Avainsana-arkisto: presidentti

Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Matti Mörttinen kirjoitti nyt naisista – ja löysi monet tasa-arvotyön sudenkuopat

Ensimmäiset pureutuu tasa-arvoistumisen edistysaskeliin ja myös sen yllättäviin viimeaikaisiin takaiskuihin. Eri alojen naiset, kuten Anneli Jäätteenmäki, Erja Lyytinen ja presidentti Tarja Halonen kertovat, millaista on ollut nousta ensimmäisenä asemiin, joissa aiemmin on ollut vain miehiä.

Kuka olisi uskonut 20 vuotta sitten, että kohta enemmistö papeista ja sähkökitaran ostajista on naisia? Naiset ovat ottaneet paljon kiinni miehiä politiikan, kirkon ja kulttuurin saroilla, mutta siellä, missä suurimmat rahat liikkuvat, käyttävät valtaa edelleen miehet.

Kirjassa puhuvat ensimmäiset: entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki, Turun piispa Mari Leppänen, ylikapellimestari Susanna Mälkki, entinen korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo, blueskitaristi Erja Lyytinen, EU-parlamentin pääjohtaja Leena Maria Linnus, EK:n hallituksen puheenjohtaja Jaana Tuominen, entinen pelastusjohtaja Piia Vähäsalo, Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen, presidentti Tarja Halonen ja Business Finlandin pääjohtaja Nina Kopola.

”Avain tasa-arvon tavoitteluun löytyy neutraaliuskysymyksestä. Siitä, että naista ei pystytä näkemään samalla tavalla neutraalisti kuin miestä – usein vain siksi, ettei ole totuttu näkemään naisia jollain paikalla. ”

– Susanna Mälkki

Haastattelujen ohella Matti Mörttinen nostaa esiin satoja yksittäisiä uranuurtajanaisia historiasta: Jo 1500-luvulla on nainen toiminut nimismiehenä – ja rakennusmestarina 1800-luvulla. Silti yhä on monta tehtävää, joihin on kelvannut vain miehiä.

Lasikattoja murtaneet naiset ovat auttaneet tasaamaan sukupuolijakaumaa johtavilla paikoilla

Kaikkiin elämän osa- alueisiin, kuten töihin, harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, liittyy vallankäyttöä. Valtaa voidaan käyttää väärin, ja yksi väärinkäytön muoto on häirintä eri muodoissaan. Niin kauan kuin valta keskittyy yhdelle sukupuolelle, se ”helpottaa” toisen sukupuolen häirintään ja alistamiseen perustuvaa vallankäyttöä. Yksi selvä esimerkki tällaisesta on urheilussa esiintyneet väärinkäytökset. Naisten ilmestyminen johtaviin asemiin on muuttanut koko kulttuuria ja tehnyt epäkohtiin puuttumisen helpommaksi.

”Ei ole enää rajoja ja stereotypia-ajattelua. Kaikilla on oikeus tehdä omaa työtään joutumatta liikaa arvostelun kohteeksi – olit sitten puvussa tai minihameessa.”

– Erja Lyytinen

Tasa-arvo ei kehity lineaarisesti, välillä tulee takapakkia

Naiset saivat arvostusta 1800-luvun lopulla, kun Suomesta tehtiin Suomea, mutta maailmansotien välinen aika oli kummallisen hidasta ja välillä suorastaan takaperoista. Nykyaika puolestaan on visualisoinut ja tunteellistanut kaiken yhteiskunnallisen keskustelun. Polarisoituminen näkyy myös sukupuolten välisestä tasaveroisuudesta puhuttaessa. Naiset olivat ennen hellan ja nyrkin välissä – mutta nyt härskin häirinnän ja somevihapuheen välissä?

Politiikassa yksi erikoisuus on, että eläkeiässä naiset keskittyvät ilmeisesti lapsenlapsiin ym. mutta miehet haalivat edelleen itselleen luottamustehtäviä ja haluavat jatkaa politiikassa pitkään. Tämä oli asia, joka sai Anneli Jäätteenmäen palaamaan politiikkaan.

”Huomasin, että eläkkeellä olevia naisia on politiikassa, niin kunnissa kuin muutenkin, paljon vähemmän kuin miehiä.”

Ensimmäisyys on ollut monelle tienraivaajanaiselle myös taakka

Ensimmäisistä on tehty innolla juttuja mediaan. Heitä on haastateltu erityisesti siitä, millaista on olla nainen miehisessä maailmassa. Ikävä puoli on, että tällaisella huomiolla ihminen supistetaan hänen sukupuoleensa, joka on kuitenkin vain yksi osa hänen psyko-fyysis-sosiaalista kokonaisuuttaan.

Tämäkin kirja jatkaa sukupuolen korostamista. Mutta se myös pyrkii laajentamaan näkökulmaa yhteiskunnan eri elämänalojen rakenteisiin, esimerkiksi siihen, mikä on johtanut eri tapauksissa lasikaton murtumiseen tai mitkä seikat ovat vastaavasti viivästyttäneet läpimurtoja.

Mörttiseltä on aiemmin ilmestynyt elämäkertoja miehistä, mutta nyt oli korkea aika kirjoittaa naisista. Elämäkertoja julkaistaan edelleen enimmäkseen miehistä. Elävistä ja kuolleista.

Pohjimmiltaan tavoittelen kirjassani neutraaliutta. Samalla tavalla kuin kielenkäyttö muuttuu sukupuolineutraaliksi nimikkeissä, kuten että puhutaan virkahenkilöstä virkamiehen sijasta, meidän pitää tavoitella sitä laajemminkin. Ettei ihminen ole esimerkiksi naiskapellimestari vaan kapellimestari, joka on sukupuoleltaan nainen, mies tai muunsukupuolinen.” 

Elämme kuitenkin vielä ajassa, jossa huomionarvoista on se, että mies kirjoittaa naisista kirjan. Presidentti Tarja Halonen totesi Mörttiselle kirjan suunnitteluvaiheessa, että miehen näkökulmakin tarvitaan. Ja vaikka se voi olla ”uuden miehen” feministinen näkökulma, se on miehen silmin nähty kuva naisista.

Matti Mörttinen ja Anneli Jäätteenmäki esiintyvät Helsingin kirjamessuilla lauantaina 29.10. klo 18.30. Suomenlinna-lavalla.

Matti Mörttinen (synt. 1958) on kokenut ja palkittu toimittaja sekä usean kiitosta keränneen elämäkertakirjan kirjoittaja. Tällä hetkellä hän toimii vapaana kirjoittajana tehden mm. kolumneja Yleisradiolle. Vuonna 2020 Mörttinen toimi Sitrassa neuvonantajana ja teki raportin Suomen koronapäätöksenteosta. Hänen edellinen tietokirjansa Shlomo Zabludowicz ilmestyi 2021. Yhdessä Lauri Nurmen kanssa Mörttinen on kirjoittanut elämäkerrat Sauli Niinistöstä (2018) ja Antti Rinteestä (2019).

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Suomen ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg uskalsi tehdä urallaan näkyviä irtiottoja vallitsevasta ajattelusta

Petri Laukan teos K.J Ståhlbergin armoton matka kuvaa Ståhlbergin merkitystä suomalaisen oikeusvaltion ja parlamentarismin rakentajana. Kirja esittelee omaperäisen ajattelijan, jonka teesejä olivat kansanvaltaisuus, vapaamielisyys, yleinen äänioikeus sekä sosiaaliset uudistukset.

Suomen tasavallan tekijä, ensimmäinen presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg tunnetaan parhaiten lapuanliikkeen tekemästä kyydityksestä syksyllä 1930. Neljä miestä kaappasi Kaarlo ja Ester Ståhlbergin aamukävelyltä ja lähti väkisin viemään itärajalle Joensuun. Tapaus on yksi Suomen poliittisen historian hirvittävimpiä. Muilutusreissu epäonnistui pitkälti Ståhlbergin pariskunnan sitkeyden ansiosta.

Järkyttävä muilutus on jättänyt taka-alalle Ståhlbergin laajan ja merkityksellisen toiminnan demokraattisen oikeusvaltion rakentamisessa. Lisäksi Ståhlberg osallistui monella tavalla venäläistämisen vastustamiseen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Venäjä halusi tutunoloisesti laajentua rajojensa ulkopuolelle. Baltian maita, Puolaa ja Länsi-Ukrainaa oli ryhdytty kaikin tavoin venäläistämään. Suomen suuriruhtinaskuntaa odotti sama kohtalo. 

Välinpitämättömyys edistää Venäjän asiaa

Ståhlberg vastusti Venäjän aikeita ja koosti anonyymisti tietokirjasen nimeltä Erinäisiä venäläistyttämistoimenpiteitä vuonna 1901. Ståhlbergin mukaan venäläiset juuri toivovat ajattelua, että ”eihän niille mitään mahda”, annetaan mennä vain. Kirjasessa päätellään, että passiivinen vastarinta on parempi vaihtoehto kuin passiivinen apaattisuus. Välinpitämättömyys edistää aina Venäjän asiaa.

Kirjasessaan Ståhlberg esittelee väkivallattoman vastarinnan aakkosia ja patistaa suomalaisia kansalaistottelemattomuuteen. Hän myös toteutti vastarintaa omassa työssään senaatin esittelevänä viranomaisena, ja sai tpoikkiteloin asettumisestaan potkut Suomea tsaarin nimissä hallinneelta kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovilta. 

Kansalaisyhteiskunta ja kansanvalta

Ståhlberg oli varhaisia kansalaisyhteiskunnan käytännön toteuttajia. Hän osallistui Suomen oikeuksia kaventaneen helmikuun manifestin jälkeiseen toimintaan. Ståhlberg oli mukana koostamassa kansalaiskokouksen kirjelmää senaatille. Yli 500 alle­kirjoittanutta pyysi, ettei senaatti hyväksyisi oikeusjärjestyksen vastaista keisarin säädöstä.

Ståhlbergin ajattelu kehittyi liberaaliksi 1800-luvun loppupuolella. Ajattelua leimasi järkiperäisyys, edistyksen tavoittelu, tasa-­arvoisuus ja yhteinen etu. Hänen mukaansa valtion on suvaittava erilaisia näkökantoja ja huolehdittava muidenkin kuin enem­mistön eduista. Jokaisella on oikeus arvostella hallitusta, mutta siitä huolimatta hallituksen on kohdeltava kansalaisia oikeuden­mukaisesti. Se näkyy edelleen muun muassa Suomen hallitusmuodossa. 

Kieltolain vastustaja ja naisten oikeuksien puolustaja

Minna Canthin ajattelu vaikutti myös suuresti Ståhlbergiin. Hän katsoi tuoreeltaan näytelmän Työmiehen vaimo alkuvuodesta 1885. Canthin näytelmässä oli ajattelemaan panevaa moraalista pohdintaa uskonnon asemasta vanhan järjestelmän luutumien pönkittäjänä. Näytelmää haukuttiin varsin laajalti. Ståhlberg oli toista mieltä kuin kriitikot. Tosiolojen kuvaus oli tietenkin hurja, mutta Ståhlbergista täysin oikeutettua. Näytelmässä kuvattu maailma ei ollut outo tai vieras.

Senaattorina Ståhlberg oli valmistelemassa äänioikeusuudistusta, johon saatiin mukaan naisten äänioikeus vuonna 1906. Ståhlberg vastusti kieltolakia, jota piti oikeudenmukaisuuden ja lain toteutumisen kannalta vääränä ratkaisuna. Hän erosi kun laki meni senaatissa läpi. Vuosia myöhemmin itsenäisen Suomen eduskunta joutui toteamaan Ståhlbergin perustelujen osuneen oikeaan. 

Presidentti-instituution luoja

Tasavallan ensimmäisenä presidenttinä Ståhlberg kohtasi paljon ilkkumista ja vähättelyä eri puolilta yhteiskuntaa upseeristoa myöten. Hän oli voittanut äänestyksessä Mannerheimin, joka hänkin kääntyi valittua presidenttiä vastaan. Helsinkiin tullessa tai sieltä poistuessa Mannerheimia juhlisti lippurivi. Varsinainen päämies jäi usein huomiotta ja hän sai haukkumakirjeitä. Presidentinlinnaan soiteltiin myös uhkauspuheluita.

Vuosien vieriessä suhtautuminen lieveni, kun arvostelijat havaitsivat presidentin tuovan vakautta. Ståhlbergin kaudella aloitettiin nykypäivään jatkunut perinne itsenäisyyspäivän linnanjuhlista. Jo 1920-luvulla niistä raportoitiin näyttävästi lehtiin.

Petri Laukka on filosofian tohtori ja kulttuurihistorioitsija. Hän väitteli Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa Hurriganesin merkityksestä 1970-luvun suomettuneessa Suomessa. Laukka on työskennellyt journalistina ja mm. sanomalehti Kalevan kulttuuritoimituksen päällikkönä sekä uutispäällikkönä. Nykyisin hän on Kalevan pääkirjoitustoimittaja. Laukka soittaa bassoa rockbändissä ja pelaa jääkiekkoa.

Jaa tämä: