Luvaton norjalainen

Maria Amelie pakeni vanhempineen Ossetiasta, kun hän oli vasta lapsi. Matka kulki Suomen kautta Norjaan. Hänen vanhempiensa turvapaikka-anomus hylättiin, ja perhe päätti mennä maan alle. Siitä alkoi Maria Amelien merkillinen kaksoiselämä, jota kesti 8 vuotta.

Asuttuaan lähes vuoden vastaanottokeskuksessa Marian onnistuu päästä kouluun. Siitä alkaen hän elää normaalia muistuttavaa elämää. Hän oppii kielen, aloittaa opiskelun ja saa paljon ystäviä. Pitkiksi ajoiksi hän voi unohtaa pelkonsa maasta karkotuksesta, ja hän on onnellinen. Hän suorittaa yliopiston loppututkinnon.

Toisaalta hänen on työskenneltävä pimeästi siivoojana, hän ei voi käyttää omaa nimeään eikä hän saa omaa pankkitiliä, verokorttia tai henkilöllisyystodistusta. Hän ei voi suunnitella tulevaisuutta eikä toteuttaa unelmiaan. Hänen ainutlaatuinen tarinansa kertoo siitä, millaisia seurauksia turvapaikkapolitiikalla voi olla yksittäiselle ihmiselle.

Kirjan ilmestyminen nosti Maria Amelien julkisuuden valokeilaan Norjassa ja suuntasi huomion paperittomiin maahanmuuttajiin ja heidän oikeuksiinsa. Hänen tarinansa johti laajaan julkiseen väittelyyn ja mielenosoituksiin.

Norjan poliisi pidätti 25-vuotiaan Maria Amelien tammikuussa 2011 Norjan siirtolaislakien rikkomisesta, ja hänet karkotettiin Venäjälle, jossa häneltä puuttui täysin tukiverkosto ja jossa hän ei tuntenut oloaan turvalliseksi. Hän pääsi Krakovaan ICORNin turvakaupunkikirjailijana. Huhtikuussa Maria Amelie palasi Norjaan saatuaan työviisumin. Hän työskentelee tällä hetkellä Oslossa Teknisk Ukeblad -lehden toimittajana.