Avainsana-arkisto: transnainen

Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Somalialaisen transnaisen elämä Suomessa

Lola on Baba Lybeckin kirjoittama avoin ja rehellinen elämäkerta historian ensimmäisestä julkisesti transnaisena esiintyneestä somalialaisesta, Lola Lorenzosta.

Väkevä teos kuvaa, millaista on kasvaa kulttuurien puristuksessa, kun ympärillä ei hyväksytä: perhe ja somalialaisyhteisö on hylännyt, suomalainen yhteiskunta syrjii. Vaikka Lola Lorenzon elämää ovat värittäneet rasismi, kiusaaminen, väkivalta ja hyväksikäyttö, hän on jatkanut taistelua.

Lola syntyi Somalian pääkaupungissa Mogadishussa 1990, mutta muutti pian sisällissodan alettua perheensä kanssa Suomeen. 90-luvun alussa Suomeen tulleiden somalialaisten arki on ollut rasismin täyttämää. N-sanaa sai kuulla kaupungilla jatkuvasti. Rakenteellinen rasismi näkyi päiväkodeissa, kouluissa, työelämässä. Lapset kasvoivat hyvin vahvaan ulkopuolisuuden tunteeseen. Jokapäiväinen syrjintä ja rasismi on vaikeuttanut somalialaisen vähemmistön integroitumista yhteiskuntaan. Luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan on heikko, mieluummin käännytään oman yhteisön puoleen.

”Aina piti olla varuillaan joka paikassa. Aina tuntui siltä, että olemme tiellä, olemme häiriöksi, teemme väärin, olemme väärin. Meidän kuului väistää, muusta ei ollut puhettakaan. Kaupassa kuulimme hirveitä asioita ympärillämme. Ihmiset vain solvasivat meitä ja käyttivät n-sanaa täysin estoitta. Kerran äiti siirsi jotain maitopurkkia, ja silloin yksi tokaisi toiselle:

Hyi vittu, mä en kyllä tohon maitoon koske, ku toi n… koski siihen.””

Traumaattiset kokemukset somalialaisesta koulukodista

Vain 7-vuotiaana Lola lähetettiin neljäksi vuodeksi Somaliaan oppimaan äidinkieltään, uskontoa ja arabiaa. Osa ulkomailla asuvista somaleista haluaa lähettää lapsensa, etenkin poikansa, muutamaksi vuodeksi koulukotiin Somaliaan. Tämän he tekevät, jotta lapset oppisivat äidinkieltään, arabiaa, uskontoa ja kulttuuria. Vanhempien tarkoitus on hyvä – he haluavat, että somalialaiset tavat ja kulttuuri säilyisivät elinvoimaisina, vaikka he joutuvat turvallisuussyistä asumaan ulkomailla. Koulukodit ovat kuitenkin lapsille todella rajuja laitoksia. Olosuhteet ovat karut, ruoka huonoa, lapsia kuritetaan fyysisesti ja jopa hyväksikäytetään seksuaalisesti. Pahat ihmiset käyttävät suojattomia lapsia hyväkseen.

”Uskonnon merkitys on meidän somalialaisyhteisössämme suuri. Somalian koulukodit ovat kuin Suomen rippikoulut, mutta paljon rajummat, ja sinne lähetetään hyvin paljon nuorempana ja pidemmäksi aikaa.”

Perheen menettämisen tuska

11-vuotiaana Lola palasi Suomeen. Aikuistuttuaan hän loi uraa somalialaisten luottomaskeeraajana, jota lennätettiin häihin ympäri maailmaa. Vuonna 2013 hän kertoi olevansa nainen.

Äiti oli hylännyt minut, eikä halunnut olla kanssani tekemisissä. Hän oli aina ollut elämäni tukipilari, ihminen, jota rakastin aidosti, syvästi, ehdoitta. Hän oli aina auttanut minua eteenpäin, puolustanut minua ja tukenut minua. Nyt hän oli poissa, ei rakastanut minua enää, ja se oli minulle todella suuri takaisku. Minulla oli päässäni sellainen puhuva ääni, joka toisteli: ”Sun äiti ei rakasta sua enää. Sun äiti ei rakasta sua enää.”

Se teki elämästäni helvettiä.”

Perheen merkitys on suuri, erityisesti somalialaisissa yhteisöissä. Kaikessa toiminnassa ajatellaan perheen parasta. Se tuo perheen jäsenille turvaa ja tukea mutta mikäli et toimi perheen arvojen mukaisesti tai noudata perheen normistoa, sinut suljetaan perheen ulkopuolelle. Sinua ei ole enää olemassa. Tämä aiheuttaa suurta tuskaa ihmisissä. Ikävä on valtava.

Transyhteisöstä uusi koti

Kun Helsingistä löytyy pieni transyhteisö, saa Lola syyn jatkaa. Ballroom-yhteisö toimii perheiden ja yhteiskunnan syrjäyttämien transihmisten uutena perheenä. Yhteisö on turvallinen tila ihmisille, jotka aina ja kaikkialla kokevat syrjintää. Yhteisö toimii vertaistukena, jossa vapaasti saa etsiä itseään ja kokeilla, mikä tyyli tai ilmaisumuoto toimii itselleen parhaiten. Tärkeässä osassa ovat Ballit, jossa yhteisön jäsenet esittelevät itseään sellaisina, kuin haluavat olla mutta tärkeä on myös yhteisön jäsenilleen luoma arkipäivän tukiverkosto.

”Minut otettiin avosylin vastaan. Amanda harmitteli sitä, että Suomessa on niin paska skene, ja kertoi, että he tarvitsisivat lisää hyvää aktiivista porukkaa ballroomiin. Olin taivaissa. Tuntui kuin olisin voittanut lotossa:

”Yes, okay, finally Im finding MY people.””

Ennakkoluulot varjostavat tummaihoisen transnaisen elämää

Laajemmassa HLBTQ-yhteisössä avoimesti rehottava rasismi on ollut Lolalle järkytys ja suorastaan käsittämätöntä. Transnaisilla on myös vaikeaa löytää normaaleja rakkaussuhteita. Transnaisia seksualisoidaan ja esineellistetään ja heitä kohdellaan fetisseinä.

”Miehet kohtelivat minua arvostavasti ja kunnioittavasti, veivät minua syömään hienoihin ravintoloihin, ehdottivat viikonloppureissua Viroon, tarjoutuivat hakemaan minua töistä, kunnes paljastin, että olen transnainen. Sen jälkeen kohtelu muuttui. Minusta tuli heidän seksifantasioidensa jatke, seksiobjekti tai fetissi.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, äänikirja ilmestyy 2.10. Äänikirjan lukee Amira Khalifa.

Lola Lorenzo on esiintynyt lukuisissa TV-ohjelmissa ja podcasteissa, ja hänellä on laaja somenäkyvyys erityisesti Somaliassa.

Barbara Lybeck on toimittaja, tuottaja ja moderoija, joka on tehnyt yli 35 vuoden uran suomalaisessa radiossa ja TV:ssä. Hän on työskennellyt muun muassa Uutisvuodossa, Nelosen uutisissa, Puoli seitsemän- ja Viiden jälkeen -ohjelmissa sekä tuottajana Kuudes Kerta- ja Kelet-elokuvissa.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mona Bling rikkoo uraa uurtavassa kirjassaan myyttejä transihmisistä ja modernisoi aikamme naiskuvaa

Millaisia elämänkokemuksia kätkeytyy uskomusten ja tabujen taakse? Mona Blingin odotettu esikoisteos 23 transmyyttiä – Totta ja tarua transihmisistä kutsuu tutustumaan vähemmistöön, johon kohdistuu yhteiskunnassamme poikkeuksellisen paljon ennakkoluuloja.

Kaivattua tietoa transihmisistä valtaväestölle ja asiantuntijoille

Transsukupuolisuus on aihe, josta puhutaan todella paljon. Transhoitoihin hakeutuvien määrä on moninkertaistunut viime vuosien aikana ja pääministeri Sanna Marin lupasi Helsinki Priden aikaan heinäkuussa, että eduskunta vie translain uudistuksen läpi vielä tämän syksyn aikana. Suomen valtio on saanut EU:sta useita huomautuksia siitä, että nykyinen laki on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen.

Uutuuskirja 23 transmyyttiä – Totta ja tarua transihmisistä tarjoaa niin vastauksia kysymyksiin valtaväestölle kuin toimii myös apuvälineenä viranomaisille. Kirja on yleishyödyllinen teos kaikille, joilla on mielipide transihmisistä ja uteliaisuutta tietää, onko tiukkaan juurtuneissa transmyyteissä mitään todellisuuspohjaa. Teos haastaa lukijaa murtamaan omat ennakkoluulonsa ja näkemään transihmiset uudessa valossa.

23 transmyyttiä purkaa luku kerrallaan myyttejä kirjailijan omien kokemusten sekä muiden transtaustaisten ihmisten elämänkokemusten, tarinoiden ja asiantuntijahaastatteluiden kautta. Kirjassa nuorin kokemustarinan kertoja on 16-vuotias transnainen, vanhimman ollessa 57-vuotias ei-binäärinen transihminen.

”Kokemuksesta tiedän, ettei ole mitään vapauttavampaa kuin olla kasvokkain itsensä ja oman todellisuutensa kanssa ja selkä suorana todeta, että on tehnyt elämässä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Se on mielestäni todellista rohkeutta.”

–Minulle oli tosi tärkeää kirjaa kirjoittaessa, että transyhteisö pääsee mahdollisimman hyvin ääneen. Transihmisten tarinoita on vuosikymmeniä kertoneet kaikki muut kuin me itse. Se loppuu nyt, Mona Bling sanoo.

Mielikuvat muuttuvat, kun niitä muutetaan

Monet sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset kokevat arjessaan syrjintää, mikä johtuu tiukkaan juurtuneista ennakkoluuloista. Hyvin negatiivisesti värittyneet mielikuvat transihmisistä antoivat alkusysäyksen 23 transmyyttiä -kirjalle, jonka jokainen luku käsittelee yhtä myyttiä.

–Nämä myytit saattavat kuulostaa cisihmisten, eli ei-transihmisten, korviin todella kaukaa haetuilta, mutta minulla itselläni on jokaisesta näistä myyteistä henkilökohtainen tarina ja nämä ovat sellaisia myyttejä, joihin uskon myös muiden transihmisten pystyvän helposti samaistumaan. Esimerkiksi luku “Transihmiset voivat saada töitä vain sirkuksesta” usein naurattaa cisihmisiä, mutta todellisuus on, että transihmiset kärsivät todella paljon syrjinnästä työelämässä. Itse myös transprosessini alussa mietin, että tulenko koskaan saamaan töitä vai pitäisiköhän minun hakeutua “sirkukseen” töihin, Mona Bling toteaa.

”Oman identiteetin, oman elämän narratiivin ja oman tilan haltuunotto ovat rohkeita ja voimakkaita tekoja maailmassa, jossa meidät halutaan tunkea ahtaisiin muotteihin.”

Kirjan luvut, kuten Kaikki transihmiset ovat päästään sekaisinTransihmiset yrittävät huijata cisihmisiäTranssukupuolisuus on likaista ja häpeällistä ja Transihmiset vaanivat vessoissa, kertovat karua tositarinaansa siitä, miten transihmisiin edelleen suhtaudutaan: mielisairaina, epärehellisinä seksirikollisina, jotka ovat vaaraksi yhteiskunnan muille jäsenille.

–Jotta transihmisen asema yhteiskunnassa parantuisi, meidän täytyy purkaa vääristyneet myytit. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Ratkaisu siihen on tiedon lisääminen ja se, että todellisten transihmisten arkiset tarinat tuodaan lähemmäs valtaväestöä. Kun valtaväestö oppii, että transihmiset ovat aivan samanlaisia peruspulliaisia kuin he itsekin, ja että heillä on aivan samanlaiset huolet ja ilot elämässään kuin muillakin, silloin ennakkoluulot karisevat ja transfobia vähenee, Bling sanoo.

Äänikirjan lukee Miiko Toiviainen ja Mona Bling.

Mona Bling (s. 1992) on helsinkiläinen somevaikuttaja ja toimittaja, jonka töitä on julkaistu muun muassa Cosmopolitanissa ja ELLE-lehdessä. Sosiaalisessa mediassa Bling puhuu yli 23 000 seuraajalleen transihmisten oikeuksista, feminismistä ja elämästään transnaisena. Arvostettu vaikuttajamarkkinointitoimisto Ping Helsinki valitsi Mona Blingin Vuoden vaikuttajaksi vuonna 2021. 23 transmyyttiä – Totta ja tarua transihmisistä on Blingin odotettu esikoisteos, joka on jo ennen julkaisuaan herättänyt runsaasti kiinnostusta.

Mona Bling Instagram: @mona_bling

Jaa tämä: