Suomen kaltaisen pienen maan on entistä vaikeampaa vaalia urheilunsa kunniakkaita perinteitä, mutta sitä on vaikea tunnustaa. Urheilun kehittämisohjelmien painopisteenä on huippu-urheilu – siis suuren yleisön istumaviihde.

Huippu-urheilussa voimavarat keskitetään kansainvälisen menestyksen turvaamiseen ja siten vaatimustason ja kustan-nusten nousun kierteen vahvistamiseen. Kasvava panostaminen huippu-urheilun menestyksen turvaamiseksi merkitsee sitä, että liikuntakulttuurimme tärkein tarkoitus eli omakohtainen liikunnan harrastus on jäämässä täysin toissijaiseen asemaan liikuntajärjestöjen toiminnassa. Se myös jättää jälkeensä suuren joukon urheilijoita, jotka eivät suurista panostuksista huolimatta koskaan onnistu nousemaan kapealle kansainväliselle huipulle. Jotta liikunnan tärkein terveyspoliittinen tehtävä voitaisiin turvata, tarvitaan ymmärrystä siitä, mihin kiihtyvä urheilun kilpa-varustelu jatkuvasti kasvavine kustannuksineen lopulta johtaa.

Kalevi Heinilä on Suomen nykyaikaisen liikuntatieteellisen tutkimuksen uranuurtajia ja muun muassa ensimmäinen liikuntasosiologian professori.