Kuningatar Viktoria, Yrjö III:n pojantytär, hallitsi Britanniaa ja Irlantia vuosina 1837–1901. Britannia oli jo vakiintunut perustuslaillinen monarkia ja hallitsijan valta lähinnä nimellinen. Alamaisilleen Viktoria näyttäytyi kansallisena ikonina, mutta kulissien takana hän vaikutti hallituksen päätöksiin.

Kuningatar Viktoria esittelee kuningattaren vaikuttavan elämänkaaren kiehtovalla tavalla. Lytton Strachey onnistuu luomaan kuningattareen näkökulman, joka on samalla sekä ainutlaatuinen että psykologisesti tarkka.

Euroopan isoäidiksikin kutsutun Viktorian lapsia ja lapsenlapsia oli jäseninä kaikissa Euroopan tärkeimmissä kuninkaallisissa hoveissa. Miten ankaran kotikasvatuksen saanut Viktoria onnistui tasapainottelemaan kuningattaren roolin ja yksityiselämänsä välillä? Kuka oli suurnainen brittiläisen imperiumin takana? Näihin kysymyksiin Lytton Strachey asettaa suurennuslasinsa tässä syväluotaavassa elämäkerrassa. Strachey voitti teoksella palkinnon parhaasta englanninkielisestä elämäkerrasta.

G. Lytton Strachey (1880–1932) oli brittiläinen kirjailija, esseisti ja kriitikko. Hänet tunnetaan historiallisista elämäkerroistaan, jotka olivat uraauurtavia psykologisten elämäkertojen tyylilajissa. Strachey vaikutti 1900-luvun alussa Bloomsburyn ryhmässä, joka oli ensimmäiseen maailmansotaan asti taiteilijoiden ja oppineiden muodostama, kulttuurielämään vaikuttanut ja viktoriaanisia arvoja vastustanut epämuodollinen joukko.