1970-luvulla sotien jälkeinen talouskasvu oli länsimaissa hyytynyt ylituotantokriisiin ja hyvinvointivaltioita alettiin pitää verotaakkana. Taloutta lähdettiin elvyttämään vapauttamalla markkinat säätelystä, ja hyvinvointivaltiota ryhdyttiin leikkaamaan yksityistämällä palveluita ja panemalla loput toiminnat markkinakuriin näennäismarkkinoilla, tilaaja-tuottajamalleilla sekä tulostilastojen raportoinnilla. Suojatyöpaikoissaaan loisivat byrokraatit piti pakottaa asiakaslähtöisyyteen.

Ville Yliaskan tutkimus käsittelee uuden julkishallinnon (New Public Management) taustaa ja leviämistä Suomeen viime vuosikymmeninä. Se ei ole hallintotieteellistä mallien rakentamista vaan arkistolähteisiin ja aikalaiskirjoituksiin perustuva analyysi siitä, mitä tapahtui ja kuka vaikutti mihinkin ratkaisuun. Kriitikkojen mielestä vuosikymmenten uudistukset ovat kasvattaneet ylempää hallintoa ja arviointiteollisuutta mutta ohentaneet asiakaspalvelua. Ammattilaisten sisäistä motivaatiota on loukattu kohtelemalla heitä kuin lintsareita. Tämä ei kuitenkaan ole järkyttänyt uudistajien uskoa uuden julkishallinnon siunauksellisuuteen, koska tehostaminen johtamisen keinoin oli heille sivuasia julkisen sektorin leikkaamiseen verrattuna. Yliaskan tutkimus liittyy siihen uusimpaan kansainväliseen tutkimuskenttään, jossa on pyritty selvittämään, miten vuosikymmenien mittaista uudistusaaltoa on pystytty pitämään yllä, vaikka todisteita uudistusten vaikutuksista ei ole ollut käytettävissä.

“Kirja on kauttaaltaan erinomaisesti kirjoitettu. Tutkimuksena teos tuo esiin uudistusten poliittisen taustan sekä tarkentaa kriittisen katsauksen uudistusten kulkuun ja seurauksiin. Tehokkuuden lupaukset jäävät lunastamatta. Oman kriittisen tulkintansa tekijä kirjoittaa jo otsikkoon. Mutta tulkinta tai kritiikki ei ole ennaltamäärättyä, vaan hyvin argumentoitua ja aineistoon perustuvaa tulkintaa jälkikäteen.”  Tomi Kiilakoski, Kasvatus & Aika, 1/2015