Kodittomia on noin 7 000. Suurin osa heistä elää pääkaupunkiseudulla. Naamat on pysäyttävä haastattelu- ja valokuvakirja asunnottomuudesta. Ääneen pääsevät asiantuntijat sekä kadun varsinaiset ekspertit, asunnottomat. Monisäikeinen puheenvuorojen vyöry pureutuu suorasukaisesti asiaan ja repii auki palvelujärjestelmän mekaniikkaa ja viranomaisten taakkaa. Esiin piirtyy köyhyys, leipäjono, ruuan dyykkaus, verkkokellari, kaverin sohva, päihteet, prostituutio, väkivalta, vankila, asumisyksikkö – ihminen, joka on aina arvoitus, ellei tunne hänen tarinaansa.

”Tunsin olevani liian hyvässä kunnossa saadakseni asunnon, kunnes ymmärsin, että ansaitsen oman kodin kuten kaikki muutkin. Olen nukkunut ystävieni luona, ja äitini. He ovat minua hyvää hyvyyttään majoittaneet. On tarjottu apua, mutta ylpeyteni estää minua vaivaamasta ketään.” – HEMPPA

”Usein asumisyksikön ympärille kerääntyi asuinalueen asukkaista koostuvia tarkkailijajoukkoja, jotka katselivat taloa pitkän aikaa ja ikään kuin odottivat, että jotain erityistä tapahtuisi. Jotain, jota voisi kauhistella ja joka myös vahvistaisi jo olemassa olevia asenteita.” – SOILE

”Laaja kokemus poliisityössä kiteytti ajatukseni ja suuntautumiseni ennaltaehkäisyyn. Se on järkevämpää ja halvempaa kuin koettaa korjata jälkikäteen vääristä valinnoista aiheutuneita seurauksia ja riippuvuuksia.” – YRJÖ

”Kuka helvetin ääliö on keksinyt tuollaista skeidaa: ole päihteetön absolutisti, mitä vitun järkeä? Gubbe on ryystänyt kymmenen vuotta ja yhtäkkiä sen pitäis olla puhdas.” – OTSO

Vailla vakinaista asuntoa ry:n asumisneuvoja Ulla Pyyvaara marssittaa eteemme alati liikkuvan aikalaiskertomuksen, joka on väkevä, ruma ja kaunis. Huumori kukkii odottamattomissa paikoissa, koska sen täytyy. Jokainen haastateltava on antanut kirjaan paitsi tarinansa myös kasvonsa. Valokuvaaja Arto Timosen pysäyttävät otokset tulevat iholle. Heidän edellinen kirjansa on vuonna 2012 ilmestynyt Katu – Asunnottomat kertovat, jolle Naamat on itsenäinen jatko-osa.