Kirjan kirjoittajat Seppo Sivonen ja Jouko Aaltonen kertovat suomalaisten tuntemattomaksi jääneestä roolista idän suuressa öljybisneksessä. Tervetuloa!
Lukuisa joukko suomalaisia insinöörejä ja muita asiantuntijoita kuului Nobelien dynastian ytimeen niin Pietarissa kuin Bakussakin ennen Venäjän vallankumousta. Uutuuskirja kertoo samalla toisen teollisen vallankumouksen, öljy- ja aseteollisuuden suuresta kuvasta. Öljyn lisäksi Nobelit kehittivät koneita, räjähdysaineita ja aseita.
Useat suomalaiset olivat kohonneet Nobelien öljy-yhtiössä johtaviin asemiin. Näistä kirjassa etualalle nousevat muun muassa Nobelin öljy-yhtiön, Branobelin johtajana 1880-luvulla toiminut Gustaf Törnudd, Bakuun vuonna 1903 mennyt kemian insinööri Einar Kahelin ja Kazakstanin öljyntuotantoa käynnistänyt Severin Tigerstedt. Insinöörien ohella Kaukasiaan menneet suomalaiset kapteenit ja konemiehet seilasivat Nobelin laivoilla Kaspianmerellä ja Volgalla.
Pohjoisen luontoon tottuneet suomalaiset kohtasivat Bakussa öljykaupungin karun todellisuuden. Kuvaukset öljyn saastuttamasta ”mustasta kaupungista” olivat lohduttomia. Tehdasalueen yllä levännyt savuverho oli mustuttanut talot ja muurit. Tätä kurjuutta paetakseen Nobelin johtajat ja insinöörit asuivat omassa kuplassaan, ”valkeassa kaupungissa” Villa Petrolean puistoalueella. Bakussa lapsena eläneen suomalaisnaisen muistoissa se oli paikka, missä oli ihana istua monenlaisten hedelmien kypsymisaikana.
Kertomus Nobelien öljyimperiumista ja sen suomalaisista on samanaikaisesti kertomus kansainvälisten pääomien keskittymisestä, voiton tavoittelusta, sen aiheuttamista kansallisista ja sosiaalisista ongelmista ja lopulta Nobelien öljydynastian kaatumisesta ja suomalaisten paosta vallankumouksen jaloissa.
