Tatiana Elfin Erokeskusteluja kuvaa kahden pariskunnan kriiseilyä vimmaisen dialogin ja huumorin keinoin. Ensisijaisesti äänikirjaksi suunnitellun dialogiromaanin ääninäyttelijöinä toimivat Lotta Kaihua, Deogracias Masomi, Eero Ritala ja Alina Tomnikov.
Mitä tapahtuu, kun unelmapari ja eron partaalla oleva pari lähtevät yhdessä viettämään mökkiviikonloppua?
Laura (Alina Tomnikov) on ylisuorittava ruokakriitikko, äiti, ystävä ja vaimo, joka uskoo, ettei koskaan eroa miehestään. Burn-outin kokenut Kasperi (Eero Ritala) välttelee aroista asioista puhumista ja elelisi mielellään rennosti. Läheiset uskovat, että tämä Instagram-perfect-pari eroaa hetkenä minä hyvänsä.
Sini (Lotta Kaihua) on sukupuolen tutkimuksen maisteri ja vapaa kirjoittaja, jota ärsyttää ympärillään moni asia. Hän haluaisi korjata kaiken, vaikka muut ehkä eivät. Avomies Jesse (Deogracias Masomi) on Sinin paras ystävä, joka viihtyy huoltomiehen työssä. Pari on ollut yhdessä kymmenen vuotta, ja läheiset uskovat, etteivät nämä koskaan eroa.
Viikonlopun aikana asetelmat vaihtuvat eikä mikään ole enää sitä, miltä vaikutti.
Kirja herättelee ajatuksia huumorin keinoin
On aiheita, joista parisuhteessa on vaikea puhua. Helpompaa on tehdä iso numero pikkuasioista, kuten juuston viipaloinnista. Voiko vain olla puhumatta ja toivoa, että tilanne muuttuu itsestään?
Nelikkoa pohdituttaa lähestyvä neljänkympin rajapyykki. Onko keski-iän kriisiä olemassa vai onko kriiseily vain ikuinen ja luonnollinen osa elämää? Generation x, eli boomereiden ja millenniaalinen välissä oleva sukupolvi, on tottunut selviytymään kaikesta kyynisyydellä ja suorittamalla.
Mökkiviikonlopun aikana keskustelut kääntyvät myös vanhemmuuteen, perheeseen ja ylisukupolvisiin traumoihin. Saavatko lapsettomat osallistua keskusteluun lasten kasvatuksesta? Voiko yksin asuva ystävä olla aito osa ydinperhettä?
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Tatiana Elf (s. 1975) on Venla-palkittu käsikirjoittaja, joka on kirjoittanut mm. TV-sarjoja Roba, Karkurit, Keisari Aarnio ja Kultakala. Etelä-Afrikassa syntynyttä, puoliksi slovakialaista Elfiä kutkuttelee ikuinen kaukokaipuu, rakkaus kirjoihin, suklaaseen ja koiriin sekä loputon uteliaisuus ympäröivää maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Kirjoittamisessa hän rakastaa dialogia kaikista eniten. Erokeskusteluja on Elfin esikoisteos.
Laura Suomelan uutuusromaanin päähenkilö kaipaa elämäniloa, luovuutta, kepeyttä ja varsinkin kukkia, mutta arki on kaikkea muuta. Nelikymppinen Helena aikoo toteuttaa vanhan aarrekarttansa unelmat ennen kuin kevään viimeisin tulppaani on auennut.
Moni kaipaa rauhaa ja haluaisi olla tietoisemmin läsnä elämässään eikä vain kiitää ohituskaistaa. Miten hidastaa, kun on tottunut kovaan tahtiin?
Tulppaanitoiveunien päähenkilö Helena on tottunut elämään ylivirittyneessä tilassa ja kroppa ja mieli alkavat nyt sanoa itseään irti jatkuvasta yli voimien elämisestä. Miten palautua niin, että työpäivän jälkeen jaksaisi tehdä muutakin kuin maata?
– Tunnistan oikein hyvin Helenan elämän kipuilija, sillä olen uupumisen vaaravyöhykeläinen ja kokemusta aiheesta on. Tapani tehdä työtä on usein nopea ja intensiivinen. Olen myös taipuvainen överiempatiaan ja toisten tunteet uivat helposti ihon alle, ellen vedä rajoja. On ollut pakko opetella hidastamaan ja sanomaan tarvittaessa myös ei, sanoo Laura Suomela, jolle kirjoittaminen on samaan aikaan sekä sinnikästä aivotyötä että rentouttavaa mielikuvituskuplassa lillumista.
Päähenkilö alkaa voida paremmin, kun hän alkaa panostaa omaan jaksamiseensa. Mutta voiko aikuinen ihminen elää koko ajan vain unelmiaan toteuttaen? Helena alkaa miettiä kaiken merkityksellisyyttä. Hän haluaa elää elämän, joka jättää toisiin kauniin jäljen. On toki ihanaa hemmotella itseään ja hyvin tervettäkin vihdoin pysähtyä oman jaksamisensa äärelle. Silti Helenan sisin kaipaa jotain enemmän. Hän haluaa mission, jossa oppii antamaan itsestään ilolla eikä selkänahasta repien. Lontoon reissu vie Helenan prosessiin, jonka kautta hän tekee syviä, suorastaan elämää mullistavia oivalluksia.
Kun alanvaihdosta tulee vuosien jahkaamisprojekti ja ajatukset kiertävät samaa umpikujaan johtavaa kehää
Pitäisikö pysyä tutussa työssä, vaikka ei olisikaan enää mitään annettavaa ja takki olisi aivan tyhjä? Mitä enemmän tulee ikää, sitä todennäköisempää, että ei enää tehdä isoja ammatillisia muutoksia. Voi lähteä uudistumaan tai alkaa laskea, montako vuotta on vielä eläkkeeseen. Riskin ottaminen tuntuu valtavalta eikä siihen ole kaikilla mahdollisuutta. Päähenkilö on nykyisessä mielenterveystyössä jo jatkoajanjatkoajanjatkoajalla. Miten päästä eteenpäin pattitilanteesta?
– Yksi rohkeimpia elämänvalintojani on ollut hakea Tampereen yliopistoon 47-vuotiaana opiskelemaan kasvatustiedettä ja elinikäistä oppimista. Ajattelin pitkään, että minun ikäisenä on jo liian myöhäistä lähteä suorittamaan alusta akateemista tutkintoa. Mutta niin vaan siellä olen parikymppisten mimmien kanssa ryhmätehtäviä vääntänyt ja kyllä olen joutunut haastamaan aivojani välillä toden teolla, mutta on ollut iso ilo huomata, että keski-iässä oppiminen yhdistyy vahvasti käytännön työelämään eikä jää irralliseksi teoriaksi, Suomela toteaa.
Millainen on oman elämäsi soundtrack?
Helena pääsee kosketuksiin omien syvimpien tarpeidensa kanssa, kun hän löytää kuusi vuotta sitten tekemänsä aarrekartan.
– Ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina kysyn usein, millainen olisi se toivottu tulevaisuus, jossa haluaisi elää ja miten sitä kohti voisi edetä pienin askelin Joskus hyvä pysähtyä kysymään, mikä saa sieluni tanssimaan ja mistä aidosti nautin? Minusta ajatus oman elämän soundtrackistä on kutkuttava ja sitä romaanin päähenkilö Helenakin miettii. Itse toivoisin elämäni soundtrackin olevan ilon, lempeyden, levollisuuden, huumorin ja rakkaiden ihmissuhteiden täyteinen, Suomela sanoo.
Esteettisyyden hoitava vaikutus ja käsillä tekemisen terapeuttisuus
Kirjan päähenkilö kaipaa viipymistä leikkokukkien äärellä. Ne symboloivat kiireettömyyttä ja niiden kauneus saa Helenan unohtamaan murheet ja taakat. Kukkakaupan esteettinen euforia saa Helenan kaipaamaan kauneutta yhä enemmän.
Leikkokukkien on todettu vähentävän yksinäisyyden tunnetta ja esteettisyys voi hoitaa hyvin syvällisellä tasolla sekä auttaa rauhoittumaan. Kun ympärillä on harmonia, säteilee se myös sisäiseen oloon. Kaikenlainen käsillä tekeminen on rentouttavaa ja siinä pääsee usein flow-tilaan, jossa ajantaju katoaa ja ihminen on läsnä tässä hetkessä.
Äänikirjan lukee Rosanna Kemppi.
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Laura Suomela tunnetaan rennoista ja elämänmakuisista nuortenromaaneistaan, joista Minä vastaan marraskuu oli Nuori Aleksis -palkintoehdokkaana 2022. Tulppaanitoiveunia on Suomelan ensimmäinen aikuistenromaani. Suomela kirjoittaa mielellään arjen kitkasta, tavallisesta elämästä, johon sisältyy koko ihmisen tunnekirjo. Dialogin kirjoittaminen on kaikkein hauskinta, sillä sen kautta kirjan henkilöt heräävät henkiin ja heidän persoonansa sävyt tulevat esiin. Kirjailija kuuntelee sivukorvalla ihmisiä toreilla ja kahviloissa ja nauttii suuresti, jos kuulee jonkun käyttävän puhuessaan rikasta kieltä. Suomelan suosikki viihdekirjailija on hauska ja nokkela Marian Keyes. Suomela rakastaa myös Solsidania, sillä arjesta revitään parasta komiikkaa.
Camilla Davidssonin suuren suosion Ruotsissa saanut Pikkuinen unelmien kaksio on syvällistä feelgoodia. Se kertoo uskalluksesta muuttaa elämänsä suuntaa ja käsittelee tarkkanäköisesti uupumuksen eri vaiheita ja siitä selviytymistä.
Suurkaupungin kasvatti Sofia nauttii hallinnan tunteesta ja uskottelee itselleen, että tietää mitä haluaa. Hänellä on komea ja menestynyt poikaystävä, hyväpalkkainen työ sijoitusalalla, ja uusi oma kaksio Tukholman keskustassa. Sofian elämää kuormittavat kuitenkin vanhempien ero, pitkät työpäivät ja asunnon remontti.
Kaiken lisäksi Sofian palkkaama urakoitsija Arvid vaikuttaa epäluotettavalta ja hänellä on mielipide kaikkeen, mikä ärsyttää Sofiaa. Toisaalta mies näkee Sofian läpi paremmin kuin kukaan muu. Kun Arvid kyseenalaistaa Sofian tekemät valinnat, ensimmäiset hiusmurtumat ilmestyvät Sofian kiillottamaan julkisivuun. Hätäpäissään Sofia tekee Arvidille lupauksen, jonka seuraukset ovat arvaamattomat.
Pikkuinen unelmien kaksio on valloittava romaani, joka liikkuu vilkkaan Stureplanin ja idyllisen Taalainmaan, toivon ja epätoivon välimaastossa. Se kertoo uskalluksesta, jota vaatii elää itselleen merkityksellistä elämää.
Kirjassa Davidsson käsittelee myös aikamme suurta kansantautia; uupumusta. Hän kuvaa sairauden kulkua, kuten sitä, ettei henkilö itse huomaa tilanteen vakavuutta ennen kuin sängystä nouseminen on mahdotonta. Davidsson kirjoittaa myös siitä, miten ulkopuolinen näkee uupumuksen merkit herkemmin, sekä epäonnistumisen valtavasta häpeän tunteesta.
”Camilla Davidsson on loistava vangitsemaan päähenkilön tunteet tavalla, joka auttaa samaistumaan heihin. Ajatuksia herättävä… Romanttista feelgoodia parhaimmillaan.”
– Johannas Deckarhörna
Pikkuinen unelmien kaksio nyt kaupoissa. Ilmestyy e- ja äänikirjapalveluihin 27.3.
Kirjan on kääntänyt Sirpa Parviainen ja äänikirjan lukee Maija Lang.
Camilla Davidsson (s. 1969) kirjoittaa laadukasta viihdettä ja on yksi Ruotsin menestyneimmistä feelgood-kirjailijoista. Pikkuista unelmien kaksiota on myyty Ruotsissa yli 80 000 kappaletta.
Ennen kirjailijaksi ryhtymistään Davidsson työskenteli markkinoinnin parissa useissa kansainvälisissä yrityksissä. Stressi ja suorituspaineet olivat tuttuja vieraita hänen arjessaan. Sairastuttuaan burnoutiin Davidsson kuuli sattumalta Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitistä Espanjassa. Vaellus sai hänet ymmärtämään, miten väärin on elää toisia miellyttääkseen sen sijaan, että seuraisi omaa sydäntään. Nykyään Davidsson kirjoittaa ja pyörittää kesäisin omaa majataloa Fårön saarella. Hänen teoksiaan ahmivat lukijat toivovat, ettei hän koskaan lopettaisi kirjoittamista, eikä se ole hänen aikomuksensakaan. Davidssonin kirjoja on myyty Ruotsissa jo puoli miljoonaa kappaletta.
Kirjailija ja teatteriohjaaja Aino Kiven toinen romaani Joutonainen on irrallisen sukupolven kuva. Se nostaa pöydälle kutkuttavan hauskalla tavalla ajankohtaisia teemoja niin parisuhteista kuin myös yhteiskunnasta, joka sekä tarvitsee keikkatöissä hääriviä joutonaisia että hylkii heitä.
Aino Kiven toinen romaani Joutonainen osuu kutkuttavalla tavalla keskiluokkaisen perheidyllin ytimeen
Aino Kiven kirjoittaman Joutonainen -uutuusromaanin päähenkilö Annu on taivaanlintu, joka majailee puolituttujen nurkissa ja vaihtaa duunista toiseen heti kun palkka ehtii tilille. Kodiksi riittää kangaskassi ja vakituiseksi ihmissuhteeksi oma veli. Miksi pitäisi sitoutua vain yhteen työpaikkaan, ihmiseen, asuntoon tai edes etunimeen? On helpompaa, kun voi aina tarvittaessa vaihtaa maisemaa.
Annu kuitenkin tutustuu mieheen, joka osoittautuu ärsyttäväksi ja vieläpä varatuksi. Hänen ”tyttöystävähkönsä” on kaikkea mitä Annu ei ole: simpsakka, tehokas ja kunnianhimoinen. Annu jää suhteen kolmanneksi pyöräksi ja alkaa kietoutua kahteen ihmiseen, joista ei edes pidä.
“Leiki mitä leikit mut imho sä haluisit vaan heteromiehen ja ydinperheen ja kultaisen noutajan ovelles. Siksi sä oot jumissa tossa kolmiodraamassa, kuvittelet voivasi varastaa ne toiselta.”
”Onkssiulla ikinä semmonen olo että mieluummin räjäyttäisit ittes ilmaan kuin jatkaisit elämääs?”
”Päivittäin. Mut minkäs teet, on elettävä.”
Yhtä aikaa purevan hauska ja itkettävä Joutonainen on kieroutunut romanttinen komedia ja irrallisten sukupolven kuva. Se kertoo ajasta, jossa jokainen luo oman versionsa perheestä eikä niiden suhteen mikään ole itsestäänselvää. Joutonainen on sielukas, kutkuttava ja elämänmakuinen romaani, joka paikoin myös härnää lukijaansa. Mistä nyhtää onni, kun itsellä ei ole muuta kuin vippivelkaa?
Huumori on näkökulmakysymys
Aino Kiven esikoisteos Maailman kaunein tyttö oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2016. Kun Kivi alkoi kirjoittaa Joutonaista, oli hän erilaisessa elämäntilanteessa kuin nyt. ”Kiersin Suomea teatteriohjaajana keikkatöissä ja olin yksityiselämässäni joutilas, kuten kirjan päähenkilö. Minulla oli kaikki maailman aika kirjoittamiseen, kun toisaalta kaipasin kotia”, kuvailee Kivi aikaa ennen perheen perustamista. Samasta kaipuusta kertoo myös Joutonainen, jonka päähenkilö Annu jää kolmanneksi pyöräksi toisten ihmisten parisuhteeseen.
”Nyt kun olen saanut kodin ja perheen, tekee se kirjoittamisesta vaikeampaa. Kirjoittamista varten pitää aina varastaa aikaa joltain muulta, kuten lapsilta, kotitöiltä, parisuhteelta tai itseltä. Naisen elämä ei siinä ole juuri muuttunut Minna Canthin ajoista, joista juuri ohjaan näytelmää Lahden kaupunginteatteriin. Kirjoittaminen tapahtuu keskellä elämää”, Kivi kuvailee perheellisen arkeaan.
Joutonaisen elämään on lopulta helppo samaistua: moni kipuilee vapauden ja perheen tuoman kiinnittymisen välillä. Se, onko Joutonainen lopulta koominen vai traaginen tarina, on näkökulmakysymys.
Joutonainen julkaistaan 26.9. ja se on löydettävissä painettuna sekä ääni- ja e-kirjoina. Äänikirjan lukee Karoliina Niskanen.
Kiven ohjaus Rouva C. ensi-illassa Lahden Kaupunginteatterissa 28.9.2022
Aino Kivi (s. 1985) on teatteriohjaaja, kirjailija ja dramaturgi. Hän on tehnyt pätkätöitä Helsingistä Kajaaniin niin ohjaajana kaupunginteattereissa, vapaana kirjoittajana kuin hanttihommissakin ja tuntee olevansa kotona missä tahansa. Kivi rakastaa intensiivisiä väittelyitä ja yrittää aina löytää tavan nauraa asioille, jotka kauhistuttavat liikaa. Joutonainen on Aino Kiven toinen romaani.
Unelmoitko joskus työstä, jossa ei tarvitsisi ajatella? Kun tietotyöläinen on uupumisen partaalla aivot janoavat lepoa ja mieli kaipaa selkeitä työtehtäviä. Kikuko TsumuranUnelma helposta työstä -romaanin päähenkilölle on käynyt juuri näin, jonka seurauksena nainen etsii työtä, johon olisi lyhyt työmatka ja mahdollisimman yksinkertaiset tehtävät.
”Vaikkapa sähkölinjalla sirkuttavien varpusten tai risteyksen läpi ajavien punaisten autojen laskeminen voisi sopia? // Lähes huomaamaton työ, jonka määrittely työksi oli jo kyseenalaista, olisi hyvä. // Lisäksi työ saisi olla sellainen, että pystyisin tekemään sitä yksin.”
Hyvinvoiva työyhteisö on monesti jopa palkkaa arvokkaampi
Naisen ensimmäinen pesti on valvontakamerakuvan tarkkaileminen, ja se osoittautuu varsin vaivalloiseksi tehtäväksi. Naisen vaihtaessa työstä toiseen saamme seurata mitä erikoisimpia työtehtäviä, kuten elämänohjeiden laatimista riisikeksipakkauksiin. Jokaisen uuden työn myötä nainen antaakin yhä enemmän itsestään ja voimavaroistaan työlle.
Siirtyessään työhön, jossa on mukavaa lounasseuraa ja toisiaan tukeva työyhteisö hän huomaakin, että työkaverit saattavat parhaimmillaan olla voimavara.
”Tsumura osoittaa, että merkityksen ja oikean jännityksen voi löytää mitä yllättävimmistä paikoista.”
Publishers Weekly
Työ kannattaa valita mielekkyyden mukaan – ei arvovaltaisten titteleiden perusteella
Uuden työuran edetessä käy yhä selvemmäksi, että kenties nainen etsiikin helpon työn sijaan jotain paljon tärkeämpää.
Erään työn yhteydessä nainen tapaa vanhainkodin sosiaalityöntekijänä toimineen miehen, joka on yllättäen kadonnut työpaikaltaan elääkseen mahdollisimman yksinkertaista elämää.
”Työpaikalla hän oli ollut esimiesasemassa ja kantanut paljon vastuuta. Sugai oli aina vastannut yksin laitoksen asukkaiden, näiden perheiden ja häntä myöhemmin aloittaneiden kollegoiden murheista. Sugailla oli ollut paljon stressiä eikä hän ollut koskaan kertonut eteenpäin yksityiskohtia häneen turvautuneiden huolista, vaan kantanut kaiken yksin.”
Unelma helposta työstä on Japanin arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla palkitun kirjailijan Kikuko Tsumuran kansainvälinen läpimurto. Kirja oli Time-lehden 100 kirjan listalla, jotka jokaisen pitäisi lukea vuoden aikana.
Äänikirjan lukee Karoliina Niskanen.
Kikuko Tsumura syntyi 1978 Osakassa, Japanissa. Ensimmäisessä työpaikassaan valmistumisen jälkeen hän kärsi työpaikkakiusaamisesta, minkä vuoksi hän irtisanoutui, kouluttautui uudelleen ja etsi uuden työn. Tsumura on voittanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, kuten Ryūnosuke Akutagawa- ja Noma-palkinnot.
Eino Launosen tositapahtumiin perustuva kirja kertoo pienen suomalaisjoukon sitkeästä taistelusta Venäjän ylivoimaa vastaan Oinassalmen linjan pitämiseksi.
Marraskuun 30. päivänä 1939 venäläiset sotajoukot vyöryivät laajana rintamana Suomen rajan yli. Ilomantsi oli tärkeä tienristeys, joka ei saanut joutua vihollisen haltuun. Suomalaisten 450 miehen vahvuisella pataljoonalla oli vastassa vahvasti aseistettu, lähes 20 000 sotilaan divisioona. Sitkeästi taistellen ja viivyttäen suomalaiset joutuivat perääntymään ensin Möhköön ja siitä edelleen Oinassalmen vesistölinjalle.
”Nyt on viimeiseen mieheen saakka taisteltava Oinassalmen linjan pitämiseksi. Se on nyt kohtalon kysymys. Sen menettäminen olisi lopullisen tuhon alku.”
Lopen uupuneille joukoille saatiin vähitellen vahvistuksia, ja vihollisen eteneminen kohti Ilomantsin kirkonkylää onnistuttiin pysäyttämään. Heikosti varustetut reservijoukot ja linjojen taakse suunnatut tuhoamispartiot yrittivät vielä vallata Möhkön takaisin. Samaan aikaan kuitenkin vihollispataljoona saartoi suomalaisten linjat ja katkaisi Taivallammen kohdalla yhteydet Ilomantsiin. Alkoi raju taistelu elämästä ja kuolemasta.
Tositapahtumiin pohjautuva romaani perustuu suomalaisten ja venäläisten sotilaiden haastatteluihin ja kertomuksiin. Pääosaan nousee kokenut rajakersantti Aarne Pynnönen.
Eino Launonen (s.1952) on kuopiolainen, eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli, joka harrastaa muun muassa sotahistoriaa. Oinassalmen linja pitää on hänen esikoisromaaninsa. Aikaisemmin Launonen on kirjoittanut novelleja eri julkaisuihin sekä näytelmien käsikirjoituksia.
Toiseen maailmansotaan sijoittuvan historiallisen romaanisarjan odotettu kolmas osa muuttui ajankohtaiseksi.
Lisää on pakko saada. Sen tietää jokainen Liittolaiset-sarjan lukija. Sarjan kolmas kirja Vieras joukossa kertoo siitä, miten uusi sotasuunnitelma vaikuttaa Elisabethin, Signen ja Iriksen työhön tiedustelupalvelussa. On kesä 1941, ja Ruotsin puolueettomuus on vaarassa. Karlaplan-aukion reunamilla, talossa numero neljä, on työ täydessä vauhdissa. Naiskolmikko selvittää koodeja ja oman elämänsä kiemuroita sodan hiipiessä yhä lähemmäs Ruotsin rajoja.
”Mitä mieltä neiti Herrman on Suomesta? Tekeekö Suomi oikein tukiessaan Saksaa?
– Suomalaiset tekevät sen mikä heidän on tehtävä. Suomi taisteli ankarasti talvisodassa ja on saanut osakseen kovaa kohtelua joka taholta. Mielestäni meidän on vaikea asettua Suomen asemaan. Mutta jos Suomen puolustus pettää, saamme Venäjän lähimmäksi naapuriksemme. Olen kiitollinen siitä, että Suomi pitää pintansa. ”
Elisabeth Herrman, Vieras joukossa
Vieras joukossa on Tukholmaan sijoittuva vakoojaromaani toisen maailmansodan tapahtumista. Todellisiin tapahtumiin ja paikkoihin perustuva Liittolaiset-sarja on kunnianosoitus viime vuosisadan teräville, vahvoille naisille. Elisabethin, Signen ja Iriksen henkilöhahmojen esikuvat ovat kirjailijan omassa suvussa.
”Mielenkiintoinen, helppolukuinen ja ajatuksia herättävä kirja.”
Erika, lukija
Kirjan on suomentanut Anu Koivunen ja äänikirjan lukee Meri Nenonen.
Teos on Denise Rudbergin historiallisen romaanisarjan kolmas itsenäinen osa. Aiemmin sarjassa ilmestyneet: Salainen koodi, Vaarallinen yhteys. Kirjasarjasta on tekeillä tv-sarja.
Kuva: Anna-Lena Ahlström
Denise Rudberg (s.1971) on Ruotsin menestyneimpiä kirjailijoita, jonka Marianne Jidhoff -dekkareita on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta.
Arvostetun nykykirjailijan Luiz Ruffaton uusin romaani kuvaa eristyksen vaikutuksia ja riittämättömyyden tunteita.
Vakavasti sairas ja perheensä hylkäämä Oséias palaa kotikaupunkiinsa Brasilian Cataguasesiin kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Hänen sisarensa vain 15-vuotiaana tekemä itsemurha varjostaa yrityksiä luoda jälleen toimivat suhteet toisiin sisaruksiin, joista kukin elää omassa maailmassaan. Kaikkia henkilöitä leimaa yksinäisyys, mutta eniten Oséiasta, joka yrittää epätoivoisesti sovittaa menneisyyden teot ja tekemättä jättämiset.
Vaistomainen, hypnoottinen romaani miehen paluusta lapsuudenkotiinsa
Päättyy myöhäinen kesäkertoo kuudesta päivästä Oséiaksen elämässä Ruffatolle tyypilliseen hengästyttävään, kuumeiseen tyyliin. Samaan aikaan romaanin voi tulkita heijastavan brasilialaista yhteiskuntaa, jossa luokkien välinen keskusteluyhteys on katkennut ja ihmiset ovat ajautuneet törmäyskurssille keskenään. Teos on väkevä kuvaus eristyksen vaikutuksista ja riittämättömyyden tunteista – päivistä, jolloin ymmärtää kaiken lopullisuuden.
”Kiehtova, rohkea ja viisas kirja”
-Lynn Stegner, kirjailija
Kirjan on suomentanut Tarja Härkönen. Brasilian matkailuministeriön kulttuuriyksikkö, Brasilian kansalliskirjaston säätiö ja Brasilian ulkoministeriö ovat tukeneet kirjan kääntämistä.
Luiz Ruffato on yksi Brasilian arvostetuimmista nykykirjailijoista. Hän syntyi Cataguasesissa, pienessä teollisuuskaupungissa ja työskenteli nuoruutensa erilaisissa hanttihommissa auttaakseen perhettään. Hän joutui myös näkemään katujen todellisuuden kodittomana São Paulossa.
Tämän viikon Innon kirjailijablogin vieraana on Laura Gustafsson. Gustafsson käsittelee riemastuttavasti ryöpsähtelevässä uutuusromaanissaan Rehab nykyihmistä, joka hukkuu tavaran ja merkityksettömyyden mereen. Ryönän ja roskan läpi purjehditaan maailmaan, jossa tavaran, kulutuksen ja hyvinvoinnin ei ole pakko kytkeytyä yhteen.
*
Kirja on helpointa kirjoittaa, jos sanat pystyy osoittamaan jollekulle: jos tuntee tarvetta kommunikoida jotakin sanomatta jäänyttä eikä pysty puhumaan henkilölle suoraan. Kirjoittamisen kautta kykenee olemaan mielikuvitusyhteydessä häneen, jolle haluaisi puhua, ja käsittelemään suhdetta tekstissä – vaikka sitten hyvinkin etäännytetysti.
Kuva: Velda Parkkinen
Romaaniin voi toki myös luoda henkilöhahmon, johon projisoida tunteitaan. (Kirjailijat ehkä ovat hieman surullista porukkaa. Niitä lapsia, jotka uskovat olevansa muita fiksumpia, mutta eivät saa sanaa suustaan silloin kun pitäisi.)
Rehabinkirjoittaminen ei ollut helppoa. Se oli usein epätoivoista rynkyttämistä, ruudun tuijottamista juhannuksena saaressa, vaikka olisi ollut kiinnostavia ihmisiä ympärillä, yksityiskohtien loputonta hiomista, kunnes koko yksityiskohta on hinkattu pois typeränä ja tarpeettomana. Kiusallisia tilanteita, kun kumppanin entinen puoliso muutti juuri siihen maantieteelliseen pisteeseen, josta kertomus alkaa. Hyvin yksinäistä touhua, koska kirjan maailma tuntui tekovaiheessa niin kummalliselta ja hahmottomalta, ettei siitä voinut puhua kenellekään. Henkilöhahmoistakaan ei ollut seuraa, sillä aloin uskoa heihin vasta aivan viimehetkillä.
En kyennyt osoittamaan Rehabiakenellekään. Halusin käsitellä suhdetta ihmistä laajempaan entiteettiin: markkinatalouteen ja mukavaan, ihanaan elämään, jonka kapitalismi mahdollistaa pienelle olentojen eliitille, johon itsekin lukeudun. Ristiriitaa, kun ymmärtää, että hyvän elämän pitäisi merkitä jotain muuta kuin se tässä tilanteessa merkitsee, eikä pysty uskottelemaan itselleen, että se kestävämpi versio hyvästä elämästä olisi aidosti houkutteleva. Kenties kuntoutuksessa ei kuulukaan olla hauskaa.
On selvää, että meidän liianhyvinvoivien on arvioitava suhteemme hyvinvointiin uudelleen. Hyvinvointimme perustuu jatkuvasti kasvavaan velanottoon. Velkaa otetaan tulevaisuudelta, sitä otetaan muilta maanosilta, muilta olennoilta, eikä sitä ole aikomuskaan maksaa takaisin. Tämä velka ei ole rahaa, olisikin – rahahan on pelkkä sopimus. Sen sijaan maa, vesi ja ilma ovat olemassa tai olematta ihmisten sopimuksista riippumattomia.
Rationaalinen eläin ei missään nimessä ylikuluttaisi luontoa, koska ymmärtäisi sen johtavan ennemmin tai myöhemmin omaan sukupuuttoon.
Mutta kun hyvinvoiminen on niin kivaa ja helppoa ja on tylsää luopua kivoista ja helpoista jutuista. Luulen, että juuri ajatus luopumisesta on ongelma. Syntyy kuvitelma askeesista, joka aiheuttaa tuskaa ja hampaidenkiristelyä mutta jolla voi sentään saada hyväksyntää lajitovereiltaan. Ihmiset pitävät kaupanteosta. Pitäisi luopumisen sijaan saada tilalle. Entä kun kaikkea on jo helvetti liikaa?!
Näen suhteen tavaraan ja muuhun ihmistekoiseen olennaisena pohdittaessa olemistamme maailmassa. Meillä on paha tapa kehittää pakkomielteitä ja addiktoitua itse keksimiimme tai jalostamiimme asioihin: peleihin, lääkkeisiin, shoppailuun, alkoholiin, sokeriin, elektroniikkaan, vauhtiin, rakastumiseen, ihmissuhteisiin, kemikaaleihin, rahaan, urheiluun jne. Addiktio supistaa maailmankuvaa. Ehkä koko läntinen kulttuuri on silkkaa addiktiota, sillä maailmankuvamme on kaventunut katsomaan ainoastaan sitä, minkä olemme itse kyhänneet. Annamme animistisia merkityksiä puhelimille, vaatteille, kulttuurin tuotteille, mutta muut eläimet ja kasvit miellämme koneen kaltaisina. Näkemättä jää oikeastaan kaikki, mikä todella olisi elämän kannalta tärkeää.
Riippuvuutemme on pohjimmiltaan riippuvuutta öljystä. Edullinen, ihanasti pirskahteleva polttoaine on viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden rakentanut maailman sellaisena kuin sen tällä hetkellä tunnemme. Öljy tuo meille ravintomme: intensiivinen maataloustuotanto pyörii öljyn voimalla. Öljy vie meidät lähi-Prismaan ja kaukaisiin maihin. Öljyyn verhoamme öljyiset tavaramme ja jopa öljyllä marinoidun, öljyä mikromuovin muodossa sisuksissaan kantavan itsemme. Öljyn poraaminen ja räjäyttely polttomoottorissa on ihmiskunnan lyhytnäköisimpiä ideoita, mutta samalla öljy asettaa meidät suhteeseen niin pitkän ajan kanssa, että sitä tekisi mieli kutsua ikuisuudeksi. Moottoreissa kupliva aine on peräisin muinaisista olennoista, se on hapettomiin olosuhteisiin, oikeaan lämpötilaan ja riittävän paineen alle pujahtanutta orgaanista ainesta; elämän kiertokulusta karannutta hiiltä, joka nousee poltettaessa ilmakehään ja viimeistelee oman kuoleman kiertokulkunsa. Ei ole ihme, että öljyyn liitetään monissa yhteyksissä noituus tai musta magia. Mutta noituuden toimija ei ole ihminen. Ihminen on vain se onneton, joka manasi suuren muinaisen takaisin maan pinnalle.
Tavaroiden taikamaailmassa syvä aika kohtaa Marie Kondon, tuon aineettoman enkelin, joka paljastuikin antikristukseksi kun ryhtyi kauppaamaan kotinsa tyhjentäneille opetuslapsilleen uutta kamaa. Kyllä, minä menin Sokokselle ja hypistelin hänen siunaamiaan säilytysratkaisuja enkä poistunut ennen kuin omistin niistä muutaman ja ne tekivät elämästäni paremman. Hetkonen. Sokos? Prisma? Kuulostaa kaupalliselta yhteistyöltä. Ei ole. Minulle on puhuttu näistä tietyistä postmoderneista mieskirjailijoista, joita en ole lukenut. Joku heistä namedroppaili hienoja tuotemerkkejä tekstiinsä ja loi tällä tavoin nousukkuutta henkilöhahmoon ja hänen maailmaansa. Tämä oli kai jotenkin uraauurtavaa. Halusin lätkiä omaan tekstiini mahdollisimman arkisia tuotemerkkejä, niitä, jotka yhdistävät maassamme varakkaat ja köyhät, brändejä, joiden äärelle me kaikki kokoonnumme.
Munuais- ja maksaliiton (!) nettisivulla sanotaan: ”Kuntoutuminen tarkoittaa, että oppii elämään aktiivista ja itselle merkityksellistä elämää uudessa tilanteessa.” Rehabiakirjoittaessa halusin tutkia, mikä on nykytila, josta pitäisi kuntoutua, ja miten olisi mahdollista nauttia aivan toisenlaisesta olemisesta. Kulttuurimme ongelma on levittäytyminen. Syvänteistä vapautetut ikivanhat henget sallivat meidän luoda pitkiä laahuksia ja suunnattomia airueita ajallisesti, paikallisesti ja sitä mukaa mielellisesti. Vaikutuksemme kumuloituu kaoottisesti: emme omasta pisteestämme näe, millaisia sykäyksiä energiaintensiiviset tekomme ovat saaneet ja saavat liikkeelle.
Kari Hotakainen oli huolissaan siitä, vaikuttaako äänikirjan konsepti siihen, miten kirjailija kirjoittaa kirjansa (kuin kirjan kirjoittaminen olisi jotenkin pyhä muuttumaton?!). Itse olen juuri lakannut ajattelemasta sitä, miten kirjoittamani asiat ja ilmiöt (ja tuotemerkit) kääntyisivät vieraalle kielelle ja toisen maan kulttuuriin. Olen alkanut uskoa paikallisuuteen, paikallaan pysymiseen, kommunikointiin omasta paikastaan käsin. Tai suin, korvin, tuoksuin, kylkiviivan avulla, miten nyt mieliikään kommunikoida.
Laura Gustafssonin odotettu Korpisoturi on vihdoin saatavilla Innon verkkokaupasta! Helsingin Sanomat arvio Gustafssonin kolmatta romaania hyvin myönteisesti: Gustafsson on kylvänyt romaaniinsa teemoja ja ajatuksia monesta eri ilmansuunnasta. Niiden lopullinen tulkitseminen jää lukijan omille harteille, eikä tienviittoja väännetä rautalangasta. Hienosti toimii myös kirjailijan kieli, joka soi kauniisti ja tyylikkään tiiviisti.HS, 14.8.2016
Korpisoturi on kertomus Ahmasta, maailmanloppua odottavasta miehestä, joka muuttaa erakoksi Itä-Suomen syrjäseudulle. Ahma aikoo seistä omalla maallaan ase kädessä, ja turvautua varmuusvarastoonsa. Yhteiskunta romahtaa kuitenkin nopeammin kuin hän osaa odottaa tai toivoa. Valta on niillä, jotka sen ottavat. Vaikka mies on itsenäinen, säälimätön ja omavarainen, naisista ei kuitenkaan valitettavasti niin helpolla pääse. Korpisoturi katsoo suomalaisen yhteiskunnan nykytilaa, ja tutkii tuoreella tavalla sitä, mitä oikeastaan on isänmaa ja suomalaisuus.
Kirjailija Laura Gustafsson. // Kuva: Markus Sommers
Laura Gustafsson (s. 1983) on helsinkiläinen kirjailija ja näytelmäkirjailija. Esikoisteos Huorasatu (2011) nousi Finlandia-ehdokkaaksi ja on julkaistu Saksassa ja Ranskassa ja kääntyy parhaillaan turkiksi. Toinen romaani Anomalia (2013) on ilmestynyt myös ranskaksi. Laura Gustafsson on Terike Haapojan kanssa Flow Festivalin 2016 vuoden taiteilija. He kokoavat parhaillaan Helsingin Suvilahteen Museum of Nonhumanity – Epäihmisyyden museota. Näyttely on esillä 2.-29.9.2016.
Laura Gustafsson: KORPISOTURI
Into kauno, 258 sivua, sidottu
Jaa tämä:
Sinulle on kirjoja.
Evästeet
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Tilaaminen sivustollamme edellyttää, että otat evästeet käyttöön. HyväksyHylkääAsetuksetLue lisää
Tietosuoja
Privacy Overview
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Functional cookies help to perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collect feedbacks, and other third-party features.
Cookie
Duration
Description
mailchimp_landing_site
1 month
The cookie is set by MailChimp to record which page the user first visited.
Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.
Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.
Cookie
Duration
Description
_ga
2 years
The _ga cookie, installed by Google Analytics, calculates visitor, session and campaign data and also keeps track of site usage for the site's analytics report. The cookie stores information anonymously and assigns a randomly generated number to recognize unique visitors.
_ga_SVBVDY908F
2 years
This cookie is installed by Google Analytics.
_gat_gtag_UA_11432045_1
1 minute
Set by Google to distinguish users.
_gid
1 day
Installed by Google Analytics, _gid cookie stores information on how visitors use a website, while also creating an analytics report of the website's performance. Some of the data that are collected include the number of visitors, their source, and the pages they visit anonymously.
CONSENT
2 years
YouTube sets this cookie via embedded youtube-videos and registers anonymous statistical data.
ct_screen_info
session
CleanTalk sets this cookie to complete an anti-spam solution and firewall for the website, preventing spam from appearing in comments and forms.
tk_ai
5 years
JetPack sets this cookie to store a randomly-generated anonymous ID which is used only within the admin area and for general analytics tracking.
tk_lr
1 year
The tk_lr is a referral cookie set by the JetPack plugin on sites using WooCommerce, which analyzes referrer behaviour for Jetpack.
tk_or
5 years
The tk_or is a referral cookie set by the JetPack plugin on sites using WooCommerce, which analyzes referrer behaviour for Jetpack.
tk_qs
30 minutes
JetPack sets this cookie to store a randomly-generated anonymous ID which is used only within the admin area and for general analytics tracking.
tk_r3d
3 days
JetPack installs this cookie to collect internal metrics for user activity and in turn improve user experience.
Advertisement cookies are used to provide visitors with relevant ads and marketing campaigns. These cookies track visitors across websites and collect information to provide customized ads.
Cookie
Duration
Description
_fbp
3 months
This cookie is set by Facebook to display advertisements when either on Facebook or on a digital platform powered by Facebook advertising, after visiting the website.
NID
6 months
NID cookie, set by Google, is used for advertising purposes; to limit the number of times the user sees an ad, to mute unwanted ads, and to measure the effectiveness of ads.
VISITOR_INFO1_LIVE
5 months 27 days
A cookie set by YouTube to measure bandwidth that determines whether the user gets the new or old player interface.
YSC
session
YSC cookie is set by Youtube and is used to track the views of embedded videos on Youtube pages.
