Tämän viikon Innon kirjailijablogin vierailevana kynänä on toimittaja, kirjailija Anna-Stina Nykänen, jolta on julkaistu uutuuskirja Yksin kotona. Yksin kotona on kuin rentouttava kylpyläkäynti – ilon ja lohdun lähde. Nykänen kertoo silmiä avaavasti, minkälaisia tunteita poikkeustila herättää ja mikä auttaa jaksamaan.
*
Lukijat yllättävät eniten
Paha tapa on kiihkeästi vahdata sitä, paljonko kirja myy, miten paljon sillä on varauksia kirjastossa, moniko tuttu on jo lukenut sen… Luvut kertovat rahasta. Mutta kirjoittajalle on määrän lisäksi tärkeää myös lukijoiden ja lukemisen laatu.
Yksin kotona -kirjassani onkin koronakirjoitusteni lisäksi myös lukijapalautetta. Keväällä julkaisin kolumnin joka päivä. Mutta aloitin jokaisen aamun lukemalla sängyssä puhelimesta lukijoiden sähköposteja ja someviestejä. Niistä tuli paitsi henkistä tukea, myös yllättävää tietoa siitä, miten monella eri tavalla kirjoituksia voi käyttää.
Korona-aika synnyttää uusia arkirutiineja, joissa kirjoituksilla on oma roolinsa. Eristys palauttaa halun tehdä asioita yhtä aikaa muiden kanssa ja jakaa kokemuksia. Ja minun juttuni olivat osa sitä! Pariskunnat lukivat aamuisin toisilleen tekstejäni ääneen. Se kuulostaa ihanalta, niin romanttiselta, kun itse olen aina vai yksin kotona!
Tai sitten tekstit olivat osa iltarutiinia. Yksi tytär soittaa joka ilta vanhalle äidilleen ja puheenaiheena ovat aina myös minun kirjoitukseni. Kivalta kuulostaa myös näiden sisarusten meininki:
Olemme siskojeni kanssa ottaneet tavaksi järjestää whatsup-videokeskustelun joka ilta puoli kahdeksan, ja yhtenä keskustelunaiheena ovat juuri kolumnisi. Olet antanut meille hyviä pohjia jutusteluillemme.
Tänä syksynä sydämeni suli yhdestä palautteesta, jossa aikuinen tytär kertoi jokapäiväisestä sähköpostailusta vanhan isänsä kanssa. He olivat keskustelleet yhdestä jutustani, mutta isä halusi vielä myöhemmin illalla palata asiaan. ”Miten tämä Anna-Stina voi tuottaa sellaista lämpöä kirjoittamalla”, isä kysyi.
Se onkin myös minulle vähän ihme, miten tunteet lopulta välittyvät. Se ei ole rutiinimaista ammattitaitoa tai osaamista tai pelkkää lahjakkuutta. Yksin kotona -kirjan esipuheessa kirjailija Petri Tamminen puhuu psyykkisestä vieraanvaraisuudesta.
”Sotatantereilla käytetään käsitettä sivullinen uhri. Kun Anna-Stina Nykänen ajattelee yksin kotonaan, minusta tulee sivullinen hellitty. Mitä lähemmäksi Nykänen tunteitaan pääsee, sitä paremmin ymmärrän omiani.
Nykänen pääsee hyvin lähelle tunteitaan. Siihen nähden hänellä on ällistyttävä kyky olla tekemättä tunteistaan sitä varsinaista asiaa. Varsinainen asia olemme me. Sitä voi kutsua psyykkiseksi vieraanvaraisuudeksi.”
Sitten Tamminen, joka myös kouluttaa kirjoittajia, analysoi, mitä se tekstin tasolla tarkoittaa. Onhan se kirjoittajalle älyttömän kiinnostavaa, kun joku sillä tavalla perehtyy omaan tekstiin. Tamminenkin lähetti minulle alun perin lukijapalautetta, jonka luin sängyssä puhelimesta. Se oli ylellinen, yllättävä aamu.
Jännää on ollut kuulla myös siitä, miten kirjoituksista voi olla lukijoille konkreettista hyötyä jopa töissä. Yksikin hoitoalan opettaja käytti kirjoituksiani etäopetuksessa, niistä keskusteltiin tuntien alussa ”Kolumnien sisältö kun on ydintä erityisesti hoitotyössä – ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä.”
Lukijat kertoivat, että kirjoitukset olivat etätöissä kotikonttorilla kuin työkavereita. Mutta sain lukijakirjeitä myös niiltä, jotka raatoivat työpaikoilla ihan koronastressin ytimessä. Vaikka kirjoitin tavallaan koronasta, jutut auttoivat palautumaan ja lepäämään.”Sinun hauska leppoisa tapasi puhua vakavista asioista tuo kivan hetken arkeeni, joka tällä hetkellä on täynnä koronaa”, kirjoitti HYKSin akuuttiosaston johtaja.
Yksi ammattilainen vertasi kirjoituksiani ajatuskylpylöihin, joissa virkistyy.
Jotkut ihmettelivät, miten voin aina kirjoittaa juuri siitä, mikä heitäkin mietityttää. Ikään kuin kuulisin, mistä he kotona puhuvat. Se on kirjoittajalle hirmuisen kiehtova ilmiö ja haaste. Pystynkö kotoa käsin tavoittamaan ajan hengen, tunnelman, pohdinnan aiheet? Olenko oman kuplani vanki vai pystynkö tavoittamaan laajan lukijakunnan, eri ikäisten, eri sukupuolisten, eri puolilla Suomea eri ammateissa olevien tunnot?
”Välillä, kuten tänään, olen niiden kanssa täysin samaa mieltä, ja usein silloin kun en ole, ne pystyvät ainakin haastamaan ajatuksiani ja punnitsemaan niitä”, kirjoitti yksi mieslukija, jalkapallovalmentaja. Olin kamalan tyytyväinen.
Tuntuu siltä, että jollain tavalla olemme kaikki yhteydessä toisiimme kuin jokin rihmasto luonnossa. Sitä pitää miettiä koronaviruksen leviämisessä, mutta myös kirjoittamisessa. Runoilijalta saamassani lukijakirjeessä tämä ihmettelee sitä, miten on voinut viime syksynä julkaistussa teoksessaan ikään kuin jo ennalta puhua koronasta. Hän oli havaintonsa edessä nöyrä.
Lukijat pitivät huolta minusta. Muistuttivat, että pitää myös levätä. Lähettivät musiikkivideoita, valokuvia, yksi perhe toi hienon pääsiäisateriankin: katkarapu-voileipäkakkua, peuranniskaa, risottoa, pashaa, juustokakkua!
Mutta paljon oli niitä, jotka kokivat, että minä pidän kirjoituksillani huolta heistä. Voisiko olla parempaa tehtävää maailmassa? Voisiko mikään paremmin auttaa kestämään yksin kotona kuin se, että voi tehdä jotain merkityksellistä toisten hyväksi?
Kun on tehnyt kymmeniä vuosia töitä toimittajana, on tietysti joskus törmännyt siihen, että löytää oman juttunsa jonkun kesämökin huussin seinästä kellastuneena ja täynnä kärpäsenkakkoja. Nykyaika tarjoaa muita seiniä ja alustoja. Mutta silti juttuja yhä leikataan talteen: ”Olen huomannut napsivani niitä talteen, säästän ne pientä poikaani varten, jotta hän voi sitten lukea, millaista oli elämä koronakeväänä”, kirjoitti yksi vauvan äiti.
Onneksi kevään kirjoitukset on nyt myös koottu talteen Yksin kotona -kirjaan. Ne ovat taas ajankohtaisia. Kirjan lopussa sanon näin: ”Jos toinen aalto tulee, olemme kokeneempia, viisaampia, valmiimpia.” Juuri nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta tottahan se on. Kirjaa lukiessa tajuaa, miten paljon olemme viime keväänä oppineet ja kokeneet yhdessä.
Emme ole yksin, vaan myös lukemisen ja kirjoittamisen kautta yhdessä. Se on onni.
*
Lue lisää Yksin kotona -kirjasta täältä. Kirja on saatavilla myös e- ja äänikirjana. Äänikirjan lukijana iki-ihana Anna-Stina Nykänen. Löydät sen kaikista tunnetuista e- ja äänikirjapalveluista
