Avainsana-arkisto: ilmastonmuutos

Lataa alkuperäinen kuva ▼

Markku Heikkilän uutuuskirja on ainutlaatuinen retki arktisen alueen elämään, myytteihin ja muutoksiin

Arktisen alueen ilmasto muuttuu, ja samaan aikaan maastoon piirtyy rajoja, jotka eristävät ihmiset toisistaan. Suomen johtava arktisten asioiden tuntija vie kirjassaan matkalle maailmaan, josta osan olemme juuri menettämässä kenties lopullisesti.

Markku Heikkilä tuntee arktisen alueen syvällisesti. Kirjassaan Arktisen maailman jäljillä hän kertoo havaintoja 25 vuoden aikana tekemiltään matkoilta, jotka ovat ulottuneet niin Kanadan pohjoisosista Ob-joelle kuin Petsamosta Islantiin ja Alaskasta Karigasniemelle. Heikkilä ei seikkaile jäätiköillä ja tiettömien taipaleiden takana, vaan liikkuu ihmisten parissa alueen kylissä ja kaupungeissa.

Kirja rikkoo arktiseen alueeseen ja sen elämään liittyviä myyttejä ja ennakko-odotuksia. Heikkilä nostaa esiin harvojen tuntemia arktisia tapahtumia ja tarinoita, kuten hantien talvisodan, Alaskan saamelaisporot ja Huippuvuorten ballerinan.

Heikkilä on ollut todistamassa, kuinka arktisten maiden yhteistyö aikanaan syntyi ja kuinka yhteistyölle kävi kehnosti Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Hän kuvaa maailmaa, jossa elämä ehti hetken aikaa olla yhteistä, kunnes historia otti jättiloikan taaksepäin, ja arktisen maailman jäljet alkoivat peittyä maailmanpolitiikan myrskyyn.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Aku Laitinen.

Markku Heikkilä on toimittajana ja Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkönä seurannut tiiviisti pohjoisia asioita ja toiminut alueella jo noin 30 vuoden ajan. Useita tietokirjoja julkaissut Heikkilä on monipuolinen kirjoittaja, joka on saanut mm. Valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Seiskaluokkalaiset tutkivat vallankäyttöä palkitun tekijäkaksikon uudessa tietokirjassa

Kiitetyt lasten tietokirjat Aika matka! ja Ihme ilmat! saavat jatkoa. Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun uutuus Mikä mahti! Lotta ja Kasper luonnon puolella kertoo helppotajuisesti ja viihdyttävästi valtarakenteista ja keinoista vaikuttaa asioihin.

Sarjan edellisistä osista tutut kaverukset, Lotta ja Kasper, aloittavat seiskaluokan uudessa koulussa. Se herättää paljon kysymyksiä: Olisiko yksin helpompaa? Miten porukassa pärjää?

Lotan ja Kasperin seikkailu kuvaa ihmisten välistä vallankäyttöä. Kuka päättää, miten lähimetsän käy? Luontokato ja ilmastokriisi ovat totta ja iso ongelma – mutta miksi tuntuu siltä, että niitä ei torjuta kaikin keinoin? Kuka on vastuussa?

Kirjassa kurkistetaan aivojen sisään ja havaitaan ihmisten olevan siitä erikoisia eläimiä, että me kerromme tarinoita. Niitä tarinoita meillä on myös valta muuttaa. Miten luontoyhteys voitaisiin palauttaa tärkeimmäksi tarinaksi?

Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus (2021) ja Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu (2019). Aika matka! voitti Tieto-Lauri-palkinnon ja oli ehdolla lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.

Kirja on nyt saatavissa kirjakaupoista, sekä e-kirjana. Kirjan ikäsuositus on 9+.

Laura Ertimo on maantieteilijä ja tietokirjailija. Teoksissaan hän kutoo oivaltavasti yhteen tarkat faktat ja mieltä kutkuttavat tarinat. Ertimon tietokirjat ovat herättäneet paljon huomiota myös ulkomailla. Hän sai vuonna 2020 Suomen tietokirjailijat ry:n lasten ja nuorten tietokirjapalkinto Tietopöllön.

Mari Ahokoivu on Kööpenhaminassa asuva kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Hänen kynästään ovat syntyneet mm. sarjakuvaromaani Oksi, lastensarja Sanni & Joonas ja ranskalainen elefantti Lola Olifante. Ahokoivu palkittiin Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnolla 2023.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Meribiologin matkassa jättien jäljillä

Tarinallisessa tietokirjassa Merten jättiläinen – Valaiden arvoitusta etsimässä meribiologian tohtori Jessica Haapkylä kertoo ajastaan valassafarin oppaana Pohjois-Norjassa sekä matkastaan sinivalaan jäljille Kaliforniaan ja Meksikoon. Samalla hän tarjoaa tietoa eri valaslajeista, valaiden elämästä, historiasta ja tulevaisuuden näkymistä.

Valaat eivät lakkaa kiehtomasta ihmisiä. Matkailijat ympäri maailmaa ovat valmiita maksamaan korkean hinnan kohdatakseen niitä. Kun valaan puhallus vihdoin erottuu horisontissa, ovat sekä valassafarilaivan oppaat että turistit helpottuneita ja onnellisia. Seuraa ikimuistoisia kohtaamisia valaan ja ihmisen välillä.

”Sitten tapahtuu se, mitä olen niin kauan jo odottanut. Valas nostaa hitaasti päätään kohti pintaa. Sormenpääni koskettavat sen vaaleanharmaata kumiselta tuntuvaa ihoa, jota peittävät lukuisat kellertävät merirokot kuin jäkälät.”

Valaiden elämästä tiedetään edelleen vähän

Kirjassaan Jessica Haapkylä avaa ihmisen ja valaan välistä monimutkaista suhdetta. Vuosisatoja jatkuneen pyynnin seurauksena monet valaskannat pyydettiin lähes sukupuuttoon. Valaan rasvasta valmistettiin mm. kynttilöitä ja saippuaa. Nyt valaat ovat valassafareiden palvottuja tähtiä, ja haluamme tehdä kaikkemme ymmärtääksemme niiden elämää. Valaiden arvoituksia tunnetaan huonosti, sillä tiedämme niiden elinympäristöstä, syvästä merestä, edelleen vähemmän kuin ulkoavaruudesta.

Valaiden suojelu on merten suojelua

Haapkylä pohtii kirjassaan myös eri valaslajien tulevaisuuden näkymiä muuttuvassa ekosysteemissä. Valaiden elinolosuhteita muovaa ilmastonmuutoksen lisäksi muun muassa lisääntyvä vedenalainen melu.

”Valaat ovat osa tervettä valtameriekosysteemiä, josta me kaikki olemme riippuvaisia ja jota meillä ei ole varaa menettää. Valaiden suojelu siis tarkoittaa koko merten suojelua. Valtamerten elämä perustuu ravinteiden tehokkaaseen kiertoon, ja valailla on suuri merkitys ulappaekosysteemin ravinteiden kierron ylläpitämisessä.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Tuija Kosonen.

Jessica Haapkylä on meribiologian tohtori, intohimoinen sukeltaja ja tietokirjailija, jolla on laaja kokemus maailman valtameriltä. Haapkylä on tutkinut ilmastonmuutoksen vaikutuksia korallien terveyteen Australiassa ja Indonesiassa. Hän on perehtynyt myös arktiseen ilmastonmuutokseen matkoillaan Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Haapkylä on aiemmin kertonut retkistään ja havainnoistaan muun muassa kirjoissa Meren tarina – meribiologin tutkimusmatka Arktikselle (Into 2019) ja Merten koralliparatiisit (Into 2016).

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Risto Isomäen uutuusromaani vie keskelle maapallon viimeistä tuntematonta erämaata

Lauri Nurmi -menestyssarjan itsenäinen viides osa Viimeinen erämaa on piinaavan jännittävä trilleri, jonka teemat liikkuvat valtamerien tutkimuksen ja ilmastonmuutoksen ympärillä.

Maapallon mantereilla ei ole enää valkoisia läiskiä, eli alueita, joita ihminen ei vielä olisi tutkinut. Sen sijaan valtameristä löytyy edelleen sitä seikkailua ja arvoituksellisuutta, jonka satelliitit ja lentokoneet ovat mannerten yltä riistäneet.

Risto Isomäen uutuusromaani Viimeinen erämaa muistuttaa, että ihminen on tähän mennessä nähnyt vain noin miljoonasosan syvästä merenpohjasta. Ihmiskunnalla on muutamia sukellusveneitä, jotka pystyvät sukeltamaan usean kilometrin syvyyteen. Nekin pystyvät vain laskeutumaan suoraan alas ja tutkimaan hetken aikaa pikkuruista aluetta ennen kuin niiden täytyy palata samaa tietä takaisin.

Merien pintakerroksen ja merenpohjan välinen suuri sisäavaruus on vielä huonommin tunnettu kuin merenpohja. Valtamerissä on kaksi miljoonaa kuutiokilometriä avaruutta jokaista syvänmeren tutkimukseen erikoistunutta biologia kohti, tai 200 miljoonaa kuutiometriä jokaiselle maapallolla elävälle ihmiselle. Kestää siis vielä pitkään ennen kuin valtameret ja niiden eliöstö on kartoitettu edes hyvin pinnallisella tavalla.

Valtamerentutkimus voi tarjota tietoa elämän synnystä

Kirjan tarinassa ”viimeinen erämaa” viittaa valtameren pohjalla kulkevaan, 70 000 kilometrin pituiseen vuoristoon eli valtamerien keskiselänteeseen, jota romaanin tutkimusretkikunta alkaa kartoittaa uudenlaisten sukelluspukujensa avulla. Valtamerien keskiselänne on suurempi kuin kaikki mantereet yhteensä, ja sen keskellä kulkee Afrikan suurta hautavajoamarotkoa eli the Rift Valleytä muistuttava syvä kanjoni.

Romaani esittelee osana juontaan myös uusinta elämän syntyyn liittyvää kansainvälistä huippututkimusta. Sen perusteella on alkanut näyttää yhä selvemmältä, että elämä maapallolla on syntynyt nimenomaan merenpohjan emäksisissä kuumissa lähteissä. Merenpohjan emäksiset kuumat lähteet ovat ainoa tunnettu geologinen muodostuma, joka on kyennyt konsentroimaan erilaisten hiiliyhdisteiden pitoisuuksia jopa miljoonia kertoja suuremmiksi niin, että tuloksena on lopulta saattanut olla eräänlaisia rasvojen muodostamia solukalvoja ja alkeellista elämää.

Isomäki toivoisi Arandan lähtevän Atlantille

Viimeisen erämaan loppusanoissa Isomäki toteaa, että myös Suomen kannattaisi jälleen aktivoitua valtameren tutkimuksen alueella. Suomella on hieno, kansainväliset mitat täyttävä ja huippuvarusteltu merentutkimusalus, Aranda, joka on suurimman osan ajastaan seissyt käyttämättömänä Helsingin satama-altaissa tai Hangon edustalla – tai tehnyt Itämerellä tutkimuksia, jotka olisi voitu tehdä kanootista tai soutuveneestä.

Aikana, jolloin juuri valtamerien tutkimuksen alalla tehdään jatkuvasti maailmaa mullistavia löytöjä, Suomen kannattaisi käyttää Arandaa ennen kaikkea valtamerentutkimukseen. Isomäen mukaan eräät merentutkimuksen laiminlyödyt alueet auttaisivat ihmiskuntaa myös ymmärtämään, mitä meidän pitäisi tehdä uhkaavien ilmastonmuutosten torjumiseksi.

Kirja on nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Aarne Linden. Lauri Nurmi -sarjan aiemmat osat ovat Litium 6, Jumalan pikkusormi, Haudattu uhka ja Atlantin kuningatar.

Risto Isomäki on kirjailija, kolumnisti ja kansalaisaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa. Hänenkirjojaan on käännetty noin 20 kielelle. Vuonna 2020 Isomäelle myönnettiin Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Uutuuskirja esittelee kestävämmän tulevaisuuden mahdollisuuksia ja kyseenalaistaa talouskasvun

Elämän vuoksi -kirjan tutkijat ja asiantuntijat kertovat mitä ekologisesti kestävä tulevaisuus tarkoittaisi ihmiskunnalle.

Toivoa valava kirjoituskokoelma Elämän vuoksi tarkastelee ihmiskunnan tulevaisuutta ja kysyy miksi ympäristökeskustelussa ei olla päästy pidemmälle 50 vuodessa.  Onko ainoa muutos puolessa vuosisadassa vain ympäristökriisien syveneminen ja muuttuminen uhista todellisuudeksi? 1970- ja 1980-lukujen kansalaisaktivistit käynnistivät prosesseja, jotka vaikuttivat jopa YK:n ympäristöohjelma UNEPin perustamiseen.

Asiantuntemukseen ja tieteelliseen näyttöön pohjautuvat kirjoitukset eturivin tutkijoilta ja yhteiskunnallisilta vaikuttajilta pureutuvat eri näkökulmista ympäristökriisien ymmärtämiseen, kohtaamiseen ja ratkaisemiseen.

Nimekkääseen kirjoittajakaartiin kuuluvat mm. Sixten Korkman, Mari Pantsar, Henna Virkkunen, Markku Ollikainen, Krista Mikkonen ja Osmo Soininvaara.

Ekologinen jälleenrakentaminen on aloitettava nyt

Ekologinen jälleenrakennuksen mittakaava on niin suuri, että jokainen tulee vielä kokemaan muutosten vaikutukset arjessaan. Kirjassa kerrotaan ristiriitaisista ympäristökriisien aiheuttamista tunteista, ja miten niitä voi kohdata niin omassa itsessään kuin kanssaihmisissä. Kaikkia valtaapitäviä tuleva muutos ei miellytä.

“Yhteiskuntien muuttaminen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviksi ei ole aivan pieni haaste. Monien tutkijoiden mukaan järjestelmäpäivitys ei riitä, vaan tarvitaan syviä muutoksia koko yhteiskuntaan”, pohjustaa yksi kirjan kirjoittajista, kestävyysmurroksen yliopistotutkija Teea Kortetmäki.

Kohti kestävämpää taloutta ­– globaalisti

Kestävä talous on Sixten Korkmanin mukaan sellainen, joka ei ajaudu hallitsemattomaan inflaatioon, johda pysyvään joukkotyöttömyyteen tai yhä rajumpiin finanssikriiseihin.

”Lisäksi se on osa kestävää kehitystä laajemmin, jossa kestävää on myös sosiaalinen kehitys, ja erityisesti on huomioitava, että kehitys tapahtuu ekologisesti kestävästi, luonnon kantokyvyn rajoissa. Edelleen kehityksen on oltava kestävää globaalisti”, Korkman sanoo.

Jyväskylän yliopiston Resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdom on toimittanut kirjan yhteistyössä legendaarisen kulttuurifestivaali Jyväskylän Kesän kanssa. Kirja pohjaa festivaalin muutaman vuoden takaiseen puheohjelmaan.

Teoksen tekijänoikeuspalkkiot lahjoitetaan kokonaisuudessaan Luonnonperintösäätiölle luonnonsuojeluun.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Naomi Kleinin kirja helpottaa nuorten ilmastoahdistusta ja kannustaa toimimaan

Kuuluisan ilmastoaktivistin ensimmäinen kirja nuorille ilmestyy vihdoin suomeksi. Näin pelastamme planeetan esittelee ilmastonmuutoksen vaikutukset ympäri maailmaa ja kertoo miten nuoret itse voivat vaikuttaa.

Yhdessä palkitun nuortenkirjailijan Rebecca Stefoffin kanssa Klein kertoo vaikuttavasti ja selväsanaisesti, miksi maapallo tarvitsee apuamme ja kuinka jokainen voi osallistua maailman muuttamiseen. Nuorilla on valtaa ja voimaa saada aikaan suuria muutoksia.

Kirja vastaa kolmeen tärkeään kysymykseen: Missä olemme nyt? Miten päädyimme tähän? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Australian Suuren valliriutan kuolemasta hurrikaani Katrinaan ja Greta Thunbergin koululakkoon – ilmastonmuutos vaikuttaa ihan kaikkeen.

Onneksi nuoret ilmastoaktivistit ovat päättäneet tehdä asialle jotakin

Kirja tarjoaa paljon tärkeää tietoa ilmastonmuutoksesta, mutta on myös täynnä ideoita, innoittavia tarinoita ja neuvoja, joiden avulla jokainen saa keinoja vaikuttamiseen. Nuoret voivat auttaa rakentamaan paremman tulevaisuuden ja päättää, mitä tapahtuu seuraavaksi.

”Se liike on käynnissä juuri nyt. Sen tavoitteena on taistella ilmastonmuutosta vastaan ja tehdä samalla reilusta ja turvallisesta tulevaisuudesta mahdollinen kaikille. Liikettä kutsutaan ilmasto-oikeudenmukaisuudeksi.”

Kirjoittajat painottavat, etteivät nuoret ole vain osa liikettä vaan sen johtajia.

Kirjan on suomentanut Laura Kalmukoski ja äänikirjan lukee Elina Keinonen.

Naomi Klein (s. 1970) on yksi aikamme vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista. Hän on palkittu toimittaja, aktivisti ja professori. Kanadalainen Klein on tutkinut poliittisia sokkeja, ilmastonmuutosta ja superbrändejä kaksi vuosikymmentä. Hänen kirjansa Tämä muuttaa kaikenTuhokapitalismin nousu ja No logo olivat kansainvälisiä menestyksiä, jotka on käännetty yli 30 kielelle ja joita on painettu yli miljoona kappaletta.

Rebecca Stefoff on julkaissut kirjailijanuransa aikana yli 200 tietokirjaa, joista suurin osa on lapsille ja nuorille. Lisäksi hän on mukauttanut lukuisia tietotekstejä lasten ja nuorten saataville.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Tulevaisuuden vasemmisto vapauttaa meidät suorittamisesta

Digitaalinen teknologia helpottaa poliittista aktivismia ja tuo tehokkuutta elämään samalla kuin tehokkuus uuvuttaa meidät. Vasemmistolaisen työväenliikkeen kannalta yksi tietoteknologisen murroksen polttavista ilmiöistä on alustatalouden synty ja uudet työn ja toimeentulon hankkimisen muodot. Innostus yrittäjyyteen liittyy usein haluun hallita omaa aikaa, mutta todellisuus on usein ajanhallinnan menetys.

Jukka Peltokosken ja Henrik Jaakkolan toimittama kirja kokoaa yhteen keskustelunavauksia, jotka rakentavat tulevaisuuden vasemmistoa.

Yli 200 vuoden ajan vasemmistoa ovat innoittaneet vapauden, solidaarisuuden ja tasa-arvon arvot ja niistä kertova tarina, joka on vienyt kohti parempaa maailmaa. Käänteinä tarinassa ovat olleet kamppailut työstä ja toimeentulosta mutta myös laajemmin yhteisöllisyydestä ja yhdenvertaisuudesta. 2020-luvulla kaiken ytimessä on ilmastokriisi. Tämä on viimeinen vuosikymmen, jolla on mahdollisuus saada päästöt pysähtymään ja laskemaan, jotta vältymme turvattomalta tulevaisuudelta, toteaa Li Andersson:

”Millään muulla poliittisella tavoitteella ei ole väliä, jos epäonnistumme ilmasto- ja ympäristöpolitiikassamme. Tulevien vuosien ja vuosikymmenten ajan tämän aiheen tuleekin olla jokaisen vakavasti otettavan poliittisen liikkeen keskiössä. On asetettava talousjärjestelmä ja kaikki inhimillinen toiminta maapallon kantokyvyn rajoihin.”

Kirjoittajina vasemmistolaisia poliitikkoja, itsenäisiä ajattelijoita ja aktivisteja

Kirjoittajat käsittelevät artikkeleissaan teemoja kuten hoiva, antirasismi, eriarvoisuus, työelämä, alustatalous, kaupunki ja työväenluokka. Kirjan kirjoittajat ovat Li Andersson, Mia Haglund, Toivo Haimi, Liban Sheikh, Pinja Vuorinen, Teppo Eskelinen, Anna Elomäki, Hanna-Kaisa Hoppania, Hanna Ylöstalo, Johanna Perkiö, Tero Toivanen, Minja Koskela, Laura Kolehmainen, Matias Nurminen, Jukka Peltokoski, Henrik Jaakkola ja Anna Kontula.

Kirjan tekstejä yhdistää näkemys siitä, että vasemmistoa tarvitaan yhteiskunnan muuttamiseksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestäväksi. Valloittaakseen tulevaisuuden vasemmiston tulisi muun muassa valloittaa verkko sekä uutena julkisena tilana että yhteiskunnallisesti määrittyneenä teknologiana. Poliittista ohjelmaa kirja ei muotoile vaan antaa aineksia sen uudistamiseksi. Katse on Suomen yhteiskunnassa, mutta kamppailu tulevaisuudesta on maailmanlaajuinen.

Katoaako vasemmisto luokan mukana?

Anna Kontula kirjoittaa luokkayhteiskunnan roolista ympäristökatastrofin keskellä. Luokkakonflikti ja sen säätely parlamentarismin keinoin syntyivät, kun läntinen maailma siirtyi agraariyhteiskunnasta teolliseen aikaan. Ne ovat siis kiinteästi sidoksissa järjestelmään, joka perustuu kiihtyvään kulutuskulttuuriin ja fossiilisten luonnonvarojen käyttöön. Myös vasemmisto ideologiana, liikkeenä ja identiteettinä syntyi teolliseen yhteiskuntaan.

Yhteiskunnallisen liikkeen syntyminen edellyttää jaettuja tavoitteita, ja työväenliikkeessä ne rakentuivat luokkakonfliktin ympärille. Tänä päivänä useimmat suomalaiset osaavat lukea luokkatunnuksia ja määritellä jollakin tavoin oman luokka-asemansa. Kiinnostava ja paljon enteilevä muutos kuitenkin on, että verraten harva hahmottaa yhteiskuntaa luokkien kautta tai kokee luokan tärkeäksi osaksi identiteettiään.

Sosiologisessa mielessä luokat ovat edelleen olemassa ja selittävät erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Koska luokat eivät enää ole ihmisten identiteetin perusta, niille ei voi myöskään rakentaa poliittista liikettä samaan tapaan kuin vielä sata vuotta sitten.

”Kun siis työväenliikkeen kulta-ajan peruskonflikti koskee kasvavan vaurauden oikeudenmukaista jakoa, nyt pääkysymykseksi näyttää muodostuvan, miten oikeus kuluttamiseen jaetaan. Kyse on edelleen myös rikkaista ja köyhistä, ilman muuta, ja yhteiskunnallisesta vallasta. Sen sijaan on epäselvää, voidaanko enää puhua työväenliikkeestä tai luokkakonfliktista. Uskon, että juuri tämä yhteiskunnallisten kamppailujen ydinkysymyksen uudelleenmäärittely on muuttamassa politiikan osapuolet, säännöt, koko pelin. ”

Onko feminismi identiteettipolitiikkaa?

Kun vasemmistolaiseen luokka-analyysiin lisätään sukupuolen näkökulmaa ja tarkastellaan työmarkkinoiden segregaatiota, palkkaepätasa-arvo on yksi osoitus siitä, että miestapaisuutta pidetään edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa suuremmassa arvossa, kirjoittaa Minja Koskela.

Viimeistään korona-aika osoitti, että varhaiskasvatus on paitsi lapsen oikeus myös vanhempien työn tuottavuutta lisäävä tekijä. Silti varhaiskasvatuksen työntekijöiden yhteiskunnallinen panos nähdään pääasiassa kulueränä. Sairaanhoitajien työpanoksen merkitystä ei korona-aikana ole voinut kyseenalaistaa kukaan, mutta silti palkka laahaa työn vaativuuteen ja koulutukseen nähden. Lisäksi maahanmuuttajanaisten palkat ovat palkkavertailussa pienempiä kuin Suomessa syntyneiden suomalaisnaisten palkat.

Koskelan mukaan uusliberalistinen individualismi sivuuttaa yhteiskunnalliset rakenteet, eikä sen vuoksi voi toimia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden muutosvoimana.

”Kun Sipilän hallitus leikkasi köyhiltä, opiskelijoilta ja julkisen sektorin pienituloisilta naisilta ja samanaikaisesti rajasi perheenyhdistämistä ja pakolaisten oikeuksia, teki se politiikkaa, jonka subjekti oli keskituloinen valkoinen mies.”

Identiteetti on siis politiikassa läsnä myös silloin, kun sitä ei suoraan nimetä. Uusliberalistisen feminismin paradoksi on se, että feminismi – jonka päämääränä on toimia yhteiskunnan tasa-arvoistajana, keskittyy vain yksilötason muutoksiin. Siksi feminismin tulisi jatkossakin huomioida kollektiiviset identiteettikategoriat ja niiden risteymät.

Jukka Peltokoski on KSL-opintokeskuksen koulutustuottaja, tietokirjailija ja monessa mukana oleva yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Henrik Jaakkola on pitkän linjan kansalaisaktivisti ja Vasemmistoliiton poliittinen asiantuntija, joka on tutkinut puolueita sekä demokratiaa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Ilmastometsät-kirja tuo keinoja ja toivoa kuivuuden hillintään

Ellei ilmastonmuutosta saada kuriin tulemme näkemään entistä suurempia muuttoliikkeitä Eurooppaan. Kuivuus ja metsäpalot ennakoivat viljelysmaan köyhtymisen ja lopuksi aavikoituneet alueet muuttuvat asuinkelvottomiksi.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan päästöjen vähentämisen lisäksi vahvempia hiilinieluja sitomaan hiilidioksidia pois ilmakehästä. Tehokkain ja turvallisin keino tähän on puuston ja kasvillisuuden lisääminen. Voimme istuttaa uusia metsiä, kasvattaa nykyisiä metsiä sekä tehostaa metsien suojelua ja kestävää käyttöä.

Ilmastometsät-kirjan on kirjoittanut ryhmä ansioituneita ilmasto- ja ympäristötutkimuksen, metsätalouden ja -ekologian, maankäytön suunnittelun, kehitysyhteistyön ja globaalikysymysten asiantuntijoita.

Kuivuus pakottaa ihmiset muuttamaan pois

Aavikoituminen on jäänyt keskustelussa muiden ympäristöhuolien varjoon.

“Kesän uutiskuvat Euroopan kuivuudesta ja metsäpaloista ennakoivat maan köyhtymiselle ja aavikoitumiselle altistavia oloja”, kuvailevat Ilmastometsät-kirjaan aavikoitumisesta kirjoittaneet metsä- ja ympäristöasiantuntijat Vesa Kaarakka ja Matti Nummelin.

Nummelinin mukaan aavikoituminen Pohjois-Afrikassa on nopeaa ja kehityskulku surullinen.

Tällä menolla monilla alueilla Afrikassa viljelymaat kuivuvat viljelyyn kelvottomiksi alueiksi. Nyt voimakas muuttoliike kohdistuu vielä maiden ja maanosan miljoonakaupunkeihin ja vain pieni määrä ihmisiä pyrkii kauemmas Eurooppaan.

Suomi on tukenut aavikoitumisen vastaisia kehitysyhteistyöhankkeita muun muassa Keniassa, Etiopiassa, Tunisiassa, Algeriassa, Marokossa, Syyriassa, Libanonissa ja Jordaniassa.

Metsiä on mahdollista lisätä myös kaikkein kuivimmilla alueilla

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on arvioinut, että ilmaston lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 celsiusasteeseen tarvittaisiin noin miljardin hehtaarin verran uutta metsäalaa lisäämään hiilensidontaa. Tämä vastaa noin neljäsosaa maapallon nykyisestä metsäalasta.

Zürichin teknillisen korkeakoulun (ETH-Zürich) Crowther Labin selvityksissä on saatu tulokseksi, että maapallolla on noin 900 miljoonan hehtaarin verran ilmastollisesti ja ympäristöllisesti soveliaita maa-alueita, joilla uuden metsän ja puuston lisäämisellä voidaan saavuttaa merkittävää hiilensidontaa ilmakehästä – mahdollisesti jopa 205 gigatonnia hiiltä.

Näissä arvioinneissa on jätetty maatalousmaa ja asutuskeskusten maa-alueet laskelmien ulkopuolelle.

”Koska maapallon maatalousmaasta yli 70 prosenttia on laidunmaata ja rehupeltoa, on syytä tarkastella myös niiden alueiden potentiaalia. Jos vauraiden maiden naudanlihan kulutus vähenee tulevina vuosina, on mahdollista, että karjan- ja rehuntuotannosta vapautuisi satoja miljoonia hehtaareja maata, jota voitaisiin käyttää metsien ja puuston lisäämiseen sekä puutarha- ja peltometsäviljelyyn.”

Vaikka metsäkato edelleen jatkuu monella alueella – varsinkin trooppisissa sademetsissä – on muualla muutos parempaan jo näköpiirissä. Metsäpinta-ala lisääntyy monissa Euroopan maissa ja Venäjällä sekä muun muassa Pohjois-Amerikassa, Intiassa, Kiinassa, Vietnamissa ja osassa Afrikkaa. Metsityspotentiaalia on myös maapallon laajoilla kuivilla alueilla, kuten erityisesti Sahelin alueella peltometsäviljelynä, Arabian niemimaalla, Kiinassa ja Australiassa.

Ilmastometsät-kirjan monitieteellinen tekijäjoukko

Teoksen takaa löytyy arkkitehti, kehitysyhteistyö- ja ympäristöasiantuntija Kari Silfverbergin lisäksi työryhmä, johon kuuluu laaja-alainen ja arvostettu kirjailija, kolumnisti ja ympäristöaktivisti Risto Isomäki, metsäopettaja ja palontorjunnan asiantuntija Mike Jurvelius, aavikoitumiseen ja kehitysmaiden metsiin erikoistunut ulkoministeriön neuvonantaja Vesa Kaarakka, ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka Kauppi, yhdyskuntasuunnittelussa ja vesihuollossa työskennellyt ulkoasiainministeriön vesialan entinen neuvonantaja Eero Kontula, kehitysmaiden metsänhoidon emeritusprofessori Olavi Luukkanen, liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelun konsultti Pentti Murole, Helsingin ja Turun yliopistojen dosentti ja entinen ulkoministeriön ympäristöalan neuvonantaja Matti Nummelin, tietokirjailija ja emeritusprofessori Eero Paloheimo, metsänhoitotieteen dosentti, emeritusprofessori Veli Pohjonen, VTT:n erikoistutkija, FT Laura Sokka, tutkijatohtori Jenni Laininen, Siemenpuu-säätiön Hanna Matinpuro, Kari Bottas, Kirsi Chavda ja Timo Kuronen sekä maantutkimuksen tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi ja St1:n Concept Development Manager Jukka Hietanen.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Naomi Klein perustelee miksi Green New Deal ratkaisee ilmastokriisin

Dystopia on vältettävissä, vaikka raportit maalaavat synkkää kuvaa maapallon tulevaisuudesta. Nopea, kokonaisvaltainen muutos on mahdollinen, toteaa Naomi Klein kirjassaan Tuli on irti.

Naomi Klein on seurannut ilmastokriisin kehittymistä tulevaisuuden uhkakuvasta polttavaksi hätätilaksi yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tuli on irti on intohimoinen ja perusteellinen puheenvuoro, joka näkee vihreämmän maailman puolustamisen taisteluna elämän puolesta. Klein sijoittaa ilmastokriisin historialliseen kontekstiin ja toteaa esimerkiksi, että 1980-luvun loppupuolella esitetyt ilmastotoimet kärsivät huonosta ajoituksesta.

”Kaikki tämä oli mahdollista 1980- ja 1990-luvulla (ja se on mahdollista edelleen), mutta se olisi vaatinut määrätietoista taistelua uusliberalismin aatteita vastaan, jotka tuohon aikaan pyrkivät väkivalloin hävittämään koko ajatuksen julkisesta sektorista.”

Green New Deal muuttaa rahamarkkinoita reilumpaan suuntaan ja ehkäisee konflikteja

Klein esittää, että voimme selättää ilmastokatastrofin vain muuttamalla kriisin aiheuttaneita rakenteita pysyvästi. Hän on ollut ensimmäisten joukossa puolustamassa poliittista ohjelmaa, joka tunnetaan ympäri maailmaa nimellä Green New Deal. Siinä maailman taloudet valjastetaan taisteluun ilmastonmuutosta ja eriarvoisuutta vastaan.

Kirjassaan Klein perustelee Green New Dealia muun muassa sillä, että elvytysohjelma kestää lamat, sillä uusiutuva energia-ala luo työpaikkoja ja talousjärjestelmästä tulee reilumpi. Fossiiliset energiayhtiöt eivät nimittäin ole ainoita, jotka ovat asettaneet oman hyötynsä ihmiskunnan tulevaisuuden edelle; samaa ovat tehneet rahoituslaitokset, jotka riskeistä tietoisina rahoittivat öljy-yhtiöiden investointeja. Kleinin mukaan valtiot voivat vaatia reilumpaa osaa finanssialan massiivisista tuotoista alkamalla verottaa rahaliikennettä. Näillä rahoilla kehitetään uusiutuvan energian hyödyntämistä, energiamuotoja, jotka jakaantuvat maapallolla tasaisemmin verrattuna fossiilisiin.

”Ei ole olemassa puhdasta, vaaratonta ja myrkytöntä tapaa pyörittää talousjärjestelmää, joka on riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Sellaista ei ole koskaan ollut.”

Parempi tulevaisuus ja oikeudenmukainen, kukoistava yhteiskunta voidaan saavuttaa, jos toimimme heti.

Palkittu toimittaja, kolumnisti ja kirjailija Naomi Klein (s.1970) on yksi aikamme vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista. Hänen kirjansa No LogoTämä muuttaa kaiken ja  Tuhokapitalismin nousu olivat kansainvälisiä menestyksiä, jotka on käännetty yli 30 kielelle ja joita on painettu yli miljoona kappaletta. Tuli on irti nousi ilmestyttyään välittömästi The New York Timesin myyntilistalle.

Kirjan on suomentanut Laura Kalmukoski. Äänikirjan lukee Krista Putkonen-Örn.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Miten ukkosmyrsky syntyy ja mitä lumimyrskyssä tapahtuu?

Lasten tietokirja avaa sääilmiöitä ymmärrettävästi, upeiden kuvien siivittämänä.

Mistä pilvet on tehty? Miten tornado syntyy? Miksi vuoren yhdellä rinteellä voi sataa ja toisella puolella olla aivan kuivaa? Kuinka hillitä ilmastonmuutosta?

Sää 30 sekunnissa auttaa ymmärtämään, mitä ulkona tapahtuu. Tiiviit tietoiskut avaavat maapallomme uskomattomia luonnonvoimia ja hauskat tehtävät havainnollistavat sääilmiöitä käytännössä.

Keksinnöt 30 sekunnissa -kirjasta sanottua:

”Kirjasta löytyy paljon mielenkiintoisia tekstinpaloja, kuvia ja tehtäviä. Sen lisäksi, että perustiedot ehtii nopea lukija kahlata puolessa minuutissa, on sivuilla myös vielä lyhyempiä kolmen sekunnin tiivistelmiä. Jos kuitenkin malttaa tutkia rauhassa koko keksintöön liittyvät asiat, menee lukiessa paljon pidempi aika, sillä tietoa ja asiaa on kirjassa paljon.” Lastennimi.com, 8/2020

Sää 30 sekunnissa -kirjan ikäsuositus on 6+ ja teoksen on suomentanut Eeva Talvikallio.

Jen Green on kirjoittanut lukuisia lasten tietokirjoja erityisesti luonnontieteistä.

Tom Woolley on kuvittanut sekä lapsille että aikuisille suunnattuja kirjoja, ja hänen töitään on säännöllisesti esillä Britanniassa.

Sarjassa ovat aikaisemmin ilmestyneet: Matikka 30 sekunnissa, Avaruus 30 sekunnissa, Hyönteiset 30 sekunnissa, Keksinnöt 30 sekunnissa ja Urheilu 30 sekunnissa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Ihme ilmat! myyty 10 maahan – Syötävät koirat ja sympaattiset siat ilmestyy

Laura Ertimon & Mari Ahokoivun kirjan “Ihme ilmat! – Miksi ilmasto muuttuu” oikeudet on myyty jo kymmeneen maahan, viimeksi Espanjaan. Lajissaan ensimmäinen, lapsille suunnattu tietokirja ilmastonmuutoksesta vastaa lasten kiperiin kysymyksiin ilmastonmuutoksesta ja kertoo, miten voimme pistää sille yhdessä hanttiin. Kirjan kirjoittaja Laura Ertimo on mukana Innon joulunavauskeskusteluissa Rosebudissa torstaina iltapäivällä 12.12., tervetuloa! Samalla ilmestyy uutuuskirja “Syötävät koirat ja sympaattiset siat – Eläinten kohtaamisesta” kun toimittaja Bettina Sågbom haastattelee kirjan kirjoittajaa Salla Tuomivaaraa.

Syötävät koirat ja sympaattiset siat – Eläinten kohtaami­sesta johdattaa pohtimaan monimuotoisia suhteitamme muihin eläimiin. Yhteiskuntatieteiden tohtori Salla Tuomivaara pohtii kohtaamisiaan eläinten kanssa niin pekingiläisellä koiratarhalla ja suomalaisessa teurastamossa kuin sappikarhujen turvakodissa Sichuanissa ja omassa lapsuudenkodissaan.
Käytännön eläinkokemukset ja -kohtaamiset johdattavat pohtimaan eläinkuvaamme ja eläinkäsityksiämme, eläinten oikeuksien perusteluja, erilaisten kulttuurien tapaa suhtautua eläimiin ja ristiriitoja erilaisten eläinasenteiden välillä. Osansa kirjassa saavat myös luonnonvaraisten eläinten kutistuva elintila, eläinten pidon muuttuvat normit ja globaalisti yhdenmukaistuva ruoantuotanto.
Onko meidän mahdollista siirtyä kohti yhteiskuntaa, joka kunnioittaisi lajienvälistä oikeudenmukaisuutta ja millainen se olisi?

Laura Ertimon & Mari Ahokoivun Ihme ilmat! on puolestaan topakka ja toiveikas lasten tieto­kirja siitä, miten ihminen aiheuttaa ilmastonmuutoksen ja mitä me voimme tehdä paremman tulevaisuuden puolesta. Samalla se vinkkaa, miten ihan jokainen pystyy treenaamaan omia ilmastotaitojaan ja elämään niin, ettei hiilidioksidi pöllyä joka käänteessä.
Ilmaston­muutoksen pinteestä ei kuitenkaan selvitä pelkillä arjen nikseillä. Siksi Ihme ilmat! kertoo innostavasti myös yhdessä tekemisen voimasta.
Ihme ilmat! julkaistiin lokakuussa ja oikeudet on myyty jo kymmeneen maahan (Espanja, Italia, Liettua, Norja, Ruotsi, Serbia, Suomi, Turkki, Unkari, Viro). Ulkomaanoikeuksia myy Elina Ahlbäck Literary Agency. Katso lukunäyte

TERVETULOA Innon ja Rosebudin jouluglögille Rosebudin Kolmen sepän myymälään (Aleksanterinkatu 21, Helsinki) torstaina 12.12.

Ohjelmassa:
Klo 14.00 Jari TamminenNauti tyhjyydestä ja muita vastamainoksia
Klo 14.30 Lauri Nurmi ja Matti MörttinenAntti Rinne – Koko tarina
Klo 15–15:40 Suuri ilmastokeskustelu: Tietokirjailija Laura Ertimo ratkaisee ilmastonmuutosta kauden muiden ilmastokirjailijoiden Risto IsomäenLeo Straniuksen ja Elisa Aaltolan kanssa. Risto Isomäki kertoo “villin optimistisessa ja viisaassa” uudessa kirjassaan miten Suomi voi pysäyttää ilmaston­muutoksen ja auttaa koko maailmaa vähentämään päästöjään. Elisa Aaltolan uutuuskirjan Häpeä ja rakkaus – Ihmiseläinluonto erityisen huomion kohteena ovat häpeä ja rakkaus luonto- ja eläinsuhteessa: mikä näiden tunteiden rooli on ilmastomuutoksen, lajisukupuuton ja eläinteollisuuden aikakaudella. Leo Stranius selittää Ekoistin muistelmissa ympäristökysymysten murtautumista valtavirtaan ja opastaa vapaaehtoiseen luopumiseen ympäristöämme tuhoavasta turhuudesta.
Klo 15:40 KIRJANJULKISTUS Toimittaja Bettina Sågbom haastattelee Syötävät koirat ja sympaattiset siat -kirjoittajaa Salla Tuomivaaraa.
Klo 16.10 Antto TerrasTallinnan tappajat
Klo 16.30 Ville-Juhani SutinenKääpiöistä kolosseihinLiha
Klo 17.00 Nina HonkanenPohjakosketus
Klo 17.20 Eveliina TalvitieKovakuorinen

Jaa tämä:

Yhdysvaltalaiset tutkijat ehdottavat napa-alueiden sulamisen pysäyttämistä tuulimyllyjen avulla

Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa -romaanissa esittämästä ajatuksesta on tullut yksi ihmiskunnan vakavasti otetuista hätävarasuunnitelmista. Yhdysvaltalaiset tutkijat esittävät, että Jäämeren kelluvien jäiden, Grönlannin mannerjäätikön sekä pohjoisten ikirouta-alueiden ja merenpohjan metaaniklatraattien sulaminen voitaisiin estää pystyttämällä merijäälle 10 miljoonaa pientä tuulimyllyä. Tuulimyllyt pumppaisivat talvisin jään alta vettä, niin että se jäätyisi. Tällöin kelluvien merijäiden paksuus ja pinta-ala kasvaisivat. Suurempi osa Jäämerestä pysyisi jäiden peittämänä ja voimakkaasti heijastavana läpi kesän.

Maailman johtaviin yleistajuisiin tiede- ja teknologialehtiin kuuluva New Scientist nostaa idean näkyvästi esille 31. elokuuta ilmestyneessä numerossaan.

Rowan Hooperin kirjoittama artikkeli Arctic rescue squad toteaa, että arktisten alueiden soista, ikiroudasta ja merenpohjan klatraattiesiintymistä voi pian vapautua niin paljon hiilidioksidia ja metaania, että ihmisen omat päästöt saattavat muuttua merkityksettömiksi.  Lisäksi jään peittämien alueiden supistuminen lämmittää ilmastoa voimakkaasti.  Arktisten alueiden suilamista ei kuitenkaan välttämättä enää ole mahdollista pysäyttää vain päästöjä vähentämällä, vaan se saattaa edellyttää myös toisenlaisia toimenpiteitä.  

New Scientistin artikkeli luonnostelee kolme erilaista hätävarasuunnitelmaa ja nostaa jääpeitettä vahvistavat ja laajentavat tuulimyllyt varteenotettavimmaksi vaihtoehdoksi. New Scientistin mukaan vettä jääkannen alta ylös pumppaavia tuulimyllyjä on hiljattain ehdotettu hätäratkaisuksi myös Etelämantereen sulamiseen.

Ajatuksen on esittänyt ensimmäisenä kirjailija Risto Isomäki vuonna 2005 ilmestyneessä, kymmenelle kielelle käännetyssä romaanissaan Sarasvatin hiekkaa (Tammi, 2005).  New Scientistin juttu ei mainitse, että idean ensiesiintyminen on tapahtunut tieteisromaanissa jo 14 vuotta aikaisemmin.  

Isomäen romaanissa hallitukset yrittävät pysäyttää arktisten alueiden sulamisen 200 000 suuren, vahvistetuille merijäälautoille pystytetyn tuulimyllyn avulla. Steve Deschin ja muiden Arizonan yliopiston tutkijoiden ehdottama hanke puhuu kymmenestä miljoonasta pienemmästä tuulimyllystä.

“Kaksi noihin aikoihin esittämistäni B-suunnitelmista, joiden avulla arktisten alueiden sulaminen voitaisiin hätätilassa pysäyttää, on nyttemmin noussut tiedeyhteisön piirissä varteenotettaviksi luokiteltujen ehdotusten joukkoon”, sanoo Isomäki. “Toinen on ylimääräisen merijään tuottaminen tuulimyllyjen avulla ja toinen on pohjoisten metsien heijastavuuden parantaminen lehtipuiden ja lehtikuusien osuutta lisäämällä sekä kasvattamalla metsissä suuria puita aiempaa harvemmassa.”

“Tärkein tuolloin tekemäni ehdotus eli talviaikaisen pilvipeitteen vähentäminen napa-alueilla on valitettavasti edennyt selvästi takkuisemmin.  Tiedeyhteisö puhuu edelleen pelkästään pilvipeitteen lisäämisestä ja pilvien muuttamisesta voimakkaammin heijastaviksi, vaikka napa-alueilla talviaikaisen pilvipeitteen vähentämisellä olisi vielä paljon suurempi viilentävä vaikutus.  En tiedä miksi tämä idea lyö itsensä läpi niin hitaasti.  Ehkä talvisten pilvien lämmittävä vaikutus on itsestään selvyys ainoastaan ihmisille, jotka elävät hyvin kaukana pohjoisessa. Kuten suomalaisille”, pohtii Isomäki.

Isomäen viimeisin kirja Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen (Into, 2019) keskittyy suomalaisten yritysten, yliopistojen ja kansalaisjärjestöjen kansainvälisesti merkittäviin ilmastoprojekteihin. Isomäki kirjoittaa parhaillaan myös Vedenpaisumuksen lapset -nimistä romaania, joka on “eräänlainen jatko-osa” Sarasvatin hiekalle.

Risto Isomäki (s. 1961) on laaja-alainen ja arvostettu kirjailija, kolumnisti ja ympäristöaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa. Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005) oli Finlandia-ehdokas ja voitti Tähtivaeltaja- ja Kiitos kirjasta -palkinnot. Romaanista tehty sarjakuva voitti Sarjakuva-Finlandian. Isomäen kirjoja on käännetty lähes 20 kielelle, ja hänelle on myönnetty myös European Science Fiction Associationin palkinto.

Risto Isomäki kertoo, miten Suomi voi auttaa koko maailmaa vähentämään päästöjään ja tulla kansainväliseksi sankariksi Turun Kirjamessuilla huomenna perjantaina 4.10. kello 13.50 Jukola-salissa.

Jaa tämä: