Kuningas Leopoldin haamu

1800-luvun loppupuolella, jolloin Euroopan mahdit lohkoivat Afrikkaa, Belgian kuningas Leopold II kaappasi yksityiseksi siirtomaakseen suureksi osaksi tuntemattoman alueen Kongojoen ympäristöstä. Hän ryösti alueen luonnonrikkaudet ja aiheutti arviolta 10 miljoonan ihmisen menehtymisen julmuuksissa samaan aikaan, kun esiintyi suurena humanistina, joka rahoitti Afrikkaan tehtäviä tutkimusmatkoja. Leopoldin ahneuden savuverhona oli tutkimusmatkailija Henry Morton Stanley (”Doctor Livingstone, I presume.”).

Muuatta Edmund Morelia alkoi ihmetyttää Kongon ja Belgian väliä kulkevien laivojen lasti: Kongosta tuotiin norsunluuta ja kumia, mutta sinne vietiin vain aseita ja ammuksia. Morel päätteli, että kyseessä täytyi olla pakkotyö. Tämän pohjalta tehdyt tutkimukset ja paljastukset ajoivat Leopoldin yhä ahtaammalle ja johtivat 1900-luvun alun merkittävimmän ihmisoikeusliikkeen syntyyn. Siihen osallistuivat myös aikansa vaikuttajat Mark Twainista Canterburyn arkkipiispaan.

Adam Hochschild kuvaa teoksessa järkyttävät tosiasiat ja historialliset taustat, jotka synnyttivät Joseph Conradin tunnetun romaanin Pimeyden sydän (1902). Hochschildin teos on loogisesti etenevä, hyvin dokumentoitu ja kriittisen etäisyytensä säilyttävä kronikka yhdestä lähihistorian synkimpiin kuuluvasta vaiheesta.