Avainsana-arkisto: rasismi

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kapitalistinen talousjärjestelmä pitää romuttaa hyvinvoinnin kasvattamiseksi

Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa kuvaavat kirjassaan miten kapitalismi rapauttaa demokratiaa, pitää yllä orjuutta ja ruokkii epätasa-arvoa. Yhdessä meidän pitää luoda uusi järjestelmä, joka palvelee kaikkia ihmisiä ja elämää tasavertaisesti.

Kapitalismi myydään meille ainoana vaihtoehtona, vaikka se on mahdollisista vaihtoehdoista pahimpia. Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa esittelevät kirjassaan Kapitalismin suuri illuusio yhdeksän keskeistä valhetta, joiden varassa nykyjärjestelmä lepää.

”Talouttamme kasvatetaan edelleen hyväksikäyttämällä ihmisiä ja luontoa. Orjuus ja riisto eivät ole historiallisia ilmiöitä vaan tuotantomme edellytys myös tänään. Planeettamme ekosysteemit romahtavat, joet haihtuvat ilmaan, metsät palavat karrelle. Mielenterveysongelmat lisääntyvät hälyttävällä tahdilla. Ihmiskunnalla ei mene paremmin kuin koskaan.”

Taloutta koskevat päätökset on suljettu pitkälti demokratian ulkopuolelle

Kapitalismi ja todellinen demokratia noudattavat täysin vastakkaista logiikkaa ja siksi kapitalismi luo yhteiskuntaa, jossa valta kasautuu yksittäisille tahoille.

”1980-luvun käänteen myötä talous haluttiin saada lopullisesti vapaaksi demokratiasta. — Valtaa siirrettiin entistä innokkaammin demokratian ulkopuolisille taloustahoille, kuten keskuspankeille, valtionvarainministeriöiden virkamiehille ja kansainvälisille talousjärjestöille. Ne edustavat demokratian ulkopuolista järjen ääntä, joiden arvioita talouden tilasta luetaan kuin Raamattua. Sattumalta näillä instituutioilla on ollut tapana ajaa talouspolitiikkaa, joka kasvattaa varallisuuseroja sekä heikentää niin ihmisten hyvinvointia kuin heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa yhteiskuntaan.”

Yhtäläisen äänen sijaan päätöksentekopöytiin pääsee demokratiassamme rahalla

”Suomessa valituilla kansanedustajalla on keskimäärin ollut yli kymmenen tuhatta euroa, jonka he ovat voineet investoida vaalikampanjaansa. Tämä on kaukana tasa-arvosta. — Jos päättäjät ovat lähtökohtaisesti varakkaita eikä eduskuntaan käytännössä voi päästä ilman huomattavaa varallisuutta, onko ihme, jos päätöksissä ei huomioida heikommassa asemassa olevia? On helppoa leikata sieltä, mistä itse on vieraantunut.”

Hoiva on kaiken perusta, jota talousjärjestelmämme käyttää hyväkseen

”Kapitalistinen tuotanto vaatii jatkuvaa työskentely- ja kulutusvalmiudessa olevien ihmisten massaa. Jotta heidän perustarpeensa voidaan täyttää, jonkun on ensin synnytettävä, hoivattava ja kasvatettava ihmisiä ja pidettävä huolta jo olemassa olevasta työvoimasta. Talousjärjestelmämme on hyötynyt valtavasti siitä, että joku tekee tämän kaiken ilmaiseksi tai polkuhinnalla. Sen ansiosta tuotanto, voitot ja talous ovat ylipäätään voineet kasvaa.”

Hoiva ja talous on kudottu yhteen, mutta talouskeskustelussa hoiva näyttäytyy lähinnä ylimääräisenä menoeränä. Aliarvostetulla hoivalla on myös sukupuoli: valtaosan kaikesta hoivatyöstä, ilmaisesta ja palkallisesta, tekee ympäri maailmaa vielä 2020-luvullakin nainen.

”Naisten ja yli 15-vuotiaiden tyttöjen tekemän ilmaisen hoivatyön taloudellisen arvon on tutkittu olevan globaalisti vuosittain vähintään 10,8 biljoonaa dollaria. — Hoivan arvo on siis maailman talouden kannalta vähintään kolme kertaa suurempi kuin esimerkiksi koko teknologiateollisuuden.”

Kirjassa käsitellään myös kuluttamista, orjuutta, rasismia, velkaantumista ja vihreää kapitalismia.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Laura Eklund Nhaga.

Samu Kuoppa (s. 1995) ja Riina Tanskanen (s. 1998) ovat tamperelaisia kirjoittajia ja aktivisteja, jotka ovat julkaisseet laajalti tekstejä yhteiskunnallisista aiheista. Tanskanen tunnetaan myös sarjakuvaprojektistaan Tympeät tytöt. Kuoppa ja Tanskanen päätoimittavat yhdessä postmillenniaalien verkkomediaa Vita nuovaa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Somalialaisen transnaisen elämä Suomessa

Lola on Baba Lybeckin kirjoittama avoin ja rehellinen elämäkerta historian ensimmäisestä julkisesti transnaisena esiintyneestä somalialaisesta, Lola Lorenzosta.

Väkevä teos kuvaa, millaista on kasvaa kulttuurien puristuksessa, kun ympärillä ei hyväksytä: perhe ja somalialaisyhteisö on hylännyt, suomalainen yhteiskunta syrjii. Vaikka Lola Lorenzon elämää ovat värittäneet rasismi, kiusaaminen, väkivalta ja hyväksikäyttö, hän on jatkanut taistelua.

Lola syntyi Somalian pääkaupungissa Mogadishussa 1990, mutta muutti pian sisällissodan alettua perheensä kanssa Suomeen. 90-luvun alussa Suomeen tulleiden somalialaisten arki on ollut rasismin täyttämää. N-sanaa sai kuulla kaupungilla jatkuvasti. Rakenteellinen rasismi näkyi päiväkodeissa, kouluissa, työelämässä. Lapset kasvoivat hyvin vahvaan ulkopuolisuuden tunteeseen. Jokapäiväinen syrjintä ja rasismi on vaikeuttanut somalialaisen vähemmistön integroitumista yhteiskuntaan. Luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan on heikko, mieluummin käännytään oman yhteisön puoleen.

”Aina piti olla varuillaan joka paikassa. Aina tuntui siltä, että olemme tiellä, olemme häiriöksi, teemme väärin, olemme väärin. Meidän kuului väistää, muusta ei ollut puhettakaan. Kaupassa kuulimme hirveitä asioita ympärillämme. Ihmiset vain solvasivat meitä ja käyttivät n-sanaa täysin estoitta. Kerran äiti siirsi jotain maitopurkkia, ja silloin yksi tokaisi toiselle:

Hyi vittu, mä en kyllä tohon maitoon koske, ku toi n… koski siihen.””

Traumaattiset kokemukset somalialaisesta koulukodista

Vain 7-vuotiaana Lola lähetettiin neljäksi vuodeksi Somaliaan oppimaan äidinkieltään, uskontoa ja arabiaa. Osa ulkomailla asuvista somaleista haluaa lähettää lapsensa, etenkin poikansa, muutamaksi vuodeksi koulukotiin Somaliaan. Tämän he tekevät, jotta lapset oppisivat äidinkieltään, arabiaa, uskontoa ja kulttuuria. Vanhempien tarkoitus on hyvä – he haluavat, että somalialaiset tavat ja kulttuuri säilyisivät elinvoimaisina, vaikka he joutuvat turvallisuussyistä asumaan ulkomailla. Koulukodit ovat kuitenkin lapsille todella rajuja laitoksia. Olosuhteet ovat karut, ruoka huonoa, lapsia kuritetaan fyysisesti ja jopa hyväksikäytetään seksuaalisesti. Pahat ihmiset käyttävät suojattomia lapsia hyväkseen.

”Uskonnon merkitys on meidän somalialaisyhteisössämme suuri. Somalian koulukodit ovat kuin Suomen rippikoulut, mutta paljon rajummat, ja sinne lähetetään hyvin paljon nuorempana ja pidemmäksi aikaa.”

Perheen menettämisen tuska

11-vuotiaana Lola palasi Suomeen. Aikuistuttuaan hän loi uraa somalialaisten luottomaskeeraajana, jota lennätettiin häihin ympäri maailmaa. Vuonna 2013 hän kertoi olevansa nainen.

Äiti oli hylännyt minut, eikä halunnut olla kanssani tekemisissä. Hän oli aina ollut elämäni tukipilari, ihminen, jota rakastin aidosti, syvästi, ehdoitta. Hän oli aina auttanut minua eteenpäin, puolustanut minua ja tukenut minua. Nyt hän oli poissa, ei rakastanut minua enää, ja se oli minulle todella suuri takaisku. Minulla oli päässäni sellainen puhuva ääni, joka toisteli: ”Sun äiti ei rakasta sua enää. Sun äiti ei rakasta sua enää.”

Se teki elämästäni helvettiä.”

Perheen merkitys on suuri, erityisesti somalialaisissa yhteisöissä. Kaikessa toiminnassa ajatellaan perheen parasta. Se tuo perheen jäsenille turvaa ja tukea mutta mikäli et toimi perheen arvojen mukaisesti tai noudata perheen normistoa, sinut suljetaan perheen ulkopuolelle. Sinua ei ole enää olemassa. Tämä aiheuttaa suurta tuskaa ihmisissä. Ikävä on valtava.

Transyhteisöstä uusi koti

Kun Helsingistä löytyy pieni transyhteisö, saa Lola syyn jatkaa. Ballroom-yhteisö toimii perheiden ja yhteiskunnan syrjäyttämien transihmisten uutena perheenä. Yhteisö on turvallinen tila ihmisille, jotka aina ja kaikkialla kokevat syrjintää. Yhteisö toimii vertaistukena, jossa vapaasti saa etsiä itseään ja kokeilla, mikä tyyli tai ilmaisumuoto toimii itselleen parhaiten. Tärkeässä osassa ovat Ballit, jossa yhteisön jäsenet esittelevät itseään sellaisina, kuin haluavat olla mutta tärkeä on myös yhteisön jäsenilleen luoma arkipäivän tukiverkosto.

”Minut otettiin avosylin vastaan. Amanda harmitteli sitä, että Suomessa on niin paska skene, ja kertoi, että he tarvitsisivat lisää hyvää aktiivista porukkaa ballroomiin. Olin taivaissa. Tuntui kuin olisin voittanut lotossa:

”Yes, okay, finally Im finding MY people.””

Ennakkoluulot varjostavat tummaihoisen transnaisen elämää

Laajemmassa HLBTQ-yhteisössä avoimesti rehottava rasismi on ollut Lolalle järkytys ja suorastaan käsittämätöntä. Transnaisilla on myös vaikeaa löytää normaaleja rakkaussuhteita. Transnaisia seksualisoidaan ja esineellistetään ja heitä kohdellaan fetisseinä.

”Miehet kohtelivat minua arvostavasti ja kunnioittavasti, veivät minua syömään hienoihin ravintoloihin, ehdottivat viikonloppureissua Viroon, tarjoutuivat hakemaan minua töistä, kunnes paljastin, että olen transnainen. Sen jälkeen kohtelu muuttui. Minusta tuli heidän seksifantasioidensa jatke, seksiobjekti tai fetissi.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, äänikirja ilmestyy 2.10. Äänikirjan lukee Amira Khalifa.

Lola Lorenzo on esiintynyt lukuisissa TV-ohjelmissa ja podcasteissa, ja hänellä on laaja somenäkyvyys erityisesti Somaliassa.

Barbara Lybeck on toimittaja, tuottaja ja moderoija, joka on tehnyt yli 35 vuoden uran suomalaisessa radiossa ja TV:ssä. Hän on työskennellyt muun muassa Uutisvuodossa, Nelosen uutisissa, Puoli seitsemän- ja Viiden jälkeen -ohjelmissa sekä tuottajana Kuudes Kerta- ja Kelet-elokuvissa.

Jaa tämä:

Parisen sataa suomalaista työskenteli Kongossa brutaalin siirtomaahallinnon aikana ja kotimaan lehdistö raportoi julmuuksista

Akseli Leppänen ja tuhannet muut skandinaavit matkasivat Kongoon työn perässä vuosina 1880–1930. Ilman pohjoismaalaisia orjavaltioksi kutsutun ja kumiterrorin uhriksi joutuneen  Kongon siirtomaajärjestelmän ylläpitäminen ja rikkaiden luonnonvarojen ryövääminen ei olisi ollut mahdollista. 

Jouko Aaltosen ja Seppo Sivosen kirja Kongon Akseli – suomalaiset ja skandinaavit kolonialismin rakentajina paljastaa pohjoismaalaisten olleen merkittävässä roolissa Kongon riistossa. Kirja perustuu monipuoliseen lähdeaineistoon ja sisältää ainutlaatuisia kuvia.

Muiden siirtomaavaltojen kilpailua pelännyt Belgian kuningas Leopold halusi yksityisomistuksessaan olleen vapaavaltion raakalaismaiseen siirtomaa-armeijaan erityisesti skandinaaveja. Siirtomaa-armeijan johtoon nousi tanskalainen. Suomalaiset puolestaan yhdessä muiden pohjoismaalaisten kanssa työskentelivät Kongo-joen laivamiehinä huolehtien Kongon kumin, palmuöljyn ja muiden luonnonvarojen virtaamisesta maailmanmarkkinoille.

Miten ihminen muuttuu hurskaasta henkilöstä ruoskanheiluttajaksi?

Kongoon matkannut konemies Akseli Leppänen (1879–1938) oli rehti, hyväsydäminen ja uskovainen mies, joka kohtaa nopeasti kolonialismin julman todellisuuden. Se laittaa lopulta Akselin omat asenteet koetukselle. Väkivaltaa karsastava Akseli muuttuu itsekin ruoskanheiluttajaksi. Kongossa moni suomalainen sairastui ja pettyi. Eivät kuitenkaan kaikki. Akseli Leppänen palasi Kongosta Suomeen vuonna 1931 vauraana miehenä, joka oli konemiehestä kohonnut siirtomaainsinööriksi ja valtiollisen laivatelakan johtajaksi.

Suomalaiset lehdet raportoivat terrorista

Myös suomalainen lehdistö oli hyvin perillä Kongon julmuuksista ja kirjoitti niistä maakuntalehtiä myöten 1880–1920-luvuilla. Varsinkin lähetystyöhön liittyvä lehdistö julkaisi tietoja Kongon kumiterrorin kauheuksista ja ihmisten silpomisista hyvin varhain. Belgialaiset ja muut eurooppalaiset olivat menneet Kongoon viemään valoa ja sivistystä, mutta pian tuli ilmi, että käynnissä oli kansanmurha. Se ei ollut suunnitelmallinen, mutta käytännössä yksi suurimmista vainoista ihmiskunnan historiassa. Kongon väkiluku laski kumiterrorin seurauksena 1880-luvulta 40 vuodessa 20 miljoonasta 10 miljoonaan.

Kongolla on pitkä ja synkkä siirtomaahistoria

Ennen kumiterroria arabit olivat harjoittaneet alueella orja- ja norsunluukauppaa. 1910-luvulla käynnistyi palmuöljybisnes, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä, kuten kaivostoimintakin mineraalirikkaalla maaperällä.

Jouko Aaltonen on dokumenttielokuvantekijä, tuottaja ja tietokirjailija. Hän on myös tutkija ja Aalto-yliopiston dosentti. Aaltonen ohjasi elokuvan Akseli Leppäsestä vuonna 2009.

Seppo Sivonen on yleisen, erityisesti Afrikan historian dosentti, joka on kirjoittanut useita teoksia Afrikan ja Aasian historiasta, kolonialismista ja eri kulttuurien kohtaamisesta.

Tekijöiden aiempi kirja Orjia ja isäntiä (2019) sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja oli ehdolla Kanava-palkinnon saajaksi.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mitä sä täällä teet? Tarinoita maahantulosta

Mitä sä täällä teet? Tarinoita maahantulosta -sarjakuvakirja julkaistaan tänään 30.8. kello 17 Kaisatalon Rosebudissa: keskustelussa ovat mukana muun muassa Hannele Richert, Warda Ahmed, Wisam Elfadl, Miguel Vera ja Aino Sutinen (Gaudeamus Kirja & Kahvi, Vuorikatu 7, Helsinki). Teoksen tekijöitä esiintyy myös Helsingin sarjakuvafestivaalien päälavalla Kansalaistorilla perjantaina 2.9.2016 kello 15.

MITÄ SÄ TÄÄLLÄ TEET? on Hannele Richertin toimittama ajankohtainen sarjakuvakirja maahanmuuttajista ja heidän tarinoistaan. Kun tutustumme ihmiseen, jonka nimi, olemus tai puhetapa vihjaa vierasmaalaisuudesta, uteliaisuutemme herää ja mietimme hänen tarinaansa: miten hän on päätynyt Suomeen. ”Mitä sä täällä teet?” kuulostaa kuitenkin kysymyksenä kömpelöltä, tylyltäkin. Tässä sarjakuva-antologiassa viisitoista eri puolilta maailmaa Suomeen tullutta eri-ikäistä ihmistä vastaa kysymykseen ja kertoo kokemuksestaan maahanmuuttajana.

Jokaisella tarinankertojalla on visuaalisesti oma ”ääni”. Erilaiset kertomukset näyttävät rinnakkain esitettyinä poikkileikkauksen siitä, miten lähtömaa, matkalla kohdatut ihmiset ja puhdas sattuma vaikuttavat matkantekoon.

Sarjakuvien välissä on ytimekkäitä, kuvitettuja tietoiskuja aiheeseen liittyen. Niiden tehtävänä on selkeyttää käsitteitä ja näyttää, miten poliittiset päätökset ja kansainväliset sopimukset määrittävät maata vaihtavien ihmisten kohtalon. Lopputulos on yhtä aikaa jännittävä, ahdistava, hauska ja valaiseva.

Kirjan sarjakuvataiteilijat ovat Mari Ahokoivu, Warda Ahmed, Henri Gylander, Filippa Hella, Olli ”Hillo” Hietala, Otso Höglund, Antti Kyrö, Reetta Laitinen, Annukka Mäkijärvi, Milla Paloniemi, Henna Räsänen, Julia Stein, Aino Sutinen, Tuukka Teponoja ja Suvi Tirronen.

Osa sarjakuvista on julkaistu Voima-lehdessä vuonna 2014.

Hannele Richert (toim.):
MITÄ SÄ TÄÄLLÄ TEET?
ISBN: 978-952-264-694-1, 128 s
Lataa painokelpoinen kansikuva

 

Jaa tämä: