Suomen hoitotieteen äiti, Sirkka Sinkkosen resepti hoitajapulaan on alan arvostuksen lisääminen ja palkkojen nostaminen.
Piiasta professoriksi on tarina sodan alta kammottaviin olosuhteisiin piiaksi joutuneen evakkotytön matkasta kohti hyvinvointia ja tasa-arvoa. Se on kertomus merkittävästä ja ainutlaatuisesta elämäntyöstä, mutta se on myös suuri selviytymistarina.
”Suomea rääkättiin, mutta kuitenkin se jäi henkiin. Niin kävi myös minulle.”
Rankan lapsuuden ja työntäyteisen nuoruuden jälkeen professori emerita Sirkka Sinkkonen (s. 1935) aloitti terveydenhuollon hallinnon koulutuksen vuonna 1975. Tutkimustyönsä ansiosta hänestä tuli kysytty puhuja Suomessa ja maailmalla. Sinkkosen toiminnan taustavaikuttimia ovat olleet naisvaltaisen hoitotyön arvostuksen kohottaminen ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen.
Oikeudenmukaisuuden vaalija
Jo 1980-luvulla Sinkkonen tutki johtamista ja löysi selvän yhteyden ihmisläheisen johtamistyylin ja hoitohenkilöstön tyytyväisyyden välille. Hän oli myös ensimmäisten joukossa kysymässä palautetta potilailta. Myös potilaiden kokemaan hoidon laatuun osoitettiin selvä yhteys osastonhoitajien johtamistyylillä. Sinkkosen jäädessä eläkkeelle Kuopion yliopistosta vuonna 1999, hoitotiedettä opetettiin maamme viidessä yliopistossa.
”Olen elänyt kotimaani kanssa sodat, köyhyyden, heikot terveysolot ja monenlaiset vaikeudet. Olen pyrkinyt kohti parempia aikoja opiskelemalla, itseäni sivistämällä sekä tekemällä paljon työtä. Ja olen päässyt poimimaan koulutuksen, edistyksen ja hyvinvoinnin hedelmiä.”
Kun Sirkka Sinkkoselta, 86, kysytään neuvoa hoitajapulaan ja pakoon hoitoalalta, selkeä vastaus kuuluu:
”Hoitotyön palkkausta on nostettava ja arvostusta lisättävä.”
Kirjailija Minna Kettunen (s.1968) on julkaissut elämäkertoja ja muita tietokirjoja, kolumneja, näytelmiä ja lauluja. Hänen teoksiaan ovat mm. Siamäk Naghianin uskomaton elämä – Tuulen kieltä etsimässä (Into Kustannus 2021) ja esikoisteos Halosen taiteilijasuku (Tammi 2001), joka oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana.
