Partisaanien sotavankina

Markku Tasalan Partisaanien sotavankina kertoo suomalaissotilaiden kovasta vankeusajasta Neuvostoliitossa.

Jatkosodan aikana vuonna 1944 neuvostoliittolaiset partisaanit tekivät tuhoisia hyökkäyksiä kahteen Lapin itärajalla sijainneeseen kylään, Seitajärvelle ja Lokkaan. Verisissä iskuissa tapettiin säälimättömästi paljon siviilejä, myös naisia ja lapsia.

Toivo Röninki palveli keväällä 1944 neuvostopartisaanien torjuntaa ja itärajan kylien asukkaiden suojelemista varten perustetussa joukko-osastossa. Hän joutui partiomatkalla partisaanien väijytykseen, minkä jälkeen käydyn taistelun jälkeen hän haavoittuneena antautui vangiksi useiden muiden suomalaissotilaiden kanssa. Röninki vietti vankeudessa Neuvostoliiton sotavankileireillä runsaat seitsemän kuukautta.

Lokan kylästä kaapattiin mukaan yhdeksänvuotias tyttö, Varpu Manninen, joka kahdesta tuhotusta kylästä otetuista vangeista ainoana palasi elävänä kotiinsa sodan päättymisen jälkeen. Mannisen kokemus ei ollut yksiselitteisen kielteinen. Hän sopeutui neuvostoarkeen lastenkodissa, ja hänestä pidettiin vihollismaassa hyvää huolta. 

Kymmenvuotiaan Sirkka Ollilan perhe pääsi pakenemaan Seitajärven verilöylyn keskeltä, mutta kaksi vanhempaa sisarusta, Valtteri ja Eliisi, jäivät partisaanien vangeiksi. Kadonneiden sisarusten jäänteet löydettiin kesällä 2006. Partisaanit olivat teloittaneet vankinsa pakomatkalla.

Partisaanien sotavankina on riipaiseva ja vaikuttava teos, joka tuo esiin sodan inhimillisen puolen. Sodan traagiset seuraukset paljastava kirja perustuu laajoihin haastatteluihin, arkistomateriaaliin ja KRP:n salaiseen esitutkinta-aineistoon. Kirja on tärkeä muistutus siitä, että sodan arvet ovat syviä ja pitkäkestoisia, ja se antaa äänen niille, jotka ovat joutuneet kamppailemaan kokemustensa kanssa koko loppuelämänsä.