Suleika avaa silmänsä

1 arvio tuotteelle Suleika avaa silmänsä

1. 

   Arvostelu tuotteesta: 5 / 5

   Klavdia Kurvinen – 17.8.2016

   Zuleiha avaa silmänsä, ja heti ensimmäisenä ryntää hänen anoppinsa luo, tyhjentääkseen hänen pottansa. Heräämiseen ei ole aikaa, koska muuten kuulee vain kirouksia, nöyryytyksiä ja solvauksia. Zuleihan aviomies ja anoppi eivät arvosta häntä ja lyövät sanoilla kuin nyrkkeillä. Zuleiha ei ehdi lepäämään, hän on jatkuvasti liikkeellä, eikä kukaan näe häntä ihmisenä, vaan kokkina, siivojana, miehen halukkuuteen miellyttäjänä, ja astiana, johon anoppinsa heittää sielunsa mätää ja myrkkyä.

   Zuleiha ei tiedä, mitä onnellisuus on. Hän ei edes tiedä, minkälaista on elää täysillä. Hän ei tiedä hellyyttä tai lämpöä. Zuleiha tietää vain sen, miten kovaa työtä tehdään, hän kokee pahoinpitelyä ja solvausta, on miehelleen ja anopilleen palvelija. Ja silti hän ajattelee olevansa onnekas, saadessaan niin hyvän aviomiehen. Hän sietää kaiken nöyrästi, hyväksyy kaiken eikä kapinoi. Tilanne on käsittämätön, mutta sellainen on Zuleiha. Tällaisenaan häntä on kasvatettu pienessä muslimilaisessa kylässä Neuvostoliton Kazanin alueella.

   Se ei kuitenkaan ollut kaikki, mitä hauras tataarilainen Zuleiha koki elämässään. Olleessaan kolmekymmentä hän ei ollut koskaan jättänyt kotikyläänsä (lukuun ottamatta matkoja metsään hakemaan polttopuita ja retkiä hautausmaalle). Kazanissa hän olisi halunnut käydä ainakin kerran elämässä. Ja onhan hän siellä käynyt ja eikä ainoastaan Kazanissa. Satojen ja tuhansien muiden tällaisten onnettomien “entisten ihmisten” kanssa Zuleiha lähtee pitkälle matkalle eri puolille maata, taigaan. Yhdessä he matkustavat, junissa, karja–autotalleissa. Heitä myös kohdellaan sen mukaisesti. Ovathan he loppujen lopuksi vihollisia, anti-Neuvostoliiton elementtejä, puoli-ihmisiä, jotka eivät hyväksy uutta poliittista järjestelmää. Kuukausia tiellä, pitkällä, nälkäisellä, tuskallisella tiellä kuolemaan. Edessä on vain pelottava tuntematon.

   “Zuleiha avaa silmänsä” on tarina pienestä ja hauraasta, mutta vahvasta ja hyvästä naisesta, joka on kokenut niin paljon, ettei jokainen pystyisi siihen. Hän kuitenkin pystyi. Hän on kestänyt kaiken, ja koki surun, menetyksen katkeruuden. Zuleiha on pystynyt sopeutumaan aivan villiin, syntiseen ja hänelle hyväksyttämättömään elämäntapaan, eikä valittanut mistään.

   “Zuleiha avaa silmänsä” on tarina kärsimyksestä, nöyryyttämisestä, luovuttamisesta, repressioista, Neuvostoliiton ideologiasta. Se kertoo Neuvostoliiton siirtymisestä kohti sosialistista tulevaisuutta. Kirjasta näkee, miten Neuvostoliiton uusi poliittinen järjestelmä 1930-luvulla vaikutti tavallisiin, viattomiin ihmisiin, miten se murskasi heidät ja miten he olivat toipuneet siitä.

   Tekstistä löytyy paljon tataarilaisia sanoja, kulttuurisia ja historiallisia seikkoja, joita historiaan perehtymätön lukija ei voisi täysin ymmärtää. Siitä huolimatta kauniin kielen avulla, Jahinan tarina elää ja hengittää. On hyvä, että tarinassa on kaksi näkökulmaa tapahtumiin. Ensinnäkin on viaton kylälainen Zuleiha, joka ei tiedä mitään maassa tapahtuvista muutoksista, vaan kokee itsensä uhriksi niille venäjänkielisille ”punaisille”, jotka välillä käyvät kylässä, hakemassa ihmisiltä tavaraa ja ruokaa. Toisaalta voimme tutustua patrioottiseen Ignatoviin, joka tekee kaikkea parasta Neuvostiliilolle. Komentaja Ivan Ignatov on romanttis-vallankumouksellinen hahmo, joka pitää yhteiskuntaa yllä jopa epäinhimillisissä olosuhteissa. Molemmat hahmot kohtaavat hirveitä vaikeuksia. Yhdessä muiden karkotettujen kanssa he yrittävät rakentaa uutta elämää ankaralla taigalla.

   Lukiessa tulee mieleen, miten raskasta ja pelottavaa oli elää Neuvostoaikana. Kukaan ei ollut turvassa, eivät edes ns. uskolliset kansalaiset. Kaikki olisi voinut yhtäkkiä kääntyä sinua vastaan, eikä kukaan voisi enää pelastaa sinua. ”Zuleiha avaa silmänsä” on tarina selviytymisestä. Sitä voi suositella kaikille Venäjän historian kiinnostuneille, koska se voi avata silmiänne ja näyttää jotain uutta.