Avainsana-arkisto: sota

Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Lauri Nurmen kirja paljastaa uutta tietoa Nato-jäsenyyden valmisteluista ja salaisista neuvotteluista

Suomen salattu tie Natoon on ensimmäinen teos, jossa keskeiset päätöksentekijät kertovat näkemyksensä Nato-prosessin värikkäistä vaiheista. Muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö, puolustusministerit Carl Haglund, Jussi Niinistö ja Antti Kaikkonen sekä puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg ovat antaneet kirjaa varten pitkät haastattelut.

Suomi jätti 18. toukokuuta 2022 Naton jäsenyyshakemuksen. Jäsenyyspäätös ja virallinen asian käsittely etenivät huimalla vauhdilla, mutta todellisuudessa jäsenyyttä oli valmisteltu politiikan ja puolustusvoimien kulisseissa jo toistakymmentä vuotta.

27.2.2022 TP-Utvassa tehtiin historiallinen päätös: Suomi haluaa hakea Naton jäsenyyttä. “Todettiin, että sotilaallinen liittoutumattomuus tulee harkita uudelleen”, Niinistö kertoo. 

Nato-prosessia aitiopaikalta seurannut politiikan toimittaja Lauri Nurmi valottaa, minkälaisia toimenpiteitä taustalla tehtiin, jotta Suomi pääsi viidennen artiklan suojiin lopulta niin kivuttomasti. Kirja sisältää uutta tietoa muun muassa Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa käydyistä salaisista neuvotteluista.

Skotlannissa Niinistöllä oli tapaaminen myös Britannian puolustusministerin Ben Wallacen kanssa. ”Wallace kertoi brittien arviosta, että Venäjä todennäköisesti hyökkäisi täydellä voimalla Ukrainaan ja että britit aseistaisivat ukrainalaisia. Hän oli jenkkien tavoin aika lailla varma, että venäläiset sieltä ryhmittyvät, ja otti esille myös Suomen mahdollisesti tarvitsemat turvatakuut.” 

Kirjassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoo, miten hän piti vuosina 2021 ja 2022 tiivistä yhteyttä Yhdysvaltojen presidenttiin, Ruotsin pääministeriin ja Venäjän presidenttiin.

Biden toivotti Suomen tervetulleeksi Naton jäseneksi. ”Tammikuun puhelussa kävimme tätä Nato-asiaa läpi. Bidenin sanoma oli, että Yhdysvallat ei halunnut yllyttää, mutta tervetuloa aina.”

18. tammikuuta Biden pyysi Niinistöä soittamaan Putinille ja kertomaan tälle, että Suomi liittyisi Natoon, jos Venäjä aloittaisi suurhyökkäyksen Ukrainassa. Niinistö soitti Putinille kolme päivää myöhemmin ja varmisti, että sanoma menisi Venäjän johtajalle perille.

Niinistö arvioi, että Putin ymmärsi, mitä hän halusi Suomen suhteesta Natoon tälle viestiä. ”Venäläiset eivät tainneet korviaan lotkautella sille, mitä Suomi ja Ruotsi miettivät, mutta joka tapauksessa heillä oli tiedossaan, että me joutuisimme ihan toiselta kantilta miettimään, jos…”, Niinistö kertoo tekemästään Nato-hakemuksen vihjauksesta. ”Se sanoma meni varmasti hänelle perille kyllä.”

Niinistölle välitettiin viesti Donald Trumpilta. Entinen presidentti kannatti niin ikään Suomen pääsyä Natoon. Trumpin myötämielisyys oli Suomen asialle eduksi republikaanisen puolueen sisällä.

Lauri Nurmi on haastatellut kirjaa varten myös Ruotsin vuosien 2014–2022 puolustusministeriä Peter Hultqvistia, sekä monia muita Nato-jäsenyyteen vaikuttaneita politiikan kärkinimiä Suomesta ja ulkomailta. Oman näkemyksensä tapahtumista kertovat muun muassa Timo Soini, Antti Kaikkonen, Jussi Niinistö, Carl Haglund, Alexander Stubb, Jarmo Lindberg, Pekka Haavisto ja Petteri Orpo. 

”Koko kepun vanha ulkopoliittinen genre – Seppo Kääriäinen, Mauri Pekkarinen ja muut – pistettiin pois. Vaikka Sipilä ei itse ollut mikään Nato-mies, hän salli tämän kaiken. Ja Stubb tuki meitä ihan kybällä.” – Timo Soini kertoo, miten hän ajoi hallitusohjelmaan Nato-selvityksen tekemisen.

Sauli Niinistöä ärsyttää asetelma, jossa jotkut antavat Nato-Suomessa ymmärtää, että olisivat olleet aiemmin valmiita toimimaan toisin, mutta päättivät vaieta. ”Kyllä minä olisin, mutta kun ei se Niinistö. Voi helvetti. Se on täysin absurdi väite, että olisin ollut jotenkin Yhdysvaltoja vastaan.” 

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Pertti Huuskonen.

Lauri Nurmi on Iltalehden palkittu politiikan toimittaja ja pääkirjoitustoimittaja. Nurmi on erikoistunut ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Viime vuosina hän on kirjoittanut lukuisia valtakunnan ykkösuutisiksi nousseita skuuppeja Suomen tiestä puolustusliitto Natoon. Kirjoituksia on siteerattu laajasti Ruotsissa ja maailman eri tiedotusvälineissä.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Miksi Ukraina ei ole Venäjä – ukrainalaiset kertovat

Kalle Kniivilän kirjassa Maa joka heräsi sodan jalkoihin joutuneet ukrainalaiset kertovat, miten heidän maansa on muuttunut Neuvostoliiton hajottua ja miten Ukraina heidän mielestään poikkeaa Venäjästä. Kniivilä teki kirjan haastattelut Ukrainassa syksyllä 2022.

Venäjän johtajat ovat satojen vuosien ajan yrittäneet opettaa ukrainalaisille, että he oikeasti ovat venäläisiä. Ukrainan kansallista heräämistä on kaikin keinoin vastustettu. Neuvostoliiton hajottua maat ovat kehittyneet eri suuntiin, ja yhä useammat ukrainalaiset ovat päättäneet, etteivät he halua olla venäläisiä.

Vuoden 2014 vallankumous ja vuonna 2022 alkanut hyökkäyssota herättivät viimeisetkin epäröijät. Kun Venäjä vaihtoi vuosikausia kestäneen kulissien takaisen juonittelun suoraan sotilaalliseen hyökkäykseen, Ukrainaan syntyi ennenkokematon kansallinen yhtenäisyys.

Mihin ero maiden välillä perustuu? Miten on mahdollista, että ukrainalaiset kerran toisensa jälkeen ovat onnistuneet vaihtamaan vallanpitäjiään, kun taas Venäjällä Vladimir Putinin yksinvaltiuden vastustajat joutuvat telkien taakse tai hautausmaalle? Kirjassa tavalliset ukrainalaiset pääsevät kertomaan näkemyksensä.

Zelenskyi on populisti jota kansa rakastaa

Ukrainassa maan ensimmäinen presidentti vaihdettiin toiseen vaaleilla jo vuonna 1994, ja siitä lähtien vallanpitäjät on äänestetty viralta lähes joka vaaleissa.

– Me Ukrainassa olemme aina epäilevällä kannalla omien poliitikkojemme suhteen, me yritämme muuttaa asioita. Ehkä tulokset eivät aina ole hyviä, ehkä me joskus olemme liiankin kriittisiä poliitikkoja kohtaan, mutta juuri sehän on demokratiaa, Kniivilän haastattelema Olha pohtii.

Koomikko Volodymyr Zelenskyi valittiin Ukrainan presidentiksi, koska kansa halusi muutosta. Valtiotieteilijät ja politiikan toimittajat pitivät Zelenskyiä populistina, joka hukutti kuulijansa kauniisiin sanoihin. Hänen suosionsa oli jo hiipumassa, kun Venäjä hyökkäsi.

Sodan alettua Zelenskyistä on tullut Ukrainan sankaruuden symboli koko maailmalle, mutta kotimaassa hän jakaa yhä mielipiteitä.

– Tämä sota on tehnyt hänestä sankarin, suurilta osin niiden ulkomaisten tiedotusvälineiden ja valtionpäämiesten ansiosta, jotka ovat nostaneet hänet jalustalle. Ja jos presidentin kansliassa jotain osataan, niin kirjoittaa puheita. Hänen puheensa ovat todella hyviä ja tarpeellisia, mutta niiden lisäksi tarvitaan konkreettisia tekoja. Niistä oikeusjärjestelmän uudistaminen olisi tärkein, Tatjana toteaa kirjassa.

– Haluan presidentiksi Zelenskyin, hän on tehnyt sen mitä muut presidentit eivät ole saaneet aikaan. Hän alkoi rakentaa teitä, hän hajotti parlamentin. Hän tietää mitä tekee. Monet luulivat, että presidentti pakenisi kun sota alkaa. Mutta hän jäi tänne, Anna sanoo.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Kalle Kniivilä on ruotsinsuomalainen tietokirjailija ja Malmössä ilmestyvän Sydsvenska Dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja. Hän toimi lähetystöneuvoksena Ruotsin lähetystössä Kiovassa 2019 sen jälkeen, kun hänet oli karkotettu Moskovasta. Useita tietokirjoja tehnyt Kniivilä on saanut muun muassa Kanava-palkinnon.

www.kniivila.net (mm. kuvia kirjaan haastatelluista henkilöistä)

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Lapsuus sotien ja karkotusten jaloissa: inkerinsuomalaisten selviytymistaistelu, joka sisälsi myös ilon hetkiä

Sodan ja karkotuksen lapset avaa yhdeksän inkerinsuomalaisen elämäntarinan, jossa menneisyys piirtyy esiin lapsuusmuistojen ja omakohtaisten kertomusten kautta.

Kymmenientuhansien inkerinsuomalaisten kohtaloihin jättivät jälkensä 1900-luvun Euroopan sodat, Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikka ja elämä Neuvostoliitossa ja yli sen rajojen. Ihmiset menettivät kotinsa ja perheitä hajosi, ja se heijastuu nykypäivään muistoina, kokemuksina ja kertomuksina.

Maiju Kortteen ja Ulla Savolaisen tietokirjassa käsitellään tätä historiaa yhdeksän elämäntarinan kautta. Haastatteluissa tuotetun muistitiedon sekä kirjallisten muistelmien hyödyntämisen kautta sodan ja karkotuksen kokeneiden henkilöiden omat näkökulmat nousevat etualalle samalla kun inkerinsuomalaisten historia asettuu osaksi laajempaa Euroopan historiaa.

Ei niinkään vaiettuja kuin aiemmin ohitettuja kokemuksia

Vaikka inkeriläisten historia mielletään toisinaan täysin vaiettuna menneisyytenä, inkerinsuomalaiset ovat esimerkiksi kirjoittaneet kokemuksistaan runsaasti muistelmia, joita on julkaistu Suomessa 1930-luvulta lähtien. Sodan ja karkotuksen lapset -teoksessa käsiteltävät muistelmaromaanit saavat rinnalleen myös suullisia muistelmia.

Kirjassa käsiteltävät vuosien 2018–2020 välillä tuotetut muistitietohaastattelut on pääosin tehty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Inkeriläisten sivistyssäätiön ja Kansallisarkiston kolmivuotisessa Inkeri ja inke­riläisyys − muistot talteen, arkistot haltuun -yhteistyöhankkeessa. Hankkeessa haastateltiin monia ihmisiä, jotka ovat jo vuosia toimineet aktiivisesti inkerinsuomalaisten hyväksi ja puhuneet tai kirjoittaneet heidän kohtaloistaan pyrkien tuomaan inkerinsuomalaisten historiaa ja nykyhetkeä paremmin suuren yleisön tietoisuuteen. Toisaalta haastatteluissa tallennettiin arkistoon myös sellaisten ihmisten elämäntarinoita ja näkemyksiä, jotka eivät niistä olleet aiemmin julkisesti puhuneet.

– Meille on ollut merkityksellistä tuoda esiin sitä, että kokijat ovat kyllä aktiivisesti tuoneet esiin muistojaan ja kokemuksiaan. Eri asia on se, kuinka hyvin heitä on kuultu. Meille on ollut tärkeää oppia näistä elämäntarinoista sekä yrittää kirjassamme kertoa niiden rinnalla yhdenlainen tulkinta koetusta lapsuudesta historiallisten mullistusten keskellä.

Inkeriläisperheet joutuivat alati muuttamaan ja aloittamaan uudestaan

Kirjassa kuvattuja inkerinsuomalaisten elämäntarinoita yhdistää jatkuva liike. Monien perheiden piti aloittaa elämänsä lähes tyhjästä monia kertoja uudelleen. Samanlaisia kokemuksia on toki muillakin Neuvostoliitossa karkotuksen kokeneilla perheillä kansalaisuuteen katsomatta.

Muuttoliike, karkotukset ja pakkosiirrot eivät tapahtuneet vain Neuvostoliiton sisällä, vaan inkerinsuomalaisia evakuoitiin toisen maailmansodan aikaan suomalaisten ja saksalaisten sotilaiden toimesta Inkerinmaalta Viron kautta Suomeen. Suomesta toiset pakenivat edelleen Ruotsiin tai kauemmaksikin. Osa totutteli elämään Suomessa ja toiset palasivat tai heidät palautettiin Neuvostoliittoon, jossa vaeltava elämä jatkui. Samalla perheet ja suvut saattoivat hajota eri maihin ja yhteydet katketa.

Kirja osoittaa, että sodankaan keskellä ihmisen elämä ei pelkisty kärsimykseksi

Inkeriläisten lapsuutta varjostivat sodat, pelot, nälkä ja pirstaleinen koulunkäynti. Ja vaikka kirjan päähenkilöiden lapsuutta värittivät jo varhain omaksuttu vastuutaakka sekä pelot ja traagiset menetykset, muistellaan teoksessa myös lapsuuden huolettomuutta, toivoa ja onnenhetkiä. Entiset sodan ja karkotuksen lapset eivät koe itseään yksinomaan uhreiksi: he ovat ennen kaikkea oman elämänsä aktiivisia toimijoita.

Ulla Savolainen (s. 1983) on folkloristiikan sekä kulttuurisen muistin ja muistitiedon tutkimuksen dosentti Helsingin ja Turun yliopistoissa. Hän on tutkinut entisten Kannaksen lapsievakkojen muistelukerrontaa, Saksan ja Unkarin kansalaisten jatkosodan jälkeisen internoinnin käsittelyä Suomessa sekä inkerinsuomalaisten menneisyyksien muistamista ja muistamattomuutta.

Maiju Korte (s. 1980) on filosofian maisteri ja arkistotutkija Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Vuosina 2018–2020 hän työskenteli SKS:n, Kansallisarkiston ja Inkeriläisten sivistyssäätiön Inkeri ja inkeriläisyys – muistot talteen, arkistot haltuun -yhteistyöhankkeessa projektipäällikkönä. Hankkeessa tehtiin mm. muistitietohaastatteluita ja tallennettiin inkeriläisten arkistoaineistoja.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Luke Harding: Hyökkäys – Bestseller-kirjailijan ja palkitun toimittajan pysäyttävä kirja suoraan Ukrainan sodan etulinjasta

The Guardianin kirjeenvaihtajana Ukrainassa työskentelevä Luke Harding analysoi tarkasti Ukrainan sodan seurauksia Ukrainalle, Venäjälle ja koko maailmalle historian ensimmäisessä etulinjasta julkaistussa kirjassa. Mikä on Venäjän seuraava siirto?

Hyökkäys on ensimmäinen sodan etulinjasta julkaistu teos

Uutuuskirjassaan Luke Harding kirjoittaa ajasta ennen Venäjän hyökkäyksen alkua, ensimmäisistä sokin täyttämistä kuukausista, surusta ja sodan julmasta todellisuudesta. Kirja sisältää ennen kuulemattomia tarinoita uutisotsikoiden takaa ja käy läpi kahden hyvin erilaisen johtajan, Volodymyr Zelenskyin ja Vladimir Putinin, taustat.

”Hyökkäyksen seuraukset olisivat mullistavia, eikä vähiten kansainvälisissä suhteissa. Muutamassa päivässä tapahtuisi käsittämättömiä asioita. Ruotsi ja Suomi hylkäisivät neutraaliutensa, Saksa pasifisminsa, Iso-Britannia brexitin jälkeisen vieraantumisensa eurooppalaisista naapureistaan ja Puola ja Unkari pakolaisvastaisuutensa. Yhdysvallat ja sen liittolaiset löytäisivät uuden moraalisen tarkoituksen ja kollektiivisen lannistumattomuuden osoittamalla solidaarisuuttaan Ukrainalle. Venäjän taistelu ulottui Ukrainan ulkopuolelle. Se oli paljolti välillistä sotaa länttä vastaan.”

Putinin pimeistä päämääristä jo aiemmissa kirjoissaan varoittanut Harding avaa nyt Putinin sotastrategiaan johtaneet syyt ja kuvailee kaunistelematta Venäjän tavoitteita piirtää uudelleen maiden rajoja rosvovaltion lailla. Hän myös käsittelee sodan seurauksia, joista yksi on Suomen hakemus Naton jäsenmaaksi.

”Kremlin näkökulmasta sota oli myös kulttuurien välinen taistelu. Se muistutti enemmän keskiajan ristiretkiä kuin viime vuosisadan sotia. Yksi ideologisista vihollisista oli rappeutunut liberalismi.”

Luke Harding: Olisiko Suomi seuraava?

Hyökkäys on väkevä kuvaus Euroopan laajimmasta aseellisesta konfliktista toisen maailmansodan jälkeen. Taistelukenttä ulottuu maalta merelle ja taivaalle ja on sisältänyt niin Mariupolin ja Butšan julmuudet kuin Hersonin ja Donbasin etulinjat. Sodan mainingit kantautuvat voimakkaina Ukrainan ja Venäjän rajojen ulkopuolelle, ja onkin tärkeää ymmärtää, miten tilanne Ukrainan etulinjassa vaikuttaa meihin kaikkiin.

”Oli vaikea keksiä, milloin konfliktissa olisi näkynyt viimeksi niin selkeästi hyvän ja pahan vastakkainasettelu. Mitään tämän kaltaista ei ollut nähty sitten toisen maailmansodan yli kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin. Putin oli käynnistänyt suurvaltahyökkäyksen, sodan ”verestä ja maasta” (”Blut und Boden”), ikään kuin 2000-luku olisi ollut 1800-luku, suurvaltakamppailujen aikakausi. Ukraina oli nyt mukana kolonialismin vastaisessa taistelussa, taisteli olemassaolostaan, eikä nopea menestys näyttänyt kovin todennäköiseltä.”

Harding sanoo Ukrainan sodan olevan meidän kaikkien – koko ihmiskunnan sota. ”Tämä on selkein invaasio sitten natsien. Alistussota”, toteaa Harding. Todisteet tälle väittämälle hän esittää vakuuttavasti. Teos on täynnä kohtauksia sodasta – hyökkäyksestä, joka jatkuu yhä.

”Maaliskuun 16. päivä alkoi kutakuinkin tavallisesti piiritetyn Mariupolin asukkaille. Oli kylmä, selkeä aamu – kello 9.45 nähtiin kuitenkin kirkas välähdys ja tulipallo ja kuultiin räjähdys. Venäläinen sotilaskone pudotti laserohjatun pommin Dramteatriin. Pommi osui rakennuksen takaosaan. Se läpäisi oikean puolen ja räjähti täyteen majoitetulla näyttämöalueella. …Oli epäselvää, kuinka monta ihmistä menetti henkensä yhdessä Venäjän sodan törkeimmistä rikoksista. Zelenskyi puhui aluksi kolmestasadasta, mutta luku korjattiin myöhemmin kuudeksisadaksi Rakennuksen etuosassa ja kellarissa olleet näyttävät selvinneen enimmäkseen hengissä. Kaikki rakennuksen takaosassa ja oikeassa siivessä olleet saivat surmansa. Myös pukuhuoneisiin majoitetut raskaana olleet naiset.”

Hyökkäys – Venäjän verinen sota ja Ukrainan selviytymistaistelu nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kirjan on suomentanut Mika Tiirinen ja Kyösti Karvonen. Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Luke Harding on toimittaja, kirjailija ja Guardian-lehden palkittu kirjeenvaihtaja. Hän on työskennellyt Delhissä, Berliinissä ja Moskovassa sekä raportoinut sotatoimista Afganistanissa, Irakissa, Libyassa ja Syyriassa. Vuosina 2007–2011 hän toimi Guardianin Moskovan toimiston johtajana. Kreml karkotti hänet maasta ensimmäisenä tapauksena sitten kylmän sodan. Vuonna 2014 hän voitti arvostetun James Cameron -palkinnon.

Luke Hardingin aiempi teos Venäjän vakoojaverkosto oli yksi myydyimmistä tietokirjoista Suomessa vuonna 2021. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja, kuten New York Timesin bestsellerlistan kärkeen nousseen teoksen ”Salajuoni: kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon”. Muita hänen teoksiaan ovat ”Vaiennettu – agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa”, ”Snowden – maailman halutuin mies” ja ”Mafiavaltio – miten tavallisesta toimittajasta tuli uusbrutaalin Venäjän vihollinen”. Hardingin kirjoja on käännetty kolmelletoista kielelle. Hän asuu Hertfordshiressä Englannissa.

Seuraa Lukea

Instagram

Twitter

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Into Kustannus julkaisee No War -toimittajana tunnetun Marina Ovsjannikovan sodanaikaiset muistelmat

Marina Ovsjannikova on ukrainalais-venäläinen toimittaja, joka sai kansainvälistä huomiota ja menetti työnsä Venäjän televisiossa esitettyään suorassa uutislähetyksessä sodanvastaisen viestin. Myöhemmin hän pakeni lapsensa kanssa Venäjältä, jossa odotti vankilatuomio.

Naistoimittajan rohkea ja yksinäinen taistelu sotaa vastaan

Kansainvälisen uutistoimituksen työntekijänä Ovsjannikova oli pitkään tiennyt, että Kreml valehtelee jatkuvasti Venäjän kansalle. Ukrainan sota oli kuitenkin liikaa; hän ei voinut enää olla hiljaa. Ovsjannikova keskeytti 14.3.2022 uutislähetyksen nostamalla kameroiden eteen kyltin, jossa luki ”Ei sodalle. Älkää uskoko propagandaa.”

Protestin jälkeen Ovsjannikova joutui keskelle informaatiosotaa. Häntä syytettiin kytköksistä Britannian suurlähetystöön ja häirittiin internetissä. Hänen ex-miehensä yritti viedä lasten huoltajuuden. Hänen poikansa ja äitinsä käänsivät hänelle selkänsä.

Ovsjannikova tuomittiin kotiarestiin, ja häntä odotti kymmenen vuoden vankeustuomio. Ennen oikeudenkäyntiä hän onnistui kuitenkin pakenemaan tyttärensä kanssa. Nyt hän haluaa kertoa tarinansa.

NO WAR – toimittajan taistelu sotaa vastaan julkaistaan 29.5.2023.

marina_capture_news_into_kustannus_no_war
Marina Ovsjannikova protestoi Ukrainan sotaa vastaan suorassa lähetyksessä.
Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Reijo Rautajoen koskettava ja ajankohtainen tositarina inkeriläisten kohtalosta sekä pakkopalautusten jatkuvasta pelosta sodanjälkeisessä Suomessa

”Älä avaa ovea kenellekään vieraalle. Siellä voi olla miehiä, jotka vievät äidin pois.” Äitini kuului niihin, joita venäläisten hallitsema valvontakomissio etsi sodan jälkeen. Natsiarmeijan palveluksessa olleena hän sai neuvostohallinnon silmissä sotarikollisen leiman otsaansa. Pakkopalautus Neuvostoliittoon oli hänen suurin pelkonsa koko loppuelämän ajan.

Tsaarin Venäjältä natsien sihteeriksi ja äidiksi sodanjälkeiseen Suomeen

Inkeriläisten palautus Neuvostoliittoon 1944–1945 merkitsi jatkoa sille hitaalle kansanmurhalle, jota Stalinin hallinto harjoitti inkeriläisiä kohtaan neljännesvuosisadan ajan. Palautus oli petos, johon syyllistyivät sekä Neuvostoliitto että Suomen valtiojohto. Rautajoen historiateos on läpileikkaus Neuvostoliiton synkimpien vuosien vaikutuksista inkeriläisten elämänmenoon. Kirja Inkeriläinen äitini on taitavasti rakennettu kokonaisuus, joka laajentaa yksilön näkökulman koskemaan laajasti koko inkeriläisyyttä. Siinä toistuvat samat surulliset vaiheet, joita näemme tämänkin päivän maailmassa: vaino, sota, nälkä, karkotukset.

”Elsalla ei ollut valmiita keinoja kanavoida tai käsitellä pelkoa. Hän näki läheltä, miten vihollinen toimii, oli se venäläinen, saksalainen tai suomalainen. Suomeen tultuaan terapiaa ei ollut tarjolla. Oli luontevaa, että hän tapasi muita vainojen ahdistamia maanmiehiään. Hänen tukiverkkonsa olivat perhe ja laaja lähisuku. Vain läheisten kanssa hän saattoi puhua asioista.”

Filosofian tohtori Reijo Rautajoki kuvaa kirjassa äitinsä seikkailunomaisen tarinan, jossa Tsaarin Venäjällä syntyneestä tytöstä tuli ensin opettaja neuvostokouluun. Saksan miehitysaikana äiti ajautui natsien sihteeriksi ja sodan jälkeen lopulta opettajaksi Takahuhdin kansakouluun Tampereelle. Äidin elämäntarina on henkeäsalpaava matka, joka saa lukijan pohtimaan suhdettaan rauhaan, pysyvyyteen ja turvaan.

Inkerinsuomaisten kohtalo on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan

Inkerinsuomalaisia asui Leningradin ympäristössä ennen toista maailmansotaa 150 000 henkeä. Heistä lähes puolet vangittiin, karkotettiin tai teloitettiin Stalinin 25 vuotta kestäneen valtakauden aikana. Hidas kansanmurha kuihdutti lopulta koko inkerinsuomalaisen yhteisön. Rautajoki kutsuukin kirjassaan Neuvostoliittoa ”valheen valtakunnaksi”.

“Neuvostoliitto ei tyytynyt siihen, että valtaosa inkeriläisistä palasi takaisin. Loputkin haluttiin palauttaa entiseen kotimaahansa. Inkeriläisten jahti jatkui vielä vuosia sen jälkeen, kun valvontakomissio oli poistunut maasta Pariisin rauhansopimuksen perusteella vuonna 1947. Neuvostoliiton suurlähetystö Helsingissä peri komission tehtävät ja jatkoi Suomen hallituksen painostamista tänne jääneiden inkeriläisten palauttamiseksi 1950-luvun puoliväliin asti.”

Kirjan erityisen ajankohtaiseksi tekee Ukrainan sota: Nykyinen Putinin Venäjä toteuttaa politiikassaan Stalinin menetelmiä astetta hienostuneemmin. Valtion kanavat syöttävät kansalaisille uskomattomia valheita. Ihmisiä vangitaan tekaistuilla syytteillä. Kaava on sama kuin Stalinilla: ihmishengellä ei ole arvoa, mikä näkyy Ukrainan silmittömässä tuhoamisessa, sanoo Reijo Rautajoki.

Äänikirjan lukee Jukka Pitkänen.

Reijo Rautajoki (s. 1946) on filosofian tohtori ja tietokirjailija, joka on tehnyt inkerinsuomalaisuudesta väitöskirjan. Rautajoki on suosittu luennoitsija ja aktiivisesti mukana nostamassa inkeriläisyyttä uudelleen ihmisten tietoisuuteen.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Meidän pitäisi puhua turvallisuudesta, sanoo Kimmo Kiljunen uudessa kirjassaan, jossa tarkastellaan NATO-kysymystä historian valossa

Kyseessä ei ole vastakkainasettelu puolesta tai vastaan, vaan tärkein kysymys on: vahvistuuko turvallisuus Nato-jäsenyyden myötä? Tätä Kimmo Kiljunen pohtii kirjassaan  Pienen maan selviytymistarina.

Venäjän käynnistämä sota Ukrainassa romutti luottamuksen eurooppalaisessa turvajärjestelmässä. Vanhoihin kysymyksiin kaivataan nyt uusia vastauksia. Kansanedustaja Kimmo Kiljunen halusi ymmärtää tehtävän ratkaisun merkityksen koko laajuudessaan. Syntyi teos Pienen maan selviytymistarina – ei ja kyllä sotilaalliselle liittoutumiselle.

– En halua tehdä päätöstä mielijohteesta, tunnesyistä, tarkoitushakuisesti tai opportunistisesti. Halusin ymmärtää, mitä päätämme ja miksi, Kiljunen painottaa.

Julkaisu kartoittaa historian kautta tähän päivään Suomen turvallisuuspolitiikan reunaehdot ja ne vaihtoehdot, jotka nykyisillä päättäjillä on käsissään. Kiljunen punnitsee Suomen ja Ruotsin geopoliittisen aseman samankaltaisuutta ja erilaisuutta sekä erilaisten ratkaisujen merkitystä.

”Onko Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo Euroopassa ehdottoman välttämätöntä, jotta EU-maiden suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus on turvattu? Vai palveleeko transatlanttisuus enemmän Yhdysvaltojen valtaintressejä kuin Euroopan turvallisuustarpeita?

Tarvitsemme loogisia johtopäätöksiä ja nimenomaan tässä ajassa

Jo 1990-luvulla eduskunnassa käytiin vilkas Nato-keskustelu ja silloin Kiljunen esitti 6 kysymystä, jotka kannattaa kysyä nytkin:

  1. Varaudummeko turvallisuuden horjumiseen tavalla, joka itse horjuttaa turvallisuutta?
  2. Haluammeko jyrkentää raja-aitaa itärajallamme?
  3. Joudummeko sidoksiin konflikteihin, joiden osapuolia emme haluaisi olla?
  4. Onko Suomi rinnasteinen itäisen Keski-Euroopan maihin turvatakuiden haikailijana?
  5. Luovatko omat päätöksemme uusia sotilaallisia jakolinjoja ja vastakkainasettelua Eurooppaan?
  6. Ovatko turvallisuusriskimme ensi sijassa muita kuin sotilaallisia?
Kimmo Kiljunen kirjoitti kirjan Suomen puolustuksen historiasta.

Kiljusen kirjoittama teos on osa Työväen Sivistysliiton turvallisuuspoliittista julkaisusarjaa ja jatkaa omalta osaltaan turvallisuuspoliittisen keskustelun näkökulmien avaamista.

Lataa sähköinen julkaisu

Jaa tämä:

Miten Suomeenkin aseita myynyt asekauppias perustelee ammattinsa

Syksyllä 1939 Suomi oli yksin ja avuton Venäjän uhan alla ja aseista oli huutava pula. Kuka oli saksalainen Willi Daugs, joka varusti suomalaiset sotilaat kivääreillä?

Matti Blomqvistin kirja avaa salaperäisen asekauppiaan elämän. Kirja on romaani, joka on kirjoitettu faktatietoon perustuen. Willi Daugs pakeni Gestapoa Suomeen vuonna 1937. Kotona Berliinissä Daugsia odotti kolme raskasta syytettä, sillä hän oli myynyt sota-aseita väärille tahoille ja tehnyt asekauppoja yhdessä tunnettujen juutalaisten kanssa. Raskain Daugsin rikoksista oli rahavarojen piilottelu ulkomaille, josta natsien hallitsemassa Saksassa rangaistiin teloituksella.

Daugsin salaisia asekauppoja Suomen asevoimien kanssa ruodittiin kovin sanoin suomalaisessa lehdistössä, mutta talvisodan lähestyessä Daugs oli yksi niistä asekauppiaista, joka varusti suomalaiset sotilaat. Ensimmäisen maailmansodan sotaveteraanina Daugsilla ei ollut moraalista suhdetta aseisiin vaan suhtautui niihin yhtä käytännöllisesti kuin moottoreihin tai mittareihin:

”Pidin sotaa pohjimmiltaan taloudellisena ratkaisuna. Uskoin vilpittömästi, että sota voitiin tehokkaimmin välttää varustautumalla sitä varten riittävän perusteellisesti.”

Elämäni asekauppiaana kertoo liikemies Willi Daugsin tarinan vuodesta 1918 -1956.

Daugs riitaantui Risto Rytin kanssa asekauppaan liittyvien maksujen takia ja kosti ostamalla Rytin himoitseman Vanajanlinnan kartanon. Riitaa ei sovittu koskaan. Daugs jatkoi pakoaan Tukholmaan ja Suomen Pankki joutui korvaamaan hänelle miltei kaiken Suomeen jääneen omaisuuden. Tukholmassa hänen omaisuuttaan havittelivat petolliset liikemiehet ja keinottelijat. Tekaistuista häväistysjutuista ja oikeusriidoista ei ollut tulla loppua. Vuonna 1949 Daugs onnistui katoamaan jäljettömiin.

Matti Blomqvist (s. 1959) on Helsingissä asuva esikoiskirjailija, joka pitää arkistojen rauhallisesta tunnelmasta ja lintujen kiikaroinnista. Blomqvist on työskennellyt laskentatoimen opettajana, pörssianalyytikkona ja IT-konsulttina. Tätä kirjaa varten tarvittiin osaamista ja kokemusta kaikilta näiltä alueilta. Willi Daugsin jännittävään tarinaan Blomqvist tutustui työskennellessään Bensowin pankkiiriliikkeessä. Kulmahuoneen vanhoista nappasohvista saattoi silloin vielä aistia sikarin tuoksua niiltä ajoilta, kun Willi Daugs ja Yrjö Bensow keskustelivat siellä liiketoimistaan.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Toivoa tuhokehityksen keskelle – Olli Tammilehdon uusi kirja nyt saatavilla

Ei ole liioittelua puhua tuhokehityksestä: talouden kasvuun tähtäävät voimat kiihdyttävät toimillaan niin ilmastollisen, ekonomisen kuin aseellisenkin tuhon mahdollisuuksia. Median rakentama kuva saa ihmisen helposti uskomaan, ettei riittävän nopeaa ja tehokasta ratkaisua ongelmien kehitykseen löydy. Onko totuus kuitenkin mahdollisesti toisenlainen?

Tietokirjailija Olli Tammilehto esittelee uutuuskirjassaan Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos (Into Kustannus, 2017) esimerkkejä yllättävistä, nopeista ja inspiroivista muutoksista yhteiskunnissa eri puolilla maailmaa. Tarkastelussa on vallankumouksia ja suuria muutoksista, joiden kantavana voimana on ollut ruohojuuritason kansalaistoiminta. Tapaukset kattavat pitkän ajanjakson keskiajan talonpoikaiskapinoista nykyajan kansalaisjärjestötoimintaan kriisialueilla.

Esimerkit tuovat esiin valtamedian valokiilasta syrjässä olevia yhteiskunnan osia. Näihin varjoyhteiskunnan osiin kuuluvat esimerkiksi varjotalous ja varjopolitiikka, jotka jäävät politiikan ja talouden perinteisten määritelmien ulkopuolelle, mutta ovat kuitenkin merkittäviä kokonaisuuksia, joiden voima korostuu kriisi- ja poikkeustilanteissa. Erilaiset kansalaisjärjestöt, toimintaryhmät ja yhteiskunnalliset liikkeet sisältävät valtavat määrät sellaista toimintaa, joka osoittaa vaihtoehtoisen kehityksen jo tapahtuvan ympärillämme. Vaikka muutoksen on oltava nopea, ei toivo ole vielä menetetty.

Olli Tammilehto on vapaa tutkija ja kirjoittaja, joka on kirjoittanut useita tietokirjoja muun muassa ilmastonmuutoksesta, globalisaatiosta ja nykyisen maailmantilan ja –kehityksen syistä ja seurauksista. Hän on myös luennoinut Helsingin ja Oulun yliopistoissa sekä seminaareissa Suomessa ja ulkomailla.

Olli Tammilehto: Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos

Into Kustannus, 2017

ISBN: 9789522647627

Sivumäärä: 240

OVH: 25€

https://intokustannus.fi/kirja/tuhokehitys-poikki/

Arvostelukappalepyynnöt: arvostelukappaleet@intokustannus.fi

Lisätietoja:

Tatu Matilainen

tatu.matilainen@intokustannus.fi

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Pieni kansa pyristeli – uutuuskirja itsenäisen Suomen vaiheista

Petri Laukan uutuuskirja kertoo 100-vuotiaan Suomen vaiheista. Pieni kansa pyristeli – sata tarinaa itsenäisestä Suomesta esittelee lukijalle merkittäviä tapahtumia, ilmiöitä ja vaikuttajia kulttuurin, politiikan, sodankäynnin ja arjen kentiltä aina itsenäistymisestä nykyhetkeen.

”Sisällissotaan päätyneet ääripäät, punaiset ja valkoiset, muokkasivat toisistaan kammottavia mielikuvia, joita vastaan he hyökkäsivät ensin kirjoituksin, lopulta asein. Sen aikaisena somena toimivat kunkin ryhmittymän julkaisemat lehdet ja painatteet sekä joukkokokousten kiihotuspuheet.”

Katsaus kansakunnan menneisyyteen auttaa hahmottamaan nykyajan muutoksia historian näkökulmasta. Satavuotias tasavalta on aina ollut muutoksessa.

Aatteet, asenteet, muoti ja päätöksentekomallit ovat imeytyneet Suomeen sekä idästä että lännestä. Ideologiat ovat saaneet Suomeen tultuaan kummallisia piirteitä. Rotuopin avulla löytyi kansan heikko viinapää. Äärioikeistolaiset ryhtyivät tekemään maailmankatsomuksensa nojalla väkivaltaisia muilutuksia, kommunistit järjestivät vallankumoukseen tähtääviä lakkoja. Keskustalla oli halu pitää sama, muistinsa menettänyt vanhus presidenttinä ikuisesti. Ja niin edelleen.

Euroopan peräkolkkana pidetty maa on osannut käyttää perifeeristä tarkkailuasemaansa hyödykseen. Suomalaiset kävivät menestyksekkäästi kauppaa Neuvostoliiton kanssa: Kokaiinin ja amfetamiinin salakuljetuksella 1920-luvulla alkanut kauppa huipentui kokonaisten kaupunkien rakentamiseen itärajan taakse. Suomi on osannut kehittää läntistä teknologiaa ja keksiä uutta: Teollisuushistorian mahtavin menestystarina päättyi vasta 2000-luvulla, kun Nokian pääkonttoriin Espoon Keilaniemeen tuotiin Kaliforniasta ostettu iPhone-puhelin. Hopeinen suorakaide luhisti pian kaiken.

Petri Laukka on filosofian tohtori ja kulttuurihistorioitsija. Hän työskentelee sanomalehti Kalevassa Oulussa, jossa hän on toiminut kulttuuritoimituksen päällikkönä, uutispäällikkönä ja pääkirjoitustoimittajana. Laukka on aiemmin julkaissut 70-luvun kulttuurielämää luotaavan kirjan Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa (2014) ja artikkeleita yliopistollisissa julkaisuissa. Hän on luennoinut Suomessa ja ulkomailla.

https://intokustannus.fi/kirja/pieni-kansa-pyristeli/

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Slavoj Žižekin uutuuskirja on teräväsanainen kritiikki länsimaiden osuudesta pakolaiskriisin syntyyn

Into Kustannus julkaisee Slavoj Žižekin uutuuskirjan Uusi luokkataistelu – Terrorismin ja pakolaisuuden todelliset syyt, joka tarjoaa katsonnan nykymaailman tilanteeseen: Pakolaisvirta ja terrorismin uhka ovat ajaneet lännen sotien jälkeisen ajan suurimpaan kriisiin, eikä sitä voiteta pelkällä myötätunnolla ja empatialla. Terrorismi ja hallitsematon muuttoliike eivät ole vain poliittisen päätöksenteon seurausta, vaan ne ovat Žižekin mukaan ensisijaisesti globaalin kapitalismin oire. Kaiken perustana on luokkataistelu.

Kun eri maiden vaurastumista ja ihmisten osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan yritetään estää ja hillitä, niin seurauksena yhteiskunnat hajoilevat liitoksistaan ja ihmiset valitsevat helpommin uskonnollisen tai ideologisen ääriliikkeen tai lähtevät muualle paremman elämän toivossa. Lännen vaatimukset tasa-arvosta ja demokraattisista ja liberaaleista arvoista jäävät ontoksi sanahelinäksi, olipa niiden täyttyminen miten suotavaa tahansa. Maahanmuuton ongelmien varaan rakennettu uhkakuva on vain seurausta taustalla vaikuttavasta suuremmasta ongelmasta: globaalin kapitalismin dynamiikka luo maailmanlaajuista epätasa-arvoa, mikä on kulkenut käsi kädessä maailmanlaajuisen fundamentalismin synnyn kanssa.

Žižek esittää kirjassaan hahmotelmia pakolaiskriisin syntyperistä sekä terävästi argumentoitua kritiikkiä nykyisistä toimintamalleista. Tarkastelun alaiseksi päätyy globaalin kapitalismin ohella muun muassa uskonto, kulttuurierot, aseelliset konfliktit sekä ideologisen tekopyhyyden haitallisuus.

Slovenialainen filosofi Slavoj Žižek (s. 1949 Ljubljana) on yksi nykyajan merkittävimmistä yhteiskunnallisista ajattelijoista. Hän on kulttuurikriitikko ja psykoanalyysin teoreetikko, jolla on lukuisia kansainvälisiä vierailijaprofessuureja muun muassa Columbian yliopistossa New Yorkissa ja Princetonissa.

Uusi luokkataistelu – Terrorismin ja pakolaisuuden todelliset syyt

Jaa tämä: