Avainsana-arkisto: kirja

Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Populismin anatomia tarjoaa syvällistä ymmärrystä ajastamme ja sen leimallisimmasta poliittisesta ilmiöstä

Onko populismi aate, poliittinen strategia, viestintätapa vai jotain muuta? Matti Mörttisen ja Yannick Lahden teos leikkelee populismin helposti pureskeltavaan muotoon ja kertoo, mistä populismissa on kyse.

Populismi haastaa perinteisen politiikanteon

Populisti tarjoaa yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Osaako edes harjaantunein populisti kuitenkaan vastata tyhjentävästi ja helppotajuisesti siihen, mitä on populismi? Tuskin. Siksi on paikallaan tehdä populismin ruumiinavaus kirjassa Populismin anatomia!

Mikä tekee poliitikosta populistin? Mitä hyvää populismissa on? Mistä populismi saa happensa ja ravintonsa? Mitä sen aineenvaihdunta palauttaa ympäristöön? Onko ilmiössä kyse kausivaihtelusta, vai onko se tullut jäädäkseen?”

Mitä tai mikä populismi sitten todella on? Tiedeyhteisö on väitellyt aiheesta jo vuosia. Lahden ja Mörttisen lähtökohta on, että populismia voi analysoida riippumatta siitä, mitä se on perusolemukseltaan.

Populismi on outolintu ismien ekosysteemissä

Populismi ei ole ideologia, vaan enemmänkin tapa tehdä politiikkaa. Erityisesti se on tapa puhua, kirjoittaa ja viestiä. Populismia on ollut iät ja ajat, vaikka populistien menestys politiikassa on ponnahtanut aivan uusille tasoille juuri meidän aikanamme – ajassa, jossa toritapaamisten ja tupailtojen tilalle on tullut sanallinen salamasota sosiaalisessa mediassa.

Vaikka populismiin usein liittyy kansallismielisyys, on nykyajan populismi hämmästyttävän kansainvälisesti verkottunutta. Populistit inspiroivat toisiaan yli rajojen ja lainaavat sujuvasti myös toistensa teemoja.

Lahti ja Mörttinen käsittelevät kirjassaan taidokkaasti muun muassa Timo Soinin todellista perintöä sekä populismin nopeaa naisistumista – median ja populismin kipeää liittoa unohtamatta.

Politiikka tarvitsee mediaa ja media poliitikkoja. Populistisen politiikanteon tapauksessa tämä kohtalonyhteys on omaa luokkaansa, sillä populismi pystyy yhtä aikaa käyttämään mediaa hyödyksi ja leimaamaan median vihollisekseen. Media on juuttunut hyväksikäytetyn osaan – jopa taloudellisesti.

Teos on mielenkiintoinen läpivalaisu populismin sisuksiin. Se sopii jokaiselle, joka yrittää ymmärtää, mistä on kyse aikamme leimallisimmassa poliittisessa ilmiössä niin Suomessa kuin muualla maailmassa.

Populismin anatomia nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Aku Laitinen.

Helsingin yliopistolla tutkijatohtorina työskentelevä Yannick Lahti (s.1990) on Bolognan yliopistosta kesällä 2022 tohtoriksi väitellyt poliittisen viestinnän ja populismin tutkija. Lahti on kirjoittanut aktiivisesti erityisesti eurooppalaisesta oikeistopopulismista useissa eri medioissa, ja hänet on nähty myös näiden aiheiden parissa tv-kommentaattorina ajankohtaisohjelmissa.

Matti Mörttinen (synt. 1958) on kokenut ja palkittu toimittaja sekä usean kiitosta keränneen elämäkertakirjan kirjoittaja. Tällä hetkellä hän toimii vapaana kirjoittajana tehden mm. kolumneja Yleisradiolle. Vuonna 2020 Mörttinen toimi Sitrassa neuvonantajana ja teki raportin Suomen koronapäätöksenteosta. Hänellä on takanaan journalismiopintoja Tampereen yliopistossa, ja hän on myös kouluttanut satoja kollegoita erityisesti Euroopan yhdentymiskehitykseen ja Euroopan unioniin liittyvissä aiheissa.

Mörttisen edellinen tietokirjansa Shlomo Zabludowicz ilmestyi 2021. Yhdessä Lauri Nurmen kanssa Mörttinen on kirjoittanut elämäkerrat Sauli Niinistöstä (2018) ja Antti Rinteestä (2019).

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Pekka Herlevi: 65-vuotiaan sormettoman somejulkkiksen dieselin tuoksuinen tarina elämänmittaisesta rakkaudesta

Semmosta touhua kertoo metallimies, rekkakuski ja yrittäjä Pekka Herlevin vaiherikkaasta elämästä. Pekka on käsityöläinen ilman sormia, maailmanmatkaaja ilman kielipäätä, eikä hän omien sanojensa mukaan osaa lukea tai kirjoittaa – mutta mahdoton tarinaniskijä mies kyllä on!

”Pekka, miksi sulla ei oo näitä kaikkia solmia?”

Sanna Seiko Salon kirjoittama Semmosta touhua vie lukijan matkalle Pekan elämään Kälviän Passojan kylältä aina Euroopan Tractor Pulling -areenoille saakka. Tässä tarinassa ei säästellä sanoja, naurua tai tunteita! Kirjassa kuuluu Scanian V8-moottorin hurina, Team Herlevin yhdessä tekemisen ilo ja kaikki se hulvaton elämä, joka Pekan, hänen vaimonsa Tummun ja suuren perheen arkeen mahtuu. Kirja on lämminhenkinen kuvaus hetkessä elämisestä, periksiantamattomuudesta, yllättävistä kohtaamisista – ja ennen muuta: ilosta ja pyyteettömästä rakkaudesta.

Pekka ajoi rekalla edellä ja Tummu henkilöautolla perässä. Välillä Pekka vilkuili peräpeilistä, että miten se Tummu siellä takana pärjäilee. Oli hämärää, ilta oli venähtänyt aamun puolelle, ja silmäluomea painoi… Jokin oli oudosti. Tummun auto alkoi siirtyä hitaasti naapurikaistalle… Pekka vilautti jarruvaloja, paineli torvea ja yritti havahduttaa rattiin nukahtaneen vaimonsa. Pekka näki edessään, että suoran päässä oli vastaan tulossa toinen rekka… Sekuntiakaan empimättä Pekka siirsi oman rekkansa vastaantulevien kaistalle Tummun eteen, soitti torvea ja teki kaikkensa saadakseen Tummun virkoamaan…. Selvää oli, että jos Tummu ei heräisi, Pekka ottaisi iskun vastaantulevasta rekasta.

Miljoonien ajokilometrien varrella sattuneista ja aamuisten kaffisokerien ja iltalöylyjen väliin mahtuvista kommelluksista riittää juttua

Pekka Herleviä on aina ajanut halu olla muita askeleen edellä. Reseptinä on, että otetaan pala aaltopahvia, piirretään visio siihen ja sitten vaan tekoon! Pekan ja koko Herlevin tiimin mottona on, että hauskaa pitää olla, muuten ei ole kenelläkään kivaa.

Niitä hulluja kokeiluja, joita jotkut hakevat extremelajeista tai tositv:stä, on Herleveillä tehty ihan kaurapuuron, lehemänmaidon ja makkaran voimalla. Aina on saatu tehdä asioita, eikä ole rajoitettu. Eikä varsinkaan ole sanottu, että ei tuo onnistu, ei kannata yrittää.

Minua kiehtoo pikkuisen erilaiset elämäntarinat, sellaiset, joissa on laitettu kroppaa likoon ja rakennettu lupia kyselemättä omannäköinen elämä. Ikuisena hevostyttönä kiinnostaa nuo hevosvoimat ja insinöörinä kaikenlainen luova keksiminen ja rakentaminen, sekä erityisesti se, miten omasta intohimosta tehdään kannattavaa bisnestä”, kertoo kirjan kirjoittanut tietokirjailija Sanna Seiko Salo.

Semmosta touhua nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Arttu Kurttila.

Sanna Seiko Salo on diplomi-insinööri ja kirjailija, joka on kirjoittanut aiemmin yrittäjätarinan ja elämäkerran Dildodiileri – Tea Latvalan tarina sekä tietokirjat Se – Seksipuhekirja ja Ne – Kuukautiskirja yhdessä Rosa Meriläisen kanssa.

Julkkarishow Helsingin American Car Show:ssa perjantaina 7.4. klo 9.45

Tervetuloa tapaamaan Herlevin tiimiä ja Sanna Seiko Saloa perjantaina 7.4. Julkkarishow klo 9.45 Helsingin messukeskuksessa ja Facebook LIVE @diesellandia kanavalla.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Finlandia-voittajan uutuusteos on lohdullinen käyttöohje hajonneeseen maailmaan

Ville-Juhani Sutisen uusia ajatuksia tarjoava esseekokoelma etsii tuoretta näkökulmaa elämään ekokatastrofin keskellä. Sutinen palkittiin tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla vuonna 2022.

Entä jos paras, mihin me pystymme, on sopeutuminen hitaaseen katastrofiin?

Ville-Juhani Sutinen palkittiin tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla vuonna 2022. Juuri julkaistussa uutuuskirjassaan Hajonneen maailman käyttöohje Sutinen käsittelee selviytymistä hajonneessa maailmassa. Miten sopeutua elämään ekokatastrofin keskellä? Ilmastonmuutos kiihtyy ja ekologinen romahdus lähestyy. Me tiedämme sen, mutta emme pysty muuttamaan toimintaamme riittävän nopeasti. Onko peli jo menetetty?

”Elämme jo sitä aikaa, jonka kuvittelimme tulevaisuudeksi. Me emme pyri sopeutumaan joskus tuonnempana koittavaan maailmanloppuun vaan olemme parhaillaan sen keskellä, tiedostimme sitä tai emme. Mielenrauhamme vuoksi estetisoimme apokalypsin, mutta tosiasia on, että meidän tuntemamme maailma on raunioina ja elämme uudessa todellisuudessa.”

Teoksen tarinalliset, omakohtaiset tekstit kuljettavat ihmistä ympäröivään luontoon ja maailmaan, joka on rikki mutta ei kuitenkaan täysin käyttökelvoton. Kirja on kriittinen mutta toiveikas matka sienimetsään, hylättyyn huvipuistoon ja lapsettomuusklinikalle, sieltä metsäpalojen Kaliforniaan, kelluviin konttitaloihin ja lopulta mayaraunioiden kautta Islannin laavakentille etsimään keinoja, joilla elämä voi jatkua.

”Ville-Juhani Sutinen saattaa olla omaperäisin suomalainen ympäristöajattelija sitten Pentti Linkolan. -Risto Isomäki

”Ville-Juhani Sutisen kirjallinen tuotanto on ollut ja on edelleen tähtikartta, joka valaisee tietäni.” -Rosa Liksom

Yhden ihmisen ei tarvitse pelastaa maailmaa kokonaan

Sutinen muistuttaa, että Itse katastrofin kanssa lähes yhtä suuri ongelma on, että se on asteittainen ja muuttaa asioita melkein huomaamattamme. Ihmisen siunaukseksi ja kiroukseksi totumme lähes kaikkeen. Ihminen sopeutuu hajoavaan maailmaan niin kuin kameleontit muuttuvaan ympäristöön muuttamalla väriään. Siten ihmiset selviytyvät uusissa olosuhteissa, Sutinen sanoo.

Vallitsevaa tilannetta ei pitäisi ajatella poikkeamana, josta on yhdessä ponnistelemalla mahdollista lopulta nousta ihanne-elämään. Sen sijaan tämä hetki on paras, mitä me saamme aikaan. Järkevämpää kuin vaalia idealistisia kuvitelmia, jotka antavat vaikutelman, että vielä joskus kaikki tulee täysin kuntoon, on tehdä aktiivista työtä sen eteen, että pärjäämme toistemme ja maailman kanssa parhaalla mahdollisella tavalla nyt ja huomenna.”

Maailmanlopun julistaminen on helppoa. Paljon vaikeampaa on, jos maailma ei lopukaan ja on kyettävä selviytymään tuhon jälkien kanssa. Kuinka oppia elämään rikotussa ympäristössä ja vieläpä rakastamaan sitä? Ei ole kovin kiinnostavaa, kuinka voimme kuolla, vaan kuinka voimme elää maailmassa, joka on rikki, kirjoittaa Sutinen.

Hajonneen maailman käyttöohje nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Ville-Juhani Sutinen Foto Klaus Welp
Finlandia-palkittu Ville-Juhani Sutinen

Ville-Juhani Sutinen on Jyväskylässä asuva kirjailija, kääntäjä ja valokuvaaja. Häneltä on ilmestynyt lähes kolmekymmentä teosta, niin runoutta, esseistiikkaa kuin romaaneja. Tietokirjoissaan Sutinen on käsitellyt lukuisia aiheita, esimerkiksi siirtolaisuutta, Arktista aluetta, Venäjää ja Yhdysvaltoja.

Sutinen palkittiin tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla vuonna 2022 raskaimman sarjan pitkiä romaaneja käsittelevästä esseekokoelmasta Vaivan arvoista (Avain).

”Hirveän hienoa tässä palkinnossa on, että se merkitsee tunnustusta kirjallisuudesta kirjoittamiselle, ei siis pelkästään minulle tai edes juuri tälle kyseiselle kirjalle. Huomioidaan, että kirjallisuudesta voi ja pitää kirjoittaa.”

Sutinen oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana myös vuonna 2019 yhdessä Ville Ropposen kanssa kirjoittamallaan teoksella Luiden tie (Like). Lisäksi hän saanut kahdesti Vuoden matkakirja -palkinnon kultamaininnan.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Palkitun luontokuvaajan neljäs lastenkirja kertoo vesilintujen elämästä

Ihastuttavan Me Otukset-kirjasarjan neljännessä osassa Hannu Laakso vie lukijan telkänpoikasten lammelle.

Helppolukuinen kirja yhdistää tiedon, tarinan ja upeat luontokuvat. Vaikuttavin luontovalokuvin kuvitetussa lastenkirjassa seurataan telkkäpoikueen seikkailua takaisin pesimälammelleen. Millaisia kommelluksia lentokyvytön untuvikko voikaan kohdata sisarustensa kanssa, kun pienistä uimareista tulee yhtäkkiä jalankulkijoita?

Me Lintuset valottaa lukijalle vesilintujen elinpiiriä ja sen monenkirjavia asukkaita maalla, vedessä ja ilmassa. Telkänpoikanen saa retkellään paljon uusia tuttavuuksia, kuten pöllön, närhen, supikoiran, näädän ja kaakkurin. Mikään niistä ei korvaa omaa emoa, ja jotkut ovat suorastaan vaarallisia.

Seikkailulliset tarinat ja väkevät valokuvat  vahvistavat lasten luontosuhdetta ja lukuharrastusta

Helppolukuinen Me Otukset -kirjasarja yhdistää vastustamattomalla tavalla tiedon, tarinan ja upeat luontokuvat – se sopii koko perheen lukuhetkiin. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Me Kettuset (2020), Me Karhuset (2021) ja Me Hukkaset (2022).

Me kettuset on Hannu Laakson kirja, jossa seurataan kettuperheen elämää upeiden luontokuvien siivittämänä. Tämä ihana kirja sopii kaikenikäisille.”Kaleva, 30.8.2020 

”Aikuinen luki luonnosta pitävälle ekaluokkalaiselle tämän kirjan. Lapsi piti kirjasta todella paljon. Keskustelua virisi monista teksteistä/kuvista.” Tuula, Me Hukkaset

KTM Hannu Laakso (s. 1963) on voittanut yli 120 kansainvälistä valokuvapalkintoa, ja yli 500 hänen kuvaansa on hyväksytty kansainvälisiin kilpailu­näyttelyihin yli kahdeksassakymmenessä eri maassa.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Uutuuskirja opastaa helppohoitoiseen ja tuottavampaan hyötypuutarhan istuttamiseen

Metsäpuutarhurin kirja on ensimmäinen suomenkielinen opas puutarhaekosysteemin luontiin. Joel Rosenbergin tapa viljellä on ekologinen ja helpottaa omavaraisuutta.

Hyötymetsäpuutarhalla luodaan omavaraisuutta ja resilienssiä, jota tarvitsemme ruoan ja energian kallistuessa. Itse ja yhdessä tuotettu ravinto tuo turvaa ja riippumattomuutta epidemioiden, sotien ja tuotantoketjujen häiriöiden aikoina. Monipuolinen lajisto taas takaa sen, että jotkut kasveista antavat aina satoa oli kasvukausi millainen hyvänsä.

Syötävä metsäpuutarha on laajennettu kotipuutarha, kokonainen puutarhaekosysteemi, joka tuottaa satoa ja parantaa ympäristön tilaa. Kirja opastaa oman metsäpuutarhan suunnitteluun ja monipuoliseen kasvilajistoon, jolla voi luoda satoisan ekosysteemin niin pienelle pihalle kuin suurelle pellollekin.

Ideana on istuttaa hedelmäpuita, pähkinäkasveja ja marjapensaita. Välit täytetään monivuotisilla vihanneksilla, maanpeitekasveilla, syötävillä köynnöksillä ja luonnonkasveilla. Puutarha jäljittelee metsänreunan lajirunsautta ja se sitoo pitkän elämänsä aikana runsaasti hiiltä maaperään ja luo elinympäristön lukuisille eliöille.

”Toivon, että lukija oppii näkemään ympäristönsä ja hyötykasvien mahdollisuudet uusin silmin ja innostuu kasvattamaan syötävää joka puolella.”

Metsäpuutarhan kasvit viihtyvät lämpenevässä ilmastossa

Rosenberg kirjoittaa lounaisen rannikkoseudun näkökulmasta ja esittelee kokeilukasvilajistoa. Suomessa keskilämpötila on 1850-luvun jälkeen noussut jo lähes 2,5 astetta ja nousu jatkuu.

”Väitänkin, että kaikki kirjan esittelemät lajit tulevat menestymään kuluvan vuosisadan aikana myös sisempänä Suomessa.”

Kuva: Hanna Koikkalainen
Metsäpuutarhuri Joel Rosenberg tähtää omavaraisuuteen.

Joel Rosenberg on vapaa metsäpuutarhuri ja eräopas. Rosenberg työskentelee luonto- ja ympäristöalan kouluttajana ja omavaraistelee vuosi vuodelta enemmän.

Taideteollisesta korkeakoulusta (Environmental Art MA-program) valmistunut Rosenberg on kirjoittanut ja valokuvannut teokset Pähkinöitä omasta puutarhasta – opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen (2021) ja Syötävä metsäpuutarha – johdanto suunnitteluun ja lajistoon (2023).

Rosenberg kirjoittaa blogia osoitteessa syötävämetsäpuutarha.fi. Hänet tunnetaan myös kaupunkiviljelyn pioneerina ja Satokartan perustajana.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Olemisen arvoitukseen sukeltava esseeteos ravistelee keskusteluilmapiiriä

Emilia Männynvälin (ent. Kukkala) intensiivinen ja rajoja uhmaava kirja limittää ekologisen, yhteiskunnallisen ja henkisen todellisuuden poikkeuksellisella tavalla.

Toiste en suostu katoamaan -kirjan intensiivisissä ja tarkkanäköisissä teksteissä naiseuden, paikan, luokan ja pyhän kaltaiset teemat punoutuvat toisiinsa muodostaen saumattoman jatkumon.

“Minun ja kaltaisteni sukupolvikertomus ei ole yksikään niistä, jotka kertovat luovan luokan lasten elämänmakuisista’ seikkailuista Kalliossa.”

Suurista teemoista huolimatta Toiste en suostu katoamaan on maanläheinen ja selkeydessään kirkas. Teksteissä lähestytään lihallisesti ja vaivattoman tuntuisesti sellaisiakin ikiaikaisia aiheita, jotka helposti pakenevat sanoja. Esseiden maailma on täynnä yllättäviä eroja ja yhtäläisyyksiä. Milloin viimeksi olet lukenut esseen surun radikaaliudesta tai saunomisen metafysiikasta? Kaikupohjaa yleisinhimillisiin aiheisiin haetaan myös musiikillisista alakulttuureista.

“Ei ole sattumaa, että retorisen kamppailun keskiössä on juuri naiseus.”

Männynvälin kynä piirtää laajoja kaaria ja kieli pakenee ideologisia kielioppeja. Teos on suoruudessaan hätkähdyttävä.

”En ole kirjoittanut asioista, joista haluan kirjoittaa, vaan asioista, joista minun on pakko kirjoittaa”, Männynväli kuvailee.

Suorapuheinen yhteiskuntabloggaaja kohtasi vakavaa häirintää

Männynväli haluaa, että asioista puhutaan eri lähtökohdista huolimatta avoimesti ja suoraan – aivan kuten hän halusi jo vuonna 2013 päättyneen blogiuransa aikana. Yhden ensimmäisistä yhteiskunnallisista naisbloggaajista osa ei ollut helppo. Silloinen Kukkala kuvaa kirjassaan kohtaamaansa uhkailua ja häirintää:

“Kerma saa, mitä kerma haluaa. Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa, mustiin pukeutuneet jääkaapin kokoiset miehet, eivät virka mitään. Autoni päällystetään verellä, jauhelihalla ja paskalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioikeiston tähtäimessä. Poliisia ei kiinnosta, miksi kiinnostaisi. En ole niin kuvitellutkaan.”

Rakentava erimielisyys ei ole edelleenkään suuressa huudossa. Männynväli on huolissaan lukutaidon rapautumisesta myös lukeneiden ihmisten keskuudessa. Somessa tapahtuvat tahalliset väärinymmärtämiset, joukkolynkkaukset ja uusmoralismi ovat osa ilmiötä.

“Lukijaa on otettava kädestä, talutettava, paljastettava kokonaisuutta pala kerrallaan, ettei hän säikähdä, joudu hämilleen tai peräti ajattelemaan itse. On kirjoitettava kuin idiootille. Ja minä mietin vain, mitä Umberto Eco kirjoitti kielestä ja fasismista: että fasismi tarvitsee ajattelun tyhmentämistä, mikä tapahtuu tyhmentämällä kieltä.”

Kirja nyt kaupoissa ja myös e- ja äänikirjapalveluissa. 

Tervetuloa Rosbeud sivulliseen perjantaina 17.3. Kadotuksen iltaan keskustelemaan kirjasta klo 17-18.

Emilia Männynväli (ent. Kukkala) on kirjailija, toimittaja ja kriitikko, jonka esikoisromaani Kaiken jälkeen (Into 2021) kertoi luopumisesta ollen hurmaava yhdistelmä rouheaa roadtripia ja kipeää henkistä matkaa. Esseeteoksessaan hän jatkaa samalla lahjomattomalla linjalla: Toiste en suostu katoamaan on villi pako ulkoa asetettujen lokeroiden ja ideologisten poteroiden vankilasta.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Risto Isomäen muistelmat: merkittävä katsaus suomalaisen aktivismin historiaan

Isomäki vie lukijan aitiopaikalle kansalaisyhteiskunnan kultakauteen, jonka aikana suomalaisten käynnistämät operaatiot muuttivat maailmaa. Mitä nykyvaikuttajat voivat oppia 80- ja 90-luvun aktivisteilta?

Suomi oli 80-luvulla kokoaan paljon suurempi vaikuttaja

Kirjailija Risto Isomäki on toiminut läpi elämänsä aktivismin ytimessä. Maailmanparantajan muistelmissa hän nostaa esiin kahden värikkään vuosikymmenen ajalta joukon jännittäviä mutta käytännössä unohdettuja tarinoita: Miten suomalaiset maakuntalehdet ja kansalaisjärjestöt olivat vähällä onnistua yhdessä perustamaan Bangladeshiin yhden kolmannen maailman suurimmista rokotetehtaista? Miten 101 suomalaista kansanedustajaa ja Miljoonasade-yhtye auttoivat pelastamaan 18 miljoonaa hehtaaria sademetsää? Miten suomalaisten kansanedustajien nälkälakko ratkaisi taistelun kehitysavusta Prosenttiliikkeen voitoksi? Isomäki osallistui itse näihin ja lukuisiin muihin kansalaiskampanjoihin, joita koskevia arkistoja hän onnistui säilyttämään.

”1980-luvulla vaikuttaneet nuoret maailmanparantajat olivat monella tapaa kadehdittavassa asemassa suhteessa sekä edeltäviin että myöhempiin aktivistien sukupolviin. 1980-luvulla ei tarvinnut kantaa omasta toimeentulostaan suurtakaan huolta. … Tämä kaikki antoi nuorille ihmisille nykyistä suuremman vapauden miettiä, mitä he halusivat omalla elämällään tehdä.”

Suomessa vuodet 1979–2004 olivat kansalaisjärjestöille erityisen vaikuttavaa aikaa: tiivis yhteistyö Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kansanliikkeiden kanssa pelasti lukemattomia ihmishenkiä. Kansainvälisesti Suomi pystyi näyttelemään huikeasti kokoaan suurempaa roolia, ja kotimaassa mobilisoitiin kaikkien aikojen laajimpia vetoomuksia, mielenosoituksia ja kansalaiskampanjoita.

Maailman muuttuessa aktivistin perusluonne säilyy

Millaista oli toimia väsymättä kaaoksen masinoimassa maailmassa, ja miten se vaikutti Isomäen näkemyksiin oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuuksista parantaa maailmaa? Ketkä kaikki olivat mukana luomassa näitä menestystarinoita? Isomäen muistelmat tarjoavat mielenkiintoisen aikamatkan aina Turusta Indonesiaan, jonka varrella lukija saa mm. seurata, kuinka suomalaiset aktivistit saattoivat vaikuttaa jopa Neuvostoliiton kaatumisen. Mitä someaktivisti voivat oppia näiltä kansalaisyhteiskunnan kultakauden vaikuttajilta?

”Yhä useammat meistä tyytyvät nykyään kommunikoimaan somen kautta vain hyvin samanmielisten ihmisten kanssa. Me emme enää edes yritä emmekä halua tavoittaa ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla, koska se ei kuitenkaan johtaisi mihinkään. Käytämme kaiken aikamme ja energiamme saarnaamiseen valmiiksi käännytetyille, vaikka hyvin tiedämme, ettei siitä ole mitään varsinaista hyötyä.”

Maailmanparantajan muistelmat on puuttuva pala suomalaista historiankirjoitusta, josta soisi kouluissakin opetettavan. Se myös inspiroi lukijaa yksilötason aktivismiin. Niitä, jotka haluavat todella muuttaa maailmaa eivätkä tyytyä tekemään pelkkiä eleitä, Isomäki rohkaisee toimimaan kaaoksen laidalla ja pienessä maailmassa. Siellä kaikki jännittävä ja uutta luova aina tapahtuu, kirjoittaa Risto Isomäki.

Maailmanparantajan muistelmat kaupoissa 2.3. sekä e- ja äänikirjapalveluissa. 

Äänikirjan lukee Jukka Pitkänen.

Risto Isomäki (s. 1961) on laaja-alainen ja arvostettu kirjailija, kolumnisti ja ympäristöaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa. Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005) oli Finlandia-ehdokas ja voitti Tähtivaeltaja- ja Kiitos kirjasta -palkinnot. Romaanista tehty sarjakuva voitti Sarjakuva-Finlandian. Isomäen kirjoja on käännetty lähes 20 kielelle, ja hänelle on myönnetty myös European Science Fiction Associationin palkinto. Vuonna 2020 Risto Isomäelle myönnettiin Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto. 

Seuraa somessa: @ristoisomakiofficial

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Kodittomien koirien määrä kasvussa – uutuuskirja avaa rescuetoiminnan periaatteet

Lemmikkibuumin hiipuminen on jättänyt yhä useamman koiran ilman kotia ja Ukrainan sota nostanut uudelleen koirien maahantuontiin liittyvät epäkohdat esiin. Rescueyhdistykset tekevät perusteellista työtä kodittomien koirien tuonnissa Suomeen ja ehdottavat tiukennuksia terveystarkastuksiin.

Rescuekoirat ovat hylättyjä ja kaltoin kohdeltuja koiria, jotka on otettu turvaan kuntien löytöeläintaloihin ja koiratarhoille. Katariina Laineen kirja kertoo työstä, jota vastuulliset rescueyhdistykset tekevät näiden eläinten hyväksi Suomessa ja ulkomailla. Yhdistykset tukevat paikallisia löytöeläintarhoja ja eläinsuojelijoiden työtä. Ne tekevät myös merkittävää ennaltaehkäisevää työtä eläintautien torjunnassa ja järjestävät eläinten sterilointeja.

”Nämä saavutukset sivuutetaan usein julkisuudessa käytävässä keskustelussa ja uutisotsikoihin nostetaan yksittäistapauksia, joissa tuontikoirien terveystarkastuksissa on ollut puutteita.”

Suomessa elää sitkeänä käsitys, että maahan tuotavat rescuekoirat muodostavat erityisen riskin.”

Rescueyhdistysten näkemys on, että viranomaisten tulisi ehdottaa koirien tuonnin kriteerien tiukennuksia – ei niinkään esittää arveluja siitä, tuoko jokin yksittäinen koira jonakin päivänä raivotaudin mukanaan Suomeen. Koirien tuontikriteerit tulisi määritellä Suomessa kokonaan uudelleen ja sellaiselle tasolle, että riskit tosiasiallisesti minimoitaisiin.

”Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että kaikille maahantuoduille koirille tehtäisiin raivotaudin vasta-ainetesti jo lähtömaassa yhtenä maahantuonnin kriteerinä, ei pelkästään riskimaista saapuville koirille kuten tähän asti.”

Jehu isona Ei kenenkään koirat
Kannen koira Jehu adoptoitiin pentuna Viipurista Suomeen ja kotiutui hyvin. Jehu hakeutuu päivittäin kainaloon päiväunille ja nukkumaan mentäessä tulee viereen, laittaa pään tyynylle ja kuorsaaminen alkaa noin minuutissa. Lempipuuhiin kuuluu myös temppuilu ja kuonolla koskeminen käteen, siitä innostutaan niin, että koskeminen on enempi tönäisy ja kehuminen aiheuttaa vaikeuksia pysyä karvoissaan. Jehulla on myös hauskana tapana tulla halaamaan ja vaatimaan halauksia sekä rapsutusta.

Ukrainan sota nosti koirien maahantuontiin liittyvät ongelmat esiin

Ukrainalaisten pakolaisten mukana Suomeenkin saapui lemmikkejä, joiden tarkastuksessa oli puutteita. Viranomaiset reagoivat tilanteeseen viiveellä, koska tilanne oli Suomessa uusi – pakolaisten mukana ei ollut aiemmin tullut lemmikkejä.

SEY esitti huhtikuussa 2022 viranomaisille vaatimuksen, että ukrainalaisille lemmikkien kanssa saapuville on järjestettävä vastaanottokeskus, johon lemmikit voidaan eristää 30 päiväksi ja sellainen perustettiin Riihimäelle. Aiemmin Suomeen saapuneet lemmikkien omistajat pyrittiin kartoittamaan, jotta kaikki maahantuodut eläimet saataisiin tarkastettua.

Aluehallintoviraston tiedotteessa toukokuussa 2022 läänineläinlääkäri Sari Haikka esitti huolensa erityisesti rabiesriskistä ja Ukrainassa kadulta pelastettujen koirien tuomisesta Suomeen. Haikka suositteli kaikille rescuekoiria tuoville tehostettua omavalvontaa: raivotaudin vasta-ainetestiä ja riittävän pitkää varoaikaa. Samassa tiedotteessa otettiin esiin vastuullinen maahantuonti, mutta ei mainittu vastuullisten yhdistysten jo vuonna 2018 maahantulokriteereihin tekemiä tiukennuksia.

Sen sijaan ehdotettiin rescuekoirien tuonnin keskeyttämistä, vaikka ongelma oli ensisijaisesti Ukrainasta paenneiden pakolaisten mukanaan tuomien lemmikkien puutteellinen tarkastus ja viivästynyt vastaanottokeskuksen perustaminen. 

Korona-ajan lemmikkibuumin hiipuminen näkyy eläinten hylkäämisinä ja palautuksina

Kirjassa käsitellään myös korona-ajan vaikutuksia rescuetoimintaan ja lemmikkibuumiin. Eläimiä korona-aikana ottaneet eivät harkinneet tarpeeksi lemmikin ottamista ja lähitöihin palatessa etenkin koirat eivät sopeutuneet uuteen elämänrytmiin.

”Koirien määrän noustessa myös koirien omistajiksi valikoituu
yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole realistista käsitystä koiran otta-
miseen liittyvästä vastuusta. Koska koiria myydään etenkin netti-
palstoilla, koira on yhä helpompi ottaa ja yhä helpompi hylätä.”

SEY:n mukaan ihmisten vaikeudet ja pahoinvointi pandemian aikana näkyivät myös eläinten kaltoinkohtelusta tulleiden ilmoitusten määrissä. Kun eläinsuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2018 noin 2 300, oli ilmoitusten määrä vuonna 2020 peräti 8 000.

Koiria hylätään entistä herkemmin, myös ilman erityistä syytä

Taloudellisten vaikeuksien lisääntyessä, osa ihmisistä tinkii koi-
ran hyvinvoinnista. Koiria siis hylätään myös, koska niitä ei yksin-
kertaisesti ole varaa hoitaa. Taloudelliset syyt eivät kuitenkaan selitä kokonaan koirien hylkäämistä.

Myös asenneilmapiiri on muuttunut, niin Suomessa kuin
muissakin maissa, suhtautumisessa koiran ottamiseen. Koiran esi-
neellistäminen, sen mieltäminen yhä enemmän kulutustavarak-
si, jonka voi hetken mielijohteesta ostaa, lisää koiran hylkäämi-
sen riskiä.

Löytöeläintalot ottavat jatkuvasti vastaan koiria, jotka
on hylätty ilman mitään erityistä syytä tai että ongelmia olisi yri-
tettykään ratkaista.

”Ristiriitaista on, että samaan aikaan kun koiria
hoidetaan ja ruokitaan yhä paremmin ja kalliimmin, koira on myös
helpommin hylättävissä, kun se syystä tai toisesta ei enää sovellu-
kaan ihmisen elämäntilanteeseen.”

Tavoitteena herätellä ihmisiä ymmärtämään kokonaisvastuu eläimen ottamisesta

Eläinfilosofi Elisa Aaltola puhuu kirjassa koirien todellisesta arvosta.

”Koira määritetään usein siitä saadun jalostushyödyn tai harrastemahdollisuuksien kautta eikä omana olentonaan”, sanoo Elisa Aaltola.

Hylätty koira jää Aaltolan mukaan näiden määrittelyjen ulkopuolelle kokonaan. Se on hyötyajattelun näkökulmasta arvoton koira, jota kukaan ei enää tarvitse.

Katariina Laine (s. 1967) sai idean kirjaansa asuessaan Thaimaassa ja Espanjassa, jossa hän tutustui rescuekoiriin ja rescuetyöhön toimiessaan itse vapaaehtoistyöntekijänä hylättyjen koirien parissa. Hän pelasti Thaimaasta Turren ja Murren, jotka saivat hyvät kodit Suomesta. Laine on ammatiltaan kieltenopettaja ja hän on julkaissut aiemmin ranskan kielen oppikirjoja.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Luke Harding: Hyökkäys – Bestseller-kirjailijan ja palkitun toimittajan pysäyttävä kirja suoraan Ukrainan sodan etulinjasta

The Guardianin kirjeenvaihtajana Ukrainassa työskentelevä Luke Harding analysoi tarkasti Ukrainan sodan seurauksia Ukrainalle, Venäjälle ja koko maailmalle historian ensimmäisessä etulinjasta julkaistussa kirjassa. Mikä on Venäjän seuraava siirto?

Hyökkäys on ensimmäinen sodan etulinjasta julkaistu teos

Uutuuskirjassaan Luke Harding kirjoittaa ajasta ennen Venäjän hyökkäyksen alkua, ensimmäisistä sokin täyttämistä kuukausista, surusta ja sodan julmasta todellisuudesta. Kirja sisältää ennen kuulemattomia tarinoita uutisotsikoiden takaa ja käy läpi kahden hyvin erilaisen johtajan, Volodymyr Zelenskyin ja Vladimir Putinin, taustat.

”Hyökkäyksen seuraukset olisivat mullistavia, eikä vähiten kansainvälisissä suhteissa. Muutamassa päivässä tapahtuisi käsittämättömiä asioita. Ruotsi ja Suomi hylkäisivät neutraaliutensa, Saksa pasifisminsa, Iso-Britannia brexitin jälkeisen vieraantumisensa eurooppalaisista naapureistaan ja Puola ja Unkari pakolaisvastaisuutensa. Yhdysvallat ja sen liittolaiset löytäisivät uuden moraalisen tarkoituksen ja kollektiivisen lannistumattomuuden osoittamalla solidaarisuuttaan Ukrainalle. Venäjän taistelu ulottui Ukrainan ulkopuolelle. Se oli paljolti välillistä sotaa länttä vastaan.”

Putinin pimeistä päämääristä jo aiemmissa kirjoissaan varoittanut Harding avaa nyt Putinin sotastrategiaan johtaneet syyt ja kuvailee kaunistelematta Venäjän tavoitteita piirtää uudelleen maiden rajoja rosvovaltion lailla. Hän myös käsittelee sodan seurauksia, joista yksi on Suomen hakemus Naton jäsenmaaksi.

”Kremlin näkökulmasta sota oli myös kulttuurien välinen taistelu. Se muistutti enemmän keskiajan ristiretkiä kuin viime vuosisadan sotia. Yksi ideologisista vihollisista oli rappeutunut liberalismi.”

Luke Harding: Olisiko Suomi seuraava?

Hyökkäys on väkevä kuvaus Euroopan laajimmasta aseellisesta konfliktista toisen maailmansodan jälkeen. Taistelukenttä ulottuu maalta merelle ja taivaalle ja on sisältänyt niin Mariupolin ja Butšan julmuudet kuin Hersonin ja Donbasin etulinjat. Sodan mainingit kantautuvat voimakkaina Ukrainan ja Venäjän rajojen ulkopuolelle, ja onkin tärkeää ymmärtää, miten tilanne Ukrainan etulinjassa vaikuttaa meihin kaikkiin.

”Oli vaikea keksiä, milloin konfliktissa olisi näkynyt viimeksi niin selkeästi hyvän ja pahan vastakkainasettelu. Mitään tämän kaltaista ei ollut nähty sitten toisen maailmansodan yli kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin. Putin oli käynnistänyt suurvaltahyökkäyksen, sodan ”verestä ja maasta” (”Blut und Boden”), ikään kuin 2000-luku olisi ollut 1800-luku, suurvaltakamppailujen aikakausi. Ukraina oli nyt mukana kolonialismin vastaisessa taistelussa, taisteli olemassaolostaan, eikä nopea menestys näyttänyt kovin todennäköiseltä.”

Harding sanoo Ukrainan sodan olevan meidän kaikkien – koko ihmiskunnan sota. ”Tämä on selkein invaasio sitten natsien. Alistussota”, toteaa Harding. Todisteet tälle väittämälle hän esittää vakuuttavasti. Teos on täynnä kohtauksia sodasta – hyökkäyksestä, joka jatkuu yhä.

”Maaliskuun 16. päivä alkoi kutakuinkin tavallisesti piiritetyn Mariupolin asukkaille. Oli kylmä, selkeä aamu – kello 9.45 nähtiin kuitenkin kirkas välähdys ja tulipallo ja kuultiin räjähdys. Venäläinen sotilaskone pudotti laserohjatun pommin Dramteatriin. Pommi osui rakennuksen takaosaan. Se läpäisi oikean puolen ja räjähti täyteen majoitetulla näyttämöalueella. …Oli epäselvää, kuinka monta ihmistä menetti henkensä yhdessä Venäjän sodan törkeimmistä rikoksista. Zelenskyi puhui aluksi kolmestasadasta, mutta luku korjattiin myöhemmin kuudeksisadaksi Rakennuksen etuosassa ja kellarissa olleet näyttävät selvinneen enimmäkseen hengissä. Kaikki rakennuksen takaosassa ja oikeassa siivessä olleet saivat surmansa. Myös pukuhuoneisiin majoitetut raskaana olleet naiset.”

Hyökkäys – Venäjän verinen sota ja Ukrainan selviytymistaistelu nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kirjan on suomentanut Mika Tiirinen ja Kyösti Karvonen. Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Luke Harding on toimittaja, kirjailija ja Guardian-lehden palkittu kirjeenvaihtaja. Hän on työskennellyt Delhissä, Berliinissä ja Moskovassa sekä raportoinut sotatoimista Afganistanissa, Irakissa, Libyassa ja Syyriassa. Vuosina 2007–2011 hän toimi Guardianin Moskovan toimiston johtajana. Kreml karkotti hänet maasta ensimmäisenä tapauksena sitten kylmän sodan. Vuonna 2014 hän voitti arvostetun James Cameron -palkinnon.

Luke Hardingin aiempi teos Venäjän vakoojaverkosto oli yksi myydyimmistä tietokirjoista Suomessa vuonna 2021. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja, kuten New York Timesin bestsellerlistan kärkeen nousseen teoksen ”Salajuoni: kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon”. Muita hänen teoksiaan ovat ”Vaiennettu – agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa”, ”Snowden – maailman halutuin mies” ja ”Mafiavaltio – miten tavallisesta toimittajasta tuli uusbrutaalin Venäjän vihollinen”. Hardingin kirjoja on käännetty kolmelletoista kielelle. Hän asuu Hertfordshiressä Englannissa.

Seuraa Lukea

Instagram

Twitter

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Naomi Kleinin kirja helpottaa nuorten ilmastoahdistusta ja kannustaa toimimaan

Kuuluisan ilmastoaktivistin ensimmäinen kirja nuorille ilmestyy vihdoin suomeksi. Näin pelastamme planeetan esittelee ilmastonmuutoksen vaikutukset ympäri maailmaa ja kertoo miten nuoret itse voivat vaikuttaa.

Yhdessä palkitun nuortenkirjailijan Rebecca Stefoffin kanssa Klein kertoo vaikuttavasti ja selväsanaisesti, miksi maapallo tarvitsee apuamme ja kuinka jokainen voi osallistua maailman muuttamiseen. Nuorilla on valtaa ja voimaa saada aikaan suuria muutoksia.

Kirja vastaa kolmeen tärkeään kysymykseen: Missä olemme nyt? Miten päädyimme tähän? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Australian Suuren valliriutan kuolemasta hurrikaani Katrinaan ja Greta Thunbergin koululakkoon – ilmastonmuutos vaikuttaa ihan kaikkeen.

Onneksi nuoret ilmastoaktivistit ovat päättäneet tehdä asialle jotakin

Kirja tarjoaa paljon tärkeää tietoa ilmastonmuutoksesta, mutta on myös täynnä ideoita, innoittavia tarinoita ja neuvoja, joiden avulla jokainen saa keinoja vaikuttamiseen. Nuoret voivat auttaa rakentamaan paremman tulevaisuuden ja päättää, mitä tapahtuu seuraavaksi.

”Se liike on käynnissä juuri nyt. Sen tavoitteena on taistella ilmastonmuutosta vastaan ja tehdä samalla reilusta ja turvallisesta tulevaisuudesta mahdollinen kaikille. Liikettä kutsutaan ilmasto-oikeudenmukaisuudeksi.”

Kirjoittajat painottavat, etteivät nuoret ole vain osa liikettä vaan sen johtajia.

Kirjan on suomentanut Laura Kalmukoski ja äänikirjan lukee Elina Keinonen.

Naomi Klein (s. 1970) on yksi aikamme vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista. Hän on palkittu toimittaja, aktivisti ja professori. Kanadalainen Klein on tutkinut poliittisia sokkeja, ilmastonmuutosta ja superbrändejä kaksi vuosikymmentä. Hänen kirjansa Tämä muuttaa kaikenTuhokapitalismin nousu ja No logo olivat kansainvälisiä menestyksiä, jotka on käännetty yli 30 kielelle ja joita on painettu yli miljoona kappaletta.

Rebecca Stefoff on julkaissut kirjailijanuransa aikana yli 200 tietokirjaa, joista suurin osa on lapsille ja nuorille. Lisäksi hän on mukauttanut lukuisia tietotekstejä lasten ja nuorten saataville.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Uudesta lasten tietokirjasta löytyy vastaukset kiperiin kysymyksiin

Värikkäästi kuvitettu Uskomaton tietokirja kutsuu netin sijaan kansien väliin hakemaan vastauksia lasten yllättäviin kysymyksiin.

Jane Wilsher avaa heti kirjan alussa tietosanakirjan käsitettä; ensyklopedia auttaa meitä ymmärtämään miten maailma toimii. Tiedolla voimme myös hämmästyttää ja vaikuttaa lähipiiriimme.

”Jos filomatia eli rakkaus tieteisiin on sinulle ominaista ja haaveilet pantomatiasta, eli kaiken tietämisestä, tämä kirja on kuin tehty sinua varten.”

Kirjan 500 kysymyksen ja vastauksen avulla voi testata oman tietonsa sekä ällistyttää lähipiiriä. Mikä on maailman suurin kone? Mistä avaruus alkaa? Kuinka monenlaisia pöpöjä asuu navassasi? Mikä otus ottaa kolmen vuoden mittaisia päiväunia? Minkä eläimen kakka on kuutionmuotoista? Onko Pisan kalteva torni koskaan ollut suorassa? Mitä tapahtuu astronautin likapyykille? Mitkä ovat sateenkaaren värit ylhäältä alas?

Lasten tietokirja kiehtoo ja hämmästyttää

Kirja on täynnä vinkeitä, viisaita ja tajunnan räjäyttäviä tietoja ihan kaikesta maan ja taivaan välillä – tieteestä taiteeseen, ihmiskehosta avaruuteen ja eläimistä historiaan. Wilsher esittelee myös tapoja eri maailmankolkista, esimerkiksi missä röyhtääminen ja ruoan ryystäminen on kohteliasta ja missä ihmiset juhlistavat uuttavuotta vesisodalla.

Uskomaton tietokirja on suunnattu yli 7-vuotialle. Sen hämmästyttävät faktat viihdyttävät niin lapsia kuin vanhempia.

Kirjan on suomentanut Tarja Kontro.

Jane Wilsher on Lontoossa asuva kirjailija, toimittaja ja lastenkirjojen kustantaja. Hänellä on 20 vuoden kokemus suosittujen ja palkittujen lastenkirjojen tekemisestä. Erityisesti lasten tietokirjat ovat lähellä hänen sydäntään.

Louise Lockhart on englantilainen kuvittaja, jonka kuvituksia voi nähdä kirjoissa sekä erilaisissa tuotteissa, joita hän myy oman verkkokauppansa kautta.

Jaa tämä:
Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Aikuiskoulutuksen historiaa – työväen sivistäminen oli avain vauraampaan ja turvallisempaan yhteiskuntaan

Satavuotias Työväen Sivistysliitto perustettiin sisällissodan jälkeen ja siitä tuli yksi tasa-arvoisen suomalaisen yhteiskunnan kulmakiviä. Historiantutkija Tero Tuomiston kirjoittama teos Työväkeä, sivistystä, liikettä ulottuu TSL:n perustamisesta sotavuosien jälkeiseen murrosaikaan.

TSL:n perustamiseen vuonna 1919 kannustivat sisällissodan väkivaltaiset kokemukset ja opetukset. Liittoa perustamassa ollut historian professori, poliittinen vaikuttaja ja kansanedustaja Väinö Voionmaa totesi aikanaan, miten sisällissota oli ollut seurausta ihmisten sivistyksen puutteesta ja miten ihmisiä, niin työväestön kuin porvariston puolella, piti valistaa ja sivistää, jotta mitään sellaista kuin mitä tapahtui vuosina 1917 ja 1918, ei tapahtuisi enää koskaan uudestaan. Työväenliikkeen siihenastinen valistus- ja sivistystyö oli osoittautunut riittämättömäksi. Puutteensa oli ollut porvarillisellakin sivistystyöllä.

Teollisuusyhdyskunnissa työväestön työn ja asumisen ongelmat alkoivat kärjistyä. Elinolot kurjistuivat samanaikaisesti sekä laajalla maaseudulla että kasvavissa teollisuusyhdyskunnissa. Ratkaisua ongelmiin pyrittiin etsimään sivistys- ja koulutustasoa kohottamalla.

Hyvin pitkälle kirkon ansiota oli se, että lukutaidolla oli kansan syvien rivien keskuudessa jo pitkät perinteet. Heiveröiseksi jäänyt lukutaito oli kuitenkin vaikea ylläpitää, kun niukan hartauskirjallisuuden ohella ei ollut juuri muuta suomen- tai ruotsinkielistä luettavaa savupirttien hämärässä, päreen tai kynttilän vähäisessä valossa.

Ensimmäisten vuosien opintokerhojen, luentojen ja koulutusten tavoite oli auttaa työläisiä ymmärtämään paremmin yhteiskunnallisia asioita

– Toki siellä opetettiin myös muita aineita: suomen kieltä ja kirjoittamista, biologiaa ja vieraita kieliä sekä tutustuttiin maailman kirjallisuuden valioihin, ja ylipäätään avarrettiin omaa elämänpiiriä pienen savupirtin tunnelmasta.

– Tuohon aikaan ongelma oli sekin, että iso osa ihmisten lahjakkuudesta meni hukkaan, koska he eivät päässeet kehittämään itseään, historiantutkija Tero Tuomisto kertoo. TSL auttoi omalta osaltaan.

Tieto yhteiskunnan historiallisesta kehityksestä ja ympäröivästä maailmasta rauhoittaa epävarmassa ajassa

Tuomiston mielestä TSL:n koko toiminta muistuttaa siitä, että kaikki ei ole itsestään selvää.

Tarvitsemme jokainen edelleen lisää tietoa ja ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Emme saa unohtaa sivistystyön ja ihmisten kouluttamisen tärkeyttä sekä henkisen tyydytyksen ja sisällön tarjoamista, jotta ihmiset pysyisivät virkeinä ja ymmärtäisivät enemmän maailman menosta.

Tero Tuomisto uskoo, että Voionmaan opeille olisi käyttöä myös nykypäivänä, vaikka niitä ei voikaan sellaisenaan soveltaa.

– Mutta hyödyksi on jokin yleinen ajatus siitä, että historiallisella ymmärryksellä on merkitystä, jotta ihmiset tänäkin päivänä ymmärtäisivät oman paikkansa ja oman maansa paikan tässä globaalissa kokonaisuudessa ja toimisivat sen mukaan.

Katsomalla vain nykyhetken tapahtumia suhteellisuudentaju katoaa.

– Historiallinen perspektiivi saattaisi auttaa ymmärtämään ja ottamaan rauhallisemmin, että jos meillä esimerkiksi nyt laskee elintaso pari prosenttia, ei se ole maailmanloppu. Ennen on ollut paljon huonommin. Perspektiivi auttaisi ymmärtämään, että esimerkiksi ihmisten toimeentulo ja sosiaaliturva on muuttunut määrätietoisella toiminnalla kokonaisuudessaan paremmaksi sadan vuoden takaisesta.

Teoksen toinen osa  kertoo TSL:n tarinaa 1940-luvulta aina satavuotisjuhlavuoden tapahtumiin.

Tero Tuomisto on kotiseutuneuvos, valtiotieteiden maisteri ja historiantutkija, jolle Sivistysliitto tuli tutuksi jo 1970-luvulla.

Jaa tämä: