Avainsana-arkisto: True Crime

Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Riipaiseva tositarina äidistä, jonka salaisuudet paljastuivat liian myöhään

Äitimme oli sarjamurhaaja -bestsellerin kirjoittajan uutuusteos Äidin julma syli käsittelee välillistä Münchhausenin oireyhtymää, jossa huoltaja tahallaan aiheuttaa lapselleen vakavan sairauden oireita.

Kun yhdeksän kuukauden ikäinen Morgan Reid menehtyi, kuolinsyyksi arveltiin kätkytkuolemaa. Morganin äiti Tanya, sairaanhoitaja ja perheelleen omistautunut vaimo, oli murheen murtama. Tyttärensä traagisen kuoleman jälkeen Tanya ja hänen miehensä Jim muuttivat toiselle paikkakunnalle jatkaakseen elämäänsä. Mutta sitten heidän poikansa Michael alkoi oireilla samalla tavalla kuin siskonsa aiemmin. Kaikesta päätellen hän pelkäsi kuollakseen äitiään…

Lääkärit alkoivat epäillä välillistä Münchhausenin oireyhtymää, jossa huoltaja aiheuttaa tahallaan lapselleen vakavia sairauksia. Tanya pidätettiin poikansa pahoinpitelystä, ja myöhemmin hän sai syytteen myös Morganin murhasta. Historiallisen ja uskomattoman oikeudenkäynnin aikana paljastuivat Tanya Reidin synkät salaisuudet, jotka ajoivat naisen julmimpaan rikokseen.

Äidin julma syli nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Kirjan on suomentanut Heidi Nieminen, ja äänikirjan lukee Markus Niemi.

Gregg Olsen on yhdysvaltalainen true crimen ja jännityskirjallisuuden mestari. Hän on kirjoittanut urallaan yli 30 kirjaa. Hänen Äitimme oli sarjamurhaaja -teostaan on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta, ja se oli Wall Street Journalin ja Washington Postin bestsellerlistojen kärkisijoilla. 

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Uutuuskirja kaksoismurhaajan jäljillä – yksi Suomen kaikkien aikojen tunnetuimmista rikoksista on yhä selvittämätön

Tulilahden kaksoismurhasta on kulunut jo yli 60 vuotta, mutta poliisi saa yhä tapaukseen liittyviä vihjeitä. Rikoksiin perehtynyt historioitsija Mikko Pennanen syventyy tapaukseen perinpohjaisesti kirjassaan Tulilahden murhamysteeri.

Jyväskyläläiset Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen katosivat jäljettömiin pyöräretkellä kesällä 1959. Viikkoja myöhemmin heidät löydettiin murhattuina ja suohautaan kätkettyinä Heinäveden Tulilahdelta. Poliisi ja lehdistö kuvailivat murhaajaa ovelaksi ja kylmäveriseksi. Tapauksen rikostutkinnassa oli runsaasti kummallisia yksityiskohtia.

Silminnäkijät kertoivat, että murhia edeltävänä päivänä naisten perässä oli liikkunut sinisellä mopedilla ajava mies. ”Mopedimies” Runar Holmström pidätettiinkin murhista epäiltynä muutama kuukausi veriteon jälkeen kotiseudullaan kaukana ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Holmström teki pitkittyneen oikeusprosessin aikana itsemurhan. Hän ei koskaan tunnustanut syyllisyyttään murhiin, eikä Heinäveden kihlakunnanoikeus ehtinyt antaa asiassa ratkaisua.

Kun rikostapauksiin perehtynyt historioitsija Mikko Pennanen vieraili Tulilahdella, hänelle tuli tunne, että Einen ja Riitan kohtalo ansaitsisi tulla kirjoitetuksi kirjaksi. Pennanen ei uskonut Runar Holmströmin syyllisyyteen, ja ryhtyi pohtimaan asiaa eri näkökulmista.

”Murha ei vanhene rikosoikeudellisesti koskaan. Siksi on tärkeää, ettei Tulilahden kaksoismurhan kaltaista rikosta unohdeta ja että selvittämättömiä henkirikoksia pidetään esillä. On hyvä tietää, mitä menneisyydessä on tapahtunut, vaikka tapahtuneet asiat olisivat ikäviä ja jopa vastenmielisiä. Tulilahden kaksoismurha on osa kansallista historiaamme, osa todellisuutta.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Mikko Pennanen (s. 1971) on Joensuussa asuva historioitsija ja tietokirjailija. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri ja arkistonhoitaja. Rikoshistoria vei hänet jo nuoruudessa mukanaan, ja hän on perehtynyt laaja-alaisesti moniin rikostapauksiin. Tulilahden murhamysteeri on hänen esikoisteoksensa.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Suositun podcastaajan uutuuskirja: Kuolemaantuomitut sarjamurhaajat

Liisa Saarijärven uutuuskirja Kuolemaantuomitut sarjamurhaajat kertoo neljän kuolemaantuomitun murhaajan hyytävät tarinat.

Ted Bundy, Rodney Alcala, Richard Ramirez ja John Wayne Gacy ovat maailman tunnetuimpien sarjamurhaajien joukossa. Kirja kertoo heidän tarinansa ensimmäisistä rikoksista aina kuolemaan saakka. Mikä ajoi miehet kammottaviin rikoksiinsa? Miksi he saivat tappaa niin kauan, ennen kuin lopulta jäivät kiinni?

Sadististen murhaajien teot ovat epäinhimillisen julmia – mutta onko kuolemantuomiolle sijaa nykymaailmassa? Kirjassa käsitellään myös tuomioon liittyvää lakia: mitä tapahtuu, kun rikollinen on tuomittu kuolemaan? Yhdysvalloissa tuomion protokolla, jota jokainen rangaistuslaitos erikseen noudattaa, on tarkka. Tuomion langettamisen ja käytäntöönpanon väliin mahtuu paljon mutkia ja oikeudenkäyntejä.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukevat Liisa Saarijärvi ja Pasi Ruohonen.

Liisa Saarijärvi tekee Suplan suosittua Kuolemaantuomitut-podcastia. Päivätöikseen sairaanhoitajana työskentelevä Saarijärvi on pitkään ollut kiinnostunut todellisista rikoksista, ja podcastin tekeminen sekä true crime -kirjojen kirjoittaminen on hänen pitkäaikainen haaveensa.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kirja Yhdysvaltojen tunnetuimmasta perhesurmasta ilmestyy nyt suomeksi

Gregg Olsen ja rikostoimittaja Rebecca Morris kirjoittavat vangitsevasti Susan Powellin katoamisesta ja hänen lastensa murhasta.

Murhaaja perheessä. Kun nuori perheenäiti Susan Powell katosi vuonna 2009, epäilykset keskittyivät nopeasti hänen aviomieheensä Joshiin. Josh kiisti tietävänsä mitään vaimonsa katoamisesta ja kertoi olleensa katoamisyönä poikiensa kanssa telttailemassa – keskellä lumimyrskyä.

Seuraavien kolmen vuoden aikana Joshista ja hänen perheestään paljastui yksi uskomaton salaisuus toisensa jälkeen. Joshin isä, joka käyttäytyi ilmeisen epäsopivasti Susania kohtaan, sai tuomion hirvittävistä rikoksista. Joshin veli riisti oman henkensä. Ja tarinan järkyttävänä päätöksenä Josh Powell murhasi kaksi pientä poikaansa sekä itsenä uskomattoman julmalla tavalla.

Järisyttävä tositarina

Harvassa rikostapauksessa on näin paljon uskomattomia käänteitä. Olsen ja Morris tarjoavat näkymän rikosmysteerin kulissien taakse. Mitä tapahtui Susanille? Ja olisiko surullisen tragedian voinut estää?

”Vaikuttava kertomus erään perheen tragediasta.”  – Publisher’s Weekly

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kirjan on suomentanut Heidi Nieminen. Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Palkittu bestsellerkirjailija Gregg Olsen on yhdysvaltalainen true crimen ja jännityskirjallisuuden mestari. Hän on kirjoittanut urallaan yli 30 kirjaa. Häneltä on aiemmin ilmestynyt suomeksi suosittu true crime -teos Äitimme oli sarjamurhaaja (Into 2021).

Kokenut rikostoimittaja Rebecca Morris on kirjoittanut useita true crime -kirjoja ja tehnyt pitkän uran radio-, televisio- ja sanomalehtitoimittajana eri puolilla Yhdysvaltoja.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Morris, Rebecca

Kokenut rikostoimittaja Rebecca Morris on kirjoittanut useita true crime -kirjoja ja tehnyt pitkän uran radio-, televisio- ja sanomalehtitoimittajana eri puolilla Yhdysvaltoja.  

Artikkeleita ei löytynyt.
Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Väkivaltaisen Venäjän uskomattomia ihmiskohtaloita

Antto Terraksen verisistä tositarinoista koottu True crime -kokoelma kuvaa Venäläisen yhteiskunnan väkivaltaisia rakenteita.

Verinen Venäjä -teos johdattaa lukijan syvälle Neuvostoliiton ja Venäjän rikolliseen maailmaan. Tapahtumat sijoittuvat ajallisesti Neuvostoliiton ja nyky-Venäjän kaudelle.

Teokseen on valittu kymmeniä kriminaaleja tositapahtumia, joiden kautta tutuiksi tulevat myös vallinneet yhteiskunnalliset olot ja sosiaalinen todellisuus.

”Joidenkin tarinoiden sisältö on ainoastaan verinen, joidenkin vähän myös koominen, ja aika moni kertomus saattaa tuntua uskomattomalta. Kaikki käsiteltävät rikokset ovat kuitenkin tapahtuneet. Niihin ei ole tarvinnut lisätä väriä eikä makua.”

Arvaamattomassa naapurivaltiossamme eletään ja kuollaan omien sääntöjen mukaan

Sosialistisen imperiumin romahtamista ei seurannut vapauden aika, vaan ryöstelyn, valheen ja veren aikakausi. Oligarkit veivät valtiolta omaisuuden ja poliitikot tulevaisuuden. Miliisit muuttuivat vuonna 2011 poliiseiksi, mutta käytännön parannukset jäivätkin siihen. Kansalaiset eivät voineet kuin käydä toistensa kurkkuun pysyäkseen hengissä

Järjestäytyneen ja järjestelmän ylläpitämän rikollisuuden lisäksi maasta löytyy valtava määrä yhden asian tai edun häikäilemättömiä tavoittelijoita. Virallisen alamaailman rinnalla rikollisella kentällä temmeltävät poliiseiksi muutetut miliisit ja muut vallankäyttäjät. Viranomaisilla on ollut Venäjällä aina tiivis suhde bandiitteihin: he joko tutkivat, vähättelevät tai tekevät rikoksia. Teos raottaa myös Venäjän vankeinhoitolaitoksen jäätyneitä portteja.

”Tahdoin maalata jokaiseen tarinaan myös taustan, aikaa ja sen arvostamia sääntöjä unohtamatta. Olen varma, ettei seuraavia veritekoja ymmärretä taustoittamiseni vuoksi yhtään sen paremmin, mutta faktana pidän myös sitä, että yhteisö ja olosuhteet vaikuttavat ihmisten valintoihin lähes aina. Tarunhohtoista itämafiaa ei välttämättä edes ole. On vain monella tapaa hukassa olevia ihmisiä, jotka koettavat pärjätä parhaansa mukaan.”

Äänikirjasarja ja printtikirja nyt saatavilla kirjakaupoista, sekä e- ja äänikirjapalveluista.

”Viihdyttävä kirja. Todella rankkoja tarinoita, tummalla huumorilla höystettyinä. Erinomainen lukija.” Jari, Bookbeat

Todella hyvä ja mielenkiintoinen. Kertoi hyvin myös Venäjän oikeuskäytännöstä, joka tuntuu ihan uskomattomalta musta-valkoisine ajattelutapoineen ja “alennuksineen”. -Marianna, Storytel

Äänikirjat lukee Jari Nissinen.

Antto Terras (s. 1973 Tallinna) tunnetaan parhaiten humoristisista tietoteoksistaan, joissa yhdistyvät rankka fakta ja hulvaton kerronta. Tekijän jäljittelemätön tyyli ja tarkka havainnointikyky ovat ihastuttaneet lukijoita mm. Stockmann Yard – ja Tallinnan tappajat -teoksissa.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Juha Heinonen: Vankeinhoidon laadun kriittinen tarkastelu muurien sisältä

Entisen elinkautisvangin Juha Heinosen mukaan vankien kuntouttaminen yhteiskuntakelpoisiksi jää käytännössä sanahelinäksi. Vankilan tehtävä on yksinomaan tuomioistuimessa päätetyn tuomion täytäntöönpano. Kirjassaan Vanki 237/01 Heinonen avaa vankilan arkea ja käytäntöjä.

Juha Heinosen elämän taitekohta oli synkkä. Kohtalokas automatka heinäkuisena iltana 2001 päättyi kaksoismurhaan, josta Juha tapahtumien yhtenä osapuolena tuomittiin lopulta elinkautiseen vankeuteen. Neljätoista ja puoli kiven sisässä vietettyä vuotta tuovat näkökulman paitsi suomalaiseen vankeinhoitoon ja oikeuskäytänteen vallankäyttöön myös inhimillisen ihmisyyden oikeuksiin ja perusteisiin.

Vanki 237/01 syntyi Heinosen vankeusaikana Kylmäkosken suljetussa vankilassa. Kirjassa Heinonen avaa suljetun vankilan karua arkea, joka suurimmalle osalle kansasta on täysin tuntematon ja raakuudessaan jopa käsittämätön. Eri vankiloiden käytänteissä on paljon ristiriitoja. Esimerkiksi se, miten vankien kohtaamiset estetään lähes täysin suljetuilla osastoilla. Eristäminen tuskin edistää valmiutta palata yhteiskuntaan – päinvastoin.

Heinosen mielenterveyden pelasti taide. Vankeusajan työtoiminnassa hän pääsi perehtymään saven ja keramiikan saloihin ja laskee, että vankilavuosien aikana hänen käsiensä kautta kulki noin 12 000 kiloa savea.

”Keramiikan teko oli minulle suoranainen taivaan lahja ja yksi merkittävä keino selviytyä päivästä päivään, kuukaudesta toiseen ja vuodesta seuraavaan.”

Vanki 237/01 kuvaa vankien erilaiset taustat ja tarpeet

Vankeinhoidossa tulisi panostaa ammattitaitoiseen henkilökuntaan ja kiinnittää huomiota vankien monimuotoisuuteen, jotta alkoholistit, narkomaanit, asunnottomat ja tavikset saisivat räätälöityä kuntoutusta. Mielenterveysongelmat ja persoonallisuushäiriöt ovat vangeilla paljon yleisempiä kuin väestöllä keskimäärin. Päihderiippuvuus on kymmenkertaista.

”Väärältä puolelta muuria katsoessa kaikki näyttäytyy tavoittamattomana, korkealle ylös taivaaseen saakka piirtyvänä, vaikka toisaalta ajatellen; jos aidan takana ei ole mitään, eikä sen toisella puolella sen enempää, on täysin yhdentekevää, kummalla puolella aitaa seisoo.”

Juha Heinonen (s. 1966) on freelance-toimittaja ja -kirjoittaja, joka vapautui vankilasta vuonna 2014. Siviiliin astumisen kynnyksellä Heinonen työskenteli muun muassa Koko Teatterissa Helsingissä ja Legioonateatterissa Tampereella. Hän kirjoitti teatteri- ja kuunnelmakäsikirjoituksia, joista tunnetuimpia ovat Kuningaskahle (2009), Ääniä kiven sisältä (2012) sekä Toinen valinta (2014). Ennen vankilaan johtaneita tapahtumia Heinonen oli av-alan käsikirjoittaja osaksi omistamassaan yrityksessä. Nykyään hän suunnittelee ja ylläpitää yritysten web-sivustoja ja hoitaa näiden some-markkinointia kirjoittamisen ohessa.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Sisarusten selviytymistarina kidutuksen ja nöyryytyksen täyttämästä lapsuudesta

Äitimme oli sarjamurhaaja kertoo Shelly Knotekista, joka piinasi läheisiään vuosien ajan, mutta kukaan ei puuttunut ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Kesäkuussa sarjamurhaaja-äiti pääsee vapaaksi.

Karmivat muistot piinasivat vuosikausia Nikki, Sami ja Tori Knotekia aina kun he kuulivat sanan ”äiti”. Kukaan ei arvannut, mitä maalaistalossa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa tapahtui.

Perheen äiti Shelly alisti tyttärensä järkyttävälle hyväksikäytölle, kidutukselle ja henkiselle väkivallalle. Painajainen kärjistyi useisiin murhiin. Äitimme oli sarjamurhaaja on paitsi raastava tositarina myös kolmen vahvan naisen selviytymiskertomus absoluuttisesta pahasta sekä vapaudesta ja oikeudesta, joiden edestä he panivat henkensä alttiiksi.

Pahasta kodista lähteminen ei ole itsestään selvää

Kirja imaisee mukaansa kuin nopeatahtinen trilleri, mutta valitettavasti kirjan jokainen musertava yksityiskohta on totta. Michelle ”Shelly” Knotek vapautuu vankilasta kesäkuussa 2022. Sisarukset Nikki, Sami ja Tori halusivat kertoa tarinansa julkisuuteen, jotta heidän äitinsä ei enää koskaan pääsisi toistamaan julmuuksiaan.

”Tämän kirjan pitäisi lukea vähintään jokainen, joka työskentelee lasten parissa, kuinka suuri voikaan olla lapsen kiintymys vanhempaansa, vaikka tuntisi että jokin elämässä ei ole oikein. Ja kuinka epänormaalista tulee ihmiselle normaali, kun ei ole vertailukohtaa. Ja toisaalta myös ne jotka elävät väkivaltaisessa suhteessa, kun tarpeeksi itsetuntoa ja ihmistä vähätellään, henkinen ja fyysinen väkivalta tekee sen ettei ole voimia lähteä pois.”

Suvi, Suomalainen Kirjakauppa, Jyväskylä

Palkittu bestsellerkirjailija Gregg Olsen on yhdysvaltalainen true crimen ja jännityskirjallisuuden mestari. Hän on kirjoittanut urallaan yli 30 kirjaa. Äitimme oli sarjamurhaaja -alkuteosta on myyty yli 1,2 miljoonaa kappaletta ja kirja oli Wall Street Journalin ja Washington Postin bestsellerlistojen kärkisijoilla.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kirjailijablogi: Ei jälkeäkään -teoksen kirjoittajat Tiina Saari ja Maiju Majamaa kertovat, miten elämäntarinat oikein valikoituivat kirjaan

Tietokirjailijat Tiina Saari ja Maiju Majamaa avaavat blogissaan, miten syntyi teos Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua. Miksi mukana on Anni Törnin tarina, vaikka hänen kohtalonsa selvisi nopeasti?  Kirja on saatavilla myös e- ja äänikirjana.

Tässä blogikirjoituksessa kerromme kirjastamme yksin ja yhdessä, vuorotellen. Maiju kertoo, mistä hän sai idean teokseen. Tiina paljastaa lisää projektin erilaisten vaiheiden taustoista.

 “Halusin kadonneiden läheisten äänen kuuluviin.”
– Maiju

 2000-luvun loppupuolella vietin pidennetyn viikonlopun opiskelukavereideni kanssa Dublinissa Irlannissa. Pistäydyin kirjakaupassa, sillä halusin ostaa itselleni luettavaa kotimatkalle. Irlantilaisen kirjailija Barry Cumminsin bestselleriksi noussut Missing: Ireland´s disappeared kiinnitti huomioni. Teoksessa on katoamistapauksia, jotka koskettavat paikallisia yhä vuosikymmenten jälkeen.

Kirja oli ensikosketukseni katoamistapauksiin. Sen tarinat piirsivät tarkat kuvat kadonneiden elämästä ja heidän läheistensä tuskasta. Myöhemmin olen seurannut katoamistapauksia tiiviisti uutisissa ja internetin keskustelupalstoilla. Kun aloitin työni toimittajana vuonna 2010, aloin kirjoittaa katoamistapauksista myös itse.

Kaikkien näiden vuosien aikana päässäni muhi ajatus, että haluaisin kirjoittaa kirjan kadonneista suomalaisista. Halusin kadonneiden läheisten äänen kuuluviin. Miltä tuntuu, kun rakas äiti, isä, veli, sisko, ystävä tai työtoveri ei enää palaa takaisin kotiin? Miten kadonneen läheiset selviävät ristiriitaisten tunteiden myllerryksessä? Miten elämää ravisuttavan tragedian jälkeen voi jatkaa eteenpäin?

Syksyllä 2018 kerroin kirjaideastani hyvälle ystävälleni ja entiselle kollegalleni Tiina Saarelle, jonka ammattitaitoa toimittajana ja kirjoittajana olen aina arvostanut. Ajattelin, että annamme idean vielä hautua, mutta toisin kävi! Kirjaprojektimme nytkähti vauhdilla eteenpäin.

Meillä oli alusta alkaen selkeä, yhteinen päämäärä: kirjamme toteutetaan kadonneita ja heidän läheisiään kunnioittaen. Kun tarjosimme ideaa kirjasta kustannusyhtiöille, Into Kustannus innostui heti yhteistyöstä kanssamme.

”Tosielämässä tulee harvoin vastaan onnellisia loppuja.”
Tiina

Kun Maiju ehdotti kirjan tekoa kadonneista, halusin heti tarttua työhön. Milloinkaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu – ja ajattelin, että kolmenkympin tienoilla on ryhdyttävä oikeasti toteuttamaan unelmiaan. Ensin lähdin mukaan kirjaprojektiin, sitten otin kotia kaivanneen sekarotuisen koiran asuntooni riehumaan.

Edellisenä kesänä olin työskennellyt toimittajana maakuntalehti Länsi-Savon deskissä Mikkelissä. Helteisenä heinäkuuna 2018 savonlinnalainen Antti Törn julkaisi Facebook-sivullaan julkisen päivityksen, jossa hän toivoi tietoja Mikkelissä asuneen sisarensa liikkeistä. Soitin poliisille, joka vahvisti myös etsivänsä kadonneeksi ilmoitettua 29-vuotiasta Anni Törniä. Katoamiseen johtanut tapahtumaketju selvisi poikkeuksellisen nopeasti yhden viikon aikana. Syyksi paljastui henkirikos. Annin tarina jäi mieleni sopukoihin, se kosketti eri tavoin ja enemmän kuin mikään muu uutinen tuona vuonna.

Moni on kysynyt, miksi valitsimme kirjaan juuri nämä tapaukset. Ajatuksena oli kerätä kokoon eri tavoin kadonneiden ja löytyneiden elämäntarinoita eri vuosikymmeniltä. Annin traaginen tarina on kirjamme kokonaisuudessa esimerkki siitä, että katoamisen syynä on henkirikos, jonka poliisit ovat saaneet selvitettyä. Miten läheiset pystyvät käsittelemään sen, että heidän rakkaansa on surmattu?

Myös kustantamo toivoi, että teoksessa olisi päätöksensä saaneita katoamistarinoita. Olimme samaa mieltä: kirjassa olisi ollut liikaa toistoa, jos olisimme kertoneet 12 mysteeriä vailla vastauksia. Kaikki alkujaan harkitsemamme katoamistapaukset eivät päätyneet kansien väliin. Noin kymmenen tavoittelemaamme haastateltavaa kieltäytyi kertomasta läheisensä tarinaa. Yksi kadonneen selvittämätön kohtalo jäi viime hetkillä pois, koska lähiomainen ei jaksanut enää repiä arpiaan auki julkisuutta varten.

Emme yllättyneet, että hyvin päättyneitä katoamistarinoita ei löytynyt. Tosielämässä tulee harvoin vastaan onnellisia loppuja, jos ihminen on jäänyt kadoksiin pitkäksi aikaa. Oma lukunsa ovat ne harvat, jotka ovat tarkoituksella omasta aloitteestaan kadonneet läheisiltään. Niinkin voi halutessaan tehdä vapaassa maailmassa.

Hilkan elämäntarinan yhtenä lähteenä oli yli 500-sivuinen tutkintamateriaali.”
– Maiju

Kirjamme vanhin elämäntarina on nastolalaisen Hilkka Laitisen. Perheenäiti katosi kotoaan vuonna 1972. Koska Hilkan katoamisesta on lähes 50 vuotta aikaa, hänen katoamistaan alkujaan tutkineet poliisit eivät olleet enää tavoitettavissa. Hilkan tyttären ja KRP:n Sisä-Suomen yksikön rikoskomisario Paavo Tuomisen haastatteluiden lisäksi Hilkan elämäntarinan yhtenä lähteenä oli poliisin yli 500-sivuinen tutkintamateriaali.

Tutkintamateriaalin perinpohjaiseen läpikäymiseen kului useita päiviä, jopa viikkoja. Materiaalin kokoaminen tarinaksi oli haastava urakka, sillä yksityiskohtia riitti. Poliisi oli vuosikymmenien aikana kuullut kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä, jotka olivat jollain tapaa kytköksissä Hilkkaan. Hilkan tytär selvensi meille parhaansa mukaan 1970-luvun tutkintamateriaalin kohtia, joita ulkopuolisen saattoi olla vaikea tulkita. Esimerkiksi oli hankala hahmottaa Hilkan kotitalon kokonaisuutta ilman kunnollista piirrosta tai kuvia.

Yksi kirjamme tapauksista on varmasti lähes kaikille suomalaisille tuttu. Tamperelainen 16-vuotias Raisa Räisänen katosi lokakuisena yönä vuonna 1999. Hänen kohtalonsa on ollut vuosia säännöllisesti esillä mediassa. Toisin kuin Hilkan tarinan kokoamisessa, Raisan tarinassa emme saaneet käsiimme yhtäkään poliisin asiakirjaa. Hänen katoamisensa tutkinta on yhä auki, joten tutkintamateriaali on salassa pidettävää. Kirjassa Raisan tarina rakentuu hänen pikkusiskonsa ja tutkinnanjohtaja Paavo Tuomisen haastatteluihin sekä median uutisointiin.

“Hän teki vaikutuksen kertomalla kaunistelematta karusta perhe-elämästä.”
– Tiina

Ensimmäinen haastateltavamme oli omainen, jonka kadonnut läheinen päätyi kirjaan nimimerkillä J-P. Tapasin haastateltavan ostoskeskuksen kahvilan nurkassa. Hän teki vaikutuksen kertomalla kaunistelematta karusta perhe-elämästä. J-P:n elämäntarina on traaginen kertomus osattomuudesta, joka usein siirtyy sukupolvelta toiselle. Kävimme J-P:n omaisen kanssa teekupillisilla vielä uudestaan kirjan julkaisun jälkeen. Toisin kuin J-P, hän on löytänyt elämälleen suunnan.

Kirjaan tekemäni toinen haastattelu tapahtui Porin poliisiasemalla. En matkustanut turhaan junalla seitsemää tuntia Suomen poikki Mikkelistä länsirannikolle – vierailu paljastui nimittäin antoisaksi. Rikosylikonstaapeli Tapio Rantanen Lounais-Suomen poliisista oli yksi heistä, joista oli suuri apu kirjan tarinoiden kasaamisessa. Sain häneltä materiaalia samalla kertaa kahteen porilaiseen elämäntarinaan: Vesa Frantsilaan ja Ari Saarilammeen.

Kumpikin kirjamme porilaisista oli oman tiensä kulkija. Tallinnassa kadonnutta Aria etsivät ja kaipasivat monet ystävät, jotka muistelivat miestä mielellään kirjaamme varten. Vesaa puolestaan ei ollut kaivannut kukaan 15 vuoteen. Oli surullista ymmärtää, että joskus ihminen voi elää elämäänsä niin yksin, ettei hänen katoamistaan huomata vuosikausiin. Vesan polveilevan tarinan kirjoitin lähes yhdeltä istumalta, kun taas Arin ystävien kanssa puhuin puhelimessa pitkähköt tovit. Lopulta vielä poikkesin lomareissulla Tallinnan satamassa, kuuntelin laitureiden natinaa ja lokkien kirkunaa.

Todennäköisesti eniten aikaa käytin 18-vuotiaan raumalaisen Markus Leväniemen elämäntarinaan. Kävin haastattelemassa hänen vanhempiaan Raumalla ja etsin sosiaalisen median kautta saksalaisen au pairin, joka oli mukana Markuksen tiettävästi viimeiseksi jääneellä risteilyllä. Kirjoitin Markuksen tarinan alun uudestaan useita kertoja ennen kuin olin siihen tyytyväinen kirjallisen ilmaisun näkökulmasta. Koskettavinta oli se, kuinka läheiset olivat kuvitelleet, millainen aikuisen Markuksen elämästä olisi muotoutunut. Heidän kertomansa perusteella uskonkin, että Markuksesta olisi kasvanut muut ihmiset huomioiva ja rehti mies.

Hioimme tekstiä vielä muutamia päiviä ennen kuin kirja lähti käsistämme eteenpäin.”
– Tiina ja Maiju

Kirjaprosessimme kesti kaiken kaikkiaan noin puolitoista vuotta. Työstimme kirjaa pääosin töidemme ohella, apurahojen ansiosta saimme pidettyä pari kuukautta kirjoitusvapaata. Haastatteluiden ja asiakirjoihin perehtymisen lisäksi kävimme paitsi katoamispaikoilla myös Kansalliskirjastossa tutkimassa vuosikymmenten takaisia lehtileikkeitä.

Alkuvuonna 2020 kirjamme tarinat olivat kirjoitettuina tiedostoina. Emme aavistaneet, että vielä yksi suuritöinen vaihe olisi edessä. Aloimme editoida toistemme tekstejä niin paljon kuin töiden ohessa vain ikinä pystyimme. Tarkistimme yksityiskohtia, faktoja ja kertomusten rakenteen loogista etenemistä. Pyrimme esimerkiksi selvittämään tarkoin, millaisella alueella Riina Mäkinen ja Erik Sarin katosivat. Hioimme tekstiä vielä muutamia päiviä ennen kuin kirja lähti käsistämme eteenpäin kustantamoon oikolukuun ja kasattavaksi.

Julkaisun jälkeen olemme saaneet kiitosta arvokkaasta suhtautumisesta kadonneisiin, löydettyihin ja heidän läheisiinsä. Emme voi kiittää kylliksi heitä, jotka avasivat elämänsä kipeintä menetystä kirjamme sivuilla. Ilman kadonneiden ja löydettyjen läheisiä kirjaa ei olisi syntynyt.

Lue lisää kirjasta Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua. Saatavilla myös e- ja äänikirjana.

Jaa tämä: