Avainsana-arkisto: feminismi

Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Punk-villapaidasta taivassukkiin – Neuloosi on lämminhenkinen ja omakohtainen kirja neulomisesta

Tiina Mahlamäen tarinallinen tietokirja Neuloosi avaa käsitöiden hurmosta lempeän huumorin sävyttämänä ja tarjoaa uusia näkökulmia huippusuosittuun harrastukseen.

Neulomisharrastus on kasvattanut suosiotaan Suomessa koko 2000-luvun ajan. Tiina Mahlamäelle neulominen on tapa keskittyä, meditoida ja harjoittaa henkisyyttä – sekä samalla saada aikaan jotain konkreettista ja käsinkosketeltavaa. Hän kertoo kirjassa omasta suhteestaan neulomiseen eri elämänvaiheissa, kuten nuorena jääkiekkofanina tai teini-ikäisenä punkkarina, sekä kuvaa koskettavasti neulomista anoppinsa ja äitinsä kuolinvuoteiden äärellä.

Mahlamäki pohtii neulomista muun muassa feminismin, sukupolven, yhteisöllisyyden, uskonnon ja luokan näkökulmista tarjoten uutta perspektiiviä monelle rakkaaseen harrastukseen. Kirja sopiikin erinomaisesti lahjaksi neulomiseen hurahtaneelle, tai kuunneltavaksi neuloessa. Teos ei sisällä neulontaohjeita, mutta sen edetessä valmistuu villapaita.

Kirja on nyt saatavissa kirjakaupoista, sekä e- ja äänikirjapalveluista. Äänikirjan lukee Emilia Howells.

Tiina Mahlamäki on uskontotieteen yliopistonlehtori Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Hänellä on pitkä kokemus kirjoittajana ja tutkijana, ja hän on julkaissut ja toimittanut useita tietokirjoja. Neulomisen lisäksi Mahlamäki harrastaa lintujen bongailua ja valokuvausta. Hän on alun perin kotoisin Porin seudulta.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Suomalaisten naisten populaarimusiikin historia taustoittaa epätasa-arvoista musiikkialaa

Suomalaisista musiikintekijöistä vain viidennes on naisia tai muunsukupuolisia. Uutuuskirjassa Lailasta Almaan musiikintutkijat täydentävät historiankirjoitusta nostamalla esille naisten työpanoksen. He löysivät kolme merkittävää kultakautta, jolloin naisten populaarimusiikki kehittyi.

Populaarimusiikin historia, kuten valtaosa muustakin historiankirjoituksesta, on viime vuosiin saakka ollut miehistä. Historiaa kirjoitetaan miesten tekojen ja toimijuuden kautta, miehille keskeisistä aloista ja tapahtumista. Naisten työn kautta kuunneltuna populaarimusiikin historiassa nousevat esiin eri painopisteet. Kirjassaan Lailasta Almaan Anna-Elena Pääkkölä ja Tiina Käpylä kuvaavat, miten naiset ovat muuttaneet ja muovanneet populaarimusiikin kulkua.

Tarina alkaa 1950-luvulta Laila Kinnusesta ja päättyy vuoteen 2020 ja Alma Miettiseen. Kirjassa käydään läpi populaarimusiikin aikakaudet, tyylit ja genret. Aikamatkalla kuullaan satojen artistien ja muusikoiden tarina. Heistä kirjaan on haastateltu yli 70. Osa heistä pääsee ääneen ensimmäistä kertaa huolimatta pitkästä urasta, osan tarinat ovat vasta aluillaan.

”Miehet päättävät, mitä on hyvä musiikki”

Teoston teettämässä kyselytutkimuksessa suurin syy naisten ja muunsukupuolisten vähäiselle määrälle musiikintekijöissä on perinteinen miehisyys ja vallitsevat asenteet. Vastauksissa nousevat toistuvasti esille hyvä veli -kerhot, miehet musiikkiteollisuuden portinvartijoina sekä yleisesti tunne siitä, että miehet päättävät, mitä on hyvä musiikki.

Anna-Elena Pääkkölä ja Tiina Käpylä ovat syventyneet aiheeseen yhdessä Henna-Riikka Peltolan kanssa tekemässään tutkimusartikkelissa Populaarimusiikkitoiminnassa koettu sukupuolittunut epäasiallisuus. Lailasta Almaan -kirjassa he keskittyvät häirinnän ja alan ongelmien sijaan ensisijaisesti naisten uriin ja saavutuksiin.

Jazz-iskelmän myötä naiset alkavat laulaa naisten kokemuksista

Yksi kirjan keskeisimmistä havainnoista on kolme merkittävää käännekohtaa, jolloin naisten populaarimusiikki kehittyi. Naisten ensimmäinen musiikillinen kultakausi suomalaisessa populaarimusiikissa oli jazz-iskelmän aika 1950–1963. Naisten määrä laulajina kasvoi ja moni päätyi yhä suurempien yleisöjen tietoisuuteen levytysten kautta.

”He edustivat uutta, toiveikasta ja raikasta sodanjälkeistä sukupolvea. Naisten toimiminen julkisissa ammateissa, kuten laulajana, oli yhä hyväksyttävämpää, vaikka taustamuusikot olivat yhä miehiä. Kappaleiden aiheet alkoivat myös vaihtua.”

Rocknaisten tuleminen laajentaa iskelmän ja popin naiskuvaa

Naisten toinen musiikillinen kultakausi ajoittuu vuoden 1995 vedenjakajan molemmin puolin. Sen taustalta löytyy 1990-alussa kansainvälinen teinitytöille markkinoitu viihde, jossa kohderyhmää kiinnostavat aiheet nostettiin tärkeiksi ja hyväksytyiksi. Musiikillisesti esikuvia oli tarjolla enemmän 1980-luvun pioneerien, kuten Liisa Akimofin myötä.

Vuonna 1995 ilmestynyt Alanis Morrisetten Jagged Little Pill -esikoisalbumi avasi musiikkiteollisuuden ja valtavirtamedian silmät naisten potentiaalille rockin parissa. Samana vuonna ilmestyi monia muitakin merkittäviä kansainvälisten ja suomalaisten artistien ja muusikoiden albumeita, ja naisten julkaisujen määrä kasvoi huomattavasti. Pian sen jälkeen Suomen populaarimusiikkikentälle saapuivat Jonna Tervomaa ja Maija Vilkkumaa, minkä lisäksi Spice Girls muutti tyttöjen ja naisten maailmaa radikaalisti kansainvälisellä tasolla.

Iskelmän ja popin feminismi näkyikin 1990-luvulla enemmän siinä, mitä nainen sai artistina tehdä tai mitä ja miten hän sai laulaa. Ääniestetiikka muuttuikin kohti pop-estetiikkaa. Laulusta tuli suorempaa ja nasaalit äänet saivat kuulua, mikä kuului eritoten tyttöyhtyeiden musiikissa.”

Musiikin tekijöitä tuli jatkuvasti lisää myös vaihtoehtomusiikkiin, punkkiin ja metalliin. Varsinkin metallin suosio nousi vuosituhannen vaihteessa ja mahdollisti jälleen uuden tavan olla nainen ja muusikko.

Naiset osallistuvat musiikin tekemiseen ja julkaisemiseen

Suomalaisten naisten populaarimusiikin kolmas kultakausi alkaa vuodesta 2008 ja Chisun ensimmäisestä, täysin hänen itse tekemästään ja tuottamastaan albumista. Musiikin tuottamiseen tarvittava teknologia yleistyy ja halpenee kaikkien saataville. Asenneilmasto muuttuu, naisten odotetaan osallistuvan musiikin tekemiseen, myös musiikin omatoiminen julkaiseminen yleistyy vauhdilla.

”Chisu ja Paula Vesala ovat esimerkkejä popmusiikin vaikuttajista, jotka löysivät urilleen 2010-luvun puolella upouudet suunnat. Heidän ansionsa laulaja-lauluntekijöinä ovat kiistattomat, ja heidän suhteensa musiikin tuottamiseen, uusien soundien keksimiseen ja suomalaisen popin eteenpäin viemiseen täytyy mainita erikseen. Chisu ja Vesala ovat toistuvasti ottaneet musiikillisen moukarin käteensä ja rikkoneet säpäleiksi valtavirtapopin musiikkiin ja esiintyjien ulkonäköön liittyviä sääntöjä, sukupuolirooleja ja live-esitysten mahdollisuuksia.”

Paikallisten bändikellareiden kautta koko kansan artisteiksi

Kirja kuvaa myös, miten populaarimusiikin eri genret ovat kehittyneet eri puolella Suomea paikallisten musiikintekijöiden ansiosta. Kirjoittajat ovat Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kasvatteja, ja kaupunki onkin esillä monien eri tyylilajeihin lukeutuvien artistien ja kokoonpanojen työn kautta.

Pori kuvaillaan yhtenä Suomen aktiivisimpana bändikaupunkina myös naisten näkökulmasta. Oulun, Lapin ja esimerkiksi Rovaniemen tanssilavakulttuuri ja punk-musiikki ovat esillä. Kirjassa muistutetaan, miten Lahti oli 2000-luvun alussa yksi räpmusiikin keskeisistä näyttämöistä, ja Jyväskylä ja piskuinen Kuhmo ovat puolestaan tuottaneet Indie-Pop-tekijöitä. Tampere on edustettuna lukuisten musiikkialalla vaikuttavien naisten kautta.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Fanni Noroila.

Anna-Elena Pääkkölä on musiikintutkija ja laulaja-lauluntekijä, jolle suurimpia innoittajia ovat suomalainen iskelmä, populaarimusiikki, ooppera ja musikaalit. Tutkimustyössään Pääkkölä keskittyy musiikin, sukupuolen ja seksuaalisuuden teemoihin.

Tiina Käpylä on naisten näkökulmiin erikoistunut populaarimusiikin tutkija, tuottaja ja tietokirjoittaja, joka on kiinnostunut populaarimusiikin tyyleistä ja skeneistä sekä naisten tekijyydestä ja toimijuudesta.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Olemisen arvoitukseen sukeltava esseeteos ravistelee keskusteluilmapiiriä

Emilia Männynvälin (ent. Kukkala) intensiivinen ja rajoja uhmaava kirja limittää ekologisen, yhteiskunnallisen ja henkisen todellisuuden poikkeuksellisella tavalla.

Toiste en suostu katoamaan -kirjan intensiivisissä ja tarkkanäköisissä teksteissä naiseuden, paikan, luokan ja pyhän kaltaiset teemat punoutuvat toisiinsa muodostaen saumattoman jatkumon.

“Minun ja kaltaisteni sukupolvikertomus ei ole yksikään niistä, jotka kertovat luovan luokan lasten elämänmakuisista’ seikkailuista Kalliossa.”

Suurista teemoista huolimatta Toiste en suostu katoamaan on maanläheinen ja selkeydessään kirkas. Teksteissä lähestytään lihallisesti ja vaivattoman tuntuisesti sellaisiakin ikiaikaisia aiheita, jotka helposti pakenevat sanoja. Esseiden maailma on täynnä yllättäviä eroja ja yhtäläisyyksiä. Milloin viimeksi olet lukenut esseen surun radikaaliudesta tai saunomisen metafysiikasta? Kaikupohjaa yleisinhimillisiin aiheisiin haetaan myös musiikillisista alakulttuureista.

“Ei ole sattumaa, että retorisen kamppailun keskiössä on juuri naiseus.”

Männynvälin kynä piirtää laajoja kaaria ja kieli pakenee ideologisia kielioppeja. Teos on suoruudessaan hätkähdyttävä.

”En ole kirjoittanut asioista, joista haluan kirjoittaa, vaan asioista, joista minun on pakko kirjoittaa”, Männynväli kuvailee.

Suorapuheinen yhteiskuntabloggaaja kohtasi vakavaa häirintää

Männynväli haluaa, että asioista puhutaan eri lähtökohdista huolimatta avoimesti ja suoraan – aivan kuten hän halusi jo vuonna 2013 päättyneen blogiuransa aikana. Yhden ensimmäisistä yhteiskunnallisista naisbloggaajista osa ei ollut helppo. Silloinen Kukkala kuvaa kirjassaan kohtaamaansa uhkailua ja häirintää:

“Kerma saa, mitä kerma haluaa. Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa, mustiin pukeutuneet jääkaapin kokoiset miehet, eivät virka mitään. Autoni päällystetään verellä, jauhelihalla ja paskalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioikeiston tähtäimessä. Poliisia ei kiinnosta, miksi kiinnostaisi. En ole niin kuvitellutkaan.”

Rakentava erimielisyys ei ole edelleenkään suuressa huudossa. Männynväli on huolissaan lukutaidon rapautumisesta myös lukeneiden ihmisten keskuudessa. Somessa tapahtuvat tahalliset väärinymmärtämiset, joukkolynkkaukset ja uusmoralismi ovat osa ilmiötä.

“Lukijaa on otettava kädestä, talutettava, paljastettava kokonaisuutta pala kerrallaan, ettei hän säikähdä, joudu hämilleen tai peräti ajattelemaan itse. On kirjoitettava kuin idiootille. Ja minä mietin vain, mitä Umberto Eco kirjoitti kielestä ja fasismista: että fasismi tarvitsee ajattelun tyhmentämistä, mikä tapahtuu tyhmentämällä kieltä.”

Kirja nyt kaupoissa ja myös e- ja äänikirjapalveluissa. 

Tervetuloa Rosbeud sivulliseen perjantaina 17.3. Kadotuksen iltaan keskustelemaan kirjasta klo 17-18.

Emilia Männynväli (ent. Kukkala) on kirjailija, toimittaja ja kriitikko, jonka esikoisromaani Kaiken jälkeen (Into 2021) kertoi luopumisesta ollen hurmaava yhdistelmä rouheaa roadtripia ja kipeää henkistä matkaa. Esseeteoksessaan hän jatkaa samalla lahjomattomalla linjalla: Toiste en suostu katoamaan on villi pako ulkoa asetettujen lokeroiden ja ideologisten poteroiden vankilasta.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Ylistetty kirjauutuus: Mitä miesten olisi aina pitänyt kuulla, mutta mitä feministit eivät ole sanoneet?

Näyttelijänä ja koomikkona Ruotsissa huippusuosioon nousseen Bianca Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan tasa-arvokeskusteluun, joka ei ole helppo, mutta jonka jokainen mies varmasti kestää.

Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan keskusteluun

Ruotsinsuomalainen Bianca Kronlöf kirjoittaa hauskasti ja oivaltavasti tunteista, seksistä, väkivallasta ja maskuliinisuudesta – herätellen jopa feministejä uudenlaiseen dialogiin miesten kanssa. Näyttelijä ja koomikko Bianca Kronlöf kirjoittaa kirjeitä tapaamilleen miehille. Osoittaen kirjeensä isälle ja isoisälle, syntymättömälle pojalle, yhden yön jutulle – löysälle ja kovalle. Hänelle, joka uskoo myytteihin. Miehelle, joka lyö tyttöystäväänsä, ja hänelle, joka ei ole koskaan väkivaltainen.

”Me tytöt puhumme teidän poikien ja miesten kanssa tasa-arvosta ikään kuin olisitte tunteellisia linnunpoikasia. Silitämme teitä myötäkarvaan ja kuiskaamme kilteimmällä mahdollisella äänellä, että maailma ei ole tasa-arvoinen. En usko, että olet tunteellinen linnunpoikanen. Luulen, että kyllä kestät tämän keskustelun. Joten eiköhän aloiteta.”

Seksuaalisen väkivallan vastaisesta työstä palkittu Kronlöf kirjoittaa tärkeistä ja vaikeista asioista ymmärryksellä ja suorasanaisesti. Hän ei tuomitse vaan yrittää ymmärtää ja kutsuu miehet mukaan keskusteluun. Kirjan aihe on yleismaailmallinen: Pohjoismaissa, Euroopassa ja koko maailmassa käydään samoja keskusteluja siitä, miksi miehet ovat väkivaltaisia naisia kohtaan. Keskustelu on erilaista eri maissa, mutta ongelma on olemassa kaikkialla, ja siitä on puhuttava. Kronlöf osallistuu keskusteluun kirjeillään ja vaatii samalla tarvittavia rakenteellisia muutoksia.

”Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”

Kronlöfin mukaan feministit asettavat itselleen aivan liian korkean riman samalla, kun seksistitrollit puolestaan viis veisaavat laadusta. Koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat eivät välitä tarkistaa faktojaan, eivätkä he piittaa siitä, onko heidän uhkauksillaan intersektionaalista painoarvoa. Kiusaajat ja trollit keskittyvät määrään, Kronlöf painottaa. ”Meidän feministien pitäisi ottaa mallia trolleista: antaa mennä vaan!”, hän rohkaisee.

Julkaistessaan ensimmäisiä kirjeitä somessa, jotka koskivat Kronlöfin kokemuksia tapaamiensa miesten kanssa, saivat kirjoitukset aikaan voimakkaan reaktion. Kun muutkin kuin vain media ottivat yhteyttä, huomasi kiintoisan kuvion: Naiset jakoivat hänen kirjeitään tai laativat itse vastaavia julkisia tekstejä. Miehet puolestaan kirjoittivat hänelle yksityisviestejä. ”Valtavan rohkeaa. Haluan sinun tietävän, että tuen sinua. Tämä on tärkeää…” Kun Kronlöf kävi näiden miesten sosiaalisissa medioissa, oli siellä pelkkää hiljaisuutta.

”Ihmettelen: Miten osoitat minulle ”tukevasi” minua, ellet tee sitä julkisesti? Miten ihmeessä kuvittelet tämän olevan ”tärkeää”, jos et puhu siitä? Miten yhteiskunta voi muuttua, ellet kerro avoimesti olevasi tyytymätön asioihin? Miten me ihmisinä voimme muuttua, jos pidät turpasi kiinni? Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”

Kronlöfin kootessa kirjeistään kirjaa, epäili jopa hänen oma kumppaninsa (joka on mies) kannattaisiko kirjalle antaa nimeksi Kirjeitä miehille. Ei, ei se sovi ollenkaan, miehistä tuntuu siltä, että heitä syytetään”, kumppani oli sanonut. Silloin Kronlöf pohti, kuinka joku voi tuntea oloansa syytetyksi, jos keskustelu ei ole vielä alkanutkaan? Miten miehiä voisi ylipäätään puhutella, jos hän ei saisi puhua ”miehistä”? Ja juuri miesten kanssa Kronlöf halusi puhua. Tästä syntyi havainto, joka kulkee punaisen langan lailla läpi teoksen: ”Näin tunteellisina ja helposti suuttuvina heitä (miehiä) pidämme. Niin vaikeaksi kuvittelemme keskustelun teidän heidän kanssaan ja niin vähän uskomme heidän kuuntelevan. Eikö olekin surullista?” Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille katkaisee tämän hiljaisuuden ja kutsuu rohkeasti miehet osaksi keskustelua, pelkäämättä, että miehet eivät kestäisi sitä, mitä naiset kestävät päivittäin.

Kirjeitä miehille nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee näyttelijä Krista Kosonen ja kirjan on suomentanut Riie Heikkilä.

Bianca Kronlöf on ruotsinsuomalainen koomikko, näyttelijä ja kirjailija. Hän opiskeli Göteborgin teatterikorkeakoulussa ja on esiintynyt teattereissa Tukholmassa ja Göteborgissa sekä Ylellä näytetyissä ruotsalaisissa draamasarjoissa. Koomikkona hän on tullut tunnetuksi feministisestä satiiristaan. Kirjeitä miehille on hänen esikoiskirjansa. Se oli ehdokkaana vuoden parhaaksi tietokirjaksi (Adlibrispriset 2021). Kronlöf palkittiin vuoden äänenä 2022. Ruotsinkielinen äänikirja oli Storytel Awards -finalisti.

Bianca Kronlöf lukee kirjeitä miehille sarjassa Ta det som en man.

 

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

RIINA TANSKASELLE TIEDONJULKISTAMISEN VALTIONPALKINTO YHTEISKUNNALLISEN KESKUSTELUN AVAAMISESTA JA TIEDONVÄLITYKSESTÄ SARJAKUVAN KEINOIN

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittaisen tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon kuvataiteilija Riina Tanskaselle, jonka sarjakuva-albumi Tympeät Tytöt (Into Kustannus, 2021) käsittelee armottoman paljastavasti ja oikeudenmukaisesti maailmaa, jossa tytöt elävät.

Riina Tanskanen on historian nuorin tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saanut nainen

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan esityksestä. Vuonna 2022 palkinto myönnetään kuvataiteilija Riina Tanskaselle, jonka uraauurtava työ käsittelee sarjakuvan keinoin maailmaa, jossa tytöt elävät. Palkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen jakaa vuoden 2022 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot 13.9.2022. Tänä vuonna jaetaan yhdeksän palkintoa. Riina Tanskanen on historian nuorin tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saanut nainen.

”Riina Tanskasen Tympeät tytöt -kirja on riemukkaan feministinen ja anti-kapitalistinen, sen hykerryttävä maailma asettuu hyvin Into Kustannuksen arvoihin.”

-Jaana Airaksinen, kustantaja, Into Kustannus

Palkitsemisperusteluissa Tanskasen kerrotaan tuovan esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, erityisesti tyttöjen ja nuorten naisten kohtelua. Hänen sarjakuvataiteensa käsittelee epätasa-arvoa, kehonkuvaa, ulkonäköpaineita, seksuaalisuutta, rasismia ja seksismiä. 

Tympeät tytöt
Tympeät tytöt on feministinen sarjakuvakirja.

Epämukavien aiheiden tärkeää sanoittamista ja näkyväksi tekemistä

Tympeät tytöt -julkaisuissa käsitellään armottoman paljastavasti ja oikeudenmukaisesti maailmaa, jossa tytöt elävät. Sarjakuvan keinoin Tanskanen sanoittaa nykypäivän tyttöjen ja naisten kokemuksia ja antaa ilmiöille myös taustat. Hän tuo esiin, miten menneiden vuosisatojen filosofit ja oppineet, vallankäyttäjät ja tasa-arvon puolustajat ovat muovanneet yhteiskuntaa. Arkiset esimerkit tuovat näkyväksi ennakkoluulojen ja hierarkioiden pitkän historian ja painolastin.

”Kirjailija Riina Tanskanen on aikamme keskeinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän kommentoi upean Tympeät tytöt -sarjakuvakirjansa avulla maailmaa ja muuttaa sitä. Tanskasen kirjasta ei puutu asennetta. Juuri tuollainen minäkin haluan olla, kuten hänen rempseän terävä-älyiset sarjakuvahahmonsa, jotka vaaleanpunaisina pistävät palasiksi tyttöihin edelleen kohdistuvia ennakkoluuloja. Me tiedämme, keitä me olemme, eikä mun yli kävellä.”

Jaana Airaksinen, kustantaja, Into Kustannus

Tanskasen työt vievät lukijat epämukavuusalueelle. Seksuaalinen häirintä on yleistä. Hän ottaa kantaa myös nykypäivän ulkonäkö- ja poseerauspaineiden mekanismeihin. Epämukavien aiheiden sanoittaminen ja näkyväksi tekeminen on tärkeää, jotta kokemus ja häpeä ei jää yksilön taakaksi. Tanskasen työskentelyssä erottuvat erityisesti monikanavaisuus ja vaikuttavuus sekä yleisön moninaisuus.

Tanskanen osoittaa tiedonjulkistamisen tärkeimmän sanoman: asenteellisuus ja sortavat tavat asuvat meissä jokaisessa. Sen edessä on syytä olla nöyränä.

RiinaTanskanen (s. 1998) on sarjakuvapiirtäjä ja yhteiskuntakriitikko. Instagramissa karnevalistisen vakava Tympeät tytöt on yksi Suomen seuratuimmista taidetileistä. Vuonna 2021 ilmestynyt Tympeät tytöt-sarjakuvateos oli bestseller ja Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana 2021. Keväällä 2022 Tanskanen julkaisi vaatemalliston yhteistyösssä Makian kanssa. Tympeät tytöt on kokonaisuudessaan kasvanut Suomen tunnetuimmaksi popfeministiseksi projektiksi. Syksyllä 2023 Tanskaselta ja Samu Kuopalta ilmestyy kapitalismia käsittelevä kirja. Tympeät tytöt saa jatkoa kirjan muodossa 2024. Tanskanen opiskelee kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa. Hän on (post)millenniaalien verkkomedian Vita nuovan perustaja ja päätoimittaja yhdessä Samu Kuopan kanssa.

Jaa tämä:
Full-size Image

Kuva: Jenny Rostain

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Tanskanen, Riina

Riina Tanskanen (s. 1998) on tamperelainen sarjakuvapiirtäjä ja yhteiskuntakriitikko. Hänen karnevalistisen vakava Tympeät tytöt on noussut suomalaisen popfeminismin suosituimmaksi projektiksi. Vuonna 2021 ilmestynyt Tympeät tytöt -sarjakuvateos oli bestseller ja Sarjakuva-Finlandia-ehdokas. Vuonna 2022 Tanskaselle myönnettiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinto yhteiskunnallisen keskustelun avaamisesta ja tiedonvälityksestä sarjakuvan keinoin.
Hän on postmillenniaalien verkkomedian Vita nuovan perustaja ja päätoimittaja yhdessä Samu Kuopan kanssa.

Syksyllä 2023 Tanskaselta ja Samu Kuopalta ilmestyy kapitalismia käsittelevä kirja. Tympeät tytöt saa jatkoa kirjan muodossa 2024. Tanskanen opiskelee kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa.

Kapitalismin suuri illuusio
Riina Tanskanen & Samu Kuoppa

Kapitalismin suuri illuusio

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kun seksin myyminen on oma valinta – seksityöntekijät paljastavat millaista työarki todellisuudessa on

Seksityön tekeminen tarkoittaa salailua, valehtelua ja jatkuvaa paljastumisen pelossa elämistä. Kirjassa Oma valinta 5 naista kertoo millaista on tehdä työtä, joka on muiden silmissä moraalisesti arveluttavaa ja jota ei voi lisätä ansioluetteloon, vaikka seksityöhönkin liittyy voimaantumista ja onnistumisia.

”Seksityötä pidetään tilanteesta ja puhujasta riippuen elintapana, harrastuksena, mielenterveysongelmana, väkivaltaisen lapsuuden tai päihteiden käytön seurauksena, hyväksikäyttönä, rikollisuutena, ihmiskaupan synonyymina tai patriarkaattisena väkivaltana. Me emme itseämme näistä kategorisoinneista tunnistaneet.”

Seksityöhön liittyy edelleen paljon ennakkoluuloja

Mistä seksityöntekijät haaveilevat ja mitä he puhuvat keskenään kahvipöydässä? Kuka seksityössä alistaa ja ketä? Ovatko kaikki seksipalvelujen myyjät päihdeongelmaisia ihmiskaupan uhreja ja ostajat onnettomia peräkammarin poikia ja reppanoita, jotka saavat vain rahalla? Milloin seksityö voimauttaa?

Syksyllä 2016 Tampereen Pro-tukipisteen tiloissa kokoontui kerran kuussa seksityöntekijöiden hyvinvointiryhmä.

Ryhmän toiminta muistutti monin paikoin työnohjausta, mutta työnohjaukseksi sitä ei saanut – virallisesti – kutsua, koska… niin miksi? Koska seksityöntekijät eivät ansaitse tukea työhönsä? Koska on moraalisesti arveluttavaa auttaa seksityöntekijöitä työssä eikä työstä?”

Suoraa puhetta kaksoiselämästä ja feminismistä

Kirjassa harkiten, vapaaehtoisesti ja eettisesti seksipalveluja myyvät suomalaiset naiset kertovat ammatistaan, elämästään, toiveistaan, peloistaan ja iloistaan. Heillä on kokemusta seksialan eri töistä yhteensä kymmeniä vuosia. He kertovat suoraan, mikä seksityössä on hauskaa ja mikä vähemmän hauskaa, mikä suomalaisessa parituslainsäädännössä pännii ja miksi seksipalveluiden myyminen on feministinen teko. Kirja raottaa mystisyyden verhoa ja kertoo, millaista seksityöntekijän arki on verkkosukkahousujen ja vellinkeiton välillä tasapainoillessa.

”Vietämme kaksoiselämää, jossa töihin mennessämme piilotamme kaiken yksityiselämään viittaavan ja töistä palattuamme yritämme teeskennellä, ettei mitään, mitä äsken teimme, ole olemassakaan. Alinomainen salailu ja valehtelu on kuluttavaa. Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuisi yrittää piilottaa yksi osa elämästä täysin muilta läheisiltä. Työasioista ei voi koskaan puhua kepeästi leikkipuistossa, illanistujaisissa tai harrastusporukassa. Kaikki työn onnistumiset, ilot ja murheet on pidettävä sisällään.”

Oma valinta -kirjan kirjoittajat Miia, Johanna, Sara, Elina ja Susanna ovat suomalaisia seksityöntekijöitä. Kirjan kuvat on piirtänyt Julie Saltbacka. Kirjaryhmää ohjasi YTM Päivi Ahtiala. Kirja sai alkunsa, kun seksityöntekijöiden ammattia pohtiva ryhmä halusi kertoa seksityön sisällöstä ja haasteista suomalaisille.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Tympeät tytöt saavat jatkoa ja laajenevat Makian vaatemallistoksi

Riina Tanskanen tuo Tympeät tytöt -näyttelyn Helsinkiin ja toteuttaa Makian kanssa yhteistyömalliston. Tanskasen suositun feministisen sarjakuva-albumin toinen osa ilmestyy 2024.

Tympeät tytöt nähdään tänä keväänä katukuvassa Tanskasen ja Makian yhteistyömalliston myötä. Tanskasen mukaan Makia valikoitui yhteistyökumppaniksi juuri siksi, että se vetoaa hyvin erilaiseen kohderyhmään kuin Tympeät tytöt. Yleisöön, joka ei välttämättä eksy Tympeiden tyttöjen pariin itsenäisesti – hyvinä esimerkkeinä maakunnat ja nuoret miesporukat. Tavoitteena siis varmistaa, että feministinen sanoma tavoittaa myös miehet.

”Tällä yhteistyöllä haluamme nostaa keskusteluun sen, ettei feminismissä ole kyse vain “tyttöjen jutuista”, vaan jokaisen oikeudesta leveämpään tilaan. Sukupuolittuneet normit osuvat kyllä ihan kaikkiin sukupuoliin. Feminismissä on kyse energiasta, joka vapautuu, kun kenenkään sukupuolesta riippumatta ei tarvitse tunkea itseään normien mukaiseen muottiin tai elää pelossa. Feminismi tavoittelee yhdenvertaisuutta ihan jokaiselle.”

Mallisto tulee myyntiin Makian Helsingin myymälään, verkkokauppaan sekä muutamille valituille jälleenmyyjille.

Tympeät tytöt X Makia mallisto
Tympeät tytöt ja Makia tuovat feminismin laajemmalle yleisölle.

Seuraavat kirjat käsittelevät kriittisesti kapitalismia

Vaatemallisto on Tanskasen ensimmäinen kaupallinen yhteistyö, ja päätös sen tekemisestä aiheutti paljon pohdintaa kaupallisuuden, kuluttamisen ja vastuullisuuden suhteen. Syksyllä 2023 Tanskaselta ja Samu Kuopalta ilmestyy kapitalismia käsittelevä kirja. Tavoitteena on tehdä koko kansan antikapitalistinen teos, joka murtaa kapitalistisen yhteiskunnan absoluutteja ja tuo etäännyttävää talouskeskustelua lähelle ihmisiä.

Tympeät tytöt syntyivät Tanskasen tarpeesta löytää lohtua epätasa-arvoisen maailman keskellä. Tavoitteena ei ollut luoda kaupallista ilmiötä, mutta nyt Tympeistä tytöistä on kasvanut brändi, jonka ensisijainen alusta on läpeensä kapitalistisen logiikan mukaan toimiva Instagram.

”On aika lailla mahdotonta olla näkyvä ja täysin antikapitalistinen toimija kapitalistisessa maailmassa. Tämä yhteistyö on ehdottoman strateginen tasa-arvotyön mielessä: Makian ja Tympeiden tyttöjen yhteistyön lähettämän viestin suuruudella voi olla iso yhteiskunnallinen merkitys.”

Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä -kirjaa on myyty lähes 7000 kappaletta ja se oli myös Sarjakuva-Finlandiaehdokkaana 2021. Tympeät tytöt II ilmestyy 2024. Kirja käsittelee kapitalistisen talousjärjestelmämme suhdetta tyttöyteen: kuten luokkakipuja, trickle down -feminismiä, näkymättömäksi tehtyä hoivaa, tasa-arvopuheella höystettyä uusliberalismia, somen spektaakkelia ja psykokapitalismia.

Tyttöyden sirpaleet -näyttely auki 11.5 asti

”YK:n maailmanlaajuisen naisiin kohdistuvia ennakkoluuloja kartoittavan tutkimuksen mukaan yli 90 % ihmisistä ajattelee, että naiset ovat jollain tavoin miehiä huonompia. Kun maailma on lapsesta asti opettanut, että ’maskuliiniset’ piirteet ovat ’feminiinisiä’ arvokkaampia, on naisvihan sisäistäminen helppoa.”

Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä (2021)

Tympeät tytöt sarjakuva-albumi saa jatkoa 2024.

Naisviha on läsnä kaikkialla ja meissä kaikissa. Se on iskostunut pahaa tarkoittamattomista kommenteista, tieteestä, mediasta, rivien väleistä, kulttuurituotteista, ylisukupolvisista ”tosiasioista”, koulusta. Se on niin aktuaalista väkivaltaa, arkisia kipuja kuin rakenteellisia nyansseja. Naisvihan olemus on niin sirpaleista, että on vaikeaa hahmottaa, mitä kaikkea se lopulta onkaan ja miten se meihin vaikuttaa.

Taidenäyttely Tyttöyden sirpaleet 19.4.-11.5.2022 ti-la klo 12–19 osoitteessa Uudenmaankatu 11.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Näin luomme tasa-arvoisia tiloja kaupungissa ja verkossa

Julkiset tilat on suunniteltu lähinnä valkoisille heteromiehille, eivätkä ota huomioon naisia, seksuaalivähemmistöjä tai sosioekonomisia taustoja. Kirja visioi, miten oman ympäristönsä voi ottaa haltuun.

Naisten kaupunki kuvaa kaupunkihistoriaa, joka on täynnä niin herrainklubeja kuin laittomia graffiteja. Samalla kirja visioi uudenlaista nykyisyyttä, jossa tilaa otetaan haltuun kylvämällä siemenpommeja naapurustoon tai laulamalla raiskauskulttuurin vastaisia lauluja.

Tasa-arvoisten tilojen luonti on yhtä tärkeää verkkoympäristössä ja siihenkin voimme vaikuttaa julkaisemalla kaikille saavutettavia sisältöjä meidän omiin kanaviimme.

Sara Kärpänen on haastatellut tutkijoita, taiteilijoita ja arkkitehteja Suomesta ja maailmalta. Kirjan on kuvittanut Heta-Linnea Kovanen.

Teos toimii myös käytännön ohjekirjana, joka kannustaa omaehtoiseen kaupunkikokemuksen rakentamiseen

Kansien välistä löytyvät ohjeet muun muassa liikkuvan kirjaston perustamiseen ja vaihtoehtoisten karttojen avulla kulkemiseen. Niiden kautta kirja johdattaa kohti tasa-arvoisempia kaupunkitiloja.

”Älä koskaan epäile, etteikö pieni ryhmä ajattelevaisia ja sitoutuneita kansalaisia voisi muuttaa maailmaa. Se on itse asiassa ainoa tapa, joka on koskaan toiminut.”

Margaret Mead, kulttuuriantropologi

Sara Kärpänen on Lontoossa asuva kirjoittaja ja kuvataiteilija (TaM), joka tutkii julkisen tilan eri haltuunoton muotoja. Kärpänen on tehnyt töitä kansainvälisten julkaisujen ja kulttuuri-instituutioiden parissa yli kymmenen vuotta. Hän on myös feministisen verkkoalustan Women of the Wickin perustaja.

Heta-Linnea Kovanen on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvittaja-graafikko, joka työskentelee kasvun, monimuotoisuuden ja elämisen teemojen parissa. Hän on erityisen kiinnostunut kasvien sopeutumiskyvystä sekä erilaisista tavoista olla ja elää.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Elämme nettiaikaa, jossa identiteettimme on maailman keskipiste ja huijaaminen lyö leiville

Kolmekymppisen yhdysvaltalaistoimittajan kriittinen katsastus netin ja somen vaikutuksesta identiteettiimme, markkinaystävällisestä ihannenaiseudesta, hääkultista sekä uskonnon ekstaasista. 

Yhdeksänosainen esseekokoelma muodostaa myös kirjoittajan oman kasvutarinan. Jia Tolentino on kasvanut Texasissa filippiiniläissirtolaisvanhempien esikoisena, megakirkon uskonnollisissa piireissä. Hän kertoo nuoruudesta realityohjelman osallistujana ja aikuisuudesta osana ikäpolvea, jolle huijaamisesta on tullut periamerikkalainen hyve ja itsepetoksesta osallisuuden edellytys.

Jia Tolentino käy läpi nykykulttuuria, taitavasti yhdistäen journalistiikkaa, yhteiskunta- ja kulttuurikriitiikkiä henkilökohtaisella otteella. Hän tulkitsee aikamme erityispiirteitä omaleimaisella tyylillään ja sijoittaa itsensä lempeän huumorin saattamana osaksi sen ilmiöitä. Esikoiskirjailija tuottaa sivu sivun jälkeen teräviä huomioita, joiden jälkeen niin tyttökirjat, leggingsit kuin raiskausuutisointi näyttävät erilaisilta.

Jia Tolentino on yhdysvaltalainen toimittaja, joka kuuluu arvostetun The New Yorkerin toimitukseen. Trikkipeili on hänen esikoiskirjansa. Teos on noussut kansainväliseen kulttiasemaan sekä päässyt palkintoehdokkaaksi ja bestsellerlistoille. Tolentinoa on kuvailtu jopa aikamme terävimmäksi kulttuurikriitikoksi ja verrattu niin Joan Didioniin, Susan Sontagiin kuin Rebecca Solnitiin.

Jia Tolentinon esikoiskirja Trikkipeili

Kirjan on suomentanut Aura Nurmi.

Tutustu kirjaan verkkokaupassamme!

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kaikki TASAN!-pamfletti ilmestynyt

Luulitko, että Suomi on tasa-arvoinen? 2020-luku lähenee. Feministinen pamfletti paljastaa epätasa-arvoa työssä, kodissa, uskomuksissa ja suomalaisessa hoivassa. Miten pitäisi uudistaa lakeja, lasten kasvatusta ja palveluita?

Kaikki TASAN! -pamfletti on syntynyt keskustelun avaukseksi tämän hetken keskeisiin sukupuolten tasa-arvoa käsitteleviin kysymyksiin. Pamfletin toivotaan herättävän uusia ajatuksia ja näkökulmia ihmisten arjessaan kohtaamiin tilanteisiin. Pamfletti avaa erilaisia tarkastelutapoja ja oivalluksia, jotka herättävät lukijassaan myös ärtymystä ja vastalauseita.

Pamfletin toimittajina ovat Inari Juntumaa, Jenni Korkeaoja, Rosa Meriläinen, Elina Moisio ja Emmi Nuorgam.

Kirjoittajat:
Kaisa Hernberg, Anna-Maria Isola, Annukka Jamisto, Noora Jokinen, Inari Juntumaa, Kaisa Kauppinen, Reija Katainen, Hanna Klinge, Jenni Korkeaoja, Aino Kääriäinen, Elina Moisio, Johanna Moisio, Rosa Meriläinen, Emmi Nuorgam, Kirsi Piha, Saara Särmä, Mia Teräsaho, Maria Vesainen.

TASAN! –verkosto on käynnistänyt toimintansa kesällä 2015. Verkoston tarkoituksena on kampanjoida ja vaikuttaa sukupuolten tasa-arvon puolesta. TASAN! on järjestänyt mm. avajaisseminaarin, normikriittisen työpajan ja keskustelutilaisuuksia. Lisäksi yli 700 hengen TASAN! -verkosto on osallistunut mm. hallituksen tasa-arvosuunnitelman valmisteluun ja esiintynyt tasa-arvopäivillä, toimittanut #Suomennaiset -verkkojulkaisusarjaa, kerännyt tasa-arvoverkostoa nettikanavien avulla ja julkaissut pamfletin KAIKKI TASAN! – pamfletti epätasa-arvosta.

https://intokustannus.fi/kirja/kaikki-tasan/

Jaa tämä: