Suomeen rakennetaan parhaillaan maailman suurinta, koeluontoista ydinreaktoria. Samaan aikaan keskustellaan myös yhden, kahden tai peräti kolmen muun ydinvoimalan rakentamisesta. Ydinvoiman vastustajat ja sen kannattajat ovat Suomessa jo kauan sitten ryhmittyneet omiksi leireikseen. Asetelma on lukossa, eikä todellista vuoropuhelua ole. Niinpä suomalainen ydinvoima- ja energiakeskustelu laahaa kaksi- tai kolmekymmentä vuotta jäljessä pohjoisamerikkalaisesta tai eurooppalaisesta.
Risto Isomäki esittää 20 kysymystä, joita ei Suomessa vielä ole käsitelty mutta joista olisi tärkeää käydä laajaa ja avointa keskustelua, ennen kuin tehdään päätöksiä, rakennetaanko ydinvoimaloita lisää vai ei. Kirja on haastava keskustelunavaus. Al-Qaidan uuden sukupolven johtajat ovat avoimesti ilmoittaneet suunnittelevansa vuosille 2016-2020 “apokalyptista sotaa”. Mukana olisivat myös terrori-iskut ydinvoimaloita vastaan. Yhdysvalloissa kullakin voimalalla on 75 aseistettua ydinsähköyhtiön turvamiestä, lisäksi voimalakompleksien ympärillä on maa-, ilma- ja merivoimien yksiköitä. Suomalaisia ydin- voimaloita ei tällä hetkellä vartioida terrori-iskuja vastaan lainkaan.
Kysymys sallittujen tritium-päästöjen suuruudesta on myös tärkeä. Tritium-päästöillä on taipumus kasvaa ydinvoimalan käyttöiän pidentyessä. Lasten syöpäkuolleisuus on nykyään Saksan ydinvoimaloiden ympäristössä lähes kaksi kertaa normaalia suurempi. Kymmenen vuotta aiemmin samalla metodologialla tehdyssä tutkimuksessa ei havaittu eroa lasten syöpäsairastavuudessa ydinvoimaloiden läheisyydessä tai muualla Saksassa. Voimaloiden tritium-päästöjen voimakas kasvu on todennäköisin selitys muuttuneelle tilanteelle. Suomessa ei myöskään ole keskusteltu käytetyn ydinpolttoaineen jäähdytysaltaiden vaatimista turvajärjestelyistä. USA:n ydinvoimakeskustelussa tämä on pitkään pysynyt eräänlaisena pääteemana, Suomessa siihen ei juuri ole ole kiinnitetty huomiota.
Risto Isomäki on tunnettu tieto- ja tieteiskirjailija. Hänen teoksensa Sarasvatin hiekkaa oli Finlandia-palkintoehdokkaana 2005 ja on käännetty useille kielille.
Lauri Nurmi -menestyssarjan itsenäinen viides osa Viimeinen erämaa on piinaavan jännittävä trilleri, jonka teemat liikkuvat valtamerien tutkimuksen ja ilmastonmuutoksen ympärillä.
Maapallon mantereilla ei ole enää valkoisia läiskiä, eli alueita, joita ihminen ei vielä olisi tutkinut. Sen sijaan valtameristä löytyy edelleen sitä seikkailua ja arvoituksellisuutta, jonka satelliitit ja lentokoneet ovat mannerten yltä riistäneet.
Risto Isomäen uutuusromaani Viimeinen erämaa muistuttaa, että ihminen on tähän mennessä nähnyt vain noin miljoonasosan syvästä merenpohjasta. Ihmiskunnalla on muutamia sukellusveneitä, jotka pystyvät sukeltamaan usean kilometrin syvyyteen. Nekin pystyvät vain laskeutumaan suoraan alas ja tutkimaan hetken aikaa pikkuruista aluetta ennen kuin niiden täytyy palata samaa tietä takaisin.
Merien pintakerroksen ja merenpohjan välinen suuri sisäavaruus on vielä huonommin tunnettu kuin merenpohja. Valtamerissä on kaksi miljoonaa kuutiokilometriä avaruutta jokaista syvänmeren tutkimukseen erikoistunutta biologia kohti, tai 200 miljoonaa kuutiometriä jokaiselle maapallolla elävälle ihmiselle. Kestää siis vielä pitkään ennen kuin valtameret ja niiden eliöstö on kartoitettu edes hyvin pinnallisella tavalla.
Valtamerentutkimus voi tarjota tietoa elämän synnystä
Kirjan tarinassa ”viimeinen erämaa” viittaa valtameren pohjalla kulkevaan, 70 000 kilometrin pituiseen vuoristoon eli valtamerien keskiselänteeseen, jota romaanin tutkimusretkikunta alkaa kartoittaa uudenlaisten sukelluspukujensa avulla. Valtamerien keskiselänne on suurempi kuin kaikki mantereet yhteensä, ja sen keskellä kulkee Afrikan suurta hautavajoamarotkoa eli the Rift Valleytä muistuttava syvä kanjoni.
Romaani esittelee osana juontaan myös uusinta elämän syntyyn liittyvää kansainvälistä huippututkimusta. Sen perusteella on alkanut näyttää yhä selvemmältä, että elämä maapallolla on syntynyt nimenomaan merenpohjan emäksisissä kuumissa lähteissä. Merenpohjan emäksiset kuumat lähteet ovat ainoa tunnettu geologinen muodostuma, joka on kyennyt konsentroimaan erilaisten hiiliyhdisteiden pitoisuuksia jopa miljoonia kertoja suuremmiksi niin, että tuloksena on lopulta saattanut olla eräänlaisia rasvojen muodostamia solukalvoja ja alkeellista elämää.
Isomäki toivoisi Arandan lähtevän Atlantille
Viimeisen erämaan loppusanoissa Isomäki toteaa, että myös Suomen kannattaisi jälleen aktivoitua valtameren tutkimuksen alueella. Suomella on hieno, kansainväliset mitat täyttävä ja huippuvarusteltu merentutkimusalus, Aranda, joka on suurimman osan ajastaan seissyt käyttämättömänä Helsingin satama-altaissa tai Hangon edustalla – tai tehnyt Itämerellä tutkimuksia, jotka olisi voitu tehdä kanootista tai soutuveneestä.
Aikana, jolloin juuri valtamerien tutkimuksen alalla tehdään jatkuvasti maailmaa mullistavia löytöjä, Suomen kannattaisi käyttää Arandaa ennen kaikkea valtamerentutkimukseen. Isomäen mukaan eräät merentutkimuksen laiminlyödyt alueet auttaisivat ihmiskuntaa myös ymmärtämään, mitä meidän pitäisi tehdä uhkaavien ilmastonmuutosten torjumiseksi.
Kirja on nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Aarne Linden. Lauri Nurmi -sarjan aiemmat osat ovat Litium 6, Jumalan pikkusormi, Haudattu uhka ja Atlantin kuningatar.
Risto Isomäki on kirjailija, kolumnisti ja kansalaisaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa. Hänenkirjojaan on käännetty noin 20 kielelle. Vuonna 2020 Isomäelle myönnettiin Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto.
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.