Aihearkisto: Yleinen

Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Miten vietät viimeiset päiväsi?

Mitä jos lääkäri sanoisi, että sinulla on elinaikaa jäljellä enää 100 päivää? Toimitusjohtaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja Leo Stranius ryhtyy ajatusleikkiin: hän päättää elää kolme kuukautta kuin viimeistä päivää ja pitää hupenevista päivistään päiväkirjaa.

101 onnen päivää on omakohtainen ja rehellinen syväsukellus arkisen elämän merkityksellisyyden äärelle. Kirja myös raottaa Leo Straniuksen elämää minimalistina ja ympäristön puolesta taistelevana perheenisänä.

Elätkö niin kuin todella haluat?

”Tässä ajassa elämän merkityksellisyyden etsiminen korostuu, ja sen olisi hyvä olla jokaisen mielessä. Merkitystä ei kannata odotella kuolinvuoteelle asti. Monilla meistä on lukuisia valinnan mahdollisuuksia jo aiemmin, mutta harmillisen usein kuitenkin siirrämme itselle tärkeitä asioita – siihen hetkeen, kun aika on ajanut ohi.”

Tärkeimmät ja merkityksellisimmät asiat liittyvät pieniin arkisiin asioihin ja läheisiin ihmisiin. Tiedämme tämän, ja haluamme kyllä elää merkityksellistä elämää, mutta arjen pyörityksessä olennainen usein unohtuu. Auttaako jatkuva elämän rajallisuuden ajattelu palauttamaan ajatukset käsillä olevaan hetkeen? Pystyykö kuormittavan ja kiireisen arjen kohinasta hahmottamaan, käyttääkö päivänsä todella siihen, mihin oikeasti haluaa?

“Ajanhallinta ja asioiden prioirisoiminen sekä itsensä johtaminen ovat elämän tärkeimpiä taitoja, joita kannattaa harjoitella. Sitä päivää, jolloin olemme saaneet tehtyä kaiken ja voimme keskittyä olennaiseen, ei koskaan tule. Tämä johtaa siihen täysin itsestään selvään johtopäätökseen, että merkityksellisiä asioita kannattaa tehdä nyt.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Aku Laitinen.

Tervetuloa julkistustilaisuuteen Akateemisen Kirjakaupan Kohtaamispaikalle ke 17.1. klo 17 alkaen!

Leo Stranius on toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Stranius on ekologisen elämäntavan ja ympäristöliikkeen edelläkävijöitä sekä monivuotinen ajanhallintavalmentaja. Hänellä on kaksi lasta ja koti Käpylässä. Rakkaita harrastuksia ovat liikunta ja kirjallisuus. Aiemmin Leo Straniukselta on julkaistu elämäkerta Ekoistin muistelmat (2019).

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Suomalaiset naiset ovat hyvin romanttisia ja elävät varsin rakkaudentäyteistä elämää

Osmo Kontula kysyi suomalaisilta, miten rakkaus mullistaa elämän ja mitä rakkaus ylipäätään on.

Rakkaus mullistaa elämän kertoo kaiken oleellisen suomalaisesta rakkaudesta. Rakkaus on sosiaalisessa mielessä epäilemättä elämän merkittävin asia. Kirja perustuu yli 2500 naisen kertomuksiin rakkauselämästään. Miten he ovat ensin tavanneet rakastettunsa, mihin he ovat hänessä rakastuneet, miten rakkaus on sitten kehittynyt ja mitä he ovat tehneet sen eteen, että heidän rakkautensa kestäisi. Kirja on iso kokoelma tarinoita siitä, miten rakkaus on siitä kirjoittaneiden ihmisten elämää muokannut ja mullistanut.

Kirja sai alkunsa siitä, kun Osmo Kontula suunnitteli yhteistyössä Meidän perhe -lehden kanssa lehden toukokuun 2016 numeroon rakkaus-aiheisen avoimen kyselyn, johon saattoi vastata avoimiin kysymyksiin netin välityksellä. Yhden viikon aikana tekstejä tuli eri vastaajilta yli 1000 sivua.

Useimmat vastaajat elivät rakkaussuhteessa. Jos rakkaussuhde oli jo päättynyt, niin tarinansa kertovia pyydettiin muistelemaan aiempaa rakkaussuhdettaan ja sitä, miten se oli muuttanut heidän elämäänsä. Nämä muistot olivat yllättävän positiivisia.

Rakkausteemaan johdattelevassa kirjan alkuluvussa on käytetty lähteinä aihepiirin kotimaista ja kansainvälistä kirjallisuutta. Siinä tarkastellaan esimerkiksi sitä, mitä mystisenä pidetty rakkaus on, miksi on rakastuttu tietynlaisiin ihmisiin ja miten rakkaus on alun huuman jälkeen kehittynyt. Kirjan lopussa on koottu yhteen tärkeitä teemoja rakkaudesta ja onnellisista parisuhteista.

Kirja antaa konkreettisia vastauksia ikuiseen kysymykseen siitä, mitä rakkaus käytännössä on ja miten se ilmenee

Rakkaussuhteet ovat olleet hyvin vahvoja siitä päätellen, että tarinansa kertoneista neljä viidestä oli sitä mieltä, että heidän kumppaninsa oli heille se ainoa oikea. Kirjassa on myös lukuisia esimerkkejä siitä, millaista rakkaus ensi silmäyksellä oli ollut ja mihin se oli sen kokeneita sittemmin johtanut.

Rakkaus on yksi ihmisen elämän merkittävimmistä ja mullistavimmista asioista. Monet kirjoittavat sen antaneen suorastaan tarkoituksen heidän elämälleen. Rakkauden ansiosta ihmiset olivat voineet kokea tulevansa hyväksytyiksi omana itsenään. Rakkaus oli antanut heille peilin, jonka avulla he olivat voineet saada tarkemman kuvan itsestään. Rakkaus oli tarjonnut myös korvaamattoman henkisen ja käytännöllisen tuen silloin kun omassa elämässä oli ollut vaikeaa.

Rakkaus pyörittää ja tukee monin tavoin kansantalouttakin tarjoamalla ihmisille sosiaalista, emotionaalista ja käytännöllistä tukea säästäen sen ansiosta huimia summia yhteiskunnan sote-kuluista. Rakkaus myös ylläpitää suomalaista yhteiskuntaa ja parantaa monin tavoin ihmisten elämänlaatua ja hyvinvointia.

Rakkaus on arvokas voimavara, joka edistää ja ylläpitää hyvinvointia yhteiskunnan hyvinvointipalveluiden tukena

Kirjoituksista on kirjattu kirjaan keskeisimmät rakkauteen liittyvät teemat. Ne käsittelevät rakkauden tunnistamista, kehittymistä ja tunnusmerkkejä arjessa. Rakkaus antaa kirjoittajien mukaan aivan ratkaisevan lisän jokapäiväiseen elämään, jossa turvallinen, huolehtiva ja hemmotteleva kumppani ylläpitää positiivista asennetta elämään ja tarjoaa lohdutusta, silloin kun elämä ottaa koville. Rakkaussuhteen ytimessä on se, että kokee tulevansa kumppaninsa hyväksymäksi ja rakastamaksi juuri sellaisena kuin on. Eipä siis ihme, että naiset ovat rakastuneet miehiin, jotka ovat suhtautuneet heihin näin hyväksyvästi.

Kirjoittajien mukaan rakkaus antaa ratkaisevan panoksen heidän arkipäiväänsä, jossa turvallinen, huolehtiva ja jopa hemmotteleva kumppani ylläpitää positiivista asennetta elämään ja tukee, jos elämä ottaa koville. Rakkaus ehkäisee myös yksinäisyyttä jo pelkästään sillä, että heillä on ihminen, jonka kanssa voi jakaa ja käsitellä päivittäin oman elämän merkityksellisiä tapahtumia. Jotkut jopa kirjoittivat jaksavansa käydä töissäkin vain kumppaninsa rakkauden ansiosta.

Rakkaus on keskeinen hyvinvoinnin lähde

Ihmiset tekevät moninaisia asioita ja tekoja vaaliakseen rakkauttaan. Rakkaudessa tarvitaan tekoja. Erilaiset kosketukset, suukot ja hyväilyt ovat epäilemättä kaikkein yleisin tapa osoittaa rakkautta. Osalla kirjoittajista erilaiset fyysiset kosketukset olivat ainoa asia, josta he kertoivat vastatessaan kysymykseen siitä, mitä he tekevät saadakseen rakkauden kestämään. Monet kertoivat hellivänsä toisiaan hyvin aktiivisesti. Sen koettiin olevan ihaninta maailmassa.

Seksiä on kutsuttu parisuhteen liimaksi ja parisuhteen solminnan keskeiseksi motiiviksi. Onnellisissa parisuhteissa on tutkimusten mukaan yleensä tyydyttäväksi koettu seksielämä. Monet naiset nimeävät seksin siksi asiaksi, johon he panostavat, jotta rakkaus kestäisi. He tekevät sen mieluusti. Seksi on parisuhteen tärkeä yhteinen asia.

Päättyneiden suhteiden hyviä muistoja vaalitaan

Vastoin odotuksia useimmat päättyneestä rakkaussuhteesta kirjoittaneet muistelivat ongelmien sijasta, mitä hyviä asioita suhteesta oli heille koitunut. Rakkaussuhteella koettiin olleen monia myönteisiä vaikutuksia omaan myöhempään elämään. Ihmiset arvostivat romanttista historiaansa. Useimmat tunsivat oppineensa tärkeitä asioita tulevaa elämää ja seuraavaa rakkauttaan varten. Koettu rakkaus oli sosiaalinen resurssi, joka oli hyödynnettävissä oleva voimavara erilaisissa uusissa sosiaalisissa tilanteissa.

Olemme eläneet viime vuodet synkkää ja monien mielestä jopa uhkaava aikaa. Nyt jos koskaan tarvitaan rakkautta. Onneksi suurin osa meistä elää parisuhteessa, jossa kokee olevansa rakastettu. Rakkaus lisää myös kaikkien kaipaamaa turvallisuutta. Korona-aikana jouduimme lukemaan liikuttavia tarinoita siitä, kuinka puolisot olivat joutuneet katselemaan toisiaan vain ikkunan läpi, kun toinen heistä oli hoitolaitoksessa.

Pakollinen eristäytyminen on saanut useimmat tajuamaan, kuinka tärkeää on läheinen vuorovaikutus rakastetun kumppanin kanssa. Ihminen elää yhtä paljon rakkaudesta ja kosketuksesta kuin leivästä.

Ihmisoikeuksista lausutaan paljon ja painavasti esimerkiksi monien YK:n järjestöjen julkilausumissa ja kannanotoissa. Rakkautta ei ole niissä kuitenkaan määritelty ihmisoikeudeksi. Kansalaisoikeutta rakkauteen ei löydy myöskään Suomen perustuslaista. Se on rajattu yksityisasiaksi, johon yhteiskunnalla ei ole halua, oikeutta eikä velvollisuutta puuttua. Suhteessa asian laajaan hyvinvointimerkitykseen tämä on ehdottomasti tärkeä ja suuri puute.

 

Osmo Kontula on Väestöliiton tutkimusprofessori. Hän on erikoistunut seksuaaliterveyden ja -kasvatuksen tutkimukseen ja julkaissut aiheista lukuisia tietokirjoja. Kontula on työskennellyt myös muun muassa oikeusministeriössä, apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa ja Suomen Akatemian tutkimusassistenttina.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Puhuvan pesukoneen äänestä kirjailijaksi

Kristiina Möllerin esikoisteos, runokokoelma Maiseman halkaisema hämärä julkaistaan painetun kirjan ohella äänimaisemoituna äänikirjana, jossa lausujana toimii näyttelijä Veikko Honkanen. Audiovisuaalisen viestinnän ammattilaisena tunnettu Möller on suunnitellut lumoavan äänimaiseman, joka Honkasen väkevään lausuntaan yhdistettynä tekee äänikirjasta ainutlaatuisen elämyksen.

Maiseman halkaisema hämärä on moniulotteiseen mielenmaisemaan sijoittuva runokokoelma ihmisestä toiseuden kokemuksen äärellä. Näyt, takaumat lapsuudesta, erillisyyden kokemus ja vahva yhteys luontoon kutoutuvat kokonaisuudeksi, joka korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta.

Kristiina Möller (s. 1954)  on työskennellyt monipuolisesti suomalaisissa radioissa palkittuna käsikirjoittajana, audiovisuaalisen viestinnän moniottelijana ja voice-over ammattilaisena. Lapsille ohjatuissa saduissa hän on näytellyt lukuisia rooleja ääninäyttelijänä ja tehnyt laulusanoituksia mm. Walt Disneyn lastenjulkaisuihin. Möller asuu Helsingissä, mutta kirjoittaa työhuoneessaan maalla Pernajassa vanhan mansardikattoisen talonsa yläkerrassa, jonka ikkunasta avautuu näkymä hiljaiseen mäntymetsään.

”Runoni haluavat tulla lausutuiksi” – Kristiina Möller

Kristiina Möllerille oli itsestäänselvyys, että runokokoelma julkaistaan painetun kirjan lisäksi äänikirjana. Hän on suunnitellut lumoavan äänimaiseman, joka näyttelijä Veikko Honkasen väkevään lausuntaan yhdistettynä tekee äänikirjasta ainutlaatuisen elämyksen. Teos laajentaa Into Kustannuksen monipuolista äänikirjavalikoimaa jälleen uusille osa-alueille.

Maiseman halkaisema hämärä on saatavissa kirjakaupoista ja äänikirjapalveluista 1. joulukuuta alkaen.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Punk-villapaidasta taivassukkiin – Neuloosi on lämminhenkinen ja omakohtainen kirja neulomisesta

Tiina Mahlamäen tarinallinen tietokirja Neuloosi avaa käsitöiden hurmosta lempeän huumorin sävyttämänä ja tarjoaa uusia näkökulmia huippusuosittuun harrastukseen.

Neulomisharrastus on kasvattanut suosiotaan Suomessa koko 2000-luvun ajan. Tiina Mahlamäelle neulominen on tapa keskittyä, meditoida ja harjoittaa henkisyyttä – sekä samalla saada aikaan jotain konkreettista ja käsinkosketeltavaa. Hän kertoo kirjassa omasta suhteestaan neulomiseen eri elämänvaiheissa, kuten nuorena jääkiekkofanina tai teini-ikäisenä punkkarina, sekä kuvaa koskettavasti neulomista anoppinsa ja äitinsä kuolinvuoteiden äärellä.

Mahlamäki pohtii neulomista muun muassa feminismin, sukupolven, yhteisöllisyyden, uskonnon ja luokan näkökulmista tarjoten uutta perspektiiviä monelle rakkaaseen harrastukseen. Kirja sopiikin erinomaisesti lahjaksi neulomiseen hurahtaneelle, tai kuunneltavaksi neuloessa. Teos ei sisällä neulontaohjeita, mutta sen edetessä valmistuu villapaita.

Kirja on nyt saatavissa kirjakaupoista, sekä e- ja äänikirjapalveluista. Äänikirjan lukee Emilia Howells.

Tiina Mahlamäki on uskontotieteen yliopistonlehtori Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella. Hänellä on pitkä kokemus kirjoittajana ja tutkijana, ja hän on julkaissut ja toimittanut useita tietokirjoja. Neulomisen lisäksi Mahlamäki harrastaa lintujen bongailua ja valokuvausta. Hän on alun perin kotoisin Porin seudulta.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Into Kustannus julkaisee yhden maailman ensimmäisistä immersiivisistä lasten äänikirjoista yhdessä Genelecin kanssa

Into Kustannus aloittaa kansainvälisen toimintansa julkaisemalla ensimmäisenä suomalaisena kustantajana immersiivisen äänikirjan. Immersiivinen versio Vuokko Hurmeen lastenkirjasta Mitä karhu sanoo? / What does the Bear say? on tuotettu yhteistyössä Genelecin ja Silencion kanssa. Hauska ja aktivoiva kirja kuljettaa kuulijan keskelle lintujen liverrystä, hyönteisten surinaa ja tuulen huminaa. Immersiivisen äänen ansiosta metsän tuntu ympärillä on taianomaisen todellinen. 

Immersiivisellä äänellä tarkoitetaan monikanavaista tilaäänimaailmaa, jossa kuulemme äänet kolmiulotteisesti samaan tapaan kuin tosielämässä ja luonnossa. Immersiivistä ääntä tuottava teknologia luo vaikutelman, että ääni tulee kaukaa tai läheltä, vasemmalta tai oikealta tai se liikkuu ympärillämme. Immersiivistä ääntä hyödynnetään jo laajalti elokuvissa, peleissä ja musiikissa, sekä enenevissä määrin myös mainonnassa.

Immersiivisyys herättää tarinat eloon tarjoten lapsille elämyksiä kirjojen parissa

”Immersiivisyys ei ainoastaan paranna tarinankerrontaa, vaan myös syventää kuunteluelämystä. Näemme immersiivisen äänen olevan tulevaisuudessa erottamaton osa äänikirjoja, ja olemme innoissamme siitä, että saamme olla yhdessä Into Kustannuksen kanssa kehityksen eturintamassa avaamassa tätä mahdollisuutta ihmisille ja kirjallisuudelle. Tämä on merkittävä kansainvälinen avaus, ja odotamme innolla, millaisia uusia äänimaailmoja voimme luoda tulevaisuudessa“, Genelecin toimitusjohtaja Siamäk Naghian sanoo.

Immersiivinen ääni laajentaa kirjan mahdollisuuksia. Kun äänet tuodaan kuuntelijan ympärille, hän pääsee näin konkreettisesti sisään tarinamaailmaan. Parhaiten immersiivinen ääni soveltuu lasten ja nuorten äänikirjoihin, joista syntyy näin aisteja kutkuttava elämys sekä lapsille että vanhemmille”, Into Kustannuksen toimitusjohtaja Johanna Paaso kertoo.

Into Kustannus on kotimainen itsenäinen kustantamo, joka on vuodesta 2007 lähtien toteuttanut visiotaan rohkeasta ja vastuullisesta julkaisutoiminnasta. Into julkaisee vuosittain noin 80 kirjaa.

Genelec Oy on 1978 perustettu suomalainen perheyritys, joka kehittää ja valmistaa maailman parhaita tarkkailukaiutinjärjestelmiä äänen ammattilaisille. Uskon, innostuksen ja pitkäjänteisen tutkimus -ja tuotekehitystyön ansiosta yrityksestä on tullut maailmanlaajuisesti oman erikoisalansa edelläkävijäbrändi.

Silencio on Suomen suurin äänikirjatuotantoyhtiö, joka on tuottanut tuhansia äänikirjoja vuodesta 2007 lähtien. 

 Vuokko Hurme on helsinkiläinen palkittu lastenkirjailija. Äänikirjan lukee suomeksi Kaisa Happonen ja englanniksi Sanna-June Hyde. Kannen on suunnitellut Matti Pikkujämsä.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Into Kustannuksen kevään 2024 katalogi on julkaistu

Into Kustannuksen kevään 2024 monipuolinen kirjalista sisältää uusien sarjojen avauksia muun muassa Ville-Juhani Sutiselta ja Antto Terrakselta. Elämäkerrallisen kirjansa julkaisevat esimerkiksi Wilma Schlizewski, Aura Koivisto ja Subutex-kaupungin kasvatit -kirjastaan tunnettu Laura Juntunen. Taloustieteen rocktähdeksi nousseen Thomas Pikettyn menestysteos Pääoma 2000-luvulla saa jatkoa.

Selaa katalogin sähköistä versiota täällä tai nouda painettu katalogi osastoltamme 6g80 Helsingin Kirjamessuilla.

Finlandia-palkittu Ville-Juhani Sutinen aloittaa uuden historiallisen romaanisarjan, joka seuraa 1600-luvulla Ruotsin erämaahan lähteneiden ja sieltä Pohjois-Amerikan siirtokuntaan karkotettujen suomalaisten kohtaloita. Ensimmäinen osa Paratiisista ilmestyy helmikuussa.

Persoonallisesta kirjoitustyylistään tunnettu, true crimen ja huumorin mestari Antto Terras tekee uuden aluevaltauksen dekkareiden pariin. Kill Tallinn -sarjan jokaisessa osassa Viroon matkustavat ja siellä elävät suomalaiset joutuvat mitä mielikuvituksellisimmin tavoin henkirikosten uhreiksi.

Sanna Kotajärven Pimeän peto avaa Turun seudulle sijoittuvan nordic noir -henkisen Pimeydenkylväjät-dekkarisarjan. Ruotsin suosituimpiin rikoskirjailijoihin kuuluvan Anders de la Motten Keräilijä puolestaan käynnistää urbaania löytöretkeilyä tarjoavan Kadonneet sielut -sarjan.

Kiehtovia elämäkertoja ja tärkeisiin aiheisiin tarttuvia tietokirjoja

Jonimatti Joutsijärven ylistetyn Mirkka Rekola -elämäkerran toinen osa uppoutuu rakastetun runoilijan elämään 1970-luvulta hänen kuolemaansa vuonna 2014. Elämäntarinansa kertovat muun muassa Hantta Krausena tunnetuksi tullut Wilma Schlizewski, Korkeasaaren eläinten ja luonnon keskellä kasvanut kirjailija Aura Koivisto sekä Subutex-kaupungin kasvatit -kirjastaan tunnettu Laura Juntunen. Anneli Auerin asianajaja Juha Manner paljastaa oman näkemyksensä Suomen kuuluisimmasta oikeusjutusta kirjassa Ulvilan surma – Juttu 2472.

Kevään odotetuimpiin kirjoihin kuuluu ranskalaisen taloustieteilijä Thomas Pikettyn Pääoma ja ideologia. Kirjaa on kansainvälisesti pidetty jopa merkittävämpänä kuin Pikettyn menestysteosta Pääoma 2000-luvulla. Katleena Kortesuo pohtii yhteiskunnallisen päätöksenteon tunnevetoisuutta kirjassaan Tunteet tapissa – Näin rakensimme puberteettisen yhteiskunnan. Populismin anatomia -kirjan viime keväänä julkaisseet Yannick Lahti ja Matti Mörttinen ruotivat tällä kertaa politiikan pinnallistumista kirjassaan Politiikan pinnan vangit.

Hyvinvointikirjoissa Laura Wathénin Ai se olikin ADHD tarjoaa vertaistukea ADHD:n mahdollisuuteen aikuisena havahtuneille. Perheen pienimmille kirjanystäville listalta löytyy muun muassa Me Poroset, joka on Hannu Laakson Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla 2023 palkitun Me Otukset -sarjan viides osa.

Jaa tämä:

Ollikainen, Milla

Milla Ollikainen on toimittaja ja kiitetty kirjailija, jolta on ilmestynyt useita dekkareita.

Artikkeleita ei löytynyt.
Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Voisimmeko oppia puhumaan tavalla, joka huomioi paremmin myös muut lajit?

Eläinfilosofi Elisa Aaltola antaa julkiselle puheelle eläimistä vaihtoehtoja ja haastaa totuttuja oletuksia siitä, millaisia olentoja eläimet ovat ja miten heitä tulisi kohdella.

Kiitetty kirjailija, tutkija ja filosofi Elisa Aaltola pureutuu uudessa kirjassaan Puhe eläinten puolesta siihen, miten eläimistä puhutaan. Sanavalinnoilla luodaan eroa ihmisten ja muiden lajien välille. Esimerkiksi eläintuotantoa koskeva kieli on siloteltua.

”Parhaimmillaankin meille tarjotaan vain idyllisiä kuvia maataloudesta, josta kaikki paha on siistitty pois. Jos media joskus näyttääkin teurastamoilta ja tuotantotiloilta salakuvattua materiaalia, se varoittaa näiden sisällöstä ja jättää pahimman pois – sekä etenee pikaisesti muihin aiheisiin.”

Eläinten näkökulma ei ylipäätään pääse esille mediassa ja puoluepolitiikassa. Kuvaavaa on, että yhteiskunnan keskeisimmät kirjoitukset vaikenevat eläimistä. Esimerkiksi perustuslaki ei mainitse eläimistä mitään. Aaltolan mielestä eläinten ahdingosta on tärkeä puhua yhteiskunnassa huomattavasti laajemmin.

”Puhetta eläinten ahdingosta ei tulekaan estää. Päinvastoin yhteiskunnan tulisi auttaa meitä kohtaamaan tuo puhe rakentavasti. Jo alakoulussa tulisi käsitellä näitä kysymyksiä.”

Eläinten kokemasta traumasta vaietaan

Myös eläimet voivat kokea traumaa, ja traumaperäistä ahdistushäiriötä jopa tutkitaan eläimillä. Silti kulttuuri kuvaa traumaa ikään kuin se olisi vain ihmisen, eikä eläinten traumasta puhuta. Eläinten kokema trauma on kulttuurinen tabu. Syy vaikenemiselle on selvä.

”Eläinten traumasta vaikenemiselle on selkeä motiivi. Me olemme tehneet traumasta ihmisen yksinomaisuutta, koska näin meidän ei tarvitse ajatella toisenlajisten kärsimystä ja siihen liittyvää mitä tukalinta tosiasiaa: ihminen on tuon trauman alkuperä, ihminen aiheuttaa miljoonille ja taas miljoonille olennoille pysyvästi vaurioittavaa ahdinkoa.”

Eläimetkin osaavat ”puhua” ja heidän puhettaan on aika kuunnella

Aaltola muistuttaa siitä, että myös eläimet osaavat kommunikoida. Heidän kielensä on väreissä, äänissä, hajuissa, värinässä, kosketuksessa ja muissa kehon viesteissä. Luontokadon myötä myös eläinten kielet ovat katoamassa. Eläimiä on kuunneltava ennen kuin on liian myöhäistä.

Väkivalta eläimiä kohtaan lisää väkivaltaa ihmisiä kohtaan

Empatiastakin kirjoittanut Aaltola näkee yhteyden eläinten kohtelun ja ihmisten välisten konfliktien välillä. Niin kauan, kun ihmiskunta kohtelee muita lajeja huomattavan väkivaltaisesti, ei sillä ole toivoa rauhasta.

”Väitän, että eläinten katala ja väkivaltainen kohtelu estääkin ihmisiä olemista toisilleen hyviä. Muiden lajien kurjuuttaminen on yksi syy sille, miksi yhteiskuntamme rakoilevat konflikteista ja miksi ihmiset eivät opi rakastamaan paremmin. Miten yksilö ja yhteiskunta, jotka osallistuvat mitä silmittömimpään systemaattiseen väkivaltaan, voisivat kunnolla osata rauhaa, empatiaa tai armoa?”

Kertomuksilla voi parantaa eläin- ja luontosuhdetta

Aaltola kirjoittaa, että tarinoilla on tutkitusti suuri vaikutus arvoihin. Niiden avulla voidaan parantaa myös eläinsuhdetta. Tällä hetkellä kulttuuriset tarinat kuitenkin usein sivuuttavat eläimet tai kuvaavat heidät pelkästään ”lemmikeiksi”, ”riistaksi” ja ”lihaksi”. Nykypäivään tarvitaankin uudenlaisia tarinoita eläimistä!

”Pienikin tarina voi tutkitusti parantaa eläimiä koskevia asenteita. Yksi syy sille, miksi ilmastokriisiä ja lajikatoa ei ole otettu vieläkään yhteiskunnassa kyllin vakavasti, johtunee ainakin osittain siis siitä, että molemmista puhutaan usein neutraalisuutta tavoittelevalla tieteen äänellä, ilman kertomuksia.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Satu Paavola.

Elisa Aaltola toimii eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina ja tutkijana Turun yliopistossa, ja hänelle on myönnetty mm. Pro Animalia -palkinto elämäntyöstä eläinten hyväksi. Hän on julkaissut toistakymmentä kirjaa, joista viimeisimpänä paljon kiitosta saanut Esseitä eläimistä (2022).

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Subutex-lääkäri Pentti Karvonen – rikollinen vai hyväntekijä?

Aki Ollikainen kirjoitti henkilökuvan miehestä, joka toi Subutexin Suomeen. Pentti Karvonen on edelleen sitä mieltä, ettei hänellä ollut muita vaihtoehtoja.

Subutex-tohtorina tunnetuksi tullut lääkäri Pentti Karvonen ajautui lain harmaalle alueelle, kun Suomen valtion virallinen, toimimaton huumepolitiikka ja Karvosen oma lääkärinetiikka ajautuivat törmäyskurssille. Karvonen sai vuosituhannen taitteessa useita syytteitä huumausainerikoksista. Viranomaistaholta löytyi kuitenkin ymmärrystä Karvosen toiminnalle. Hänen asiaansa käsiteltiin jopa eduskunnan istuntosalissa. Kursivoidut kohdat ovat lainauksia kirjasta.

”Karvosen istuessa Pasilan tutkintavankilassa Helsingin huumepoliisin silloinen päällikkö Paavo Selin tuli tapaamaan Karvosta henkilökohtaisesti selliin viimeisenä kuulustelupäivänä.

Selin kertoi, että poliisi ei pysty taltuttamaan huumeongelmaa kontrollipoliittisin keinoin. Tämän vuoksi oli erittäin tärkeää, että yhteiskunnassamme oli sellaisia lääkäreitä, jotka ovat todella ruvenneet hoitamaan huumeongelmaa.”

Pentti Karvosen oikeustaistelut huipentuivat ehdottomaan vankeustuomioon vuonna 2002. Reilun vuoden aikana hän ehti istua viidessä eri Suomen vankilassa. Pisimpään hän suoritti tuomiotaan legendaarisessa Sörkän vankilassa.

”Voimakasrakenteinen mies tuli aivan kasvojeni eteen. Hän sanoi rauhallisella äänellä, että hän tulee suorittamaan minulle niin sanotun Sörkän kasteen. Hän kertoi ottavansa minua rinnuksista kiinni, potkaisevansa jalat pois altani, laskevansa minut lattialle, istuvansa päälleni ja antavansa avokämmenellä pari lyöntiä poskiini. Näin tapahtuikin enkä ollut yhtään peloissani taikka järkyttynyt, kun minulle tämä rituaali kerrottiin etukäteen.”

”Kerran vankilan johtoryhmä kyseli Karvoselta, miten tämä oli Sörkässä viihtynyt? Karvonen vastasi viihtyneensä hyvin. Johtoryhmä arveli Karvosen olevan ainoa, joka oli kertonut viihtyvänsä.”

Narkomaanin äidin kanssa käyty keskustelu oli herätys

Mikä oikein sai hyväpalkkaisessa virassa olleen lääkärin siirtymään toivottomina tapauksina pidettyjen potilaiden hoitajaksi, välillä omalla kustannuksellaankin?

”Valittuani ammatikseni lääketieteen olen joutunut kymmenien vuosien aikana toistuvasti kysymään itseltäni olisiko minun pitänyt erikoistua isäni toiveen mukaisesti silmälääkäriksi tai vaikka päihdetyötä tekeväksi yleislääkäriksi eikä narkomaanien Jeesukseksi.”

1990-luvun alussa Karvosen vastaanotolle saapui nainen, jonka poika oli pahasti opiaattiriippuvainen. Äidin kanssa käyty keskustelu oli viimeinen sysäys Karvosen elämäntehtävälle.

”Siellä huoneessa oma poika oli ja eleli, kävi vessassa horjumalla, melkein konttaamalla. Ja taas viikonloppuisin raahautui ulos, ja oli ulkona muutaman päivän kerrallaan, äiti kuvaili Karvoselle. Hän sai pelätä koko ajan, että poika oli kuollut. Ja kun poika palasi takaisin, oli hän entistä surkeammassa kunnossa.

Viimein äiti armahti sairaan poikansa ja lähti kiertämään lääkäriltä toiselle, suorastaan kerjäämään, että lääkärit antaisivat pojalle Temgesic-lääkettä, sillä se parantaa pojan oloa.”

Raahen tapaus nosti Karvosen otsikoihin

Karvosen potilaiden kautta hänen määräämiään Subutex- ja Temgesic-lääkkeitä ajautui myös katukauppaan. Vaikka buprenorfiini oli opiaattina heroiiniin verrattuna turvallinen, sekakäyttö aiheutti ongelmia. 1990-luvun lopulla Raahe sai mainetta Suomen Subutex-pääkaupunkina, kun ainetta kulkeutui pohjoiseen Karvosen potilaiden matkassa.

”Raahessa huomattiin vähitellen Subutex-buumi. Narkomaanit käyttivät ainetta piikittämällä sitä suoraan suoneen, ja Raahen apteekit alkoivat rajoittaa puhtaiden pistovälineiden myyntiä. Tarkoitus oli vähentää Subutexin piikittämistä, mutta ratkaisu vain pahensi ongelmaa. Likaisten piikkien käyttämisen seurauksena Raahessa alkoi levitä C-hepatiitti. Media tarttui aiheeseen, ja Raahe sai kyseenalaisen maineen Subutex-kaupunkina. Samalla myös Pentti Karvosen nimi nousi otsikoihin.”    

Opiaattien suhteen Suomesta on tullut Euroopan kummajainen, jossa ei ole enää heroinisteja kuin pieni kourallinen. Tärkein laillisesti ja laittomasti käytetty opiaatti on heroiinin sijaan buprenorfiini.

Subutex-lääkäri on nyt saatavilla kirjakaupoista sekä e- ja äänikirjapalveluista. Äänikirjan lukee Mikko Leskelä.

Pentti Karvonen ja Aki Ollikainen kertovat kirjasta torstaina 26.10. klo 15.30 Helsingin Kirjamessujen Suomenlinna-salissa. Heitä haastattelee toimittaja Laura Juntunen, jonka viime vuonna ilmestynyt kirja Subutex-kaupungin kasvatit on ehdolla Botnia-palkinnon saajaksi.

Kirjailija Aki Ollikainen on saanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja ollut Finlandia-ehdokkaana. Ollikaiselta on ilmestynyt neljä omaa romaania sekä yksi lastenkirja ja yhdessä Milla Ollikaisen kanssa kirjoitetut dekkarit Kontti (2021) ja Kiikku (2022). Vuonna 2021 Ollikaiselta ilmestyi myös elämäkerta Fuck you Liivik yhdessä Siim Liivikin kanssa.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Vaikuttamista vai rahastusta? Ajankohtainen uutuuskirja pohtii yhteiskunnallisen keskustelun ja sosiaalisen median motiiveja

Aino Pajukankaan tuore kirja Suunnannäyttäjät pureutuu yhteiskunnallisen keskustelun moniäänisyyteen, asiantuntijoiden rooliin julkisessa keskustelussa sekä sosiaalisen median lainalaisuuksiin. Kirja rakentaa tunnettujen henkilöiden tarinoiden kautta näkymän siihen, kenen ääni yhteiskunnassa kuuluu, miten ja miksi.

Pajukankaan mukaan Suomessa on paljon asiantuntijoita, mutta vain harvat heistä ovat tunnettuja. Valokeilassa olisi tilaa nykyistä useammalle ammattilaiselle.

Sillä, kuka on tunnettu ja vaikutusvaltainen, kenellä on somessa iso seuraajamäärä tai keitä journalistit haastattelevat juttuihinsa, on merkitystä. Kysymys on median – ja viime kädessä koko yhteiskunnan – moniäänisyydestä”, Pajukangas sanoo.

Meillä Suomessa media on tosi valkoinen, heteroseksuaalinen ja keskiluokkainen. Meillä on hirveästi töitä tehtävänä sen eteen, että media tulisi monimuotoisemmaksi,” toteaa transaktivisti Mona Bling kirjassa.

Psykoterapeutti Emilia Kujala huomauttaa kirjassa, että some ja media olisivat erityisesti akateemisille asiantuntijoille hyvä areena tehdä näkyväksi omaa työtä. “Kannattaa muistaa, että aina on joku muu, joka tilan voi ottaa, sillä liikkeellä on myös paljon väärää tietoa.

Miksi jotkut nousevat parrasvaloihin ja toiset jäävät varjoon?

Pajukankaan mukaan ei ole puhdas sattuma, miksi yksi osaaja nousee kaikkien tuntemaksi alansa äänitorveksi, kun taas joku toinen, yhtä osaava tyyppi, jää tuntemattomaksi, varjoon.

Esille pääsyyn vaaditaan kyllä hitunen tuuria mutta ensisijaisesti pitkäjänteistä työtä. Tarvitaan suunnittelua, onnistunutta toteutusta ja jälkihoitoa: oman sanoman kirkastamista, sinnikästä työtä postaus tai haastattelu toisensa jälkeen sekä vuorovaikutusta yleisön kanssa. Eikä sekään riitä.

Tietokirjailija Petteri Järvinen muistuttaa  kirjassa, että osallistua kannattaa, sillä tieto lisääntyy jakamalla. “Tämän opin jo silloin ensimmäisten kirjojen aikaan: mitä enemmän sain laitettua tietoa kirjoihin, sitä moninkertaisempana tieto tuli takaisin. Mitä enemmän voin käyttää omaa asiantuntemustani, sitä enemmän siitä hyötyvät muut ja myös minä itse.

Myös Pajukangas korostaa, että jos on osaamista, on myös velvollisuus jakaa asiantuntemustaan eikä pitää tietojaan piilossa. Tunnettu ihminen saa äänensä kuuluviin ja pystyy näin vaikuttamaan alaansa sekä koko yhteiskuntaan.

Some ja perinteinen media ovat merkittävä osa yhteiskuntaa: ne muokkaavat ihmisten käsityksiä eri asioista ja ilmiöistä. Maailma ei muutu vaikenemalla.

Mikä on tärkeää: Ääni yhteiskunnassa vai oma lompakko?

Pajukankaan mukaan nykyinen, median ruokkima influensserikulttuuri, joka nostaa esille somevaikuttajien taloudellisia menestystarinoita, antaa vääristyneen vaikutelman suomalaisten todellisista motiiveista toimia somessa.

Vaikka monille tunnetuille ammattilaisille näkyvyys tuo taloudellista hyötyä, Pajukangas huomauttaa, että useille taloudellinen hyöty on kuitenkin toissijainen asia. Tärkeämpää on saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa yhteiskuntaan.

Kirjan aineistona käytetyn valtakunnallisen kyselytutkimuksen mukaan vain murto-osa tavallisista suomalaisista, alle kymmenesosa, julkaisee sisältöä omiin somekanaviinsa ensisijaisesti koska haluaisi saavuttaa somen avulla mainetta ja tulla kuuluisaksi. Vajaa viidesosa julkaisee sisältöä ensisijaisesti koska uskoo saavansa siitä taloudellista hyötyä. Useampi kuin joka neljäs toimii somessa koska haluaa vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa yhteiskunnallisiin asioihin.

Tietokirjailija Katleena Kortesuo sanoo kirjassa, että uraansa ei voikaan lähteä rakentamaan siltä pohjalta, että haluaa vaikuttajaksi tai mielipidejohtajaksi.

Lähtökohtana tulisi olla se, mitä haluaa saada toiminnallaan aikaiseksi. Mikä on se muutos, mikä on se pieni liikahdus, jonka kuvittelen saavani aikaan? Vasta sen jälkeen tulevat keinot, jotka voivat olla bloggaamista, tubettamista tai mediahaastatteluja. Kaikki lähtee siitä, mikä on oma tavoite, miten haluaa muuttaa maailmaa.

Suunnnäyttäjät-kirjaan on haastateltu seuraavia henkilöitä: Sari Aalto, Henri Alén, Mona Bling, Mikko Hyppönen, Petteri Järvinen, Juha Hulmi, Auri Kananen, Dome Karukoski, Andrei Koivumäki, Emilia Kujala, Katleena Kortesuo,  Frank Martela, Anni Marttinen, Karri “Paleface” Miettinen, Pauli Ohukainen, Martin Paasi, Jenni Puoliväli-Oksala, Jenni Rotonen, Mika D. Rubanovitsch ja Lauri Vuohensilta.

Kirjassa siteerattu kyselytutkimus suomalaisten somen käytöstä toteutettiin tutkimusyhtiö Bilendin toimesta joulukuussa 2022 viestintätoimisto Aivelan toimeksiannosta. Kyselyyn vastasi 1201 henkilöä, jotka ovat 15–75-vuotiaita. Otos edustaa suomalaista aikuisväestöä.

Suunnannäyttäjät-kirja on nyt saatavilla kirjakaupoista sekä e- ja äänikirjapalveluista. Äänikirjan lukee Satu Paavola.

Aino Pajukangas on viestintäyrittäjä, joka on yli 20-vuotisen uransa varrella työskennellyt suomalaisen yrityselämän näköalapaikoilla toimittajana, tiedottajana sekä viestinnän johtotehtävissä valtakunnallisissa, monikansallisissa ja paikallisissa yrityksissä.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Riipaiseva tositarina äidistä, jonka salaisuudet paljastuivat liian myöhään

Äitimme oli sarjamurhaaja -bestsellerin kirjoittajan uutuusteos Äidin julma syli käsittelee välillistä Münchhausenin oireyhtymää, jossa huoltaja tahallaan aiheuttaa lapselleen vakavan sairauden oireita.

Kun yhdeksän kuukauden ikäinen Morgan Reid menehtyi, kuolinsyyksi arveltiin kätkytkuolemaa. Morganin äiti Tanya, sairaanhoitaja ja perheelleen omistautunut vaimo, oli murheen murtama. Tyttärensä traagisen kuoleman jälkeen Tanya ja hänen miehensä Jim muuttivat toiselle paikkakunnalle jatkaakseen elämäänsä. Mutta sitten heidän poikansa Michael alkoi oireilla samalla tavalla kuin siskonsa aiemmin. Kaikesta päätellen hän pelkäsi kuollakseen äitiään…

Lääkärit alkoivat epäillä välillistä Münchhausenin oireyhtymää, jossa huoltaja aiheuttaa tahallaan lapselleen vakavia sairauksia. Tanya pidätettiin poikansa pahoinpitelystä, ja myöhemmin hän sai syytteen myös Morganin murhasta. Historiallisen ja uskomattoman oikeudenkäynnin aikana paljastuivat Tanya Reidin synkät salaisuudet, jotka ajoivat naisen julmimpaan rikokseen.

Äidin julma syli nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Kirjan on suomentanut Heidi Nieminen, ja äänikirjan lukee Markus Niemi.

Gregg Olsen on yhdysvaltalainen true crimen ja jännityskirjallisuuden mestari. Hän on kirjoittanut urallaan yli 30 kirjaa. Hänen Äitimme oli sarjamurhaaja -teostaan on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta, ja se oli Wall Street Journalin ja Washington Postin bestsellerlistojen kärkisijoilla. 

Jaa tämä:
Full-size Image

Kuva: Liisa Takala

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Sture Fjäderin värikäs kausi Akavan johdossa

Risto Korhosen kirja maalaa monimuotoisen kuvan Akavan kehityksestä Sture Fjäderin aikana.

Kirja kertoo vuosista 2011–2022, jolloin Sture Fjäder toimi Akavan pitkäaikaisimpana puheenjohtajana. Se käsittelee työmarkkinoiden ilmapiiristä ja tapahtumista viimeisten 12 vuoden ajalta. Kirja ei ole Sture Fjäderin elämänkerta, mutta kuvaa Akavan kasvua ja vaikutusvallan nousua värikkään puheenjohtajan kaudella. Hänen tapanaan on ollut esittää voimakkaita mielipiteitä, joista kaikki eivät pidä.

Kirjaa varten Korhonen on käyttänyt haastattelujen lisäksi laajaa arkistoaan. Työmarkkinatoimijat ja kaksi entistä pääministeriä kommentoivat aikakauden tapahtumia, Haastateltavien käsitykset ovat hyvinkin poikkeavia, mutta se on Korhosen mukaan tärkeä osa työmarkkinapolitiikan rikkautta ja todellisuutta.

”Kirja on mielestäni ajankohtainen juuri tänään. Työmarkkinoilla ei ole sellaisia järisyttäviä ongelmia kuin julkisuudessa halutaan esittää. Työmarkkinajärjestöt tukevat edelleen kolmikantaa. Nyt sitten nähdään mitä mieltä uusi hallitus on”, pohtii Korhonen.

Sture Fjäderin käsitys puheenjohtajavuosistaan on selkeä

 ”Sanoin niille, jotka kannattivat minua puheenjohtajaksi, että tulen nostamaan Akavan paremmin julkisuuteen, vahvistamaan Akavan yhteiskuntapoliittista vaikuttamista ja painoarvoa sekä nostamaan reippaasti Akavan jäsenmäärää. Kun katson lopputulosta, kaikissa onnistuttiin yhdessä. Poliittinen vaikuttaminen ei ole työmarkkinaneuvottelua. Ei vaikuttamiseen kutsuta, vaan sinun on luotava proaktiivisesti ´omia pöytiä`, joissa tuot esille Akavan asiaa. Jos ei ole poliittista kokemusta, et tässä pärjää.”

”Kun lopetin Akavan puheenjohtajana 2022 järjestö oli paljon paremmassa kunnossa kuin se oli kun tulin. Melkein 100 000 uutta jäsentä, näkyvä julkisuudessa ja yhteiskuntapoliittinen vaikuttaja, painoarvo selvästi parempi. Kun kaikkia työmarkkinajärjestöjä vertailtiin Akavalla oli kolme kertaa paras brändi. Laitoin siis tyytyväisenä oven kiinni kun lähdin ja kehtaan tyytyväisenä katsoa itseäni peiliin.”

Fjäderin vuosina Akavan johtajana tapahtui asioita, joiden vaikutukset näkyvät tänä päivänäkin. Vaikka tulopoliittiset kokonaisratkaisut lopetettiin, kolmikanta toimi ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyö toimi. Syksy 2023 näyttää toimiiko kolmikanta vielä.

Risto Korhonen on kokenut työmarkkinatoimittaja ja tietokirjailija. Hänen aikaisemmat kirjansa Hakaniemen voimavuodet (2011) ja Etelärannan mahtivuodet (2018) ovat alan klassikoita.

Kirja ilmestyy 5.10.

Jaa tämä: