunut ei ole heidän syytään. Se, että en ole ollut läsnä lapsille, on voinut tuntua lapselle hylkäämiseltä, eritoten, kun monella heidän ystävillään on kotona molemmat vanhemmat. Lapsi kokee tällaisissa tilanteissa helposti turvattomuuden tunnetta, Jani myöntää.

Vankiloissa on paljon perheellisiä isiä, joista jokainen istuu omista syistään. Jani kertoo sen olevan tavallista, että ei tiedetä, missä omat lapset ovat tai ettei lapsiin vain pidetä jostain syystä yhteyttä. Jani näkee tärkeänä, että myös isien vanhemmuutta vankiloissa tuettaisiin nykyistä enemmän. Panostuksia hän kaipaa erityisesti vankeusaikana vankilan ulkopuolisten sosiaalisten suhteiden ja tukiverkoston vahvistamistyöhön. 

– Siinä vaiheessa, kun vanki vapautuu, olisi hyvä, että suhteet ulos olivat silloin kunnossa. Jos mahdollisuus sosiaalisten suhteiden rakentamiseen ja vahvistamiseen viedään vankeudessa pois, erityisesti, jos vanki on itse halukas niitä työstämään, aiheuttaa se vapautuessa helposti vain ongelmia, Jani sanoo.

Vankilasta käsin katkotut ylisukupolviset traumat

Vankeudestaan ja virheistään huolimatta Bollström on pyrkinyt tekemään töitä, jotta hänen itsensä lapsuudessa kokemat traumat eivät siirtyisi hänen omille lapsilleen. Vaikka hän on huomannutkin toistaneensa nuorena oppimiaan malleja, on hän silti tietoisesti pyrkinyt katkaisemaan ylisukupolvista kuormaa.

– Olen pyrkinyt tekemään lasten kanssa niitä asioita, joista olen periaatteessa jäänyt itse ihan paitsi. Olen myös yrittänyt käyttäytyä eri tavalla omia lapsiani kohtaan, kuin oma malli ollut. Kun ei itse ole saanut lapsena sitä, mitä olisi tarvinnut, pyrkii sitä tekemään omien lastensa kohdalla toisin, Jani sanoo.

Vaikka traumaketjun katkaiseminen on haastavaa erityisesti vankilasta käsin, ei Jani näe sitä mahdottomana. Oikean tuen ja ammattilaisten voimin myös vangit voivat auttaa lapsiaan käsittelemään kokemaansa. Samalla myös vankeudessa olevat isät prosessoivat omaa menneisyyttään.

-Jokainen voi olla siirtämättä tiettyjä asioita omille lapsilleen, kunhan vain itse ensin havahtuu. Kyllä kaikki lähtee ihan itsestään ja siitä, kun on itse valmis tekemään sitä työtä.

 Ennen vankilaa Bollström oli kasvanut maailmassa, jossa ongelmat ratkaistaan rikosten avulla. Bollström kuvaa lopullista henkirikokseen päättynyttä tapahtumaa umpikujaksi, johon oli jo sisimmissään aavistanut päätyvänsä. Vaikka Jani kritisoikin vankiloita ja vankiloiden henkilökuntaa, myöntää hän kohdanneensa vankiloissa muutamia työntekijöitä, jotka olivat töissä vankilassa selvästi auttaakseen ihmisiä. Luottaminen vartijoihin oli kuitenkin hankalaa, sillä menneisyyden kokemukset olivat jättäneet jälkensä. Jani kertookin, että luottamuksen rakentaminen näihin vartijoihin vei häneltä lähes viisi vuotta.

– Vaikka vaikeaa se on, on luottaminen ja muutos mahdollista. Joidenkin meidän kohdalla se vaatii vain enemmän töitä. Etenkin, jos ei ole ollut paljoa niitä hyviä kokemuksia, joutuu töitä paiskimaan muita enemmän, Jani kertoo.

Jani Bollströmin tarina kirjassa Häiriintynyt julkaistiin kesäkuussa 2022. Kirjan kirjoittaja on Karkkilassa asuva kirjailija Mika Lätti, joka on julkaissut aikaisemmin viisi teosta.


Lue tai kuuntele Jani Bollströmin tarina kokonaisuudessaan! Löydät kirjan Innon verkkokaupasta, kirjakaupoista ja äänikirjapalveluista.


Lue myös:

Mitä tapahtuu, kun vakavien rikosten uhrit kohtaavat tuomitut kasvokkain? Kasvokkain rikoksen jälkeen -teos kertoo yhdeksän järisyttävää tositarinaa jälkikäsittelystä ja hyväksymisen parantavasta voimasta.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mitä tapahtuu, kun vakavien rikosten uhrit kohtaavat tuomitut kasvokkain?

Kasvokkain rikoksen jälkeen -teos kertoo yhdeksän järisyttävää tositarinaa jälkikäsittelystä ja hyväksymisen parantavasta voimasta. Löytyykö tuskan, vihan ja katkeruuden jälkeen rauha?

Toimittaja Tiina Saari kirjoitti keväällä 2016 Iltalehteen artikkelin äidistä, joka oli tavannut tyttärensä tappajan. Jutun julkaisun seurauksena lukijat lähettivät toimitukseen palautetta. Saari säilytti yhden saamansa kirjeen. Hän ajatteli, että palaisi vielä joskus aiheen pariin ja ottaisi yhteyttä kirjeen lähettäjään. Lähettäjä oli vaimonsa tappanut mies, joka oli pyytänyt tekoaan anteeksi lapsiltaan. Kun Saari palasi aiheen pariin myöhemmin toimittaja Kati Pukin kanssa, syntyi tästä lopputuloksena anteeksiannon ja sovituksen käsitteitä muuttava kirja.


Parikymppinen Joonas ja nelikymppinen Pasi piinasivat kuukausia Ville Suomalaista. Lapsuudenystävä ja isäpuoli lähettivät nuorelle miehelle tappouhkauksia prepaid-liittymästä ennen kuin murhasivat hänet syrjäisellä metsäautotiellä.


Teoksen riipaisevat tositarinat kuvaavat, miten elämä jatkuu vakavankin rikoksen jälkeen. Kirjaan haastatellut rikosten tekijät, uhrit ja heidän omaisensa ovat osallistuneet vakavien rikosten jälkikäsittelyyn ja kohdanneet toisensa.

Mika Suomalainen päästi irti vihasta kohdattuaan poikansa surmaajat

Kun Mika Suomalainen kohtasi vuonna 2018 viisi vuotta aiemmin menehtyneen poikansa Villen surmaajat, oli vihan vähentyminen merkittävä muutos, jonka sureva isä huomasi arjessaan. Jälkikäsittely vapautti paljon energiaa ja voimia riitti sen myötä enemmän myös perheelle.

– Kohtaamisesta oli paljon apua, ja jälkikäsittely on auttanut toipumista. Tällä oli myös merkittävä vaikutus terveyteeni. Kun viha rupesi häviämään, jaksoin olla mukana enemmän perheeni arjessa, kertoo Mika muutoksista.

Kohtaamisen myötä sureva isä saattoi myös antaa anteeksi itselleen. Kuten moni muukin lapsensa tapaturmaisesti tai henkirikoksen kautta menettänyt vanhempi, myös Mika pohti, olisiko voinut pelastaa poikansa. Tekijöiden kohtaaminen toi rauhan ja Mika saattoi hyväksyä tapahtuneen osaksi menneisyyttään.

– Kun surmaajat sanoivat, ettei tekoa olisi kukaan voinut estää, pystyin antamaan itselleni anteeksi. Sen myötä elämä on tullut omalla tavallaan takaisin, Mika kuvaa kohtaamisen konkreettisia seurauksia.

Mika ei ole varsinaisesti miettinyt, millaisia vaikutuksia jälkikäsittelyllä oli hänen poikansa surmaajien elämään. Hän kuitenkin sanoo ymmärtävänsä kohtaamisen olleen varmasti myös katuville surmaajille hyvin vaikuttava.

Kohtaaminen kasvokkain auttaa toipumaan traumoista

Poikansa menettänyt isä toivoo, että muutkin saman kokeneet hakeutuisivat tuen piiriin. Hän kuitenkin huomauttaa, että se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole hyvä ratkaisu muille. Tukea pitääkin hänen mukaansa hakea itselleen sopivalla tavalla. Mikalle vakavien rikosten jälkikäsittelystä oli hyötyä.

– Ennen ensimmäistä tapaamista surmaajien kanssa olin nähnyt asiantuntijat monta kertaa ja oli varmistettu, että kohtaaminen oli todella järkevää ja harkittua. Tapaamiseen ei mennä suin päin, vaan katsotaan, että kaikki ovat varmasti valmiita siihen, Mika kuvaa jälkikäsittelytapaamisen tarkkaa valmisteluprosessia.

Tapaamisen järjestävät väkivaltaan, sovitteluun ja traumoihin erikoistuneet asiantuntijat. Harkittu prosessi auttaa ihmisiä työstämään traumojaan turvallisessa ympäristössä ja ammattilaisten tukemana. Aloite käsittelyyn tulee useimmiten rikoksen tekijältä, mutta myös uhrien ja heidän omaistensa aloitteet käsittelylle ovat yleistyneet.

Arja Konttila Rikosseuraamuslaitokselta toimii vakavien rikosten Sauma-toiminnan koordinaattorina.  Konttilan mukaan vakavan rikoksen tekijä voi muuttua, ja läheiset voivat toipua rikoksen aiheuttamasta kriisistä jälkikäsittelyn avulla. Mikan ja hänen poikansa tarina on osa Kasvokkain rikoksen jälkeen -teosta, jossa kerrotaan yhdeksän järisyttävää tositarinaa jälkikäsittelystä ja hyväksymisen parantavasta voimasta.

Rikosten seuraukset kulkevat mukana vuosikymmenien ajan, mutta kirjassa kerrotut tarinat näyttävät, että toipuminen on mahdollista.

Tiina Saaren ja Kati Pukin kirjoittama teos Kasvokkain rikoksen jälkeen on julkaistu kesäkuussa 2022.


Lue tai kuuntele yhdeksän tositarinaa kokonaisuudessaan! Löydät kirjan Innon verkkokaupasta, useimmista kirjakaupoista ja äänikirjapalveluista.


Lue myös:

Isyys henkirikollisen silmin: voiko vankilasta käsin katkaista ylisukupolvisia traumoja? Jani Bollströmin tarina avaa raadollisella tavalla sitä, miten haastavaa omia virheitään ja suhdetta lapsiin on korjata vankilasta käsin.

Jaa tämä: