Partisaanien sotavankina

Markku Tasalan Partisaanien sotavankina on koskettava tietokirja partisaanisodasta, sotavankeudesta ja sukupolvien yli ulottuvista traumoista. Kokemukset vankileireillä ja musertavat kuulustelut sekä Neuvostoliitossa että koti-Suomessa jättivät niin syviä haavoja, että niitä parannellaan vielä tänäkin päivänä.

Kesällä 1944 neuvostoliittolaiset partisaanit hyökkäsivät kahteen lappilaiskylään, Seitajärvelle ja Lokkaan. Verisissä iskuissa tapettiin säälimättömästi naisia ja lapsia. Lokan asukkaista kuoli kolmannes, Seitajärvelläkin toistakymmentä ihmistä, ja kylien elinolosuhteet tuhottiin miltei täysin. Osa kyläläisistä ja itärajaa valvoneista suomalaissotilaista vangittiin. Seurasi pitkä ja raastava taival Neuvostoliittoon.

Partisaaneja torjuneessa joukko-osastossa palvellut Toivo Röninki haavoittui aiemmin keväällä ja menetti vankikuljetuksen aikana pakkasessa varpaitaan. Hän palasi sotavankileiriltä murtuneena ja pahasti nälkiintyneenä. Kotimaassa Röninki joutui kestämään vangittuihin kohdistuneita epäluuloja: Suojelupoliisi kuulusteli Röninkiäkin vakoilusta epäiltynä useaan otteeseen vielä 1950-luvulla.

Lokan kylästä kaapattua yhdeksänvuotiasta Varpu Mannista pidettiin puolitoista vuotta neuvostoliittolaisessa lastenkodissa. Lapsi sopeutui neuvostoarkeen lastenkodissa, ja hän koki, että hänestä pidettiin siellä huolta. Tuhotussa kotikylässä ei ymmärretty vankeusajastaan myönteisesti puhunutta lasta, ja hän joutui vaikenemaan. Varpu Mannisen ainutlaatuinen kertomus lastenkotiajasta Neuvostoliitossa on sotahistorian kirjoittamaton lehti.

Kymmenvuotiaan Sirkka Ollilan perhe pakeni Seitajärven verilöylyn keskeltä, mutta hänen kaksi sisarustaan jäi partisaanien vangeiksi – kohtalokkain seurauksin. Sisarusten tarina sai sinettinsä vasta vuonna 2006.

Usean vangiksi joutuneen kohdalla sotavankeus ei päättynyt rauhansopimukseen ja kotiinpaluuseen. Sopeutuminen rauhan oloihin ei ollut helppoa, ja monet kokivat, että sotavankeus jatkui koko loppuelämän.

Partisaanien sotavankina on erinomaista luettavaa sotahistoriasta kiinnostuneille. Markku Tasala on tutustunut kirjan henkilöihin ja näiden omaisiin toimittajantyönsä kautta. Lisäksi hän on haastatellut lukuisia tutkijoita sekä tutustunut arkistomateriaaleihin ja KRP:n salaiseen esitutkinta-aineistoon. Kirja valottaa aiemmin käsittelemättömiä puolia aiheesta, josta on viime vuosina kirjoittaneet muiden muassa Petri Saraste (Isäni vaiettu sotavankeus), Ariela Säkkinen (Pahinta oli kylmyys) ja Tommi Kinnunen (Kaarna).

Tasalan edellisestä kirjasta Mies joka pelkäsi lunta sanottua:

”Markku Tasala on tehnyt mittavan työn, kun on haalinut kasaan kaiken mahdollisen tiedon ja kasannut niistä todella mielenkiintoisen opuksen.” – Kirjavinkit 6.2.2024