Mies joka pelkäsi lunta

Mies joka pelkäsi lunta kertoo kirvesmurhaaja Juho Heikkisen tarinan sekä valaisee kiehtovasti 1900-luvun alun oikeuskäytäntöjä ja mielenterveyden hoitomenetelmiä.

Vuonna 1905 Raattaman kylässä Kittilässä murhattiin kirveellä kolme ihmistä: Hätäsen talon isäntä, emäntä ja aikuinen poika. Verekseltään kiinni jäänyt tekijä oli kiertolaiselämää elänyt Juho Heikkinen, joka tuomittiin syyntakeettomana ja yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä pakkohoitoon. Heikkinen vietti mielentilatutkimuksessa ja pakkohoidossa, kahdessa eri hoitolaitoksessa, yhteensä yli kahdeksan vuotta, kunnes pakeni Pitkäniemen sairaalasta kesällä 1914.

Markku Tasala piirtää tarkan kuvan murhayön tapahtumista ja Juho Heikkisestä henkilönä. Oliko äärimmäisen julman veriteon taustalla oikeudessa esitetty ryöstömotiivi vai mielentilatutkimuksessa esiin nostetut mielenterveysongelmat? Heikkinen oli kokenut huutolaislapsena väkivaltaa ja syyllistynyt jo nuorena pikkurikoksiin. Raattamassa hän oli käyttäytynyt sekavasti ja pelätessään tulevaa murhayötä oli uhannut tappaa itsensä. Heikkinen selitti oikeudessa, ettei hän ollut surmatöiden hetkellä ”tajullaan” ja häntä vietteli ”hurmaava voima, joka vie järjen pois”.

Kirja valaisee kiehtovasti 1900-luvun alun oikeuskäytäntöjä ja mielenterveyden hoitomenetelmiä. Heikkiselle vaadittiin käräjäoikeudessa kuolemantuomiota, joka lieveni myöhemmin elinkautiseksi kuritushuonerangaistukseksi. Lopulta hän päätyi hovioikeuden määräyksestä Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin ja suomalaisen psykiatrian uudistajan Christian Sibeliuksen tutkimuskohteeksi. Sibelius oli niin kiinnostunut Heikkisen tapauksesta, että Lääkintöhallitus joutui selittelemään Vaasan hovioikeudelle mielentilalausunnon viipymistä. Sibeliuksen pikkutarkat muistiinpanot tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa murhamiehen pään sisään.