Avainsana-arkisto: eläinoikeudet

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Voisimmeko oppia puhumaan tavalla, joka huomioi paremmin myös muut lajit?

Eläinfilosofi Elisa Aaltola antaa julkiselle puheelle eläimistä vaihtoehtoja ja haastaa totuttuja oletuksia siitä, millaisia olentoja eläimet ovat ja miten heitä tulisi kohdella.

Kiitetty kirjailija, tutkija ja filosofi Elisa Aaltola pureutuu uudessa kirjassaan Puhe eläinten puolesta siihen, miten eläimistä puhutaan. Sanavalinnoilla luodaan eroa ihmisten ja muiden lajien välille. Esimerkiksi eläintuotantoa koskeva kieli on siloteltua.

”Parhaimmillaankin meille tarjotaan vain idyllisiä kuvia maataloudesta, josta kaikki paha on siistitty pois. Jos media joskus näyttääkin teurastamoilta ja tuotantotiloilta salakuvattua materiaalia, se varoittaa näiden sisällöstä ja jättää pahimman pois – sekä etenee pikaisesti muihin aiheisiin.”

Eläinten näkökulma ei ylipäätään pääse esille mediassa ja puoluepolitiikassa. Kuvaavaa on, että yhteiskunnan keskeisimmät kirjoitukset vaikenevat eläimistä. Esimerkiksi perustuslaki ei mainitse eläimistä mitään. Aaltolan mielestä eläinten ahdingosta on tärkeä puhua yhteiskunnassa huomattavasti laajemmin.

”Puhetta eläinten ahdingosta ei tulekaan estää. Päinvastoin yhteiskunnan tulisi auttaa meitä kohtaamaan tuo puhe rakentavasti. Jo alakoulussa tulisi käsitellä näitä kysymyksiä.”

Eläinten kokemasta traumasta vaietaan

Myös eläimet voivat kokea traumaa, ja traumaperäistä ahdistushäiriötä jopa tutkitaan eläimillä. Silti kulttuuri kuvaa traumaa ikään kuin se olisi vain ihmisen, eikä eläinten traumasta puhuta. Eläinten kokema trauma on kulttuurinen tabu. Syy vaikenemiselle on selvä.

”Eläinten traumasta vaikenemiselle on selkeä motiivi. Me olemme tehneet traumasta ihmisen yksinomaisuutta, koska näin meidän ei tarvitse ajatella toisenlajisten kärsimystä ja siihen liittyvää mitä tukalinta tosiasiaa: ihminen on tuon trauman alkuperä, ihminen aiheuttaa miljoonille ja taas miljoonille olennoille pysyvästi vaurioittavaa ahdinkoa.”

Eläimetkin osaavat ”puhua” ja heidän puhettaan on aika kuunnella

Aaltola muistuttaa siitä, että myös eläimet osaavat kommunikoida. Heidän kielensä on väreissä, äänissä, hajuissa, värinässä, kosketuksessa ja muissa kehon viesteissä. Luontokadon myötä myös eläinten kielet ovat katoamassa. Eläimiä on kuunneltava ennen kuin on liian myöhäistä.

Väkivalta eläimiä kohtaan lisää väkivaltaa ihmisiä kohtaan

Empatiastakin kirjoittanut Aaltola näkee yhteyden eläinten kohtelun ja ihmisten välisten konfliktien välillä. Niin kauan, kun ihmiskunta kohtelee muita lajeja huomattavan väkivaltaisesti, ei sillä ole toivoa rauhasta.

”Väitän, että eläinten katala ja väkivaltainen kohtelu estääkin ihmisiä olemista toisilleen hyviä. Muiden lajien kurjuuttaminen on yksi syy sille, miksi yhteiskuntamme rakoilevat konflikteista ja miksi ihmiset eivät opi rakastamaan paremmin. Miten yksilö ja yhteiskunta, jotka osallistuvat mitä silmittömimpään systemaattiseen väkivaltaan, voisivat kunnolla osata rauhaa, empatiaa tai armoa?”

Kertomuksilla voi parantaa eläin- ja luontosuhdetta

Aaltola kirjoittaa, että tarinoilla on tutkitusti suuri vaikutus arvoihin. Niiden avulla voidaan parantaa myös eläinsuhdetta. Tällä hetkellä kulttuuriset tarinat kuitenkin usein sivuuttavat eläimet tai kuvaavat heidät pelkästään ”lemmikeiksi”, ”riistaksi” ja ”lihaksi”. Nykypäivään tarvitaankin uudenlaisia tarinoita eläimistä!

”Pienikin tarina voi tutkitusti parantaa eläimiä koskevia asenteita. Yksi syy sille, miksi ilmastokriisiä ja lajikatoa ei ole otettu vieläkään yhteiskunnassa kyllin vakavasti, johtunee ainakin osittain siis siitä, että molemmista puhutaan usein neutraalisuutta tavoittelevalla tieteen äänellä, ilman kertomuksia.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Satu Paavola.

Elisa Aaltola toimii eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina ja tutkijana Turun yliopistossa, ja hänelle on myönnetty mm. Pro Animalia -palkinto elämäntyöstä eläinten hyväksi. Hän on julkaissut toistakymmentä kirjaa, joista viimeisimpänä paljon kiitosta saanut Esseitä eläimistä (2022).

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Suomalaisten eläinsuhde on egoistinen, sanoo eläinfilosofi Elisa Aaltola uutuuskirjassaan Esseitä eläimistä

Mitä, jos alkaisimme kohdella eläimiä paremmin?

Esseitä eläimistä on kertomus pienen kylän maalaislapsesta, joka alkaa kyseenalaistamaan eläinten kohtelua ja josta aikuisena tulee eläinfilosofi. Aaltola kuvaa, miten lapsuus eläintuotannon keskellä sai hänet huolestumaan eläinten kohtelusta, ja minkälaisiin selkkauksiin työ eläinten puolesta on hänet vienyt.

Eläin on ”hän”

Aaltola asettaa ihmiset ja eläimet samalle viivalle. Kirjassa onkin hätkähdyttävä kielellinen valinta: eläimistä käytetään termiä ”toislajiset” ja pronominia ”hän”. Tällä tavoin Aaltola haluaa alleviivata sitä, että myös ihminen on eläin, ja että myös eläin on itseisarvoinen yksilö.

Yhteys luontoon ja eläimiin korjaantuu vasta eläinteollisuuden alasajosta

Kirjassa käsitellään eläinten kohtelua, arvoa sekä asemaa. Aaltola kritisoi eläintuotantoa suorin sanoin.

”Miten on mahdollista, että yhteiskunnassamme kohdellaan vuosittain yli 80 miljoonaa eläinyksilöä tavalla, joka aiheuttaa voimakasta stressiä, turhautumista, kipua ja kärsimystä? Miten on mahdollista, että sivistysvaltiossa on laillista esimerkiksi kastroida eläimiä ilman minkäänlaista puudutusta, pakkoerottaa emot poikasistaan luonnottoman aikaisin tai pitää emakkoja kääntymisen estävissä porsitushäkeissä?”

Eläinteollisuus on vieraannuttanut ihmiset muusta eläinkunnasta. Sen myötä ihminen on menettänyt yhteytensä toisiin lajeihin, mikä puolestaan on johtanut ennennäkemättömään tuhoon niin eläinten kuin luonnonkin kannalta. Tuon yhteyden palauttaminen alkaa eläinteollisuuden alasajosta.

Ristiriita eläinsuhteen keskellä: lihaparadoksi

Miksi yhtäältä rakastamme lemmikkejä ja toisaalta syömme lihaa, jonka tuottaminen on aiheuttanut kärsimystä? Lapsena Elisa Aaltola ei niele vastausta eläinten alemmasta arvosta, vaikka lihakeitto ja maito vielä maistuvat, niin kuin useammalle muullekin 1980-luvun kasvatille. Aikuisena Aaltola puhuu lihaparadoksista, jonka myötä ihmiset psykologisesti unohtavat lihan alkuperän eli mielellisen eläinyksilön, ja avaa sen kulttuurisia syitä. Ilmiötä on pidetty yhtenä keskeisimmistä länsimaisen eläinsuhteen ongelmista, ja Aaltola tuo sitä koskevan keskustelun Suomeen.

Kohu rautakarhuista

Kirjassa kuvataan, miten Aaltola puhui tassuistaan pyyntirautoihin jääneiden karhujen puolesta, ja minkälainen julkinen kohu asiasta lopulta syntyi Jenni Haukion mukaantuloa myöden. Miksi karhuja ei haluttu auttaa, ja mitä tämä kertoo eläinsuhteestamme? Entä mitä tapahtui ”karhukohun” kulisseissa?

Filosofi kapisen ketun jäljillä

Miksi yhteiskunta auttaa pulassa olevia joutsenia, muttei kapisia kettuja? Aaltola kertoo oman tarinansa kapisen ketun loukuttamisesta ja tarjoaa syitä sille, miksi luonnonvaraisten eläinten auttaminen on Suomessa retuperällä ja miksi sitä olisi radikaalisti tehostettava.

Metsästys ei aja eläinten etua

Aaltolan mukaan Suomessa on “metsästyssyndikaatti”, joka häikäilemättä ajaa metsästäjien omaa etua luonnonvaraisten eläinten ja lajisuojelun kustannuksella. Syndikaatti ei ole salajuoni vaan arkinen, metsästyskeskeinen ideologia, joka suhtautuu eläinetiikkaan erittäin penseästi, ja johon ottavat osaa maa- ja metsätalousministeriö, Suomen riistakeskus ja monet viranomaiset. Sen seurauksena Suomessa metsästetään kohtuuttoman paljon mm. petoeläimiä tavoitteena saaliseläinkantojen turvaaminen metsästäjille. Metsästyksen kyseenalaistamiselle puolestaan ei haluta antaa sijaa. Aaltolaa voidaan pitää Suomen äänekkäimpänä metsästyskriitikkona, ja kirjassa hän kuvaa kritiikkinsä syitä.

Korruptoitunutta susipolitiikkaa

Aaltola väittää, että ”susien “kannanhoidollisen metsästyksen” edistämiseen liittyy päivänvaloa kestämätöntä junailua, oman edun ajamista ja populismia, jota hän kirjassa valottaa. ”Suomalaisessa susipolitiikassa onkin korruption sävyjä.” Toinen Aaltolan yllättävä väite on, että susiviha koskettaa lopulta susien sijaan ihmisidentiteettiä:

”Susivihassa on kyse identiteetistä ja ideologiasta, ei itse susista. Jotta susiasiassa päästäisiin eteenpäin, olisi siksi tärkeää viimein keskustella identiteetin ja ideologian roolista.” 

Ihminen on haittaeläimistä tuhoisin

Kirjassa kritisoidaan käsitettä “haittaeläin”. Esimerkiksi supikoiriin kohdistuvaa vainoa Aaltola pitää kohtuuttomana. Kritiikin kärkenä on, että ihminen on empiirisen tutkimuksen perusteella selvästi lajeista haitallisin, jonka aiheuttamaan luontokatoon ja ympäristöongelmiin verrattuna on esimerkiksi supikoira häviävän pieni “ongelma”.

”Puhe ’haittaeläimistä’ ja ’haitallisista vieraslajeista’ vie huomion pois ihmisestä ja siten piilottaa syyllisyytemme ja vastuumme. Juuri tästä syystä tuo puhe on niin yleistä. Jos todella haluaisimme torjua lajikatoa ja ympäristöongelmia, olisi viimein syytä puhua nimenomaan ihmisen haitallisuudesta.”

 

Elisa Aaltola kuvaa lapsuuttaan ja suhdettaan eläimiin. Kuva: Suvi Elo

Elisa Aaltola toimii eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina ja tutkijana Turun yliopistossa. Hän on kansainvälisesti arvostettu eläinfilosofi, ja vuonna 2021 hänelle myönnettiin Pro Animalia -palkinto elämäntyöstä eläinten hyväksi. Aaltola on julkaissut eläinkysymyksestä 11 kirjaa, muun muassa Eläinten moraalinen arvo (Vastapaino 2004) ja Häpeä ja rakkaus: ihmiseläinluonto (Into 2019).

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Ihme ilmat! myyty 10 maahan – Syötävät koirat ja sympaattiset siat ilmestyy

Laura Ertimon & Mari Ahokoivun kirjan “Ihme ilmat! – Miksi ilmasto muuttuu” oikeudet on myyty jo kymmeneen maahan, viimeksi Espanjaan. Lajissaan ensimmäinen, lapsille suunnattu tietokirja ilmastonmuutoksesta vastaa lasten kiperiin kysymyksiin ilmastonmuutoksesta ja kertoo, miten voimme pistää sille yhdessä hanttiin. Kirjan kirjoittaja Laura Ertimo on mukana Innon joulunavauskeskusteluissa Rosebudissa torstaina iltapäivällä 12.12., tervetuloa! Samalla ilmestyy uutuuskirja “Syötävät koirat ja sympaattiset siat – Eläinten kohtaamisesta” kun toimittaja Bettina Sågbom haastattelee kirjan kirjoittajaa Salla Tuomivaaraa.

Syötävät koirat ja sympaattiset siat – Eläinten kohtaami­sesta johdattaa pohtimaan monimuotoisia suhteitamme muihin eläimiin. Yhteiskuntatieteiden tohtori Salla Tuomivaara pohtii kohtaamisiaan eläinten kanssa niin pekingiläisellä koiratarhalla ja suomalaisessa teurastamossa kuin sappikarhujen turvakodissa Sichuanissa ja omassa lapsuudenkodissaan.
Käytännön eläinkokemukset ja -kohtaamiset johdattavat pohtimaan eläinkuvaamme ja eläinkäsityksiämme, eläinten oikeuksien perusteluja, erilaisten kulttuurien tapaa suhtautua eläimiin ja ristiriitoja erilaisten eläinasenteiden välillä. Osansa kirjassa saavat myös luonnonvaraisten eläinten kutistuva elintila, eläinten pidon muuttuvat normit ja globaalisti yhdenmukaistuva ruoantuotanto.
Onko meidän mahdollista siirtyä kohti yhteiskuntaa, joka kunnioittaisi lajienvälistä oikeudenmukaisuutta ja millainen se olisi?

Laura Ertimon & Mari Ahokoivun Ihme ilmat! on puolestaan topakka ja toiveikas lasten tieto­kirja siitä, miten ihminen aiheuttaa ilmastonmuutoksen ja mitä me voimme tehdä paremman tulevaisuuden puolesta. Samalla se vinkkaa, miten ihan jokainen pystyy treenaamaan omia ilmastotaitojaan ja elämään niin, ettei hiilidioksidi pöllyä joka käänteessä.
Ilmaston­muutoksen pinteestä ei kuitenkaan selvitä pelkillä arjen nikseillä. Siksi Ihme ilmat! kertoo innostavasti myös yhdessä tekemisen voimasta.
Ihme ilmat! julkaistiin lokakuussa ja oikeudet on myyty jo kymmeneen maahan (Espanja, Italia, Liettua, Norja, Ruotsi, Serbia, Suomi, Turkki, Unkari, Viro). Ulkomaanoikeuksia myy Elina Ahlbäck Literary Agency. Katso lukunäyte

TERVETULOA Innon ja Rosebudin jouluglögille Rosebudin Kolmen sepän myymälään (Aleksanterinkatu 21, Helsinki) torstaina 12.12.

Ohjelmassa:
Klo 14.00 Jari TamminenNauti tyhjyydestä ja muita vastamainoksia
Klo 14.30 Lauri Nurmi ja Matti MörttinenAntti Rinne – Koko tarina
Klo 15–15:40 Suuri ilmastokeskustelu: Tietokirjailija Laura Ertimo ratkaisee ilmastonmuutosta kauden muiden ilmastokirjailijoiden Risto IsomäenLeo Straniuksen ja Elisa Aaltolan kanssa. Risto Isomäki kertoo “villin optimistisessa ja viisaassa” uudessa kirjassaan miten Suomi voi pysäyttää ilmaston­muutoksen ja auttaa koko maailmaa vähentämään päästöjään. Elisa Aaltolan uutuuskirjan Häpeä ja rakkaus – Ihmiseläinluonto erityisen huomion kohteena ovat häpeä ja rakkaus luonto- ja eläinsuhteessa: mikä näiden tunteiden rooli on ilmastomuutoksen, lajisukupuuton ja eläinteollisuuden aikakaudella. Leo Stranius selittää Ekoistin muistelmissa ympäristökysymysten murtautumista valtavirtaan ja opastaa vapaaehtoiseen luopumiseen ympäristöämme tuhoavasta turhuudesta.
Klo 15:40 KIRJANJULKISTUS Toimittaja Bettina Sågbom haastattelee Syötävät koirat ja sympaattiset siat -kirjoittajaa Salla Tuomivaaraa.
Klo 16.10 Antto TerrasTallinnan tappajat
Klo 16.30 Ville-Juhani SutinenKääpiöistä kolosseihinLiha
Klo 17.00 Nina HonkanenPohjakosketus
Klo 17.20 Eveliina TalvitieKovakuorinen

Jaa tämä: