Avainsana-arkisto: kirjat

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Millaisia ovat hetket, joina pysähdymme? Nimekkäiden suomalaisten kirjailijoiden esseitä sisältävä “Pakopiste” ilmestyy 1.12.

Pakopiste-kokoelmassa kuvataan erikokoisia todellisuuksia, joissa pysähtyminen on välttämätöntä. Teos on yritys nähdä ja ymmärtää mitä siitä voi seurata.

Mitä tapahtuu kun kaikki ympäröivä näyttää vähän erilaiselta ja löydämme itsemme toivomasta, ettei paluuta entiseen ole?

Elämä ei tunne rajoja, normaalia tai epänormaalia. Mitä tiiviimmäksi elo muuttuu, sitä kirkkaammin merkitykselliset asiat ja kohtaamiset näyttäytyvät.

1.12. julkaistavan, pysähtymistä kuvaavan Pakopiste-kokoelman nimekkääseen kirjailijakaartiin kuuluvat Hannu-Pekka Björkman, Annina Holmberg, Nina Honkanen, Juha Hurme, Jenni Kirves, Tommi Melender, Antti Nylén, Hannu Raittila, Juha Seppälä ja Helena Sinervo.

“Kirjallisuus ei ole keskustelupalsta. Kirjailija ei pyydä lupaa eikä etsi lukijan suostumusta. Kirjailija on Jumala.” – J. Seppälä

“Haluaisin osata kuolla yhä useammille asioille ja valinnoille.” – H. Sinervo

”Se, että sain kerran viikossa istua sohvalla ja katsoa telkkaria jonkun kanssa, piti mut ihmisenä ja nahoissani. Adidaksen t-paidankin sain Seijalta. Se lämmittää yhä.”
– J. Hurme

Kirjan idean takaa löytyvät kirjailija Nina Honkanen ja näyttelijä Hannu-Pekka Björkman: “Ajatus esseekokoelmasta tuli keväällä auringon ja kuun näyttäytyessä samassa kuvassa. Eikä kokoelmaan kutsuttuja kirjailijoita tarvinnut kauaa miettiä.” Mukaan lähti hieno kattaus maamme eturivin kirjailijoita. Björkman ja Honkanen ovat olleet lukemastaan vaikuttuneita: “Jokaisen kirjailijan kertomuksella on oma pakoton kohtansa näiden kansien välissä.”, he toteavat kokoelmasta.


kuva: Laura Malmivaara

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kirjailijablogi: Vlada Laukkonen: “Tarvitsin vain yhden oven, joka aukeaisi minulle”

Tämän viikon Innon kirjailijablogin vierailevana kynänä on Vlada Laukkonen, jolta on julkaistu yhdessä Maria von Kügelgenin kanssa uutuuskirja Kaikki koodaa – Päivitä itsesi – Käytännön opas ajankohtaisiin digitaitoihin. Kaikki koodaa selittää helppotajuisesti ja runsaiden kuvien avulla pääpiirteet monesta IT-osaamiseen liittyvistä asiasta. 

*

Lapsuuden kodissani ei ollut tietokonetta. Sain ensimmäisen ikioman tietokoneen, kun 19-vuotiaana lähdin Rovaniemelle opiskelemaan taiteen maisteriksi. Sitä ennen pääsin käyttämään tietokonetta vain kirjastossa, kaverin luona ja tietenkin

Kirjailijakuva: Klaus Welp

koulussa. Koulun ja lukion aikana tykkäsin kaikista ATK-kursseista ja yritin ottaa niitä mahdollisimman paljon. Joitakin kursseja suoritin jopa kaksi kertaa huvin vuoksi. Koulun ATK-kursseilla ei käyty ohjelmoinnin perusteita, vaan niiden sisältö keskittyi enemmän ohjelmien käyttöön. Lukiossa päätin, että haluan mennä opiskelemaan mediaa. Minulle ei tullut mieleenkään, että voisin lähteä opiskelemaan ohjelmointia. Sellainen vaihtoehto tuntui silloin hyvin kaukaiselta ja utopistiselta. Jälkikäteen ajateltuna olisin valinnut ohjelmoinnin, jos siitä vaihtoehdosta olisi kerrottu tai olisin tuntenut jonkun, joka ohjelmoi työkseen. Minulla ei ollut esikuvia, eikä lähipiirissä ollut ketään, joka olisi töissä teknologian parissa. Niinpä päädyin koodaamisen pariin monen mutkan kautta.

 

Ennen etsin aina esikuvia, joista voisin ottaa mallia. Rakastin kirjoja ja elokuvia, joissa päähenkilö monien vaikeuksien kautta saa henkilökohtaisen voiton. Luin neroista, jotka osoittivat ihmeellisiä kykyjä jo lapsina. Vertasin itseäni sellaisiin ihmisiin ja koin turhautumisen. En ollut mitenkään erikoinen. En ollut matemaattisesti lahjakas eikä minulla ollut mitään erikoisia taitoja.

 

Vuonna 2017 tapahtui läpimurto minun elämässä. Olin juuri valmistunut taiteen maisteriksi ja minun oli vaikea löytää töitä. Halusin päästä sellaiseen työtehtävään, jossa voisin vähän koodata. Koodaamisessa minua kiehtoi luomisen mahdollisuus. Minulla ei ollut kuitenkaan osaamista, koulutusta eikä kokemusta sellaisesta työstä. Päätin oppia koodaamaan itsenäisesti kotona samalla kun hain töitä. Se oli aika radikaali päätös ja sitä seurasi hyvin tuskallinen ja ahdistava aika. En tiennyt mistä minun pitäisi aloittaa, mitä ja miten opiskella. En tuntenut ketään, joka olisi tehnyt jotain vastaavaa. Minä päätin, etten aio etsiä esikuvia, enkä aio kyseenalaistaa omaa päätöstäni. Mitä sitten, jos en ole opiskellut alaa? Mitä sitten, jos minulle tulee kieltäviä vastauksia joka paikasta? Mitä sitten, jos kaikki ovet pysyvät kiinni? Enhän minä tarvitse monta ovea. Tarvitsen vain yhden oven, joka aukeaisi minulle.

Se ovi lopulta aukesi.

Vuosi 2017 oli ahdistuksen, tuskan ja henkilökohtaisten voittojen vuosi. Silloin perustin (puolivahingossa) LevelUP Koodarit -ryhmän Facebookissa tarjoamaan koodaamisesta kiinnostuneille naisille vertaistukea. Ennen ryhmän perustamista koin olevani hyvin yksinäinen omien ajatusteni kanssa. Ryhmän suosio ja nopea kasvu osoitti, etten olekaan yksin.

Kaikki nämä tapahtumat toimivat pohjana Kaikki koodaa -kirjalle. Silloin kun opettelin itsenäisesti koodaamaan, minulla oli vaikeuksia etsiä tietoa. En tiennyt mitä minun pitäisi opiskella ja mistä pitäisi aloittaa. En tiennyt mikä tieto on ajankohtaista ja mikä ei. Olisin halunnut silloin löytää jonkinlaisen tietopaketin, josta löytyisi vastauksia kysymyksiini.

Kaikki koodaa -kirja on kuin iso palapeli, jossa jokainen pala on asetettu omalle paikalle ja yhdistetty muihin paloihin. Aloittelijan on helppo ymmärtää kirjan avulla mihin mikäkin käsite liittyy.

Kirjasta löytyy myös monta inspiroivaa henkilötarinaa. Olen päässyt tutustumaan moneen mahtavaan ihmiseen LevelUP Koodarit -ryhmän avulla. Halusin saada näiden ihmisten äänet kuuluviin ja kertoa, ettei tarvitse olla nuori tai matemaattisesti lahjakas saadakseen unelmatyön IT-alalta. Motivaatio ja halu oppia riittää.

Lue lisää Kaikki koodaa -kirjasta täältä. Kirja on saatavilla myös e-kirjana. Löydät sen kaikista tunnetuista e- ja äänikirjapalveluista.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kirjailijablogi: Laura Gustafsson: Elämä yltäkylläisyyden jälkeen

Tämän viikon Innon kirjailijablogin vieraana on Laura Gustafsson. Gustafsson käsittelee riemastuttavasti ryöpsähtelevässä uutuusromaanissaan Rehab nykyihmistä, joka hukkuu tavaran ja merkityksettömyyden mereen. Ryönän ja roskan läpi purjehditaan maailmaan, jossa tavaran, kulutuksen ja hyvinvoinnin ei ole pakko kytkeytyä yhteen.

*

Kirja on helpointa kirjoittaa, jos sanat pystyy osoittamaan jollekulle: jos tuntee tarvetta kommunikoida jotakin sanomatta jäänyttä eikä pysty puhumaan henkilölle suoraan. Kirjoittamisen kautta kykenee olemaan mielikuvitusyhteydessä häneen, jolle haluaisi puhua, ja käsittelemään suhdetta tekstissä – vaikka sitten hyvinkin etäännytetysti.

Kuva: Velda Parkkinen

Romaaniin voi toki myös luoda henkilöhahmon, johon projisoida tunteitaan. (Kirjailijat ehkä ovat hieman surullista porukkaa. Niitä lapsia, jotka uskovat olevansa muita fiksumpia, mutta eivät saa sanaa suustaan silloin kun pitäisi.)

Rehabin kirjoittaminen ei ollut helppoa. Se oli usein epätoivoista rynkyttämistä, ruudun tuijottamista juhannuksena saaressa, vaikka olisi ollut kiinnostavia ihmisiä ympärillä, yksityiskohtien loputonta hiomista, kunnes koko yksityiskohta on hinkattu pois typeränä ja tarpeettomana. Kiusallisia tilanteita, kun kumppanin entinen puoliso muutti juuri siihen maantieteelliseen pisteeseen, josta kertomus alkaa. Hyvin yksinäistä touhua, koska kirjan maailma tuntui tekovaiheessa niin kummalliselta ja hahmottomalta, ettei siitä voinut puhua kenellekään. Henkilöhahmoistakaan ei ollut seuraa, sillä aloin uskoa heihin vasta aivan viimehetkillä.

En kyennyt osoittamaan Rehabia kenellekään. Halusin käsitellä suhdetta ihmistä laajempaan entiteettiin: markkinatalouteen ja mukavaan, ihanaan elämään, jonka kapitalismi mahdollistaa pienelle olentojen eliitille, johon itsekin lukeudun. Ristiriitaa, kun ymmärtää, että hyvän elämän pitäisi merkitä jotain muuta kuin se tässä tilanteessa merkitsee, eikä pysty uskottelemaan itselleen, että se kestävämpi versio hyvästä elämästä olisi aidosti houkutteleva. Kenties kuntoutuksessa ei kuulukaan olla hauskaa.

On selvää, että meidän liianhyvinvoivien on arvioitava suhteemme hyvinvointiin uudelleen. Hyvinvointimme perustuu jatkuvasti kasvavaan velanottoon. Velkaa otetaan tulevaisuudelta, sitä otetaan muilta maanosilta, muilta olennoilta, eikä sitä ole aikomuskaan maksaa takaisin. Tämä velka ei ole rahaa, olisikin – rahahan on pelkkä sopimus. Sen sijaan maa, vesi ja ilma ovat olemassa tai olematta ihmisten sopimuksista riippumattomia.

Rationaalinen eläin ei missään nimessä ylikuluttaisi luontoa, koska ymmärtäisi sen johtavan ennemmin tai myöhemmin omaan sukupuuttoon.

Mutta kun hyvinvoiminen on niin kivaa ja helppoa ja on tylsää luopua kivoista ja helpoista jutuista. Luulen, että juuri ajatus luopumisesta on ongelma. Syntyy kuvitelma askeesista, joka aiheuttaa tuskaa ja hampaidenkiristelyä mutta jolla voi sentään saada hyväksyntää lajitovereiltaan. Ihmiset pitävät kaupanteosta. Pitäisi luopumisen sijaan saada tilalle. Entä kun kaikkea on jo helvetti liikaa?!

Näen suhteen tavaraan ja muuhun ihmistekoiseen olennaisena pohdittaessa olemistamme maailmassa. Meillä on paha tapa kehittää pakkomielteitä ja addiktoitua itse keksimiimme tai jalostamiimme asioihin: peleihin, lääkkeisiin, shoppailuun, alkoholiin, sokeriin, elektroniikkaan, vauhtiin, rakastumiseen, ihmissuhteisiin, kemikaaleihin, rahaan, urheiluun jne. Addiktio supistaa maailmankuvaa. Ehkä koko läntinen kulttuuri on silkkaa addiktiota, sillä maailmankuvamme on kaventunut katsomaan ainoastaan sitä, minkä olemme itse kyhänneet. Annamme animistisia merkityksiä puhelimille, vaatteille, kulttuurin tuotteille, mutta muut eläimet ja kasvit miellämme koneen kaltaisina. Näkemättä jää oikeastaan kaikki, mikä todella olisi elämän kannalta tärkeää.

Riippuvuutemme on pohjimmiltaan riippuvuutta öljystä. Edullinen, ihanasti pirskahteleva polttoaine on viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden rakentanut maailman sellaisena kuin sen tällä hetkellä tunnemme. Öljy tuo meille ravintomme: intensiivinen maataloustuotanto pyörii öljyn voimalla. Öljy vie meidät lähi-Prismaan ja kaukaisiin maihin. Öljyyn verhoamme öljyiset tavaramme ja jopa öljyllä marinoidun, öljyä mikromuovin muodossa sisuksissaan kantavan itsemme. Öljyn poraaminen ja räjäyttely polttomoottorissa on ihmiskunnan lyhytnäköisimpiä ideoita, mutta samalla öljy asettaa meidät suhteeseen niin pitkän ajan kanssa, että sitä tekisi mieli kutsua ikuisuudeksi. Moottoreissa kupliva aine on peräisin muinaisista olennoista, se on hapettomiin olosuhteisiin, oikeaan lämpötilaan ja riittävän paineen alle pujahtanutta orgaanista ainesta; elämän kiertokulusta karannutta hiiltä, joka nousee poltettaessa ilmakehään ja viimeistelee oman kuoleman kiertokulkunsa. Ei ole ihme, että öljyyn liitetään monissa yhteyksissä noituus tai musta magia. Mutta noituuden toimija ei ole ihminen. Ihminen on vain se onneton, joka manasi suuren muinaisen takaisin maan pinnalle.

Tavaroiden taikamaailmassa syvä aika kohtaa Marie Kondon, tuon aineettoman enkelin, joka paljastuikin antikristukseksi kun ryhtyi kauppaamaan kotinsa tyhjentäneille opetuslapsilleen uutta kamaa. Kyllä, minä menin Sokokselle ja hypistelin hänen siunaamiaan säilytysratkaisuja enkä poistunut ennen kuin omistin niistä muutaman ja ne tekivät elämästäni paremman. Hetkonen. Sokos? Prisma? Kuulostaa kaupalliselta yhteistyöltä. Ei ole. Minulle on puhuttu näistä tietyistä postmoderneista mieskirjailijoista, joita en ole lukenut. Joku heistä namedroppaili hienoja tuotemerkkejä tekstiinsä ja loi tällä tavoin nousukkuutta henkilöhahmoon ja hänen maailmaansa. Tämä oli kai jotenkin uraauurtavaa. Halusin lätkiä omaan tekstiini mahdollisimman arkisia tuotemerkkejä, niitä, jotka yhdistävät maassamme varakkaat ja köyhät, brändejä, joiden äärelle me kaikki kokoonnumme.

Munuais- ja maksaliiton (!) nettisivulla sanotaan: ”Kuntoutuminen tarkoittaa, että oppii elämään aktiivista ja itselle merkityksellistä elämää uudessa tilanteessa.” Rehabia kirjoittaessa halusin tutkia, mikä on nykytila, josta pitäisi kuntoutua, ja miten olisi mahdollista nauttia aivan toisenlaisesta olemisesta. Kulttuurimme ongelma on levittäytyminen. Syvänteistä vapautetut ikivanhat henget sallivat meidän luoda pitkiä laahuksia ja suunnattomia airueita ajallisesti, paikallisesti ja sitä mukaa mielellisesti. Vaikutuksemme kumuloituu kaoottisesti: emme omasta pisteestämme näe, millaisia sykäyksiä energiaintensiiviset tekomme ovat saaneet ja saavat liikkeelle.

Kari Hotakainen oli huolissaan siitä, vaikuttaako äänikirjan konsepti siihen, miten kirjailija kirjoittaa kirjansa (kuin kirjan kirjoittaminen olisi jotenkin pyhä muuttumaton?!). Itse olen juuri lakannut ajattelemasta sitä, miten kirjoittamani asiat ja ilmiöt (ja tuotemerkit) kääntyisivät vieraalle kielelle ja toisen maan kulttuuriin. Olen alkanut uskoa paikallisuuteen, paikallaan pysymiseen, kommunikointiin omasta paikastaan käsin. Tai suin, korvin, tuoksuin, kylkiviivan avulla, miten nyt mieliikään kommunikoida.

Kirjailijakuva: Velda Parkkinen

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kirjailijablogi: Ei jälkeäkään -teoksen kirjoittajat Tiina Saari ja Maiju Majamaa kertovat, miten elämäntarinat oikein valikoituivat kirjaan

Tietokirjailijat Tiina Saari ja Maiju Majamaa avaavat blogissaan, miten syntyi teos Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua. Miksi mukana on Anni Törnin tarina, vaikka hänen kohtalonsa selvisi nopeasti?  Kirja on saatavilla myös e- ja äänikirjana.

Tässä blogikirjoituksessa kerromme kirjastamme yksin ja yhdessä, vuorotellen. Maiju kertoo, mistä hän sai idean teokseen. Tiina paljastaa lisää projektin erilaisten vaiheiden taustoista.

 “Halusin kadonneiden läheisten äänen kuuluviin.”
– Maiju

 2000-luvun loppupuolella vietin pidennetyn viikonlopun opiskelukavereideni kanssa Dublinissa Irlannissa. Pistäydyin kirjakaupassa, sillä halusin ostaa itselleni luettavaa kotimatkalle. Irlantilaisen kirjailija Barry Cumminsin bestselleriksi noussut Missing: Ireland´s disappeared kiinnitti huomioni. Teoksessa on katoamistapauksia, jotka koskettavat paikallisia yhä vuosikymmenten jälkeen.

Kirja oli ensikosketukseni katoamistapauksiin. Sen tarinat piirsivät tarkat kuvat kadonneiden elämästä ja heidän läheistensä tuskasta. Myöhemmin olen seurannut katoamistapauksia tiiviisti uutisissa ja internetin keskustelupalstoilla. Kun aloitin työni toimittajana vuonna 2010, aloin kirjoittaa katoamistapauksista myös itse.

Kaikkien näiden vuosien aikana päässäni muhi ajatus, että haluaisin kirjoittaa kirjan kadonneista suomalaisista. Halusin kadonneiden läheisten äänen kuuluviin. Miltä tuntuu, kun rakas äiti, isä, veli, sisko, ystävä tai työtoveri ei enää palaa takaisin kotiin? Miten kadonneen läheiset selviävät ristiriitaisten tunteiden myllerryksessä? Miten elämää ravisuttavan tragedian jälkeen voi jatkaa eteenpäin?

Syksyllä 2018 kerroin kirjaideastani hyvälle ystävälleni ja entiselle kollegalleni Tiina Saarelle, jonka ammattitaitoa toimittajana ja kirjoittajana olen aina arvostanut. Ajattelin, että annamme idean vielä hautua, mutta toisin kävi! Kirjaprojektimme nytkähti vauhdilla eteenpäin.

Meillä oli alusta alkaen selkeä, yhteinen päämäärä: kirjamme toteutetaan kadonneita ja heidän läheisiään kunnioittaen. Kun tarjosimme ideaa kirjasta kustannusyhtiöille, Into Kustannus innostui heti yhteistyöstä kanssamme.

”Tosielämässä tulee harvoin vastaan onnellisia loppuja.”
Tiina

Kun Maiju ehdotti kirjan tekoa kadonneista, halusin heti tarttua työhön. Milloinkaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu – ja ajattelin, että kolmenkympin tienoilla on ryhdyttävä oikeasti toteuttamaan unelmiaan. Ensin lähdin mukaan kirjaprojektiin, sitten otin kotia kaivanneen sekarotuisen koiran asuntooni riehumaan.

Edellisenä kesänä olin työskennellyt toimittajana maakuntalehti Länsi-Savon deskissä Mikkelissä. Helteisenä heinäkuuna 2018 savonlinnalainen Antti Törn julkaisi Facebook-sivullaan julkisen päivityksen, jossa hän toivoi tietoja Mikkelissä asuneen sisarensa liikkeistä. Soitin poliisille, joka vahvisti myös etsivänsä kadonneeksi ilmoitettua 29-vuotiasta Anni Törniä. Katoamiseen johtanut tapahtumaketju selvisi poikkeuksellisen nopeasti yhden viikon aikana. Syyksi paljastui henkirikos. Annin tarina jäi mieleni sopukoihin, se kosketti eri tavoin ja enemmän kuin mikään muu uutinen tuona vuonna.

Moni on kysynyt, miksi valitsimme kirjaan juuri nämä tapaukset. Ajatuksena oli kerätä kokoon eri tavoin kadonneiden ja löytyneiden elämäntarinoita eri vuosikymmeniltä. Annin traaginen tarina on kirjamme kokonaisuudessa esimerkki siitä, että katoamisen syynä on henkirikos, jonka poliisit ovat saaneet selvitettyä. Miten läheiset pystyvät käsittelemään sen, että heidän rakkaansa on surmattu?

Myös kustantamo toivoi, että teoksessa olisi päätöksensä saaneita katoamistarinoita. Olimme samaa mieltä: kirjassa olisi ollut liikaa toistoa, jos olisimme kertoneet 12 mysteeriä vailla vastauksia. Kaikki alkujaan harkitsemamme katoamistapaukset eivät päätyneet kansien väliin. Noin kymmenen tavoittelemaamme haastateltavaa kieltäytyi kertomasta läheisensä tarinaa. Yksi kadonneen selvittämätön kohtalo jäi viime hetkillä pois, koska lähiomainen ei jaksanut enää repiä arpiaan auki julkisuutta varten.

Emme yllättyneet, että hyvin päättyneitä katoamistarinoita ei löytynyt. Tosielämässä tulee harvoin vastaan onnellisia loppuja, jos ihminen on jäänyt kadoksiin pitkäksi aikaa. Oma lukunsa ovat ne harvat, jotka ovat tarkoituksella omasta aloitteestaan kadonneet läheisiltään. Niinkin voi halutessaan tehdä vapaassa maailmassa.

Hilkan elämäntarinan yhtenä lähteenä oli yli 500-sivuinen tutkintamateriaali.”
– Maiju

Kirjamme vanhin elämäntarina on nastolalaisen Hilkka Laitisen. Perheenäiti katosi kotoaan vuonna 1972. Koska Hilkan katoamisesta on lähes 50 vuotta aikaa, hänen katoamistaan alkujaan tutkineet poliisit eivät olleet enää tavoitettavissa. Hilkan tyttären ja KRP:n Sisä-Suomen yksikön rikoskomisario Paavo Tuomisen haastatteluiden lisäksi Hilkan elämäntarinan yhtenä lähteenä oli poliisin yli 500-sivuinen tutkintamateriaali.

Tutkintamateriaalin perinpohjaiseen läpikäymiseen kului useita päiviä, jopa viikkoja. Materiaalin kokoaminen tarinaksi oli haastava urakka, sillä yksityiskohtia riitti. Poliisi oli vuosikymmenien aikana kuullut kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä, jotka olivat jollain tapaa kytköksissä Hilkkaan. Hilkan tytär selvensi meille parhaansa mukaan 1970-luvun tutkintamateriaalin kohtia, joita ulkopuolisen saattoi olla vaikea tulkita. Esimerkiksi oli hankala hahmottaa Hilkan kotitalon kokonaisuutta ilman kunnollista piirrosta tai kuvia.

Yksi kirjamme tapauksista on varmasti lähes kaikille suomalaisille tuttu. Tamperelainen 16-vuotias Raisa Räisänen katosi lokakuisena yönä vuonna 1999. Hänen kohtalonsa on ollut vuosia säännöllisesti esillä mediassa. Toisin kuin Hilkan tarinan kokoamisessa, Raisan tarinassa emme saaneet käsiimme yhtäkään poliisin asiakirjaa. Hänen katoamisensa tutkinta on yhä auki, joten tutkintamateriaali on salassa pidettävää. Kirjassa Raisan tarina rakentuu hänen pikkusiskonsa ja tutkinnanjohtaja Paavo Tuomisen haastatteluihin sekä median uutisointiin.

“Hän teki vaikutuksen kertomalla kaunistelematta karusta perhe-elämästä.”
– Tiina

Ensimmäinen haastateltavamme oli omainen, jonka kadonnut läheinen päätyi kirjaan nimimerkillä J-P. Tapasin haastateltavan ostoskeskuksen kahvilan nurkassa. Hän teki vaikutuksen kertomalla kaunistelematta karusta perhe-elämästä. J-P:n elämäntarina on traaginen kertomus osattomuudesta, joka usein siirtyy sukupolvelta toiselle. Kävimme J-P:n omaisen kanssa teekupillisilla vielä uudestaan kirjan julkaisun jälkeen. Toisin kuin J-P, hän on löytänyt elämälleen suunnan.

Kirjaan tekemäni toinen haastattelu tapahtui Porin poliisiasemalla. En matkustanut turhaan junalla seitsemää tuntia Suomen poikki Mikkelistä länsirannikolle – vierailu paljastui nimittäin antoisaksi. Rikosylikonstaapeli Tapio Rantanen Lounais-Suomen poliisista oli yksi heistä, joista oli suuri apu kirjan tarinoiden kasaamisessa. Sain häneltä materiaalia samalla kertaa kahteen porilaiseen elämäntarinaan: Vesa Frantsilaan ja Ari Saarilammeen.

Kumpikin kirjamme porilaisista oli oman tiensä kulkija. Tallinnassa kadonnutta Aria etsivät ja kaipasivat monet ystävät, jotka muistelivat miestä mielellään kirjaamme varten. Vesaa puolestaan ei ollut kaivannut kukaan 15 vuoteen. Oli surullista ymmärtää, että joskus ihminen voi elää elämäänsä niin yksin, ettei hänen katoamistaan huomata vuosikausiin. Vesan polveilevan tarinan kirjoitin lähes yhdeltä istumalta, kun taas Arin ystävien kanssa puhuin puhelimessa pitkähköt tovit. Lopulta vielä poikkesin lomareissulla Tallinnan satamassa, kuuntelin laitureiden natinaa ja lokkien kirkunaa.

Todennäköisesti eniten aikaa käytin 18-vuotiaan raumalaisen Markus Leväniemen elämäntarinaan. Kävin haastattelemassa hänen vanhempiaan Raumalla ja etsin sosiaalisen median kautta saksalaisen au pairin, joka oli mukana Markuksen tiettävästi viimeiseksi jääneellä risteilyllä. Kirjoitin Markuksen tarinan alun uudestaan useita kertoja ennen kuin olin siihen tyytyväinen kirjallisen ilmaisun näkökulmasta. Koskettavinta oli se, kuinka läheiset olivat kuvitelleet, millainen aikuisen Markuksen elämästä olisi muotoutunut. Heidän kertomansa perusteella uskonkin, että Markuksesta olisi kasvanut muut ihmiset huomioiva ja rehti mies.

Hioimme tekstiä vielä muutamia päiviä ennen kuin kirja lähti käsistämme eteenpäin.”
– Tiina ja Maiju

Kirjaprosessimme kesti kaiken kaikkiaan noin puolitoista vuotta. Työstimme kirjaa pääosin töidemme ohella, apurahojen ansiosta saimme pidettyä pari kuukautta kirjoitusvapaata. Haastatteluiden ja asiakirjoihin perehtymisen lisäksi kävimme paitsi katoamispaikoilla myös Kansalliskirjastossa tutkimassa vuosikymmenten takaisia lehtileikkeitä.

Alkuvuonna 2020 kirjamme tarinat olivat kirjoitettuina tiedostoina. Emme aavistaneet, että vielä yksi suuritöinen vaihe olisi edessä. Aloimme editoida toistemme tekstejä niin paljon kuin töiden ohessa vain ikinä pystyimme. Tarkistimme yksityiskohtia, faktoja ja kertomusten rakenteen loogista etenemistä. Pyrimme esimerkiksi selvittämään tarkoin, millaisella alueella Riina Mäkinen ja Erik Sarin katosivat. Hioimme tekstiä vielä muutamia päiviä ennen kuin kirja lähti käsistämme eteenpäin kustantamoon oikolukuun ja kasattavaksi.

Julkaisun jälkeen olemme saaneet kiitosta arvokkaasta suhtautumisesta kadonneisiin, löydettyihin ja heidän läheisiinsä. Emme voi kiittää kylliksi heitä, jotka avasivat elämänsä kipeintä menetystä kirjamme sivuilla. Ilman kadonneiden ja löydettyjen läheisiä kirjaa ei olisi syntynyt.

Lue lisää kirjasta Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua. Saatavilla myös e- ja äänikirjana.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Into Kustannuksen syyskatalogi 2020 on ilmestynyt

Into Kustannuksen syyskatalogi 2020 on julkaistu. Kesän ja syksyn kirjat sisältävän katalogin voi tilata suoraan kotiosoitteesen: arvostelukappaleet@intokustannus.fi

Voit myös tutustua sähköiseen katalogiin täällä.

Jo kesäkuussa ilmestyy kutkuttava kesävalikoima jännitystä ja tuhtia tietoa: Arne Dahlin uutuusdekkari VapausHeine Bakkeidin hyytävä jännäri Paratiisin kutsuAri Turusen ja Petri Laukan tietokirja Solvaajat – Herjaamisen hävytön historia sekä Tiina Saaren & Maiju Majamaan kadonneiden suomalaisten tarina Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua.

Denise Rudbergin toiseen maailmansotaan sijoittuva vakoilijaromaanisarjan ensimmäisen osan Salainen koodi e- ja äänikirjaformaatit ilmestyvät kesälaitumille. Perinteisen kirjan ystäville Salainen koodi ilmestyy elokuussa.

Syksyn avaa Risto Isomäen pitkään odotettu romaani Vedenpaisumuksen lapset, Sarasvatin hiekkaa -menestysteoksen itsenäinen jatko-osa, sekä Laura Gustafssonin yhtä hartaasti odotettu romaani Rehab.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Juice 70 vuotta! Tervetuloa Juice puhuu -kirjanjulkistamistilaisuuteen

Kansantaiteilija Juice Leskisen syntymäpäivää juhlistetaan tänään 19.2.2020 sekä Bar Loosessa että Helsingin Akateemisen Kirjakaupan Kohtaamispaikalla. Klo 17 alkava Bar Loosen tilaisuus on samalla Juice puhuu – Kootut muistelmat -kirjanjulkistamistilaisuus.

Suomirockin legenda Juice Leskinen täyttäisi tänään 70 vuotta. Edesmennyttä legendaa muistellaan tänään Bar Loosessa (Annankatu 21, 00100 Helsinki) klo 17 alkavassa kirjanjulkistamistilaisuudessaJuice puhuu perustuu leikkaamattomiin, alkuperäisiin haastattelunauhoihin, joita ei koskaan aikaisemmin ole päässyt julkisuuteen. Leskinen itse pyysi nauhat viimeisinä vuosinaan 2000-luvun alussa CD-levyille poltettuna antaakseen ne uudelle vaimolleen, koska ei itse jaksanut kertoa tälle tarinaansa.

 

Illan aikataulu:
17:00 Tilaisuus alkaa
18:00 Juice-paneelikeskustelussa kirjan tekijät Kaj Lipponen, Harri Tuominen, Waldemar Wallenius ja kirjailija Arno Kotro
19:00 Juho Pitkänen tulkitsee Juicea

Lisätietoja löydät täältä.

Juice puhuu – Kootut muistelmat teoksen tekijät Harri TuominenWaldemar Wallenius ja Kaj Lipponen saapuvat myös Arno Kotron haastateltaviksi Helsingin Akateemisen Kirjakaupan Kohtaamispaikalle tänään kello 17 (Kirjatalo, Keskuskatu 1, 00100 Helsinki).

Lue lisää tilaisuudesta täältä.

Lämpimästi tervetuloa molempiin tilaisuuksiin!

Arvostelukappaleetarvostelukappaleet@intokustannus.fi

Haastattelupyynnöt:
Camilla Gabrielsson
markkinointi- ja viestintäkoordinaattori
Puh. 045 668 2223
Sähköp. camilla.gabrielsson@intokustannus.fi

Jaa tämä:

Into Kustannuksen ehdotukset vuoden 2020 Helmet-kirjahaasteeseen

Oletko sinä lukuhaasteiden ystävä? Me olemme! Laadimme omat ehdotuksemme Helmet-kirjahaasteeseen. Löydät kirjaehdotuksemme kuvan alapuolelta.

Helmet-lukuhaaste 2020

1. Kirja on vanhempi kuin sinä:
*Lytton Strachey: Kuningatar Viktoria – Historian mahtavin nainen
*John. D. Rockefeller: Maailman rikkaimman muistelmat

2. Iloinen kirja:
*Laura Ruohonen & Erika Kallasmaa: Merimonsterit
*Saara Henriksson & Aino-Maija Leinonen: Railakas rahakirja – Näin hoidat taloutesi viisaasti

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti:
*Anneli Auer: Murhalesken muistelmat

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä:
*Heikki Hiilamo: Näkymättömät sankarit – Suomalaisten salainen apu Chilen vallankaappauksen uhreille
*Heini Strand: Hyvä verse – Suomiräpin naiset

5. Saamaleisten kirjailijoiden kirjoittama kirja:
*Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista – Sortaako Suomi alkuperäiskansaansa?

6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella:
*Antto Terras: Tallinnan tappajat – Viron veriset vuodet
*Anu Patrakka: Totuuden portaat

7. Kirjassa rikotaan lakia:
*Heine Bakkeid: Meren aaveet
*Anu Patrakka: Totuuden portaat

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi:
*Olet minulle rakas -täytettävä kirja
*Isä olet minulle rakas -täytettävä kirja
*Äiti olet minulle rakas -täytettävä kirja

9. Kirjassa kohdataan pelkoja:
*Kai Sadinmaa: Kuolleiden kirja
*Mauri Paasilinna: Mustan nuolen miehet

10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa:
*Eva Park: Viimeisellä rajalla (sijoittuu Viroon)
*Antto Terras: Tallinnan tappajat – Viron veriset vuodet

11. Vaihtoehtohistoria:
*Matti Salminen: Toisinajattelijoiden Suomi
*Marja Pulkkinen: Vihreiden vastahistoria

12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera:
*Laura Gustafsson: Huorasatu

13. Kirjassa eksytään:
*Laura Gustafsson: Pohja
*Mauri Paasilinna: Kannakselta kotiin

14. Urheiluun liittyvä kirja:
*Alpo Suhonen ja Risto Pakarinen: Kanerva – Näin valmennan voittajia
*Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri – Urheiluviihteen kulissien takaista peliä

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö:
*Risto Isomäki: Viiden meren kansa

16. (Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli)

17. Tutkijan kirjoittama kirja:
*Iida Kukkonen, Tero Pajunen, Outi Sarpila ja Erica Åberg: Ulkonäköyhteiskunta – Ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa
*Ville Lähde & Johanna Vehkoo: Jakautuuko Suomi? – Eriarvoisuus tutkijoiden, toimittajien ja taiteilijoiden silmin

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja:
*Ari Turunen: Mulkerot – Patsalle korotettuja suurmiesten elämänkertoja
*Seppo Sivonen, Jouko Aaltonen: Orjia ja isäntiä – Ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla

19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa:
*Taru Anttonen & Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) – Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan
*Emmi Jäkkö & Aleksis Salusjärvi (toim.): Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille) – Kertomuksia huikeista miehistä Arvo Ylpöstä Kimi Räikköseen

20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja:
*Seppo Turunen: Luonto ihmisen aikakaudella
*Aura Koivisto: Mies ja merilehmä – Luonnontutkija George Stellerin kohtalokas tutkimusmatka

21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta:
*Kyung-sook Shin: Hovitanssija
*Milla Peltonen: Erakot – Omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita
*Anu Patrakka: Totuuden portaat

22. Kirjassa on epäluotettava kertoja:
*Eveliina Talvitie: Kovakuorinen
*Heine Bakkeid: Meren aaveet

23. (Kirja on julkaistu myös selkokielellä)

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa:
*Risto Isomäki: Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen
*Risto Isomäki: Viiden meren kansa

25. Kirjassa ollaan saarella:
*Aura Koivisto: Mies ja merilehmä – Luonnontutkija George Stellerin kohtalokas tutkimusmatka
*Jouko Aaltonen & Seppo Sivonen: Orjia ja isäntiä – Ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla

26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö:
*Sirpa Ylönen & Merja Turunen: Puutarhanhoito poropeukaloille
*Matti Ylönen & Mikko Remes: Velkatohtorit – Kuinka Eurooppa unohti historian ja oppi rakastamaan talouskuria

27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani:
*Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota

28. Tulevaisuudesta kertova kirja:
*Risto Isomäki: Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen
*Andy Weir: Artermis

29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva:
*Risto Isomäki: Ydinvoima Fukushiman jälkeen

30. Kirjassa pelastetaan ihminen:
*Heikki Hiilamo: Näkymättömät sankarit – Suomalaisten salainen apu Chilen vallankaappauksen uhreille
*Hannu Lauerma: Psykiatrin päänavaus

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla:
*Milla Peltonen: Erakot – omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita
*Petri Laukka, Matti Salminen, Juha Hurme: Pentti Haanpään parhaat

32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa:
*Kyung-Sook Shin: Hovitanssija (julkaistu alun perin korean kielellä)
*Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru (julkaistu alun perin viron kielellä)

33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos:
*Laura Ruohonen & Erika Kallasmaa: Merimonsterit
*Anna Claybourne & Wesley Robins: Hyönteiset 30 sekunnissa – 30 hämmästyttävää havaintoa ötököistä

34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana:
*Seppo Turunen: Luonto ihmisen aikakaudella
*Jessica Haapkylä: Meren tarina – Meribiologin tutkimusmatka Arktikselle

35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa:
*Pauli Kopu: Media television jälkeen – Tutkimusmatka tarinoiden tulevaisuuteen
*Mari Pyy: Minä katoan

36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja:
*Arne Dahl: Rajamaat, Sydänmaa, Äkkisyvä (Sofi Oksanen suositellut)
*Alpo Suhonen & Risto Pakarinen: Kanerva – Näin valmennan voittajia (Henrik Dettmann suositellut)

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa:
*Maria Annala: Trumpin kansa – Keitä he ovat ja miksi he rakastavat johtajaansa
*Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen: Revontulibongarin opas

38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu:
*Risto Isomäki: Viiden meren kansa
*Ulla Koskinen: Suomessa selviytymisen historiaa  – Kivikaudelta keskiajalle ja 1900-luvun alkuun

39. Kirjassa lennetään:
*Jevgeni Vodolazkin: Lentäjä
*Tim Peake: Kysy astronautilta – Kaikki avaruudesta elämisestä

40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja:
*Boris Nemtsov ja Milov Vladimir: Putinismi ja Venäjän rappio

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan:
*Ville Hytönen ja Mira Mallius: Beppe ja mausteyllätys
*Mia Takula: Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla

42. Kirjassa on isovanhempia:
*Jelena Tšižova: Naisten aika
*Vappu Taipale: Isoäitikirja

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja:
*Inari Juntumaa, Jenni Korkeaoja, Rosa Meriläinen, Elina Moisio & Emmi Nuorgam (toim.): Kaikki tasan! (Into-pamfletti)
*Brunila Mikael, Ranta Kukka & Viren Eetu: Muutaman töhryn tähden (Into-pamfletti)

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa:
*Nina Honkanen: Pohjakosketus

45. Esikoiskirja:
*Tommi Takkunen: Tulevaisuus kuuluu bingoemännille

46. Kirjassa on sauna:
*Ulla Koskinen: Suomessa selviytymisen historiaa – Kivikaudelta keskiajalle ja 1900-luvun alkuun

47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet:
*Laura Gustafsson: Pohja
*Nina Honkanen: Pohjakosketus
*Laura Gustafsson: Korpisoturi
*Pentti Haanpää: Korpisotaa

49. Vuonna 2020 julkaistu kirja:
*Ville-Juhani Sutinen: Liha
*Denise Rudberg: Kuuden metrin syvyydessä

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja:
*Työryhmä ja Hanna Nikkanen: Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken (Keravan kirjasto suosittelee)
*Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken – Kapitalismi vs. ilmasto (Keravan kirjasto suosittelee)

Jaa tämä: