Avainsana-arkisto: tietokirja

Kuva: Liisa Takala

Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Sture Fjäderin värikäs kausi Akavan johdossa

Risto Korhosen kirja maalaa monimuotoisen kuvan Akavan kehityksestä Sture Fjäderin aikana.

Kirja kertoo vuosista 2011–2022, jolloin Sture Fjäder toimi Akavan pitkäaikaisimpana puheenjohtajana. Se käsittelee työmarkkinoiden ilmapiiristä ja tapahtumista viimeisten 12 vuoden ajalta. Kirja ei ole Sture Fjäderin elämänkerta, mutta kuvaa Akavan kasvua ja vaikutusvallan nousua värikkään puheenjohtajan kaudella. Hänen tapanaan on ollut esittää voimakkaita mielipiteitä, joista kaikki eivät pidä.

Kirjaa varten Korhonen on käyttänyt haastattelujen lisäksi laajaa arkistoaan. Työmarkkinatoimijat ja kaksi entistä pääministeriä kommentoivat aikakauden tapahtumia, Haastateltavien käsitykset ovat hyvinkin poikkeavia, mutta se on Korhosen mukaan tärkeä osa työmarkkinapolitiikan rikkautta ja todellisuutta.

”Kirja on mielestäni ajankohtainen juuri tänään. Työmarkkinoilla ei ole sellaisia järisyttäviä ongelmia kuin julkisuudessa halutaan esittää. Työmarkkinajärjestöt tukevat edelleen kolmikantaa. Nyt sitten nähdään mitä mieltä uusi hallitus on”, pohtii Korhonen.

Sture Fjäderin käsitys puheenjohtajavuosistaan on selkeä

 ”Sanoin niille, jotka kannattivat minua puheenjohtajaksi, että tulen nostamaan Akavan paremmin julkisuuteen, vahvistamaan Akavan yhteiskuntapoliittista vaikuttamista ja painoarvoa sekä nostamaan reippaasti Akavan jäsenmäärää. Kun katson lopputulosta, kaikissa onnistuttiin yhdessä. Poliittinen vaikuttaminen ei ole työmarkkinaneuvottelua. Ei vaikuttamiseen kutsuta, vaan sinun on luotava proaktiivisesti ´omia pöytiä`, joissa tuot esille Akavan asiaa. Jos ei ole poliittista kokemusta, et tässä pärjää.”

”Kun lopetin Akavan puheenjohtajana 2022 järjestö oli paljon paremmassa kunnossa kuin se oli kun tulin. Melkein 100 000 uutta jäsentä, näkyvä julkisuudessa ja yhteiskuntapoliittinen vaikuttaja, painoarvo selvästi parempi. Kun kaikkia työmarkkinajärjestöjä vertailtiin Akavalla oli kolme kertaa paras brändi. Laitoin siis tyytyväisenä oven kiinni kun lähdin ja kehtaan tyytyväisenä katsoa itseäni peiliin.”

Fjäderin vuosina Akavan johtajana tapahtui asioita, joiden vaikutukset näkyvät tänä päivänäkin. Vaikka tulopoliittiset kokonaisratkaisut lopetettiin, kolmikanta toimi ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyö toimi. Syksy 2023 näyttää toimiiko kolmikanta vielä.

Risto Korhonen on kokenut työmarkkinatoimittaja ja tietokirjailija. Hänen aikaisemmat kirjansa Hakaniemen voimavuodet (2011) ja Etelärannan mahtivuodet (2018) ovat alan klassikoita.

Kirja ilmestyy 5.10.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Bimbot opettavat: hyperfeminiinisyydestä voimavara

Uutuuskirja on Inka Valiman ja Taika Mannilan tutkimusmatka bimbouden ytimeen, eli hölmöinä pidettyjen naisten historiaan ja bimboilun saloihin. 

Bimbofikaatio sukeltaa tekijöiden omaan teini-ikään, 2000-luvun taitteeseen ja milleniumin naiskuvaan. Teinityttöjen kapina kauhistutti meillä ja maailmalla, mutta ehkä tyttöjen irroittelua, omaa kulttuuria ja keskinäistä huumoria olisikin syytä arvostaa enemmän. Kirjailijoiden mukaan hyperfeminiinisyydessä on raakaa voimaa. Siirryttäessä pidemmälle bimbomaiseen estetiikkaan siirrytään samalla kauemmas mieskatseesta ja kontrollista.

“Bimbot antavat hyperfeminiinisille piirteille uusia merkityksiä. Bimbon estetiikka voi olla normeista irti päästävä kokonaistaideteos. Kontrolli siitä, miten häntä katsotaan on bimbolla itsellään. Suuret silikonirinnat keräävät katseita – ja niin on tarkoituskin, ne olivat kalliit.”

Bimbolegendoilta tärkeitä oppeja elämästä

Historian tunnetuilla ja vähemmän tunnetuilla bimboilla on meille paljon opetettavaa. Usein he ovat niitä, jotka ovat kulkeneet omaa polkuaan kohtaamastaan vihasta huolimatta.

”Blondeille naureskelu tuo ummehtuneita muistoja lamavuosilta, mutta tyhmille vaaleaveriköille nauramisen virallinen historia alkaa jo barokin ajoilta. Ei siis mikään ihme, että blondivitsit voivat tuntua raskailta kuin samettiverhot.”

Angelynestä Dollyyn ja Cardi B:hen, Bimbofikaation sertifioimat bimboikonit voivat voimaannuttaa teoillaan, sanomisillaan ja tyylillään.

“Angelynen metodeja voikin käyttää itsensä hyväksymisen työkaluina. Voit saavuttaa jotain jatkuvan suorittamisen sijaan vain olemalla upea oma itsesi. Sinä riität.”

Bimbous mielenmaisemana 2023: Strateginen tyhjäpäisyys voi olla feminismiä

Bimbotutkijat näkevät bimboilun tahallisen epäpätevyyden jopa ilkikurisena vastineena joidenkin cisheteromiesten vastaavalle toiminnalle. Modernin bimbouden ja bimbotutkimuksen ytimessä on empatia.

“Empaattisempi asenne voi teleportata sinut täydelliseksi rakennettuun universumiin nimeltä BIMBOLAND, jossa bimboille riittää ymmärrystä ja myötätuntoa eikä kenenkään tarvitse valita esimerkiksi seksikkään ja arvostetun välillä.”

Kirjoittajat uskovat myös kuumuuden parantaavaan ja eheyttävään voimaan:

”Mielestämme on todella tärkeää, että kaikki saavat kokea kuumana kohdatuksi tulemisen huuman. Hyvä hot girl -kokemus on seuraava trendikäs terapiamuoto.”

“Ei ajatuksia, vain viboja on bimbofikaation tarjoama henkinen lobotomia, joka mahdollistaa hetken hengähtämisen naisena ja ihmisenä olemisesta.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Taika Mannila on suomenruotsalainen feikkiblondi dj-taiteilija-kuvittaja, joka rakastaa esiintymistä ja jolta usein kysytään, miksi hän käyttäytyy tyhmemmin kuin mitä on. Taika on ihaillut bimboja koko elämänsä ajan ja on työskennellyt muun muassa radiossa ja podcastien parissa.

Inka Valima on helsinkiläistynyt koomikko ja sydämeltään bimbo, jonka suurin unelma on olla ikuisesti törkeän hyvännäköinen. Aina kun Inka ei ole stand up -lavoilla tai harjoittele Jennifer Coolidge -imitaatiota, hän tekee töitä ruoan, kirjoittamisen, podcastien ja opettamisen parissa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Kapitalistinen talousjärjestelmä pitää romuttaa hyvinvoinnin kasvattamiseksi

Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa kuvaavat kirjassaan miten kapitalismi rapauttaa demokratiaa, pitää yllä orjuutta ja ruokkii epätasa-arvoa. Yhdessä meidän pitää luoda uusi järjestelmä, joka palvelee kaikkia ihmisiä ja elämää tasavertaisesti.

Kapitalismi myydään meille ainoana vaihtoehtona, vaikka se on mahdollisista vaihtoehdoista pahimpia. Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa esittelevät kirjassaan Kapitalismin suuri illuusio yhdeksän keskeistä valhetta, joiden varassa nykyjärjestelmä lepää.

”Talouttamme kasvatetaan edelleen hyväksikäyttämällä ihmisiä ja luontoa. Orjuus ja riisto eivät ole historiallisia ilmiöitä vaan tuotantomme edellytys myös tänään. Planeettamme ekosysteemit romahtavat, joet haihtuvat ilmaan, metsät palavat karrelle. Mielenterveysongelmat lisääntyvät hälyttävällä tahdilla. Ihmiskunnalla ei mene paremmin kuin koskaan.”

Taloutta koskevat päätökset on suljettu pitkälti demokratian ulkopuolelle

Kapitalismi ja todellinen demokratia noudattavat täysin vastakkaista logiikkaa ja siksi kapitalismi luo yhteiskuntaa, jossa valta kasautuu yksittäisille tahoille.

”1980-luvun käänteen myötä talous haluttiin saada lopullisesti vapaaksi demokratiasta. — Valtaa siirrettiin entistä innokkaammin demokratian ulkopuolisille taloustahoille, kuten keskuspankeille, valtionvarainministeriöiden virkamiehille ja kansainvälisille talousjärjestöille. Ne edustavat demokratian ulkopuolista järjen ääntä, joiden arvioita talouden tilasta luetaan kuin Raamattua. Sattumalta näillä instituutioilla on ollut tapana ajaa talouspolitiikkaa, joka kasvattaa varallisuuseroja sekä heikentää niin ihmisten hyvinvointia kuin heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa yhteiskuntaan.”

Yhtäläisen äänen sijaan päätöksentekopöytiin pääsee demokratiassamme rahalla

”Suomessa valituilla kansanedustajalla on keskimäärin ollut yli kymmenen tuhatta euroa, jonka he ovat voineet investoida vaalikampanjaansa. Tämä on kaukana tasa-arvosta. — Jos päättäjät ovat lähtökohtaisesti varakkaita eikä eduskuntaan käytännössä voi päästä ilman huomattavaa varallisuutta, onko ihme, jos päätöksissä ei huomioida heikommassa asemassa olevia? On helppoa leikata sieltä, mistä itse on vieraantunut.”

Hoiva on kaiken perusta, jota talousjärjestelmämme käyttää hyväkseen

”Kapitalistinen tuotanto vaatii jatkuvaa työskentely- ja kulutusvalmiudessa olevien ihmisten massaa. Jotta heidän perustarpeensa voidaan täyttää, jonkun on ensin synnytettävä, hoivattava ja kasvatettava ihmisiä ja pidettävä huolta jo olemassa olevasta työvoimasta. Talousjärjestelmämme on hyötynyt valtavasti siitä, että joku tekee tämän kaiken ilmaiseksi tai polkuhinnalla. Sen ansiosta tuotanto, voitot ja talous ovat ylipäätään voineet kasvaa.”

Hoiva ja talous on kudottu yhteen, mutta talouskeskustelussa hoiva näyttäytyy lähinnä ylimääräisenä menoeränä. Aliarvostetulla hoivalla on myös sukupuoli: valtaosan kaikesta hoivatyöstä, ilmaisesta ja palkallisesta, tekee ympäri maailmaa vielä 2020-luvullakin nainen.

”Naisten ja yli 15-vuotiaiden tyttöjen tekemän ilmaisen hoivatyön taloudellisen arvon on tutkittu olevan globaalisti vuosittain vähintään 10,8 biljoonaa dollaria. — Hoivan arvo on siis maailman talouden kannalta vähintään kolme kertaa suurempi kuin esimerkiksi koko teknologiateollisuuden.”

Kirjassa käsitellään myös kuluttamista, orjuutta, rasismia, velkaantumista ja vihreää kapitalismia.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Laura Eklund Nhaga.

Samu Kuoppa (s. 1995) ja Riina Tanskanen (s. 1998) ovat tamperelaisia kirjoittajia ja aktivisteja, jotka ovat julkaisseet laajalti tekstejä yhteiskunnallisista aiheista. Tanskanen tunnetaan myös sarjakuvaprojektistaan Tympeät tytöt. Kuoppa ja Tanskanen päätoimittavat yhdessä postmillenniaalien verkkomediaa Vita nuovaa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Meribiologin matkassa jättien jäljillä

Tarinallisessa tietokirjassa Merten jättiläinen – Valaiden arvoitusta etsimässä meribiologian tohtori Jessica Haapkylä kertoo ajastaan valassafarin oppaana Pohjois-Norjassa sekä matkastaan sinivalaan jäljille Kaliforniaan ja Meksikoon. Samalla hän tarjoaa tietoa eri valaslajeista, valaiden elämästä, historiasta ja tulevaisuuden näkymistä.

Valaat eivät lakkaa kiehtomasta ihmisiä. Matkailijat ympäri maailmaa ovat valmiita maksamaan korkean hinnan kohdatakseen niitä. Kun valaan puhallus vihdoin erottuu horisontissa, ovat sekä valassafarilaivan oppaat että turistit helpottuneita ja onnellisia. Seuraa ikimuistoisia kohtaamisia valaan ja ihmisen välillä.

”Sitten tapahtuu se, mitä olen niin kauan jo odottanut. Valas nostaa hitaasti päätään kohti pintaa. Sormenpääni koskettavat sen vaaleanharmaata kumiselta tuntuvaa ihoa, jota peittävät lukuisat kellertävät merirokot kuin jäkälät.”

Valaiden elämästä tiedetään edelleen vähän

Kirjassaan Jessica Haapkylä avaa ihmisen ja valaan välistä monimutkaista suhdetta. Vuosisatoja jatkuneen pyynnin seurauksena monet valaskannat pyydettiin lähes sukupuuttoon. Valaan rasvasta valmistettiin mm. kynttilöitä ja saippuaa. Nyt valaat ovat valassafareiden palvottuja tähtiä, ja haluamme tehdä kaikkemme ymmärtääksemme niiden elämää. Valaiden arvoituksia tunnetaan huonosti, sillä tiedämme niiden elinympäristöstä, syvästä merestä, edelleen vähemmän kuin ulkoavaruudesta.

Valaiden suojelu on merten suojelua

Haapkylä pohtii kirjassaan myös eri valaslajien tulevaisuuden näkymiä muuttuvassa ekosysteemissä. Valaiden elinolosuhteita muovaa ilmastonmuutoksen lisäksi muun muassa lisääntyvä vedenalainen melu.

”Valaat ovat osa tervettä valtameriekosysteemiä, josta me kaikki olemme riippuvaisia ja jota meillä ei ole varaa menettää. Valaiden suojelu siis tarkoittaa koko merten suojelua. Valtamerten elämä perustuu ravinteiden tehokkaaseen kiertoon, ja valailla on suuri merkitys ulappaekosysteemin ravinteiden kierron ylläpitämisessä.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Tuija Kosonen.

Jessica Haapkylä on meribiologian tohtori, intohimoinen sukeltaja ja tietokirjailija, jolla on laaja kokemus maailman valtameriltä. Haapkylä on tutkinut ilmastonmuutoksen vaikutuksia korallien terveyteen Australiassa ja Indonesiassa. Hän on perehtynyt myös arktiseen ilmastonmuutokseen matkoillaan Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Haapkylä on aiemmin kertonut retkistään ja havainnoistaan muun muassa kirjoissa Meren tarina – meribiologin tutkimusmatka Arktikselle (Into 2019) ja Merten koralliparatiisit (Into 2016).

Jaa tämä:

Kuva: Bryan Adams

Lataa alkuperäinen kuva ▼
Kirjailija, Yleinen

Neumann, Ariana

Ariana Neumann syntyi ja vietti lapsuutensa Venezuelassa. Hän opiskeli historiaa ja ranskalaista kirjallisuutta Tuftsin yliopistossa Massachusetsissa, espanjaa ja Latinalaisen Amerikan kirjallisuutta New Yorkin yliopistossa sekä uskonnon psykologiaa Lontoon yliopistossa. Hän on työskennellyt venezuelalaisen The Daily Journal -lehden ulkomaankirjeenvaihtajana ja kirjoittanut useisiin julkaisuihin, kuten The European, The Jewish Book Council ja The New York Times. Nykyään Neumann asuu Lontoossa miehensä, kolmen lapsensa ja kolmen koiransa kanssa. Isäni sodan salaisuudet on hänen ensimmäinen kirjansa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Stephanie Kelton murtaa talouden alijäämämyytit: tulevat sukupolvet eivät joudu valtion velkojen maksumiehiksi

Valtion velkaantumisella voi vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta sen sijaan, että se johtaisi kriisiin. Modernin rahateorian avulla on mahdollista hillitä myös inflaatiota, kirjoittaa Kelton.

Moderni rahateoria (MMT) siirtää fokuksen kapeista budjettikysymyksistä laajempiin taloudellisiin ja sosiaalisiin hyötyihin. Se ymmärtää rahan, verot ja alijäämäisen kulutuksen tärkeän roolin aivan uudella tavalla ja määrittää, kuinka voimme käyttää resurssejamme vastuullisesti ja maksimoida yhteiskuntamme mahdollisuudet. Modernin rahateorian avulla voimme kuvitella uudenlaisen talouden ja politiikan ja siirtyä niukkuuden narratiivista kohti mahdollisuuksien maailmaa, Kelton kirjoittaa Alijäämämyytissä.

”Kirja saattaa lukuisien arvovaltaisten talousasiantuntijoiden mukaan olla tärkein nykyaikaisista rahajärjestelmistä koskaan kirjoitettu kirja. Alijäämämyytti on vaikuttanut erityisesti Yhdysvalloissa rahajärjestelmään liittyvään keskusteluun todennäköisesti enemmän kuin yksikään toinen teos.” – Risto Isomäki

Talous on renki – ei isäntä

Kelton murtaa myytit, jotka estävät meitä toimimasta: myytin siitä, että valtiontaloutta tulisi hoitaa kuin kotitalouden budjettia, että alijäämät vahingoittavat tulevia sukupolvia, syrjäyttävät yksityiset investoinnit ja pysäyttävät pitkän ajan talouskasvun, ja että tuhlaavaisuutemme on viemässä meitä kohti vakavaa kriisiä.

”Aina kun tulee puhe sosiaaliturvasta tai joku kongressin jäsen haluaa lisää rahaa koulutukseen tai terveydenhuoltoon, viriää vilkas keskustelu siitä, miten kaikki on ”maksettava”, jottei budjettialijäämä kasva. Olet ehkä huomannut, ettei vastaavaa keskustelua synny, jos on tarpeen kasvattaa puolustusbudjettia, pelastaa pankkeja tai antaa roimia verohelpotuksia rikkaimmille, vaikka nämä toimet lisäävätkin merkittävästi alijäämää. Eivätkä ne ole koskaan estäneet kongressia käynnistämästä sotaa.”

Kelton muistuttaa, että rahaa on aina, jos jotain halutaan saada tehdyksi. Halutessaan lainsäätäjät voivat ehdottaa lakeja, jotka nostavat elintasoa ja varmistavat tarvittavat investoinnit esimerkiksi koulutukseen.

”Julkinen velka ei rasita taloutta lainkaan”

Keltonin mukaan valtiontaloutta ei saisi ajatella yksityisen kotitalouden antaman mallin kautta. Kotitalous ei voi elää yli varojensa. Sen täytyy ansaita kaikki käyttämänsä raha ja maksaa velkansa takaisin.

Valtion, jolla on oma keskuspankki, ei puolestaan tarvitse ansaita omia rahojaan ennen kuin se voi käyttää ne esimerkiksi julkiseen terveydenhuoltoon, opetukseen, työttömyys- ja sosiaaliturvaan tai hyvälaatuisen tieverkoston ylläpitämiseen.

Valtio, jolla on oma keskuspankki, pystyy tuottamaan itse tarvitsemansa rahan ja ”lainaamaan” rahaa itseltään eli omalta keskuspankiltaan. Silloin kun valtio lainaa rahaa omalta keskuspankiltaan, sen ei tarvitse maksaa lainaamistaan rahoista korkoa eikä sen myöskään tarvitse koskaan maksaa itseltään lainaamiaan rahoja takaisin.

Lainat jäsenmaille määrittelevät Euroalueen tulevaisuuden

Stephanie Kelton nuhtelee Euroopan unionia samasta asiasta, mistä myös useat taloustieteen nobelistit ovat sitä kritisoineet: Euroalueen jäsenmaat luopuivat euroalueeseen liittyessään vapaaehtoisesti omista valuutoistaan ja keskuspankeistaan ja samalla mahdollisuudestaan kattaa suuri osa kuluistaan itse tuottamallaan rahalla. Tämän seurauksena euroalueen maat joutuvat nykyään lainaamaan tarvitsemaansa rahaa yksityisiltä pankeilta ja maksamaan näistä lainoista korkoa.

”Kelton on onnistunut lietsomaan toisinajattelua ja perinteiden kyseenalaistamista, mikä on välttämätöntä koronapandemian jälkeisessä maailmassa, kun talouden jumalten valta on pakko järjestää uudelleen.” -The Guardian

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kirjan on kääntänyt Maarit Tillman-Leino ja Äänikirjan lukee Laura Heinonen.

Stephanie Kelton on taloustieteen ja yhteiskuntapolitiikan professori New Yorkin Stony Brook -yliopistossa. Hän on modernin rahateorian johtava asiantuntija ja entinen Yhdysvaltain senaatin budjettikomitean pääekonomisti. Kelton neuvoo ja konsultoi investointipankkeja ja salkunhoitajia eri puolilla maailmaa. Hän esiintyy usein radion ja television keskusteluohjelmissa. Alijäämämyytti nousi heti ilmestymisen jälkeen New York Timesin bestseller-listalle.

Lue myös Risto Isomäen Vieraskynä: Monien maiden hallituksien tapa ajatella rahaa on pahasti vanhentunut

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Helsingin linnoitukset ovat uniikkeja – muualta ei löydy vastaavaa maastoon rakennettua puolustusverkostoa

Retkiä linnoituksille -kirja kertoo ensimmäisen maailmansodan aikaisen linnoitusketjun tarinan. Se on samalla myös opaskirja, jonka avulla linnoituksiin voi tutustua Helsingissä.

Pauli Jokisen kirja Retkiä linnoituksille vie pääkaupunkiseudun linnoituskohteisiin. Kirja kertoo myös linnoitusten historiasta. Venäjä oli sodassa Saksan kanssa ja pelättiin, että saksalaiset hyökkäävät Suomen halki Pietariin. Helsingin puolustusta ryhdyttiin siksi tehostamaan, ja linnoitustyöt kasvoivat 1910-luvun suurimmaksi rakennushankkeeksi koko maassa.

Kirjaan on koottu myös muistoja linnoitustöistä, joita kutsuttiin myös patteritöiksi ja vallitöiksi. Aikalaisten muistoja on koottu aikanaan Kansanrunousarkistoon, ja ne ovat nykyään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.

Vaarallisiin rakennustöihin tuotiin vankeja Kiinasta asti

Patteritöihin saavuttiin vapaaehtoisesti ympäri Suomen, mutta miehiä myös pakotettiin töihin. Kuri oli kovaa ja pinnaamista tapahtui paljon. Haminalainen mies muisteli:

“Jokainen yritti voittaa toisensa pinnaamisessa. Malliesimerkkinä kerrottiin, miten neljä miestä oli viikon yrittänyt rautakangilla nostaa kiveä ylös montun pohjasta. Aina kun se oli nousemaisillaan, se luiskahti takaisin kuoppaansa ja jäi sinne. Tällaista se suurimmalta osaltaan oli. Kukaan ei yrittänytkään tehdä mitään.”

Kallioiden louhiminen ja räjäyttely oli vaarallista puuhaa, ja linnoitustöissä kuoli kymmeniä miehiä. Mies Turun suunnalta kertoi:

“Työturvallisuus oli usein oman varovaisuuden varassa. Silpoontuneet jäsenet ja veren tahrimat vaatteet eivät olleet niinkään harvinaisia nähdä. Eräs betonimies kusi ylhäältä siltatelineeltä alas voimavirtalankaan, putosi kivikkoon ja kuoli.”

Patteritöihin tuotiin myös kiinalaisia, joista useat olivat entisiä vankeja. Suomalaiset suhtautuivat kiinalaisiin uteliaasti. Etenkin kiinalaisten ruokavalio herätti keskustelua. Eräs mies muisteli näin:

“Ne söivät Venäjältä tuotua ruokaa ja sen lisäksi muun muassa oravia. Kun ne näkivät oravan, niin ne ottivat takaa miehissä niin kauan kun saivat kiinni. Nylkivät sen ja repivät kappaleiksi ja söivät raakana.”

Kiinalaisten työrupeama jäi lopulta lyhyeksi, mutta vierailu jätti jälkiä Helsingin nimistöön.

Hyvin säilyneet linnoitukset on harvinaisuus, jota kannattaisi hyödyntää matkailussa

Patterityöt lopetettiin, kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Osa linnoitusrakennelmista valmistui, osa jäi keskeneräisiksi. Niitä on sittemmin tuhottu muun muassa kaupunkirakentamisen tieltä. 1970-luvulla linnoitukset suojeltiin ja liitettiin valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon. Ne ovat säilyneet hyvin, koska niissä ei juurikaan taisteltu.

Linnoituksia löytyy metsistä, kallioilta, kaupunkiasutuksen keskeltä, puistoista ja katujen varsilta. Linnoitukset ovat tärkeä osa paikallishistoriaa mutta myös harvinaisuus koko maailman mittakaavassa. Harvaan pääkaupunkiin rakennettiin vastaavat puolustuslinnoitukset, jotka olisivat säilyneet yhtä hyvin.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e-kirjapalveluissa.

Pauli Jokinen on laaja-alaisesti Helsingin historiaan perehtynyt tietokirjailija, joka on aikaisemmin kirjoittanut kävelykirjoja, kuten suursuosioon nousseen Sunnuntai­kävelyllä Helsingissä (Minerva 2010). Jokinen toimii kaupunkioppaana ja on järjestänyt tapahtumia Murha­kävelyistä Helsingin kävelyfestivaaleihin. Hän on kirjoittanut kävelykirjojen lisäksi teokset Helsingin murhahistoria (2020), Turun Murhahistoria (2021) ja Verikoirat (2021).

Tutustu Paulin opastettuihin kävelyihin!

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Mirkka Rekola: Ensimmäinen elämäkertateos rakastetusta ja palkitusta runoilijasta

Jonimatti Joutsijärven vahvaääninen kuvaus rakastetusta ja rajoja rikkoneesta runoilijasta avaa näkökulmia paitsi runouteen myös seksuaalivähemmistöjen asemaan ja poliittisten ääriliikkeiden historiaan sodanjälkeisessä Suomessa.

Runous oli Mirkalle kahtiajaon ylittämisen kulkuväline

Mirkka Rekola – Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin I on ensimmäinen elämäkertateos rakastetusta runoilijasta ja aforistiikan uudistajastajasta. Mirkka Elina Rekola (1931–2014) on keskeisimpiä modernistirunoilijoitamme, jonka tuotanto levittäytyy seitsemälle vuosikymmenelle. Rekolan kolme ensimmäistä teosta saivat ristiriitaisen vastaanoton, sillä ne eivät istuneet yksiselitteisesti perinteisen, modernistisen eivätkä 60-luvun poliittisen runouden käsityksiin. Sittemmin Rekolan sanataide on arvioitu ylittämättömäksi. Hän halusi tulla muistetuksi työnsä, ei elämänsä tai henkilönsä vuoksi, vaikkakin Mirkka Rekola kirjoittaa kokemuksensa läpi ja alati omasta elämästään.

Mirkka ihmetteli lapsuudessaan Tampereen ilmapiirin vihaa. Punaisten ja valkoisten katkeruus oli käsinkosketeltavaa. Jatkosodan päätteeksi hänen äärioikeistolainen isänsä sai tuomion maanpetoksesta. Kahtiajaon kipeys rikkoi Mirkan perheen, ja hän menetti kolmeksi vuodeksi läheisimmän ihmisensä, isänsä. 1960-luvun vasemmistoradikalismi ja 1970-luvun taistolaisuus, jotka tuomitsivat 1950-lukulaisen modernismin taantumuksellisuutena, ahdistivat häntä tätä taustaa vasten erityisesti.

Vastakohtien valta oli Mirkka Rekolalle kärsimystä lapsuudesta lähtien. Ihmisten kieli, sukupuoliroolit, filosofia ja yhteiskunnan rakenteet poukkoilevat vastakohtien heilureissa. Runous oli Mirkalle kahtiajaon ylittämisen kulkuväline. Ykseydenkokemuksen ilmaisu kielessä oli hänen suuri työnsä.

Elämäkerta huomioi runouden muotojen ja merkitysten synnyn eletyssä elämässä

Teos kattaa Rekolan elämän vaiheet lapsuudesta 1970-luvun loppuun saakka. Mirkan kirjailijuutta ja minuutta rakentavat aikalaishahmot,
kuten esikuva Helvi ”Nalle” Juvonen, Tuomas Anhava ja hänen avara lukijuutensa sekä erityisesti Mirkan rakastettu Mirjam Polkunen.

Vaikuttavassa teoksessa kuvauksensa saavat vainojen, vainoharhojen, työn ja sairauden, rakkauksien ja pettymisten, näkyjen, kohtaamisten ja nähdyksitulemisten ajat. Myöhemmät elämänvaiheet ja teokset saavat huomion elämäkerran jälkimmäisessä osassa.

Mirkka Rekolan elämäkerta perustuu laajaan aineistoon, jossa mukana on kulttuurihistoriallisia aarteita, kuten lukuisia Mirkan kirjeitä rakastetulleen 1950-60-luvuilta. Pariskunnan rakkaus tulee kirjeissä esiin kauniisti ja kipeästi.

Mirkka pohti kouluiässä oliko ainoa tyttöjä rakastava tyttö. Täytyi olla samanlaisia. Mutta hän heräsi tietoisuuteensa varsin yksin, ilman esikuvia.

Miten poikkeavana voisi elää torjuvassa maailmassa?

Mirkan nuoruutta varjosti ahdistus ja itsetuhoinen ajattelu. Samaa sukupuolta rakastavia ihmisiä tai kuvauksia heistä ei ollut 1940-luvun Tampereella. Rekola kasvoi ilmapiirissä, jossa pelosta, järkytyksestä ja vihasta piti vaieta, eikä mielihyvää ja rakkautta voinut vapaasti ilmaista.

1950-1960-lukujen Helsingissä lesbosuhteita elettiin yksityisesti, useimmin kodeissa. Homoudesta langetettiin paljon tuomioita erityisesti miehille. Rikos oli ”haureus”, jonka todisteena voitiin pitää yhteen vedettyjä sänkyjä.

Myös Mirkka ja Mirjam joutuivat poliisin ahdistelemaksi. Syytteiltä vältyttiin, mutta vainot kuormittivat Mirkkaa, josta tuli pelokas ja vainoharhainen. Hän käveli Helsingin kaduilla jännittyneenä ja varoi vastaantulijoita kunnes hän sai pelosta tarpeekseen.

”Hän päätti kävellä vainoavan kaupungin uudeksi, opetteli kulkemaan rentoutuen, sivuuttamaan vainoharhat ja katseet.”

Kymmenet teosta varten tehdyt haastattelut sekä eräät erittäin harvinaiset Mirkan haastattelunauhat ja jopa Mirkan äidin haastattelu runoilijan lapsuudesta rakentavat elävää, inhimillistä ja vaikuttavaa kuvaa yhdestä tärkeimmistä suomalaisista kirjailijoista. Elämäkertaan on koottu myös kirjoissa vielä julkaisemattomia, unohdettuja runoja.

Mirkka Rekola – Elämä joka ei koskaan tullut kokonaan esiin I nyt kaupoissa. Äänikirja ilmestyy 3.5.

Äänikirjan lukee Krista Putkonen-Örn.

Jonimatti Joutsijärvi (s. 1984) on yksi nuoren polven lahjakkaimmista ja omaperäisimmistä runoilijoista ja kriitikoista. Joutsijärven esseeteos Ei mikään itsessään edusti ilmestyessään vuonna 2010 uutta kokemuksellista ajattelua, jota Rekola oli odottanut kirjallisuuteemme vuosikymmeniä.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Meteorologi Seija Paasosen tutkimusmatka naistaiteilijoiden taivaisiin

Seija Paasonen sukeltaa 1800-luvun rohkeiden naistaiteilijoiden elämään heidän luontoa kuvaavien teostensa kautta. Kirja kertoo mies- ja naistaiteilijoiden sääaiheiden eroavaisuuksista ja miten naiset haastoivat aikakautensa normit.

Paasonen kertoo kymmenien taiteilijoiden elämänvaiheista, taiteilijanurista ja siitä, keitä he olivat ihmisinä. Kirjassa pääsee tutustumaan esimerkiksi suomalaiseen Emelie Wallenskiöldiin, joka ikuisti meteorin Helsingin taivaalla sekä norjalaiseen Betzy Akersloot-Bergiin, joka maalasi Englantia pommittamaan matkalla olleen saksalaisen zeppeliinilaivueen. Anna Boberg maalasi puolestaan usein yksin Lofooteilla.

Kirjaa varten Paasonen on tutkinut yli tuhat naistaiteilijoiden maalaamaa teosta. Taiteilijat elivät aikakaudella, jolloin naisilla ei ollut vielä samanlaisia mahdollisuuksia kuin miehillä päästä opiskelemaan ja toteuttamaan taiteilijanuraansa. Useamman naisen kohdalla vanhemmat mahdollistivat taideopiskelut, sillä he halusivat varmistaa tyttärilleen ammatit. Mutta kovin harvat naiset nousivat miesten rinnalle arvostettuina taiteilijoina tai teoksillaan museoiden seinille tai kokoelmiin.

Naisilta odotettiin perinteisesti pienikokoisia teoksia

Myös tekniikka ja teosten koko kuvailtiin sukupuolen kautta. Fanny Churbergin sanottiin maalaavan kuin mies, ja kriitikko J.J. Tikkanen kehui Helmi Biesen talvista teosta Näköala Pyynikillä HBL:ssä näillä sanoilla:

”Rouva Helmi Biese on pitkään ollut yksi lahjakkaimmista naistaiteilijoistamme. Hän on miehekkään voimakas ilmaisussaan ja värimaailmassaan sekä hän omaa meillä ei niin tavallisen näkemyksen siitä, mikä näyttää hyvältä kehyksen sisällä.”

Kirja kuljettaa lukijan elävästi maailman eri kolkkiin naisten matkalla luonnon ja sääilmiöiden äärelle

Useampi kirjan taiteilijoista eli piittaamatta naisille asetetuista soveliaisuussäännöistä. Catharine Hermine Kølleä pidetään Norjan ensimmäisenä naistaiteilijana ja jalkamatkaajana, patikoijana. Hän kirjoitti ja maalasi talvisin kotonaan Norjan Ulvikissa ja vaelsi kesäisin yksin – jopa Italiaan asti.

Anna Gardell-Ericson puolestaan sai kansainvälistä tunnustusta jo Tukholman opintojensa aikana. Hän myi ensimmäisen akvarellinsa Pohjoismaisessa taidenäyttelyssä ja vuonna 1876 hän voitti pronssimitalin maailmannäyttelyssä Philadelphiassa.

Fanny Churberg näyttää kokeneen luonnon läsnäolon vahvasti ja kirjoitti kiihkeän kuvauksen luontokokemuksestaan ystävälleen Karjalohjalta kesällä 1866:

”Olen tuntenut niin paljon, että olen ollut melkein pakahtua ja tunteet ovat kuitenkin täysin tyynesti pysytelleet piilossa. Täällä on ollut niin kaunista – ihanaa. Olen katsellut hellettä – rauhaa ennen myrskyä – koko luontoa niin hehkuvan raikkaana ja tyynenä (rakkauden kuva!).”

Naiset maalasivat enemmän akvarelleja

Paasonen on vertaillut kirjan aineistoa edellisen kirjansa aineistoon, joka koostui pääosin miesten taideteoksista.

”Naiset maalasivat miehiä enemmän kesää ja päivää. Miehet taas maalasivat hieman naisia enemmän talvea ja iltaa. Miehillä oli myös hieman naisia monipuolisempi pilvi- ja säävalikoima.”

Kirja nyt kirjakaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Seija Paasonen on meteorologi ja kuvataiteen harrastaja, joka on kiinnostunut erityisesti maisemamaalauksista. Paasosen tutkimusten pohjalta on syntynyt aiemmin mm. kirja Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin (2018), taidenäyttely Sadejuovia ja pilvisäteitä (2019) sekä Ylen podcastsarja (2019) ja tv-dokumentti (2021) molemmat nimeltään Taiteilijoiden taivaat.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Lapsuus sotien ja karkotusten jaloissa: inkerinsuomalaisten selviytymistaistelu, joka sisälsi myös ilon hetkiä

Sodan ja karkotuksen lapset avaa yhdeksän inkerinsuomalaisen elämäntarinan, jossa menneisyys piirtyy esiin lapsuusmuistojen ja omakohtaisten kertomusten kautta.

Kymmenientuhansien inkerinsuomalaisten kohtaloihin jättivät jälkensä 1900-luvun Euroopan sodat, Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikka ja elämä Neuvostoliitossa ja yli sen rajojen. Ihmiset menettivät kotinsa ja perheitä hajosi, ja se heijastuu nykypäivään muistoina, kokemuksina ja kertomuksina.

Maiju Kortteen ja Ulla Savolaisen tietokirjassa käsitellään tätä historiaa yhdeksän elämäntarinan kautta. Haastatteluissa tuotetun muistitiedon sekä kirjallisten muistelmien hyödyntämisen kautta sodan ja karkotuksen kokeneiden henkilöiden omat näkökulmat nousevat etualalle samalla kun inkerinsuomalaisten historia asettuu osaksi laajempaa Euroopan historiaa.

Ei niinkään vaiettuja kuin aiemmin ohitettuja kokemuksia

Vaikka inkeriläisten historia mielletään toisinaan täysin vaiettuna menneisyytenä, inkerinsuomalaiset ovat esimerkiksi kirjoittaneet kokemuksistaan runsaasti muistelmia, joita on julkaistu Suomessa 1930-luvulta lähtien. Sodan ja karkotuksen lapset -teoksessa käsiteltävät muistelmaromaanit saavat rinnalleen myös suullisia muistelmia.

Kirjassa käsiteltävät vuosien 2018–2020 välillä tuotetut muistitietohaastattelut on pääosin tehty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Inkeriläisten sivistyssäätiön ja Kansallisarkiston kolmivuotisessa Inkeri ja inke­riläisyys − muistot talteen, arkistot haltuun -yhteistyöhankkeessa. Hankkeessa haastateltiin monia ihmisiä, jotka ovat jo vuosia toimineet aktiivisesti inkerinsuomalaisten hyväksi ja puhuneet tai kirjoittaneet heidän kohtaloistaan pyrkien tuomaan inkerinsuomalaisten historiaa ja nykyhetkeä paremmin suuren yleisön tietoisuuteen. Toisaalta haastatteluissa tallennettiin arkistoon myös sellaisten ihmisten elämäntarinoita ja näkemyksiä, jotka eivät niistä olleet aiemmin julkisesti puhuneet.

– Meille on ollut merkityksellistä tuoda esiin sitä, että kokijat ovat kyllä aktiivisesti tuoneet esiin muistojaan ja kokemuksiaan. Eri asia on se, kuinka hyvin heitä on kuultu. Meille on ollut tärkeää oppia näistä elämäntarinoista sekä yrittää kirjassamme kertoa niiden rinnalla yhdenlainen tulkinta koetusta lapsuudesta historiallisten mullistusten keskellä.

Inkeriläisperheet joutuivat alati muuttamaan ja aloittamaan uudestaan

Kirjassa kuvattuja inkerinsuomalaisten elämäntarinoita yhdistää jatkuva liike. Monien perheiden piti aloittaa elämänsä lähes tyhjästä monia kertoja uudelleen. Samanlaisia kokemuksia on toki muillakin Neuvostoliitossa karkotuksen kokeneilla perheillä kansalaisuuteen katsomatta.

Muuttoliike, karkotukset ja pakkosiirrot eivät tapahtuneet vain Neuvostoliiton sisällä, vaan inkerinsuomalaisia evakuoitiin toisen maailmansodan aikaan suomalaisten ja saksalaisten sotilaiden toimesta Inkerinmaalta Viron kautta Suomeen. Suomesta toiset pakenivat edelleen Ruotsiin tai kauemmaksikin. Osa totutteli elämään Suomessa ja toiset palasivat tai heidät palautettiin Neuvostoliittoon, jossa vaeltava elämä jatkui. Samalla perheet ja suvut saattoivat hajota eri maihin ja yhteydet katketa.

Kirja osoittaa, että sodankaan keskellä ihmisen elämä ei pelkisty kärsimykseksi

Inkeriläisten lapsuutta varjostivat sodat, pelot, nälkä ja pirstaleinen koulunkäynti. Ja vaikka kirjan päähenkilöiden lapsuutta värittivät jo varhain omaksuttu vastuutaakka sekä pelot ja traagiset menetykset, muistellaan teoksessa myös lapsuuden huolettomuutta, toivoa ja onnenhetkiä. Entiset sodan ja karkotuksen lapset eivät koe itseään yksinomaan uhreiksi: he ovat ennen kaikkea oman elämänsä aktiivisia toimijoita.

Ulla Savolainen (s. 1983) on folkloristiikan sekä kulttuurisen muistin ja muistitiedon tutkimuksen dosentti Helsingin ja Turun yliopistoissa. Hän on tutkinut entisten Kannaksen lapsievakkojen muistelukerrontaa, Saksan ja Unkarin kansalaisten jatkosodan jälkeisen internoinnin käsittelyä Suomessa sekä inkerinsuomalaisten menneisyyksien muistamista ja muistamattomuutta.

Maiju Korte (s. 1980) on filosofian maisteri ja arkistotutkija Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Vuosina 2018–2020 hän työskenteli SKS:n, Kansallisarkiston ja Inkeriläisten sivistyssäätiön Inkeri ja inkeriläisyys – muistot talteen, arkistot haltuun -yhteistyöhankkeessa projektipäällikkönä. Hankkeessa tehtiin mm. muistitietohaastatteluita ja tallennettiin inkeriläisten arkistoaineistoja.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Populismin anatomia tarjoaa syvällistä ymmärrystä ajastamme ja sen leimallisimmasta poliittisesta ilmiöstä

Onko populismi aate, poliittinen strategia, viestintätapa vai jotain muuta? Matti Mörttisen ja Yannick Lahden teos leikkelee populismin helposti pureskeltavaan muotoon ja kertoo, mistä populismissa on kyse.

Populismi haastaa perinteisen politiikanteon

Populisti tarjoaa yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Osaako edes harjaantunein populisti kuitenkaan vastata tyhjentävästi ja helppotajuisesti siihen, mitä on populismi? Tuskin. Siksi on paikallaan tehdä populismin ruumiinavaus kirjassa Populismin anatomia!

Mikä tekee poliitikosta populistin? Mitä hyvää populismissa on? Mistä populismi saa happensa ja ravintonsa? Mitä sen aineenvaihdunta palauttaa ympäristöön? Onko ilmiössä kyse kausivaihtelusta, vai onko se tullut jäädäkseen?”

Mitä tai mikä populismi sitten todella on? Tiedeyhteisö on väitellyt aiheesta jo vuosia. Lahden ja Mörttisen lähtökohta on, että populismia voi analysoida riippumatta siitä, mitä se on perusolemukseltaan.

Populismi on outolintu ismien ekosysteemissä

Populismi ei ole ideologia, vaan enemmänkin tapa tehdä politiikkaa. Erityisesti se on tapa puhua, kirjoittaa ja viestiä. Populismia on ollut iät ja ajat, vaikka populistien menestys politiikassa on ponnahtanut aivan uusille tasoille juuri meidän aikanamme – ajassa, jossa toritapaamisten ja tupailtojen tilalle on tullut sanallinen salamasota sosiaalisessa mediassa.

Vaikka populismiin usein liittyy kansallismielisyys, on nykyajan populismi hämmästyttävän kansainvälisesti verkottunutta. Populistit inspiroivat toisiaan yli rajojen ja lainaavat sujuvasti myös toistensa teemoja.

Lahti ja Mörttinen käsittelevät kirjassaan taidokkaasti muun muassa Timo Soinin todellista perintöä sekä populismin nopeaa naisistumista – median ja populismin kipeää liittoa unohtamatta.

Politiikka tarvitsee mediaa ja media poliitikkoja. Populistisen politiikanteon tapauksessa tämä kohtalonyhteys on omaa luokkaansa, sillä populismi pystyy yhtä aikaa käyttämään mediaa hyödyksi ja leimaamaan median vihollisekseen. Media on juuttunut hyväksikäytetyn osaan – jopa taloudellisesti.

Teos on mielenkiintoinen läpivalaisu populismin sisuksiin. Se sopii jokaiselle, joka yrittää ymmärtää, mistä on kyse aikamme leimallisimmassa poliittisessa ilmiössä niin Suomessa kuin muualla maailmassa.

Populismin anatomia nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Aku Laitinen.

Helsingin yliopistolla tutkijatohtorina työskentelevä Yannick Lahti (s.1990) on Bolognan yliopistosta kesällä 2022 tohtoriksi väitellyt poliittisen viestinnän ja populismin tutkija. Lahti on kirjoittanut aktiivisesti erityisesti eurooppalaisesta oikeistopopulismista useissa eri medioissa, ja hänet on nähty myös näiden aiheiden parissa tv-kommentaattorina ajankohtaisohjelmissa.

Matti Mörttinen (synt. 1958) on kokenut ja palkittu toimittaja sekä usean kiitosta keränneen elämäkertakirjan kirjoittaja. Tällä hetkellä hän toimii vapaana kirjoittajana tehden mm. kolumneja Yleisradiolle. Vuonna 2020 Mörttinen toimi Sitrassa neuvonantajana ja teki raportin Suomen koronapäätöksenteosta. Hänellä on takanaan journalismiopintoja Tampereen yliopistossa, ja hän on myös kouluttanut satoja kollegoita erityisesti Euroopan yhdentymiskehitykseen ja Euroopan unioniin liittyvissä aiheissa.

Mörttisen edellinen tietokirjansa Shlomo Zabludowicz ilmestyi 2021. Yhdessä Lauri Nurmen kanssa Mörttinen on kirjoittanut elämäkerrat Sauli Niinistöstä (2018) ja Antti Rinteestä (2019).

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Pekka Herlevi: 65-vuotiaan sormettoman somejulkkiksen dieselin tuoksuinen tarina elämänmittaisesta rakkaudesta

Semmosta touhua kertoo metallimies, rekkakuski ja yrittäjä Pekka Herlevin vaiherikkaasta elämästä. Pekka on käsityöläinen ilman sormia, maailmanmatkaaja ilman kielipäätä, eikä hän omien sanojensa mukaan osaa lukea tai kirjoittaa – mutta mahdoton tarinaniskijä mies kyllä on!

”Pekka, miksi sulla ei oo näitä kaikkia solmia?”

Sanna Seiko Salon kirjoittama Semmosta touhua vie lukijan matkalle Pekan elämään Kälviän Passojan kylältä aina Euroopan Tractor Pulling -areenoille saakka. Tässä tarinassa ei säästellä sanoja, naurua tai tunteita! Kirjassa kuuluu Scanian V8-moottorin hurina, Team Herlevin yhdessä tekemisen ilo ja kaikki se hulvaton elämä, joka Pekan, hänen vaimonsa Tummun ja suuren perheen arkeen mahtuu. Kirja on lämminhenkinen kuvaus hetkessä elämisestä, periksiantamattomuudesta, yllättävistä kohtaamisista – ja ennen muuta: ilosta ja pyyteettömästä rakkaudesta.

Pekka ajoi rekalla edellä ja Tummu henkilöautolla perässä. Välillä Pekka vilkuili peräpeilistä, että miten se Tummu siellä takana pärjäilee. Oli hämärää, ilta oli venähtänyt aamun puolelle, ja silmäluomea painoi… Jokin oli oudosti. Tummun auto alkoi siirtyä hitaasti naapurikaistalle… Pekka vilautti jarruvaloja, paineli torvea ja yritti havahduttaa rattiin nukahtaneen vaimonsa. Pekka näki edessään, että suoran päässä oli vastaan tulossa toinen rekka… Sekuntiakaan empimättä Pekka siirsi oman rekkansa vastaantulevien kaistalle Tummun eteen, soitti torvea ja teki kaikkensa saadakseen Tummun virkoamaan…. Selvää oli, että jos Tummu ei heräisi, Pekka ottaisi iskun vastaantulevasta rekasta.

Miljoonien ajokilometrien varrella sattuneista ja aamuisten kaffisokerien ja iltalöylyjen väliin mahtuvista kommelluksista riittää juttua

Pekka Herleviä on aina ajanut halu olla muita askeleen edellä. Reseptinä on, että otetaan pala aaltopahvia, piirretään visio siihen ja sitten vaan tekoon! Pekan ja koko Herlevin tiimin mottona on, että hauskaa pitää olla, muuten ei ole kenelläkään kivaa.

Niitä hulluja kokeiluja, joita jotkut hakevat extremelajeista tai tositv:stä, on Herleveillä tehty ihan kaurapuuron, lehemänmaidon ja makkaran voimalla. Aina on saatu tehdä asioita, eikä ole rajoitettu. Eikä varsinkaan ole sanottu, että ei tuo onnistu, ei kannata yrittää.

”Minua kiehtoo pikkuisen erilaiset elämäntarinat, sellaiset, joissa on laitettu kroppaa likoon ja rakennettu lupia kyselemättä omannäköinen elämä. Ikuisena hevostyttönä kiinnostaa nuo hevosvoimat ja insinöörinä kaikenlainen luova keksiminen ja rakentaminen, sekä erityisesti se, miten omasta intohimosta tehdään kannattavaa bisnestä”, kertoo kirjan kirjoittanut tietokirjailija Sanna Seiko Salo.

Semmosta touhua nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Arttu Kurttila.

Sanna Seiko Salo on diplomi-insinööri ja kirjailija, joka on kirjoittanut aiemmin yrittäjätarinan ja elämäkerran Dildodiileri – Tea Latvalan tarina sekä tietokirjat Se – Seksipuhekirja ja Ne – Kuukautiskirja yhdessä Rosa Meriläisen kanssa.

Julkkarishow Helsingin American Car Show:ssa perjantaina 7.4. klo 9.45

Tervetuloa tapaamaan Herlevin tiimiä ja Sanna Seiko Saloa perjantaina 7.4. Julkkarishow klo 9.45 Helsingin messukeskuksessa ja Facebook LIVE @diesellandia kanavalla.

Jaa tämä: