Avainsana-arkisto: kirja

Kuva: Liisa Takala

Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Sture Fjäderin värikäs kausi Akavan johdossa

Risto Korhosen kirja maalaa monimuotoisen kuvan Akavan kehityksestä Sture Fjäderin aikana.

Kirja kertoo vuosista 2011–2022, jolloin Sture Fjäder toimi Akavan pitkäaikaisimpana puheenjohtajana. Se käsittelee työmarkkinoiden ilmapiiristä ja tapahtumista viimeisten 12 vuoden ajalta. Kirja ei ole Sture Fjäderin elämänkerta, mutta kuvaa Akavan kasvua ja vaikutusvallan nousua värikkään puheenjohtajan kaudella. Hänen tapanaan on ollut esittää voimakkaita mielipiteitä, joista kaikki eivät pidä.

Kirjaa varten Korhonen on käyttänyt haastattelujen lisäksi laajaa arkistoaan. Työmarkkinatoimijat ja kaksi entistä pääministeriä kommentoivat aikakauden tapahtumia, Haastateltavien käsitykset ovat hyvinkin poikkeavia, mutta se on Korhosen mukaan tärkeä osa työmarkkinapolitiikan rikkautta ja todellisuutta.

”Kirja on mielestäni ajankohtainen juuri tänään. Työmarkkinoilla ei ole sellaisia järisyttäviä ongelmia kuin julkisuudessa halutaan esittää. Työmarkkinajärjestöt tukevat edelleen kolmikantaa. Nyt sitten nähdään mitä mieltä uusi hallitus on”, pohtii Korhonen.

Sture Fjäderin käsitys puheenjohtajavuosistaan on selkeä

 ”Sanoin niille, jotka kannattivat minua puheenjohtajaksi, että tulen nostamaan Akavan paremmin julkisuuteen, vahvistamaan Akavan yhteiskuntapoliittista vaikuttamista ja painoarvoa sekä nostamaan reippaasti Akavan jäsenmäärää. Kun katson lopputulosta, kaikissa onnistuttiin yhdessä. Poliittinen vaikuttaminen ei ole työmarkkinaneuvottelua. Ei vaikuttamiseen kutsuta, vaan sinun on luotava proaktiivisesti ´omia pöytiä`, joissa tuot esille Akavan asiaa. Jos ei ole poliittista kokemusta, et tässä pärjää.”

”Kun lopetin Akavan puheenjohtajana 2022 järjestö oli paljon paremmassa kunnossa kuin se oli kun tulin. Melkein 100 000 uutta jäsentä, näkyvä julkisuudessa ja yhteiskuntapoliittinen vaikuttaja, painoarvo selvästi parempi. Kun kaikkia työmarkkinajärjestöjä vertailtiin Akavalla oli kolme kertaa paras brändi. Laitoin siis tyytyväisenä oven kiinni kun lähdin ja kehtaan tyytyväisenä katsoa itseäni peiliin.”

Fjäderin vuosina Akavan johtajana tapahtui asioita, joiden vaikutukset näkyvät tänä päivänäkin. Vaikka tulopoliittiset kokonaisratkaisut lopetettiin, kolmikanta toimi ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyö toimi. Syksy 2023 näyttää toimiiko kolmikanta vielä.

Risto Korhonen on kokenut työmarkkinatoimittaja ja tietokirjailija. Hänen aikaisemmat kirjansa Hakaniemen voimavuodet (2011) ja Etelärannan mahtivuodet (2018) ovat alan klassikoita.

Kirja ilmestyy 5.10.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Maailma tarvitsee noitia – Kuparikettu opastaa nykynoituuden saloihin

Nykynoidan käsikirja taustoittaa noituuden historiaa, antaa vinkkejä heille, jotka haluavat aloittaa oman noitapolkunsa ja kertoo viiden nykynoidan arjesta ja eri suuntauksista.

Ensivaikutelma noidista on useimmiten rajoittunut, stereotyyppinen ja demonisoitu. Todellisuudessa noidat ilmentyvät monipuolisesti läpi historian ja he ovat jättäneet jälkensä lähes kaikkiin kulttuureihin sekä fiktiivisesti että konkreettisesti. Kuparikettu paljastaa totuuden satukirjojen, demonisoinnin ja ennakkoluulojen takaa.

“Pitkän ja tapahtumarikkaan historiansa ansiosta noita on nykyään yksi ihmiskunnan vanhimmista ja monipuolisimmista hahmoista eli arkkityypeistä. Noidan hahmoa ei voi enää määrittää selkeästi, koska se käy koko ajan läpi erilaisia yksilöllisiä transformaatioita, ottaa vaikutteita kaikista historian vaiheista ja on täynnä ristiriitaisuuksia, jotka vain vahvistavat tämän arkkityypin voimaa.”

Perinnenoituudesta kybernoituuteen

Kirja kertoo Kupariketun elämästä nykynoitana 2020-luvulla, somen aikakaudella. Hän opastaa seuraajiaan omissa kanavissaan ja tämä kirja syntyi seuraajien toiveiden pohjalta.  Kuparikettu antaa vinkkejä erilaisten työvälineiden ja noituuden menetelmien käyttöön ja tietoa universumin symbolisista merkeistä, inspiroitumisesta, loitsujen teosta, kirouksista, luontoyhteydestä, apuhenkien kanssa työskentelystä ja elementeistä.

Monelle noituuden polun aloittavalle voi tulla yllätyksenä, että valtaväestön ennakkoluulojen ja ääriuskovaisten demonisoinnin lisäksi myös noitien välillä on kitkaa. Monesti syy tähän kumpuaa noitasukupolvien välisestä kuilusta ja mielipide- tai uskomuseroista.

”Polullaan pitkään kulkeneet noidat eivät välttämättä ymmärrä uusien noitien noituutta, esillä olemista, innostusta, avoimuutta tai aktivismia, eivätkä he välttämättä halua jakaa tietojaan eteenpäin näille noidille, koska he eivät koe nuorten harjoittavan noituutta oikeista syistä. Siksi moni noituuden vasta löytänyt ammentaa tietoa sieltä, mistä sitä on nykyaikana saatavilla – eli useimmiten sosiaalisesta mediasta ja internetistä.”

Nykyaikana noituus näyttäytyy populaarikulttuurissa, sosiaalisessa mediassa ja kaupoissa houkuttelevana ja esteettisenä. Mystiikkaa huokuvan visuaalisuuden takana ilmenee kuitenkin kaupallisuus, materialismi ja kulutuskulttuuri, joka näkyy esimerkiksi kivien ja kristallien kysynnän kasvuna.

“Kristallit, erikoiset kivet, jalokivet ja kaikenlaiset muutkin kiteet ovat aina vetäneet ihmisiä puoleensa, ja niiden on ensimmäisten kulttuurien ajoista asti uskottu omaavan maagisia ja suojaavia voimia. Nykyään ne ovat maailmanlaajuinen bisnes, jonka vuosittaisen vähittäiskaupan arvo on noin miljardi euroa.”

Luontoyhteyttä ja luonnonmagiaa

Nykynoidat auttavat kuitenkin meitä palauttamaan luontoyhteyttä ja muistuttavat luonnon tarjoamasta magiasta.

“Noidilla on läpi historian kerrottu olleen poikkeuksellisen syvä yhteys luontoon ja luonnon syklisyyteen. Millä termeillä noidista on puhuttukaan, he ovat tunteneet luonnon kiertokulun, auringon- ja kuunvaiheet, parantavat yrtit ja kasvit kauan ennen kehittynyttä lääketiedettä.”

Noidat eivät tuhoutuneet, he selvisivät, kehittyivät ja vaativat nyt oikeutta osakseen. Patriarkaalisuutta purkava ja ihmisiä vapauttava elämänkatsomus johtaa väistämättä vallankumoukseen, joka lisää tietoisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja luonnonsuojelua.

”Noidat ovat kipinöitä pimeydessä, valonkantajia, opastajia, tiedon haltijoita, taiteilijoita ja haavojen parantajia. Noidan arkkityyppi on yksi maailmamme vanhimmista, tunnetuimmista, monipuolisimmista ja pysyvimmistä ammattinimikkeistä.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kuparikettu on tunnettu nykyaikainen noita, meditaatio-ohjaaja, meedio ja sosiaalisen median vaikuttaja, joka on työllään lisännyt yhdenvertaisuutta noitia ja noituutta kohtaan. Hänen kanavillaan on kymmeniä tuhansia vakituisia seuraajia, ja hänen videoitaan on katseltu useita miljoonia kertoja. Kuparikettu esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa, ohjaa henkisiä kehityspiirejä ja toimii palveluntarjoajana sekä sisällöntuottajana. Häneltä on aiemmin julkaistu yhdessä Heikki Sauren kanssa kirjoitettu Noitakirja – Nykynoidat ja noitien historiaa (2021). 

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Pohjoiseen sijoittuva hyytävä dystopia jatkuu

Tiivistunnelmainen Armasjärvi on Pohjoinen-trilogian toinen osa. Sarja, jota on verrattu jopa Game of Thronesiin, sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa pandemiat ja ilmastokatastrofit ovat tuhonneet yhteiskunnan. Ruotsista irrottautunutta Nordmarkia hallitsee yksinvaltainen jaarli.

Kiitetyn Nattavaaran jatko-osassa Nordmarkin asukkaat yrittävät pitää toivoa yllä samaan aikaan, kun vallanpitäjät rajoittavat kansalaisten vapauksia. Sisarukset Erik ja Sofia ovat joutuneet eroon toisistaan. Sofia jatkaa elämäänsä Kiirunassa. Hän on vihdoinkin päässyt käymään koulua, mutta sen lisäksi hän työskentelee majatalossa – ja pitää silmänsä ja korvansa auki. Erik on soluttautunut hesekieliläisiin ja päätynyt seurakunnan eliittikouluun Armasjärvellä. Myös hän elää vaarallisesti. Joka päivä hän ajattelee siskoaan ja toivoo näkevänsä tämän uudelleen.

Asukkaat taistelevat henkensä puolesta, kun maata riivaa nälänhätä. Kapina kytee, eikä kehenkään voi luottaa. Poliisivaltion varjoissa kukoistaa kuitenkin vastarinta.

Sarjan avannut Nattavaara maalasi karun kuvan lähitulevaisuudesta, jossa tuntemamme maailma on tuhoutunut. Armasjärvi kuljettaa lukijan takaisin tähän hyytävään dystopiaan. Pohjoisen trilogian tarinat ovat kihelmöivä yhdistelmä Margaret Atwoodia, Stephen Kingiä ja Ursula K. Le Guinia. Niin Erikin kuin Marjan kohtaloissa herää jatkuvasti kysymys siitä, kumpi voittaa, solidaarisuus vaiko tarve selviytyä hengissä.

”Sopivasti ajatuksia herättävä, sopivasti viihdyttävä. Pohjoisen trilogian jatkoa jää odottamaan kiinnostuneena.” – Kansan Uutiset Nattavaarasta

”Välillä tuntuu kuin lukisi Game of Thronesin ja Mad Max II:n sekoitusta tai pessimistisempää versiota Isaac Asimovin klassikoksi muodostuneesta Säätiö-tieteiskirjasarjasta.” – Aftonbladet Nattavaarasta

”Nattavaara on taitavasti kirjoitettu, koukuttava ja varoittava kuvaus siitä, kuinka nopeasti asiat, joita pidämme itsestäänselvyyksinä, voivat kääntyä päälaelleen ja tuhoutua.” – Svenska Dagbladet Nattavaarasta

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kirjan on suomentanut Anu Heino. Äänikirjan lukee Toni Kamula.

Armasjärvi on aviopari Thomas Engströmin ja Margit Richertin ensimmäisen yhteisen kirjaprojektin ja trilogian toinen teos. Engströmiltä on aiemmin julkaistu kuusi romaania. Hänen kirjasarjansa kaksoisagentti Ludwig Lichtistä oli arvostelumenestys, josta on tehty kansainvälinen tv-sarja. Nykyään hän kirjoittaa säännöllisesti Aftonbladetiin. Richert on puolestaan kulttuuritoimittaja ja kriitikko.

 

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Kirja Yhdysvaltojen tunnetuimmasta perhesurmasta ilmestyy nyt suomeksi

Gregg Olsen ja rikostoimittaja Rebecca Morris kirjoittavat vangitsevasti Susan Powellin katoamisesta ja hänen lastensa murhasta.

Murhaaja perheessä. Kun nuori perheenäiti Susan Powell katosi vuonna 2009, epäilykset keskittyivät nopeasti hänen aviomieheensä Joshiin. Josh kiisti tietävänsä mitään vaimonsa katoamisesta ja kertoi olleensa katoamisyönä poikiensa kanssa telttailemassa – keskellä lumimyrskyä.

Seuraavien kolmen vuoden aikana Joshista ja hänen perheestään paljastui yksi uskomaton salaisuus toisensa jälkeen. Joshin isä, joka käyttäytyi ilmeisen epäsopivasti Susania kohtaan, sai tuomion hirvittävistä rikoksista. Joshin veli riisti oman henkensä. Ja tarinan järkyttävänä päätöksenä Josh Powell murhasi kaksi pientä poikaansa sekä itsenä uskomattoman julmalla tavalla.

Järisyttävä tositarina

Harvassa rikostapauksessa on näin paljon uskomattomia käänteitä. Olsen ja Morris tarjoavat näkymän rikosmysteerin kulissien taakse. Mitä tapahtui Susanille? Ja olisiko surullisen tragedian voinut estää?

”Vaikuttava kertomus erään perheen tragediasta.”  – Publisher’s Weekly

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kirjan on suomentanut Heidi Nieminen. Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Palkittu bestsellerkirjailija Gregg Olsen on yhdysvaltalainen true crimen ja jännityskirjallisuuden mestari. Hän on kirjoittanut urallaan yli 30 kirjaa. Häneltä on aiemmin ilmestynyt suomeksi suosittu true crime -teos Äitimme oli sarjamurhaaja (Into 2021).

Kokenut rikostoimittaja Rebecca Morris on kirjoittanut useita true crime -kirjoja ja tehnyt pitkän uran radio-, televisio- ja sanomalehtitoimittajana eri puolilla Yhdysvaltoja.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Stephanie Kelton murtaa talouden alijäämämyytit: tulevat sukupolvet eivät joudu valtion velkojen maksumiehiksi

Valtion velkaantumisella voi vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta sen sijaan, että se johtaisi kriisiin. Modernin rahateorian avulla on mahdollista hillitä myös inflaatiota, kirjoittaa Kelton.

Moderni rahateoria (MMT) siirtää fokuksen kapeista budjettikysymyksistä laajempiin taloudellisiin ja sosiaalisiin hyötyihin. Se ymmärtää rahan, verot ja alijäämäisen kulutuksen tärkeän roolin aivan uudella tavalla ja määrittää, kuinka voimme käyttää resurssejamme vastuullisesti ja maksimoida yhteiskuntamme mahdollisuudet. Modernin rahateorian avulla voimme kuvitella uudenlaisen talouden ja politiikan ja siirtyä niukkuuden narratiivista kohti mahdollisuuksien maailmaa, Kelton kirjoittaa Alijäämämyytissä.

”Kirja saattaa lukuisien arvovaltaisten talousasiantuntijoiden mukaan olla tärkein nykyaikaisista rahajärjestelmistä koskaan kirjoitettu kirja. Alijäämämyytti on vaikuttanut erityisesti Yhdysvalloissa rahajärjestelmään liittyvään keskusteluun todennäköisesti enemmän kuin yksikään toinen teos.” – Risto Isomäki

Talous on renki – ei isäntä

Kelton murtaa myytit, jotka estävät meitä toimimasta: myytin siitä, että valtiontaloutta tulisi hoitaa kuin kotitalouden budjettia, että alijäämät vahingoittavat tulevia sukupolvia, syrjäyttävät yksityiset investoinnit ja pysäyttävät pitkän ajan talouskasvun, ja että tuhlaavaisuutemme on viemässä meitä kohti vakavaa kriisiä.

”Aina kun tulee puhe sosiaaliturvasta tai joku kongressin jäsen haluaa lisää rahaa koulutukseen tai terveydenhuoltoon, viriää vilkas keskustelu siitä, miten kaikki on ”maksettava”, jottei budjettialijäämä kasva. Olet ehkä huomannut, ettei vastaavaa keskustelua synny, jos on tarpeen kasvattaa puolustusbudjettia, pelastaa pankkeja tai antaa roimia verohelpotuksia rikkaimmille, vaikka nämä toimet lisäävätkin merkittävästi alijäämää. Eivätkä ne ole koskaan estäneet kongressia käynnistämästä sotaa.”

Kelton muistuttaa, että rahaa on aina, jos jotain halutaan saada tehdyksi. Halutessaan lainsäätäjät voivat ehdottaa lakeja, jotka nostavat elintasoa ja varmistavat tarvittavat investoinnit esimerkiksi koulutukseen.

”Julkinen velka ei rasita taloutta lainkaan”

Keltonin mukaan valtiontaloutta ei saisi ajatella yksityisen kotitalouden antaman mallin kautta. Kotitalous ei voi elää yli varojensa. Sen täytyy ansaita kaikki käyttämänsä raha ja maksaa velkansa takaisin.

Valtion, jolla on oma keskuspankki, ei puolestaan tarvitse ansaita omia rahojaan ennen kuin se voi käyttää ne esimerkiksi julkiseen terveydenhuoltoon, opetukseen, työttömyys- ja sosiaaliturvaan tai hyvälaatuisen tieverkoston ylläpitämiseen.

Valtio, jolla on oma keskuspankki, pystyy tuottamaan itse tarvitsemansa rahan ja ”lainaamaan” rahaa itseltään eli omalta keskuspankiltaan. Silloin kun valtio lainaa rahaa omalta keskuspankiltaan, sen ei tarvitse maksaa lainaamistaan rahoista korkoa eikä sen myöskään tarvitse koskaan maksaa itseltään lainaamiaan rahoja takaisin.

Lainat jäsenmaille määrittelevät Euroalueen tulevaisuuden

Stephanie Kelton nuhtelee Euroopan unionia samasta asiasta, mistä myös useat taloustieteen nobelistit ovat sitä kritisoineet: Euroalueen jäsenmaat luopuivat euroalueeseen liittyessään vapaaehtoisesti omista valuutoistaan ja keskuspankeistaan ja samalla mahdollisuudestaan kattaa suuri osa kuluistaan itse tuottamallaan rahalla. Tämän seurauksena euroalueen maat joutuvat nykyään lainaamaan tarvitsemaansa rahaa yksityisiltä pankeilta ja maksamaan näistä lainoista korkoa.

”Kelton on onnistunut lietsomaan toisinajattelua ja perinteiden kyseenalaistamista, mikä on välttämätöntä koronapandemian jälkeisessä maailmassa, kun talouden jumalten valta on pakko järjestää uudelleen.” -The Guardian

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kirjan on kääntänyt Maarit Tillman-Leino ja Äänikirjan lukee Laura Heinonen.

Stephanie Kelton on taloustieteen ja yhteiskuntapolitiikan professori New Yorkin Stony Brook -yliopistossa. Hän on modernin rahateorian johtava asiantuntija ja entinen Yhdysvaltain senaatin budjettikomitean pääekonomisti. Kelton neuvoo ja konsultoi investointipankkeja ja salkunhoitajia eri puolilla maailmaa. Hän esiintyy usein radion ja television keskusteluohjelmissa. Alijäämämyytti nousi heti ilmestymisen jälkeen New York Timesin bestseller-listalle.

Lue myös Risto Isomäen Vieraskynä: Monien maiden hallituksien tapa ajatella rahaa on pahasti vanhentunut

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Helsingin linnoitukset ovat uniikkeja – muualta ei löydy vastaavaa maastoon rakennettua puolustusverkostoa

Retkiä linnoituksille -kirja kertoo ensimmäisen maailmansodan aikaisen linnoitusketjun tarinan. Se on samalla myös opaskirja, jonka avulla linnoituksiin voi tutustua Helsingissä.

Pauli Jokisen kirja Retkiä linnoituksille vie pääkaupunkiseudun linnoituskohteisiin. Kirja kertoo myös linnoitusten historiasta. Venäjä oli sodassa Saksan kanssa ja pelättiin, että saksalaiset hyökkäävät Suomen halki Pietariin. Helsingin puolustusta ryhdyttiin siksi tehostamaan, ja linnoitustyöt kasvoivat 1910-luvun suurimmaksi rakennushankkeeksi koko maassa.

Kirjaan on koottu myös muistoja linnoitustöistä, joita kutsuttiin myös patteritöiksi ja vallitöiksi. Aikalaisten muistoja on koottu aikanaan Kansanrunousarkistoon, ja ne ovat nykyään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.

Vaarallisiin rakennustöihin tuotiin vankeja Kiinasta asti

Patteritöihin saavuttiin vapaaehtoisesti ympäri Suomen, mutta miehiä myös pakotettiin töihin. Kuri oli kovaa ja pinnaamista tapahtui paljon. Haminalainen mies muisteli:

“Jokainen yritti voittaa toisensa pinnaamisessa. Malliesimerkkinä kerrottiin, miten neljä miestä oli viikon yrittänyt rautakangilla nostaa kiveä ylös montun pohjasta. Aina kun se oli nousemaisillaan, se luiskahti takaisin kuoppaansa ja jäi sinne. Tällaista se suurimmalta osaltaan oli. Kukaan ei yrittänytkään tehdä mitään.”

Kallioiden louhiminen ja räjäyttely oli vaarallista puuhaa, ja linnoitustöissä kuoli kymmeniä miehiä. Mies Turun suunnalta kertoi:

“Työturvallisuus oli usein oman varovaisuuden varassa. Silpoontuneet jäsenet ja veren tahrimat vaatteet eivät olleet niinkään harvinaisia nähdä. Eräs betonimies kusi ylhäältä siltatelineeltä alas voimavirtalankaan, putosi kivikkoon ja kuoli.”

Patteritöihin tuotiin myös kiinalaisia, joista useat olivat entisiä vankeja. Suomalaiset suhtautuivat kiinalaisiin uteliaasti. Etenkin kiinalaisten ruokavalio herätti keskustelua. Eräs mies muisteli näin:

“Ne söivät Venäjältä tuotua ruokaa ja sen lisäksi muun muassa oravia. Kun ne näkivät oravan, niin ne ottivat takaa miehissä niin kauan kun saivat kiinni. Nylkivät sen ja repivät kappaleiksi ja söivät raakana.”

Kiinalaisten työrupeama jäi lopulta lyhyeksi, mutta vierailu jätti jälkiä Helsingin nimistöön.

Hyvin säilyneet linnoitukset on harvinaisuus, jota kannattaisi hyödyntää matkailussa

Patterityöt lopetettiin, kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Osa linnoitusrakennelmista valmistui, osa jäi keskeneräisiksi. Niitä on sittemmin tuhottu muun muassa kaupunkirakentamisen tieltä. 1970-luvulla linnoitukset suojeltiin ja liitettiin valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon. Ne ovat säilyneet hyvin, koska niissä ei juurikaan taisteltu.

Linnoituksia löytyy metsistä, kallioilta, kaupunkiasutuksen keskeltä, puistoista ja katujen varsilta. Linnoitukset ovat tärkeä osa paikallishistoriaa mutta myös harvinaisuus koko maailman mittakaavassa. Harvaan pääkaupunkiin rakennettiin vastaavat puolustuslinnoitukset, jotka olisivat säilyneet yhtä hyvin.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e-kirjapalveluissa.

Pauli Jokinen on laaja-alaisesti Helsingin historiaan perehtynyt tietokirjailija, joka on aikaisemmin kirjoittanut kävelykirjoja, kuten suursuosioon nousseen Sunnuntai­kävelyllä Helsingissä (Minerva 2010). Jokinen toimii kaupunkioppaana ja on järjestänyt tapahtumia Murha­kävelyistä Helsingin kävelyfestivaaleihin. Hän on kirjoittanut kävelykirjojen lisäksi teokset Helsingin murhahistoria (2020), Turun Murhahistoria (2021) ja Verikoirat (2021).

Tutustu Paulin opastettuihin kävelyihin!

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Mirkka Rekola: Ensimmäinen elämäkertateos rakastetusta ja palkitusta runoilijasta

Jonimatti Joutsijärven vahvaääninen kuvaus rakastetusta ja rajoja rikkoneesta runoilijasta avaa näkökulmia paitsi runouteen myös seksuaalivähemmistöjen asemaan ja poliittisten ääriliikkeiden historiaan sodanjälkeisessä Suomessa.

Runous oli Mirkalle kahtiajaon ylittämisen kulkuväline

Mirkka Rekola – Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin I on ensimmäinen elämäkertateos rakastetusta runoilijasta ja aforistiikan uudistajastajasta. Mirkka Elina Rekola (1931–2014) on keskeisimpiä modernistirunoilijoitamme, jonka tuotanto levittäytyy seitsemälle vuosikymmenelle. Rekolan kolme ensimmäistä teosta saivat ristiriitaisen vastaanoton, sillä ne eivät istuneet yksiselitteisesti perinteisen, modernistisen eivätkä 60-luvun poliittisen runouden käsityksiin. Sittemmin Rekolan sanataide on arvioitu ylittämättömäksi. Hän halusi tulla muistetuksi työnsä, ei elämänsä tai henkilönsä vuoksi, vaikkakin Mirkka Rekola kirjoittaa kokemuksensa läpi ja alati omasta elämästään.

Mirkka ihmetteli lapsuudessaan Tampereen ilmapiirin vihaa. Punaisten ja valkoisten katkeruus oli käsinkosketeltavaa. Jatkosodan päätteeksi hänen äärioikeistolainen isänsä sai tuomion maanpetoksesta. Kahtiajaon kipeys rikkoi Mirkan perheen, ja hän menetti kolmeksi vuodeksi läheisimmän ihmisensä, isänsä. 1960-luvun vasemmistoradikalismi ja 1970-luvun taistolaisuus, jotka tuomitsivat 1950-lukulaisen modernismin taantumuksellisuutena, ahdistivat häntä tätä taustaa vasten erityisesti.

Vastakohtien valta oli Mirkka Rekolalle kärsimystä lapsuudesta lähtien. Ihmisten kieli, sukupuoliroolit, filosofia ja yhteiskunnan rakenteet poukkoilevat vastakohtien heilureissa. Runous oli Mirkalle kahtiajaon ylittämisen kulkuväline. Ykseydenkokemuksen ilmaisu kielessä oli hänen suuri työnsä.

Elämäkerta huomioi runouden muotojen ja merkitysten synnyn eletyssä elämässä

Teos kattaa Rekolan elämän vaiheet lapsuudesta 1970-luvun loppuun saakka. Mirkan kirjailijuutta ja minuutta rakentavat aikalaishahmot,
kuten esikuva Helvi ”Nalle” Juvonen, Tuomas Anhava ja hänen avara lukijuutensa sekä erityisesti Mirkan rakastettu Mirjam Polkunen.

Vaikuttavassa teoksessa kuvauksensa saavat vainojen, vainoharhojen, työn ja sairauden, rakkauksien ja pettymisten, näkyjen, kohtaamisten ja nähdyksitulemisten ajat. Myöhemmät elämänvaiheet ja teokset saavat huomion elämäkerran jälkimmäisessä osassa.

Mirkka Rekolan elämäkerta perustuu laajaan aineistoon, jossa mukana on kulttuurihistoriallisia aarteita, kuten lukuisia Mirkan kirjeitä rakastetulleen 1950-60-luvuilta. Pariskunnan rakkaus tulee kirjeissä esiin kauniisti ja kipeästi.

Mirkka pohti kouluiässä oliko ainoa tyttöjä rakastava tyttö. Täytyi olla samanlaisia. Mutta hän heräsi tietoisuuteensa varsin yksin, ilman esikuvia.

Miten poikkeavana voisi elää torjuvassa maailmassa?

Mirkan nuoruutta varjosti ahdistus ja itsetuhoinen ajattelu. Samaa sukupuolta rakastavia ihmisiä tai kuvauksia heistä ei ollut 1940-luvun Tampereella. Rekola kasvoi ilmapiirissä, jossa pelosta, järkytyksestä ja vihasta piti vaieta, eikä mielihyvää ja rakkautta voinut vapaasti ilmaista.

1950-1960-lukujen Helsingissä lesbosuhteita elettiin yksityisesti, useimmin kodeissa. Homoudesta langetettiin paljon tuomioita erityisesti miehille. Rikos oli ”haureus”, jonka todisteena voitiin pitää yhteen vedettyjä sänkyjä.

Myös Mirkka ja Mirjam joutuivat poliisin ahdistelemaksi. Syytteiltä vältyttiin, mutta vainot kuormittivat Mirkkaa, josta tuli pelokas ja vainoharhainen. Hän käveli Helsingin kaduilla jännittyneenä ja varoi vastaantulijoita kunnes hän sai pelosta tarpeekseen.

”Hän päätti kävellä vainoavan kaupungin uudeksi, opetteli kulkemaan rentoutuen, sivuuttamaan vainoharhat ja katseet.”

Kymmenet teosta varten tehdyt haastattelut sekä eräät erittäin harvinaiset Mirkan haastattelunauhat ja jopa Mirkan äidin haastattelu runoilijan lapsuudesta rakentavat elävää, inhimillistä ja vaikuttavaa kuvaa yhdestä tärkeimmistä suomalaisista kirjailijoista. Elämäkertaan on koottu myös kirjoissa vielä julkaisemattomia, unohdettuja runoja.

Mirkka Rekola – Elämä joka ei koskaan tullut kokonaan esiin I nyt kaupoissa. Äänikirja ilmestyy 3.5.

Äänikirjan lukee Krista Putkonen-Örn.

Jonimatti Joutsijärvi (s. 1984) on yksi nuoren polven lahjakkaimmista ja omaperäisimmistä runoilijoista ja kriitikoista. Joutsijärven esseeteos Ei mikään itsessään edusti ilmestyessään vuonna 2010 uutta kokemuksellista ajattelua, jota Rekola oli odottanut kirjallisuuteemme vuosikymmeniä.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Populismin anatomia tarjoaa syvällistä ymmärrystä ajastamme ja sen leimallisimmasta poliittisesta ilmiöstä

Onko populismi aate, poliittinen strategia, viestintätapa vai jotain muuta? Matti Mörttisen ja Yannick Lahden teos leikkelee populismin helposti pureskeltavaan muotoon ja kertoo, mistä populismissa on kyse.

Populismi haastaa perinteisen politiikanteon

Populisti tarjoaa yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Osaako edes harjaantunein populisti kuitenkaan vastata tyhjentävästi ja helppotajuisesti siihen, mitä on populismi? Tuskin. Siksi on paikallaan tehdä populismin ruumiinavaus kirjassa Populismin anatomia!

Mikä tekee poliitikosta populistin? Mitä hyvää populismissa on? Mistä populismi saa happensa ja ravintonsa? Mitä sen aineenvaihdunta palauttaa ympäristöön? Onko ilmiössä kyse kausivaihtelusta, vai onko se tullut jäädäkseen?”

Mitä tai mikä populismi sitten todella on? Tiedeyhteisö on väitellyt aiheesta jo vuosia. Lahden ja Mörttisen lähtökohta on, että populismia voi analysoida riippumatta siitä, mitä se on perusolemukseltaan.

Populismi on outolintu ismien ekosysteemissä

Populismi ei ole ideologia, vaan enemmänkin tapa tehdä politiikkaa. Erityisesti se on tapa puhua, kirjoittaa ja viestiä. Populismia on ollut iät ja ajat, vaikka populistien menestys politiikassa on ponnahtanut aivan uusille tasoille juuri meidän aikanamme – ajassa, jossa toritapaamisten ja tupailtojen tilalle on tullut sanallinen salamasota sosiaalisessa mediassa.

Vaikka populismiin usein liittyy kansallismielisyys, on nykyajan populismi hämmästyttävän kansainvälisesti verkottunutta. Populistit inspiroivat toisiaan yli rajojen ja lainaavat sujuvasti myös toistensa teemoja.

Lahti ja Mörttinen käsittelevät kirjassaan taidokkaasti muun muassa Timo Soinin todellista perintöä sekä populismin nopeaa naisistumista – median ja populismin kipeää liittoa unohtamatta.

Politiikka tarvitsee mediaa ja media poliitikkoja. Populistisen politiikanteon tapauksessa tämä kohtalonyhteys on omaa luokkaansa, sillä populismi pystyy yhtä aikaa käyttämään mediaa hyödyksi ja leimaamaan median vihollisekseen. Media on juuttunut hyväksikäytetyn osaan – jopa taloudellisesti.

Teos on mielenkiintoinen läpivalaisu populismin sisuksiin. Se sopii jokaiselle, joka yrittää ymmärtää, mistä on kyse aikamme leimallisimmassa poliittisessa ilmiössä niin Suomessa kuin muualla maailmassa.

Populismin anatomia nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Aku Laitinen.

Helsingin yliopistolla tutkijatohtorina työskentelevä Yannick Lahti (s.1990) on Bolognan yliopistosta kesällä 2022 tohtoriksi väitellyt poliittisen viestinnän ja populismin tutkija. Lahti on kirjoittanut aktiivisesti erityisesti eurooppalaisesta oikeistopopulismista useissa eri medioissa, ja hänet on nähty myös näiden aiheiden parissa tv-kommentaattorina ajankohtaisohjelmissa.

Matti Mörttinen (synt. 1958) on kokenut ja palkittu toimittaja sekä usean kiitosta keränneen elämäkertakirjan kirjoittaja. Tällä hetkellä hän toimii vapaana kirjoittajana tehden mm. kolumneja Yleisradiolle. Vuonna 2020 Mörttinen toimi Sitrassa neuvonantajana ja teki raportin Suomen koronapäätöksenteosta. Hänellä on takanaan journalismiopintoja Tampereen yliopistossa, ja hän on myös kouluttanut satoja kollegoita erityisesti Euroopan yhdentymiskehitykseen ja Euroopan unioniin liittyvissä aiheissa.

Mörttisen edellinen tietokirjansa Shlomo Zabludowicz ilmestyi 2021. Yhdessä Lauri Nurmen kanssa Mörttinen on kirjoittanut elämäkerrat Sauli Niinistöstä (2018) ja Antti Rinteestä (2019).

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Pekka Herlevi: 65-vuotiaan sormettoman somejulkkiksen dieselin tuoksuinen tarina elämänmittaisesta rakkaudesta

Semmosta touhua kertoo metallimies, rekkakuski ja yrittäjä Pekka Herlevin vaiherikkaasta elämästä. Pekka on käsityöläinen ilman sormia, maailmanmatkaaja ilman kielipäätä, eikä hän omien sanojensa mukaan osaa lukea tai kirjoittaa – mutta mahdoton tarinaniskijä mies kyllä on!

”Pekka, miksi sulla ei oo näitä kaikkia solmia?”

Sanna Seiko Salon kirjoittama Semmosta touhua vie lukijan matkalle Pekan elämään Kälviän Passojan kylältä aina Euroopan Tractor Pulling -areenoille saakka. Tässä tarinassa ei säästellä sanoja, naurua tai tunteita! Kirjassa kuuluu Scanian V8-moottorin hurina, Team Herlevin yhdessä tekemisen ilo ja kaikki se hulvaton elämä, joka Pekan, hänen vaimonsa Tummun ja suuren perheen arkeen mahtuu. Kirja on lämminhenkinen kuvaus hetkessä elämisestä, periksiantamattomuudesta, yllättävistä kohtaamisista – ja ennen muuta: ilosta ja pyyteettömästä rakkaudesta.

Pekka ajoi rekalla edellä ja Tummu henkilöautolla perässä. Välillä Pekka vilkuili peräpeilistä, että miten se Tummu siellä takana pärjäilee. Oli hämärää, ilta oli venähtänyt aamun puolelle, ja silmäluomea painoi… Jokin oli oudosti. Tummun auto alkoi siirtyä hitaasti naapurikaistalle… Pekka vilautti jarruvaloja, paineli torvea ja yritti havahduttaa rattiin nukahtaneen vaimonsa. Pekka näki edessään, että suoran päässä oli vastaan tulossa toinen rekka… Sekuntiakaan empimättä Pekka siirsi oman rekkansa vastaantulevien kaistalle Tummun eteen, soitti torvea ja teki kaikkensa saadakseen Tummun virkoamaan…. Selvää oli, että jos Tummu ei heräisi, Pekka ottaisi iskun vastaantulevasta rekasta.

Miljoonien ajokilometrien varrella sattuneista ja aamuisten kaffisokerien ja iltalöylyjen väliin mahtuvista kommelluksista riittää juttua

Pekka Herleviä on aina ajanut halu olla muita askeleen edellä. Reseptinä on, että otetaan pala aaltopahvia, piirretään visio siihen ja sitten vaan tekoon! Pekan ja koko Herlevin tiimin mottona on, että hauskaa pitää olla, muuten ei ole kenelläkään kivaa.

Niitä hulluja kokeiluja, joita jotkut hakevat extremelajeista tai tositv:stä, on Herleveillä tehty ihan kaurapuuron, lehemänmaidon ja makkaran voimalla. Aina on saatu tehdä asioita, eikä ole rajoitettu. Eikä varsinkaan ole sanottu, että ei tuo onnistu, ei kannata yrittää.

”Minua kiehtoo pikkuisen erilaiset elämäntarinat, sellaiset, joissa on laitettu kroppaa likoon ja rakennettu lupia kyselemättä omannäköinen elämä. Ikuisena hevostyttönä kiinnostaa nuo hevosvoimat ja insinöörinä kaikenlainen luova keksiminen ja rakentaminen, sekä erityisesti se, miten omasta intohimosta tehdään kannattavaa bisnestä”, kertoo kirjan kirjoittanut tietokirjailija Sanna Seiko Salo.

Semmosta touhua nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Arttu Kurttila.

Sanna Seiko Salo on diplomi-insinööri ja kirjailija, joka on kirjoittanut aiemmin yrittäjätarinan ja elämäkerran Dildodiileri – Tea Latvalan tarina sekä tietokirjat Se – Seksipuhekirja ja Ne – Kuukautiskirja yhdessä Rosa Meriläisen kanssa.

Julkkarishow Helsingin American Car Show:ssa perjantaina 7.4. klo 9.45

Tervetuloa tapaamaan Herlevin tiimiä ja Sanna Seiko Saloa perjantaina 7.4. Julkkarishow klo 9.45 Helsingin messukeskuksessa ja Facebook LIVE @diesellandia kanavalla.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Finlandia-voittajan uutuusteos on lohdullinen käyttöohje hajonneeseen maailmaan

Ville-Juhani Sutisen uusia ajatuksia tarjoava esseekokoelma etsii tuoretta näkökulmaa elämään ekokatastrofin keskellä. Sutinen palkittiin tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla vuonna 2022.

Entä jos paras, mihin me pystymme, on sopeutuminen hitaaseen katastrofiin?

Ville-Juhani Sutinen palkittiin tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla vuonna 2022. Juuri julkaistussa uutuuskirjassaan Hajonneen maailman käyttöohje Sutinen käsittelee selviytymistä hajonneessa maailmassa. Miten sopeutua elämään ekokatastrofin keskellä? Ilmastonmuutos kiihtyy ja ekologinen romahdus lähestyy. Me tiedämme sen, mutta emme pysty muuttamaan toimintaamme riittävän nopeasti. Onko peli jo menetetty?

”Elämme jo sitä aikaa, jonka kuvittelimme tulevaisuudeksi. Me emme pyri sopeutumaan joskus tuonnempana koittavaan maailmanloppuun vaan olemme parhaillaan sen keskellä, tiedostimme sitä tai emme. Mielenrauhamme vuoksi estetisoimme apokalypsin, mutta tosiasia on, että meidän tuntemamme maailma on raunioina ja elämme uudessa todellisuudessa.”

Teoksen tarinalliset, omakohtaiset tekstit kuljettavat ihmistä ympäröivään luontoon ja maailmaan, joka on rikki mutta ei kuitenkaan täysin käyttökelvoton. Kirja on kriittinen mutta toiveikas matka sienimetsään, hylättyyn huvipuistoon ja lapsettomuusklinikalle, sieltä metsäpalojen Kaliforniaan, kelluviin konttitaloihin ja lopulta mayaraunioiden kautta Islannin laavakentille etsimään keinoja, joilla elämä voi jatkua.

”Ville-Juhani Sutinen saattaa olla omaperäisin suomalainen ympäristöajattelija sitten Pentti Linkolan.” -Risto Isomäki

”Ville-Juhani Sutisen kirjallinen tuotanto on ollut ja on edelleen tähtikartta, joka valaisee tietäni.” -Rosa Liksom

Yhden ihmisen ei tarvitse pelastaa maailmaa kokonaan

Sutinen muistuttaa, että Itse katastrofin kanssa lähes yhtä suuri ongelma on, että se on asteittainen ja muuttaa asioita melkein huomaamattamme. Ihmisen siunaukseksi ja kiroukseksi totumme lähes kaikkeen. Ihminen sopeutuu hajoavaan maailmaan niin kuin kameleontit muuttuvaan ympäristöön muuttamalla väriään. Siten ihmiset selviytyvät uusissa olosuhteissa, Sutinen sanoo.

”Vallitsevaa tilannetta ei pitäisi ajatella poikkeamana, josta on yhdessä ponnistelemalla mahdollista lopulta nousta ihanne-elämään. Sen sijaan tämä hetki on paras, mitä me saamme aikaan. Järkevämpää kuin vaalia idealistisia kuvitelmia, jotka antavat vaikutelman, että vielä joskus kaikki tulee täysin kuntoon, on tehdä aktiivista työtä sen eteen, että pärjäämme toistemme ja maailman kanssa parhaalla mahdollisella tavalla nyt ja huomenna.”

Maailmanlopun julistaminen on helppoa. Paljon vaikeampaa on, jos maailma ei lopukaan ja on kyettävä selviytymään tuhon jälkien kanssa. Kuinka oppia elämään rikotussa ympäristössä ja vieläpä rakastamaan sitä? Ei ole kovin kiinnostavaa, kuinka voimme kuolla, vaan kuinka voimme elää maailmassa, joka on rikki, kirjoittaa Sutinen.

Hajonneen maailman käyttöohje nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Ville-Juhani Sutinen Foto Klaus Welp
Finlandia-palkittu Ville-Juhani Sutinen

Ville-Juhani Sutinen on Jyväskylässä asuva kirjailija, kääntäjä ja valokuvaaja. Häneltä on ilmestynyt lähes kolmekymmentä teosta, niin runoutta, esseistiikkaa kuin romaaneja. Tietokirjoissaan Sutinen on käsitellyt lukuisia aiheita, esimerkiksi siirtolaisuutta, Arktista aluetta, Venäjää ja Yhdysvaltoja.

Sutinen palkittiin tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla vuonna 2022 raskaimman sarjan pitkiä romaaneja käsittelevästä esseekokoelmasta Vaivan arvoista (Avain).

”Hirveän hienoa tässä palkinnossa on, että se merkitsee tunnustusta kirjallisuudesta kirjoittamiselle, ei siis pelkästään minulle tai edes juuri tälle kyseiselle kirjalle. Huomioidaan, että kirjallisuudesta voi ja pitää kirjoittaa.”

Sutinen oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana myös vuonna 2019 yhdessä Ville Ropposen kanssa kirjoittamallaan teoksella Luiden tie (Like). Lisäksi hän saanut kahdesti Vuoden matkakirja -palkinnon kultamaininnan.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Palkitun luontokuvaajan neljäs lastenkirja kertoo vesilintujen elämästä

Ihastuttavan Me Otukset-kirjasarjan neljännessä osassa Hannu Laakso vie lukijan telkänpoikasten lammelle.

Helppolukuinen kirja yhdistää tiedon, tarinan ja upeat luontokuvat. Vaikuttavin luontovalokuvin kuvitetussa lastenkirjassa seurataan telkkäpoikueen seikkailua takaisin pesimälammelleen. Millaisia kommelluksia lentokyvytön untuvikko voikaan kohdata sisarustensa kanssa, kun pienistä uimareista tulee yhtäkkiä jalankulkijoita?

Me Lintuset valottaa lukijalle vesilintujen elinpiiriä ja sen monenkirjavia asukkaita maalla, vedessä ja ilmassa. Telkänpoikanen saa retkellään paljon uusia tuttavuuksia, kuten pöllön, närhen, supikoiran, näädän ja kaakkurin. Mikään niistä ei korvaa omaa emoa, ja jotkut ovat suorastaan vaarallisia.

Seikkailulliset tarinat ja väkevät valokuvat  vahvistavat lasten luontosuhdetta ja lukuharrastusta

Helppolukuinen Me Otukset -kirjasarja yhdistää vastustamattomalla tavalla tiedon, tarinan ja upeat luontokuvat – se sopii koko perheen lukuhetkiin. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Me Kettuset (2020), Me Karhuset (2021) ja Me Hukkaset (2022).

“Me kettuset on Hannu Laakson kirja, jossa seurataan kettuperheen elämää upeiden luontokuvien siivittämänä. Tämä ihana kirja sopii kaikenikäisille.”
Kaleva, 30.8.2020 

”Aikuinen luki luonnosta pitävälle ekaluokkalaiselle tämän kirjan. Lapsi piti kirjasta todella paljon. Keskustelua virisi monista teksteistä/kuvista.” Tuula, Me Hukkaset

KTM Hannu Laakso (s. 1963) on voittanut yli 120 kansainvälistä valokuvapalkintoa, ja yli 500 hänen kuvaansa on hyväksytty kansainvälisiin kilpailu­näyttelyihin yli kahdeksassakymmenessä eri maassa.

Jaa tämä:
Lataa alkuperäinen kuva ▼
Uutiset, Yleinen

Uutuuskirja opastaa helppohoitoiseen ja tuottavampaan hyötypuutarhan istuttamiseen

Metsäpuutarhurin kirja on ensimmäinen suomenkielinen opas puutarhaekosysteemin luontiin. Joel Rosenbergin tapa viljellä on ekologinen ja helpottaa omavaraisuutta.

Hyötymetsäpuutarhalla luodaan omavaraisuutta ja resilienssiä, jota tarvitsemme ruoan ja energian kallistuessa. Itse ja yhdessä tuotettu ravinto tuo turvaa ja riippumattomuutta epidemioiden, sotien ja tuotantoketjujen häiriöiden aikoina. Monipuolinen lajisto taas takaa sen, että jotkut kasveista antavat aina satoa oli kasvukausi millainen hyvänsä.

Syötävä metsäpuutarha on laajennettu kotipuutarha, kokonainen puutarhaekosysteemi, joka tuottaa satoa ja parantaa ympäristön tilaa. Kirja opastaa oman metsäpuutarhan suunnitteluun ja monipuoliseen kasvilajistoon, jolla voi luoda satoisan ekosysteemin niin pienelle pihalle kuin suurelle pellollekin.

Ideana on istuttaa hedelmäpuita, pähkinäkasveja ja marjapensaita. Välit täytetään monivuotisilla vihanneksilla, maanpeitekasveilla, syötävillä köynnöksillä ja luonnonkasveilla. Puutarha jäljittelee metsänreunan lajirunsautta ja se sitoo pitkän elämänsä aikana runsaasti hiiltä maaperään ja luo elinympäristön lukuisille eliöille.

”Toivon, että lukija oppii näkemään ympäristönsä ja hyötykasvien mahdollisuudet uusin silmin ja innostuu kasvattamaan syötävää joka puolella.”

Metsäpuutarhan kasvit viihtyvät lämpenevässä ilmastossa

Rosenberg kirjoittaa lounaisen rannikkoseudun näkökulmasta ja esittelee kokeilukasvilajistoa. Suomessa keskilämpötila on 1850-luvun jälkeen noussut jo lähes 2,5 astetta ja nousu jatkuu.

”Väitänkin, että kaikki kirjan esittelemät lajit tulevat menestymään kuluvan vuosisadan aikana myös sisempänä Suomessa.”

Kuva: Hanna Koikkalainen
Metsäpuutarhuri Joel Rosenberg tähtää omavaraisuuteen.

Joel Rosenberg on vapaa metsäpuutarhuri ja eräopas. Rosenberg työskentelee luonto- ja ympäristöalan kouluttajana ja omavaraistelee vuosi vuodelta enemmän.

Taideteollisesta korkeakoulusta (Environmental Art MA-program) valmistunut Rosenberg on kirjoittanut ja valokuvannut teokset Pähkinöitä omasta puutarhasta – opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen (2021) ja Syötävä metsäpuutarha – johdanto suunnitteluun ja lajistoon (2023).

Rosenberg kirjoittaa blogia osoitteessa syötävämetsäpuutarha.fi. Hänet tunnetaan myös kaupunkiviljelyn pioneerina ja Satokartan perustajana.

Jaa tämä: