Sylvi-Kyllikki Kilpi (os. Sinervo 1899–1987) syntyi Sörnäisissä ja teki vaikuttavan matkan köyhän seitsenlapsisen työläisperheen tyttärestä valtakunnan vaikuttajaksi. Isä Edvard Sinervo kuului punakaartiin ja Sylvi-Kyllikki työskenteli punaisten vallankumousoikeudessa. Sodan kokemukset ja jälkiselvittelyt jättivät jälkensä tytön mieleen.
Kilpi oli jo oppikouluikäisenä miettinyt, että kohtalo oli luonut hänet naiseksi, jotta hän voisi näyttää mihin nainenkin kelpaa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi ja suoritti myöhemmin filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa, vaikka oli silloin jo kolmen lapsen äiti. Kilpi nousi eduskuntaan vuonna 1934. Tätä ennen hän oli maakuntalehtien maineikas lehtinainen, teatteri- ja kirjallisuuskriitikko Tampereella ja Työväen Akatemian luennoitsija.
Poliitikkona Kilpeä ajoi eteenpäin usko sivistyksellisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja sukupuolen suhteen tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Hän raivasi aktiivisella toiminnallaan tietä tuleville naispoliitikoille. Kilpi muistetaan myös auttamistyöstään erityisesti Suomeen 1930-luvun lopulla saapuneiden juutalaispakolaisten keskuudessa.
Jaana Torninoja-Latola on historioitsija, joka on kirjoittanut useita artikkeleita Sinervon sisaruksista Airasta, Elvistä ja Sylvi-Kyllikistä. Hänen Elvi Sinervo -elämäkertansa Yhä katselen pilviä (Into 2017) sai kiittäviä arvosteluja ja runsaasti palstatilaa mm. Helsingin Sanomissa.
Markku Mattila –
Erinomainen elämäkerta. Siinä on lyhyesti ja kattavasti kerrottu sekä henkilökohtaisen elämän että poliittisen toiminnan vaiheet. Hyvää kieltä, juvuvaa tekstiä. Sinervon vaiheet ovat tärkeä kuvaus työväenliikkeen naisten noususta ja elämästä. Hänen elämänsä vaiheet on hyvin liitetty kunkin ajan tapahtumiin ja henkeen. Erityisen ajankohtainen kirja on kun nyt yritetään muuttamaa Suomen historian tulkintaa ja esitetään rauhanomainen kansalaistoiminta nöyristelynä ja häpeänä Neuvostoliiton suuntaan. Silloin se oli rohkeutta.