Avainsana-arkisto: tasa-arvo

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kapitalistinen talousjärjestelmä pitää romuttaa hyvinvoinnin kasvattamiseksi

Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa kuvaavat kirjassaan miten kapitalismi rapauttaa demokratiaa, pitää yllä orjuutta ja ruokkii epätasa-arvoa. Yhdessä meidän pitää luoda uusi järjestelmä, joka palvelee kaikkia ihmisiä ja elämää tasavertaisesti.

Kapitalismi myydään meille ainoana vaihtoehtona, vaikka se on mahdollisista vaihtoehdoista pahimpia. Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa esittelevät kirjassaan Kapitalismin suuri illuusio yhdeksän keskeistä valhetta, joiden varassa nykyjärjestelmä lepää.

”Talouttamme kasvatetaan edelleen hyväksikäyttämällä ihmisiä ja luontoa. Orjuus ja riisto eivät ole historiallisia ilmiöitä vaan tuotantomme edellytys myös tänään. Planeettamme ekosysteemit romahtavat, joet haihtuvat ilmaan, metsät palavat karrelle. Mielenterveysongelmat lisääntyvät hälyttävällä tahdilla. Ihmiskunnalla ei mene paremmin kuin koskaan.”

Taloutta koskevat päätökset on suljettu pitkälti demokratian ulkopuolelle

Kapitalismi ja todellinen demokratia noudattavat täysin vastakkaista logiikkaa ja siksi kapitalismi luo yhteiskuntaa, jossa valta kasautuu yksittäisille tahoille.

”1980-luvun käänteen myötä talous haluttiin saada lopullisesti vapaaksi demokratiasta. — Valtaa siirrettiin entistä innokkaammin demokratian ulkopuolisille taloustahoille, kuten keskuspankeille, valtionvarainministeriöiden virkamiehille ja kansainvälisille talousjärjestöille. Ne edustavat demokratian ulkopuolista järjen ääntä, joiden arvioita talouden tilasta luetaan kuin Raamattua. Sattumalta näillä instituutioilla on ollut tapana ajaa talouspolitiikkaa, joka kasvattaa varallisuuseroja sekä heikentää niin ihmisten hyvinvointia kuin heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa yhteiskuntaan.”

Yhtäläisen äänen sijaan päätöksentekopöytiin pääsee demokratiassamme rahalla

”Suomessa valituilla kansanedustajalla on keskimäärin ollut yli kymmenen tuhatta euroa, jonka he ovat voineet investoida vaalikampanjaansa. Tämä on kaukana tasa-arvosta. — Jos päättäjät ovat lähtökohtaisesti varakkaita eikä eduskuntaan käytännössä voi päästä ilman huomattavaa varallisuutta, onko ihme, jos päätöksissä ei huomioida heikommassa asemassa olevia? On helppoa leikata sieltä, mistä itse on vieraantunut.”

Hoiva on kaiken perusta, jota talousjärjestelmämme käyttää hyväkseen

”Kapitalistinen tuotanto vaatii jatkuvaa työskentely- ja kulutusvalmiudessa olevien ihmisten massaa. Jotta heidän perustarpeensa voidaan täyttää, jonkun on ensin synnytettävä, hoivattava ja kasvatettava ihmisiä ja pidettävä huolta jo olemassa olevasta työvoimasta. Talousjärjestelmämme on hyötynyt valtavasti siitä, että joku tekee tämän kaiken ilmaiseksi tai polkuhinnalla. Sen ansiosta tuotanto, voitot ja talous ovat ylipäätään voineet kasvaa.”

Hoiva ja talous on kudottu yhteen, mutta talouskeskustelussa hoiva näyttäytyy lähinnä ylimääräisenä menoeränä. Aliarvostetulla hoivalla on myös sukupuoli: valtaosan kaikesta hoivatyöstä, ilmaisesta ja palkallisesta, tekee ympäri maailmaa vielä 2020-luvullakin nainen.

”Naisten ja yli 15-vuotiaiden tyttöjen tekemän ilmaisen hoivatyön taloudellisen arvon on tutkittu olevan globaalisti vuosittain vähintään 10,8 biljoonaa dollaria. — Hoivan arvo on siis maailman talouden kannalta vähintään kolme kertaa suurempi kuin esimerkiksi koko teknologiateollisuuden.”

Kirjassa käsitellään myös kuluttamista, orjuutta, rasismia, velkaantumista ja vihreää kapitalismia.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Laura Eklund Nhaga.

Samu Kuoppa (s. 1995) ja Riina Tanskanen (s. 1998) ovat tamperelaisia kirjoittajia ja aktivisteja, jotka ovat julkaisseet laajalti tekstejä yhteiskunnallisista aiheista. Tanskanen tunnetaan myös sarjakuvaprojektistaan Tympeät tytöt. Kuoppa ja Tanskanen päätoimittavat yhdessä postmillenniaalien verkkomediaa Vita nuovaa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Suomalaisten naisten populaarimusiikin historia taustoittaa epätasa-arvoista musiikkialaa

Suomalaisista musiikintekijöistä vain viidennes on naisia tai muunsukupuolisia. Uutuuskirjassa Lailasta Almaan musiikintutkijat täydentävät historiankirjoitusta nostamalla esille naisten työpanoksen. He löysivät kolme merkittävää kultakautta, jolloin naisten populaarimusiikki kehittyi.

Populaarimusiikin historia, kuten valtaosa muustakin historiankirjoituksesta, on viime vuosiin saakka ollut miehistä. Historiaa kirjoitetaan miesten tekojen ja toimijuuden kautta, miehille keskeisistä aloista ja tapahtumista. Naisten työn kautta kuunneltuna populaarimusiikin historiassa nousevat esiin eri painopisteet. Kirjassaan Lailasta Almaan Anna-Elena Pääkkölä ja Tiina Käpylä kuvaavat, miten naiset ovat muuttaneet ja muovanneet populaarimusiikin kulkua.

Tarina alkaa 1950-luvulta Laila Kinnusesta ja päättyy vuoteen 2020 ja Alma Miettiseen. Kirjassa käydään läpi populaarimusiikin aikakaudet, tyylit ja genret. Aikamatkalla kuullaan satojen artistien ja muusikoiden tarina. Heistä kirjaan on haastateltu yli 70. Osa heistä pääsee ääneen ensimmäistä kertaa huolimatta pitkästä urasta, osan tarinat ovat vasta aluillaan.

”Miehet päättävät, mitä on hyvä musiikki”

Teoston teettämässä kyselytutkimuksessa suurin syy naisten ja muunsukupuolisten vähäiselle määrälle musiikintekijöissä on perinteinen miehisyys ja vallitsevat asenteet. Vastauksissa nousevat toistuvasti esille hyvä veli -kerhot, miehet musiikkiteollisuuden portinvartijoina sekä yleisesti tunne siitä, että miehet päättävät, mitä on hyvä musiikki.

Anna-Elena Pääkkölä ja Tiina Käpylä ovat syventyneet aiheeseen yhdessä Henna-Riikka Peltolan kanssa tekemässään tutkimusartikkelissa Populaarimusiikkitoiminnassa koettu sukupuolittunut epäasiallisuus. Lailasta Almaan -kirjassa he keskittyvät häirinnän ja alan ongelmien sijaan ensisijaisesti naisten uriin ja saavutuksiin.

Jazz-iskelmän myötä naiset alkavat laulaa naisten kokemuksista

Yksi kirjan keskeisimmistä havainnoista on kolme merkittävää käännekohtaa, jolloin naisten populaarimusiikki kehittyi. Naisten ensimmäinen musiikillinen kultakausi suomalaisessa populaarimusiikissa oli jazz-iskelmän aika 1950–1963. Naisten määrä laulajina kasvoi ja moni päätyi yhä suurempien yleisöjen tietoisuuteen levytysten kautta.

”He edustivat uutta, toiveikasta ja raikasta sodanjälkeistä sukupolvea. Naisten toimiminen julkisissa ammateissa, kuten laulajana, oli yhä hyväksyttävämpää, vaikka taustamuusikot olivat yhä miehiä. Kappaleiden aiheet alkoivat myös vaihtua.”

Rocknaisten tuleminen laajentaa iskelmän ja popin naiskuvaa

Naisten toinen musiikillinen kultakausi ajoittuu vuoden 1995 vedenjakajan molemmin puolin. Sen taustalta löytyy 1990-alussa kansainvälinen teinitytöille markkinoitu viihde, jossa kohderyhmää kiinnostavat aiheet nostettiin tärkeiksi ja hyväksytyiksi. Musiikillisesti esikuvia oli tarjolla enemmän 1980-luvun pioneerien, kuten Liisa Akimofin myötä.

Vuonna 1995 ilmestynyt Alanis Morrisetten Jagged Little Pill -esikoisalbumi avasi musiikkiteollisuuden ja valtavirtamedian silmät naisten potentiaalille rockin parissa. Samana vuonna ilmestyi monia muitakin merkittäviä kansainvälisten ja suomalaisten artistien ja muusikoiden albumeita, ja naisten julkaisujen määrä kasvoi huomattavasti. Pian sen jälkeen Suomen populaarimusiikkikentälle saapuivat Jonna Tervomaa ja Maija Vilkkumaa, minkä lisäksi Spice Girls muutti tyttöjen ja naisten maailmaa radikaalisti kansainvälisellä tasolla.

Iskelmän ja popin feminismi näkyikin 1990-luvulla enemmän siinä, mitä nainen sai artistina tehdä tai mitä ja miten hän sai laulaa. Ääniestetiikka muuttuikin kohti pop-estetiikkaa. Laulusta tuli suorempaa ja nasaalit äänet saivat kuulua, mikä kuului eritoten tyttöyhtyeiden musiikissa.”

Musiikin tekijöitä tuli jatkuvasti lisää myös vaihtoehtomusiikkiin, punkkiin ja metalliin. Varsinkin metallin suosio nousi vuosituhannen vaihteessa ja mahdollisti jälleen uuden tavan olla nainen ja muusikko.

Naiset osallistuvat musiikin tekemiseen ja julkaisemiseen

Suomalaisten naisten populaarimusiikin kolmas kultakausi alkaa vuodesta 2008 ja Chisun ensimmäisestä, täysin hänen itse tekemästään ja tuottamastaan albumista. Musiikin tuottamiseen tarvittava teknologia yleistyy ja halpenee kaikkien saataville. Asenneilmasto muuttuu, naisten odotetaan osallistuvan musiikin tekemiseen, myös musiikin omatoiminen julkaiseminen yleistyy vauhdilla.

”Chisu ja Paula Vesala ovat esimerkkejä popmusiikin vaikuttajista, jotka löysivät urilleen 2010-luvun puolella upouudet suunnat. Heidän ansionsa laulaja-lauluntekijöinä ovat kiistattomat, ja heidän suhteensa musiikin tuottamiseen, uusien soundien keksimiseen ja suomalaisen popin eteenpäin viemiseen täytyy mainita erikseen. Chisu ja Vesala ovat toistuvasti ottaneet musiikillisen moukarin käteensä ja rikkoneet säpäleiksi valtavirtapopin musiikkiin ja esiintyjien ulkonäköön liittyviä sääntöjä, sukupuolirooleja ja live-esitysten mahdollisuuksia.”

Paikallisten bändikellareiden kautta koko kansan artisteiksi

Kirja kuvaa myös, miten populaarimusiikin eri genret ovat kehittyneet eri puolella Suomea paikallisten musiikintekijöiden ansiosta. Kirjoittajat ovat Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kasvatteja, ja kaupunki onkin esillä monien eri tyylilajeihin lukeutuvien artistien ja kokoonpanojen työn kautta.

Pori kuvaillaan yhtenä Suomen aktiivisimpana bändikaupunkina myös naisten näkökulmasta. Oulun, Lapin ja esimerkiksi Rovaniemen tanssilavakulttuuri ja punk-musiikki ovat esillä. Kirjassa muistutetaan, miten Lahti oli 2000-luvun alussa yksi räpmusiikin keskeisistä näyttämöistä, ja Jyväskylä ja piskuinen Kuhmo ovat puolestaan tuottaneet Indie-Pop-tekijöitä. Tampere on edustettuna lukuisten musiikkialalla vaikuttavien naisten kautta.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Fanni Noroila.

Anna-Elena Pääkkölä on musiikintutkija ja laulaja-lauluntekijä, jolle suurimpia innoittajia ovat suomalainen iskelmä, populaarimusiikki, ooppera ja musikaalit. Tutkimustyössään Pääkkölä keskittyy musiikin, sukupuolen ja seksuaalisuuden teemoihin.

Tiina Käpylä on naisten näkökulmiin erikoistunut populaarimusiikin tutkija, tuottaja ja tietokirjoittaja, joka on kiinnostunut populaarimusiikin tyyleistä ja skeneistä sekä naisten tekijyydestä ja toimijuudesta.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Ylistetty kirjauutuus: Mitä miesten olisi aina pitänyt kuulla, mutta mitä feministit eivät ole sanoneet?

Näyttelijänä ja koomikkona Ruotsissa huippusuosioon nousseen Bianca Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan tasa-arvokeskusteluun, joka ei ole helppo, mutta jonka jokainen mies varmasti kestää.

Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan keskusteluun

Ruotsinsuomalainen Bianca Kronlöf kirjoittaa hauskasti ja oivaltavasti tunteista, seksistä, väkivallasta ja maskuliinisuudesta – herätellen jopa feministejä uudenlaiseen dialogiin miesten kanssa. Näyttelijä ja koomikko Bianca Kronlöf kirjoittaa kirjeitä tapaamilleen miehille. Osoittaen kirjeensä isälle ja isoisälle, syntymättömälle pojalle, yhden yön jutulle – löysälle ja kovalle. Hänelle, joka uskoo myytteihin. Miehelle, joka lyö tyttöystäväänsä, ja hänelle, joka ei ole koskaan väkivaltainen.

”Me tytöt puhumme teidän poikien ja miesten kanssa tasa-arvosta ikään kuin olisitte tunteellisia linnunpoikasia. Silitämme teitä myötäkarvaan ja kuiskaamme kilteimmällä mahdollisella äänellä, että maailma ei ole tasa-arvoinen. En usko, että olet tunteellinen linnunpoikanen. Luulen, että kyllä kestät tämän keskustelun. Joten eiköhän aloiteta.”

Seksuaalisen väkivallan vastaisesta työstä palkittu Kronlöf kirjoittaa tärkeistä ja vaikeista asioista ymmärryksellä ja suorasanaisesti. Hän ei tuomitse vaan yrittää ymmärtää ja kutsuu miehet mukaan keskusteluun. Kirjan aihe on yleismaailmallinen: Pohjoismaissa, Euroopassa ja koko maailmassa käydään samoja keskusteluja siitä, miksi miehet ovat väkivaltaisia naisia kohtaan. Keskustelu on erilaista eri maissa, mutta ongelma on olemassa kaikkialla, ja siitä on puhuttava. Kronlöf osallistuu keskusteluun kirjeillään ja vaatii samalla tarvittavia rakenteellisia muutoksia.

”Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”

Kronlöfin mukaan feministit asettavat itselleen aivan liian korkean riman samalla, kun seksistitrollit puolestaan viis veisaavat laadusta. Koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat eivät välitä tarkistaa faktojaan, eivätkä he piittaa siitä, onko heidän uhkauksillaan intersektionaalista painoarvoa. Kiusaajat ja trollit keskittyvät määrään, Kronlöf painottaa. ”Meidän feministien pitäisi ottaa mallia trolleista: antaa mennä vaan!”, hän rohkaisee.

Julkaistessaan ensimmäisiä kirjeitä somessa, jotka koskivat Kronlöfin kokemuksia tapaamiensa miesten kanssa, saivat kirjoitukset aikaan voimakkaan reaktion. Kun muutkin kuin vain media ottivat yhteyttä, huomasi kiintoisan kuvion: Naiset jakoivat hänen kirjeitään tai laativat itse vastaavia julkisia tekstejä. Miehet puolestaan kirjoittivat hänelle yksityisviestejä. ”Valtavan rohkeaa. Haluan sinun tietävän, että tuen sinua. Tämä on tärkeää…” Kun Kronlöf kävi näiden miesten sosiaalisissa medioissa, oli siellä pelkkää hiljaisuutta.

”Ihmettelen: Miten osoitat minulle ”tukevasi” minua, ellet tee sitä julkisesti? Miten ihmeessä kuvittelet tämän olevan ”tärkeää”, jos et puhu siitä? Miten yhteiskunta voi muuttua, ellet kerro avoimesti olevasi tyytymätön asioihin? Miten me ihmisinä voimme muuttua, jos pidät turpasi kiinni? Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”

Kronlöfin kootessa kirjeistään kirjaa, epäili jopa hänen oma kumppaninsa (joka on mies) kannattaisiko kirjalle antaa nimeksi Kirjeitä miehille. Ei, ei se sovi ollenkaan, miehistä tuntuu siltä, että heitä syytetään”, kumppani oli sanonut. Silloin Kronlöf pohti, kuinka joku voi tuntea oloansa syytetyksi, jos keskustelu ei ole vielä alkanutkaan? Miten miehiä voisi ylipäätään puhutella, jos hän ei saisi puhua ”miehistä”? Ja juuri miesten kanssa Kronlöf halusi puhua. Tästä syntyi havainto, joka kulkee punaisen langan lailla läpi teoksen: ”Näin tunteellisina ja helposti suuttuvina heitä (miehiä) pidämme. Niin vaikeaksi kuvittelemme keskustelun teidän heidän kanssaan ja niin vähän uskomme heidän kuuntelevan. Eikö olekin surullista?” Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille katkaisee tämän hiljaisuuden ja kutsuu rohkeasti miehet osaksi keskustelua, pelkäämättä, että miehet eivät kestäisi sitä, mitä naiset kestävät päivittäin.

Kirjeitä miehille nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee näyttelijä Krista Kosonen ja kirjan on suomentanut Riie Heikkilä.

Bianca Kronlöf on ruotsinsuomalainen koomikko, näyttelijä ja kirjailija. Hän opiskeli Göteborgin teatterikorkeakoulussa ja on esiintynyt teattereissa Tukholmassa ja Göteborgissa sekä Ylellä näytetyissä ruotsalaisissa draamasarjoissa. Koomikkona hän on tullut tunnetuksi feministisestä satiiristaan. Kirjeitä miehille on hänen esikoiskirjansa. Se oli ehdokkaana vuoden parhaaksi tietokirjaksi (Adlibrispriset 2021). Kronlöf palkittiin vuoden äänenä 2022. Ruotsinkielinen äänikirja oli Storytel Awards -finalisti.

Bianca Kronlöf lukee kirjeitä miehille sarjassa Ta det som en man.

 

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kun seksin myyminen on oma valinta – seksityöntekijät paljastavat millaista työarki todellisuudessa on

Seksityön tekeminen tarkoittaa salailua, valehtelua ja jatkuvaa paljastumisen pelossa elämistä. Kirjassa Oma valinta 5 naista kertoo millaista on tehdä työtä, joka on muiden silmissä moraalisesti arveluttavaa ja jota ei voi lisätä ansioluetteloon, vaikka seksityöhönkin liittyy voimaantumista ja onnistumisia.

”Seksityötä pidetään tilanteesta ja puhujasta riippuen elintapana, harrastuksena, mielenterveysongelmana, väkivaltaisen lapsuuden tai päihteiden käytön seurauksena, hyväksikäyttönä, rikollisuutena, ihmiskaupan synonyymina tai patriarkaattisena väkivaltana. Me emme itseämme näistä kategorisoinneista tunnistaneet.”

Seksityöhön liittyy edelleen paljon ennakkoluuloja

Mistä seksityöntekijät haaveilevat ja mitä he puhuvat keskenään kahvipöydässä? Kuka seksityössä alistaa ja ketä? Ovatko kaikki seksipalvelujen myyjät päihdeongelmaisia ihmiskaupan uhreja ja ostajat onnettomia peräkammarin poikia ja reppanoita, jotka saavat vain rahalla? Milloin seksityö voimauttaa?

Syksyllä 2016 Tampereen Pro-tukipisteen tiloissa kokoontui kerran kuussa seksityöntekijöiden hyvinvointiryhmä.

Ryhmän toiminta muistutti monin paikoin työnohjausta, mutta työnohjaukseksi sitä ei saanut – virallisesti – kutsua, koska… niin miksi? Koska seksityöntekijät eivät ansaitse tukea työhönsä? Koska on moraalisesti arveluttavaa auttaa seksityöntekijöitä työssä eikä työstä?”

Suoraa puhetta kaksoiselämästä ja feminismistä

Kirjassa harkiten, vapaaehtoisesti ja eettisesti seksipalveluja myyvät suomalaiset naiset kertovat ammatistaan, elämästään, toiveistaan, peloistaan ja iloistaan. Heillä on kokemusta seksialan eri töistä yhteensä kymmeniä vuosia. He kertovat suoraan, mikä seksityössä on hauskaa ja mikä vähemmän hauskaa, mikä suomalaisessa parituslainsäädännössä pännii ja miksi seksipalveluiden myyminen on feministinen teko. Kirja raottaa mystisyyden verhoa ja kertoo, millaista seksityöntekijän arki on verkkosukkahousujen ja vellinkeiton välillä tasapainoillessa.

”Vietämme kaksoiselämää, jossa töihin mennessämme piilotamme kaiken yksityiselämään viittaavan ja töistä palattuamme yritämme teeskennellä, ettei mitään, mitä äsken teimme, ole olemassakaan. Alinomainen salailu ja valehtelu on kuluttavaa. Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuisi yrittää piilottaa yksi osa elämästä täysin muilta läheisiltä. Työasioista ei voi koskaan puhua kepeästi leikkipuistossa, illanistujaisissa tai harrastusporukassa. Kaikki työn onnistumiset, ilot ja murheet on pidettävä sisällään.”

Oma valinta -kirjan kirjoittajat Miia, Johanna, Sara, Elina ja Susanna ovat suomalaisia seksityöntekijöitä. Kirjan kuvat on piirtänyt Julie Saltbacka. Kirjaryhmää ohjasi YTM Päivi Ahtiala. Kirja sai alkunsa, kun seksityöntekijöiden ammattia pohtiva ryhmä halusi kertoa seksityön sisällöstä ja haasteista suomalaisille.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kaikki TASAN!-pamfletti ilmestynyt

Luulitko, että Suomi on tasa-arvoinen? 2020-luku lähenee. Feministinen pamfletti paljastaa epätasa-arvoa työssä, kodissa, uskomuksissa ja suomalaisessa hoivassa. Miten pitäisi uudistaa lakeja, lasten kasvatusta ja palveluita?

Kaikki TASAN! -pamfletti on syntynyt keskustelun avaukseksi tämän hetken keskeisiin sukupuolten tasa-arvoa käsitteleviin kysymyksiin. Pamfletin toivotaan herättävän uusia ajatuksia ja näkökulmia ihmisten arjessaan kohtaamiin tilanteisiin. Pamfletti avaa erilaisia tarkastelutapoja ja oivalluksia, jotka herättävät lukijassaan myös ärtymystä ja vastalauseita.

Pamfletin toimittajina ovat Inari Juntumaa, Jenni Korkeaoja, Rosa Meriläinen, Elina Moisio ja Emmi Nuorgam.

Kirjoittajat:
Kaisa Hernberg, Anna-Maria Isola, Annukka Jamisto, Noora Jokinen, Inari Juntumaa, Kaisa Kauppinen, Reija Katainen, Hanna Klinge, Jenni Korkeaoja, Aino Kääriäinen, Elina Moisio, Johanna Moisio, Rosa Meriläinen, Emmi Nuorgam, Kirsi Piha, Saara Särmä, Mia Teräsaho, Maria Vesainen.

TASAN! –verkosto on käynnistänyt toimintansa kesällä 2015. Verkoston tarkoituksena on kampanjoida ja vaikuttaa sukupuolten tasa-arvon puolesta. TASAN! on järjestänyt mm. avajaisseminaarin, normikriittisen työpajan ja keskustelutilaisuuksia. Lisäksi yli 700 hengen TASAN! -verkosto on osallistunut mm. hallituksen tasa-arvosuunnitelman valmisteluun ja esiintynyt tasa-arvopäivillä, toimittanut #Suomennaiset -verkkojulkaisusarjaa, kerännyt tasa-arvoverkostoa nettikanavien avulla ja julkaissut pamfletin KAIKKI TASAN! – pamfletti epätasa-arvosta.

https://intokustannus.fi/kirja/kaikki-tasan/

Jaa tämä: