Historiakirja suomalaisesta asunnottomuuspolitiikasta.

Sodan jälkeen kesti yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin julkinen sektori, Helsingin kaupungin johdolla, ryhtyi aktiivisiin toimenpiteisiin asunnottomuuden vähentämiseksi. Miten yömajoista ja kaupallisesti toimivista asuntoloista päädyttiin asunto ensin -ajatteluun, oman asunnon ja tarvittavan tuen järjestämiseen? Kuinka valtiovallan, keskeisten kaupunkien ja kolmannen sektorin vahva sitoutuminen nousee ratkaisevaksi tekijäksi uuden toimintamallin läpimurrossa ja pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä?

Yömajasta omaan asuntoon -kirja kertoo, miten koko järjestelmän muutos tapahtui ja uudet ratkaisut ja sosiaaliset innovaatiot syntyivät: tukiasunnot ja tuettu asuminen, hajasijoitettu asuntohankinta, asuntojen ja tukipalveluiden erityisrahoitus, asunto-, sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö, asumisneuvonta ja häätöjen ennaltaehkäisy sekä naapuruuslähtöinen ympäristötyö. Hyvinkin erilaisista lähtökohdista tulevat yksilöt kasvoivat edelläkävijöiksi ja tuloksentekijöiksi – toki hyödyntäen yhteisönsä osaamista ja asiakastyötä: Arvid von Martens ja Kovaosaisten ystävät, Arvo Parkkila ja Suoja-Pirtti, Ilkka Taipale ja Marraskuun liike, Heikki S. von Hertzen, Paula Kokkonen ja Helsingin kaupunki, Hannu Puttonen ja Y-säätiö, Juhani Roiha ja Vailla Vakinaista Asuntoa ry, Ulla Saarenheimo ja asuntohallitus, Paavo Voutilainen ja Helsingin Diakonissalaitos. Tie on kaikkea muuta kuin suora, välillä riskinotto kostautuu, mutta viime kädessä pitkäjänteinen työ saa palkintonsa, viesti jää elämään.