Kirjasta sanottua:

”Moilala avaa selkeästi vaatealan rakenteita. Missä tuotetaan ja ketkä ompelevat, kuka hallitsee markkinoita ja tilaa ja määrää mitä tuotetaan, kenen taskuun menevät suurimmat voitot, kuinka nopeasti trendit muuttuvat ja muotia luodaan. Nopeimmillaan trendi tulee katukuvaan parissa päivässä.”
>> Janne Hopsu, MTV, 29.11.2013

”Kirja tarjoaa kattavan ja laajan tietopaketin vaateteollisuuden vastuuhaasteista, ja lukija saa käsityksen siitä, kuinka monisyinen ja globaali järjestelmä on kyseessä.”
>> Riina Kasurinen, FiBS-yritysvastuuverkosto

”Outi Moilala pyrkii antamaan kirjassaan liioittelemattoman kuvan vaatteiden valmistusoloista ja suomalaisten vaatetusyritysten vastuuteoista.”
>> Heli Kokko, Uusi aika, 15.11.2013

Boken behandlar ett tacksamt antal olika synvinklar och aktörer; västerländska textilföretag, tillverkare och underleverantörer i u-länder, fackföreningar och konsumenter, företagsansvar och diverse certifikat, produktionskedjor, prissättning, och politik både på nationell och internationell nivå.
>> Johanna Warius, Fredsposten 3/2013.

Lapset ja aikuiset hiekkapuhaltavat farkkuja käsipelillä kuluneen näköisiksi. Monet lapsista eivät koskaan täytä kolmeakymmentä. He puhaltavat hiekkaa putkesta kovalla paineella, eivätkä yleensä käytä kunnollisia hengityssuojaimia. Pölylle altistuminen aiheuttaa jopa viikkojen, joskus vuosien, kuluessa kivipölykeuhkon eli silikoosin. Siihen ei ole parantavaa hoitoa. Silikoosin oireet alkavat usein vasta, kun mitään ei enää ole tehtävissä. Perässä tulevat muut hengityselinsairaudet, tuberkuloosi ja keuhkosyöpä, ja taudit vievät yleensä hautaan.

Turkissa kiellettiin manuaalinen hiekkapuhallus, mutta sitä käytetään vielä, samoin Kiinassa ja Bangladeshissa. Todennäköisesti myös Meksikossa, Kambodzhassa, Pakistanissa, Intiassa, Indonesiassa, Egyptissä, Jordaniassa ja Syyriassa. Bangladeshilaiset hiekkapuhaltajat tunnistivat heille näytetyt brändit: H&M, Levi’s, C&A, D&G, Esprit, Lee, Zara ja Diesel. Varmaa on ainoastaan se, että vain kuluttamattomat farkut on tehty ilman hiekkapuhallusta.

Suomalaisten vaatteet teetetään yleensä alihankintana Aasiassa, varsinkin Kiinassa. Tappajafarkut valottaa vaatetuotantoa ja keskittyy ompeluun. Kirja perkaa tunnetuimmat kotimaiset ja ulkomaiset brändit.

Kirja antaa tarvittavat tiedot myös käytössä olevista tarkastusjärjestelmistä. Kirja on must read vastuullisille kuluttajille ja muille vaatteidensa alkuperästä ja tuotanto-olosuhteista kiinnostuneille.

Lue lisää:
Tutkija: “Tappajafarkkujen” tehtailijat peittelevät kurjia työoloja
>> Helsingin Sanomat 7.10.2013

Tutkija: Suomessakin vaatemerkeillä petrattavaa eettisyydessä
>> MTV3 Uutiset 7.10.2013

Vaateyritysten edunvalvoja: Yritykset tekevät jo kaikkensa!
>> Yle Uutiset 9.10.2013

Suomi-vaatemerkkienkin yritysvastuussa petrattavaa
>> Keskisuomalainen 7.10.2013

Boikotit eivät paras keino auttaa halpamaiden työntekijöitä
>> Kansan Uutiset, Verkkolehti 8.10.2013

Kirja: Vaateteollisuutta tulee painostaa, ei boikotoida
>> Kepa 8.10.2013

Katso:
Tappajafarkkujen esiin nostamille epäkohdille pohjaava Veriset vaatteet -keskustelu A-studio: Streamissa 18.10.2013.

Kirjan julkaisutilaisuus UutisAallossa