Suomen metsäpolitiikka on nojannut yhteen totuuteen, jota ei ole saanut kyseenalaistaa. Tässä kirjassa professori Erkki Lähde kertoo osallisuudestaan 60 vuotta kestäneeseen ”metsäsotaan”, jossa metsänhoidollista taistelua on käyty virallisen totuuden, eli tasarakenteisen kasvatuksen, ja Lähteen ajaman jatkuvan kasvatuksen paremmuudesta.

Kun Lähde nuorena tutkijana 1970-luvulla alkoi Lapissa kiinnittää huomiota vaihtoehtoisiin metsän uudistamistapoihin, häneen lyötiin kerettiläisen leima. Kun hän myöhemmin tutkimusryhmänsä tuloksiin perustuen uskalsi esittää, että vanhasta metsänhoidollisesta harsinnasta kehitetty jatkuvan kasvatuksen malli oli sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta ylivoimainen tasarakenteiseen kasvatukseen verrattuna, hän sai koko virallisen metsäorganisaation vihat päälleen.

Ainoan oikean metsänhoidon paradigma – tasarakenteinen kasvatus – murtui, kun Suomeen säädettiin vuonna 2014 uusi metsälaki, jossa sallitaan muitakin metsänkäsittelyn vaihtoehtoja, niiden joukossa jatkuvan kasvatuksen menetelmä. Lähteen toteamus ”metsät kasvavat ilmaiseksi ja aivan itsestään” sai uuden metsälain kautta laillistuksensa.