Vuonna 1970 vanha ränsistynyt työväentalo Pakilassa täyttyi eläväisistä lapsista ja heidän nuorista hoitajistaan. Joukko radikaaleja oli päättänyt perustaa uudenlaisen päiväkodin, joka arvostaisi lasta omana itsenään, ei materiaalina, josta tulee muokata kunnon kansalainen. Uudenlainen päiväkoti halusi korostaa lasten luovuutta, kulttuurikasvatusta, vapautta ja jokaisen lapsen ainutlaatuista persoonaa.

Taustalla oli kokeilukoulua suunnitelleita nuoria radikaaleja ja innokkaita lastenkulttuurin uudistajia. Rahaa oli vähän ja intoa paljon. Pakilan lastenpaikasta muodostui edelläväkijä monissa asioissa, joista on sittemmin tullut suomalaisen päiväkotijärjestelmän itsestään selvyyksiä. Tiivis yhteistyö vanhempien kanssa alkoi jo 1970-luvun alussa, uskontoa ei tuputettu, luonto nähtiin tärkeänä osana kasvattamista ja jokainen lapsi otettiin vastaan omana persoonallisuutenaan.

Saa uskaltaa! – Pakilan lastenpaikka -päiväkodin tarina 1970–2017 kokoaa yhteen lastenpaikan taustan ja tarinan, työntekijöiden muistoja sekä lastenpaikan lasten kokemuksia. Kirjan kirjoittaja Laura Honkasalo on itse ollut lastenpaikassa hoidossa 1970-luvulla. Teos kuvaa tärkeää ulottuvuutta suomalaisen päivähoidon historiassa. Runsas kuvitus tuo lastenpaikan iloisen meiningin lähelle lukijaa.