Sodankylässä sijaitseva Viiankiaavan suojeltu suoalue on vaarassa jäädä kaivosryntäyksen jalkoihin. Alueelle suunnitellaan metallikaivosta, joka pahimmillaan tuhoaisi ainutlaatuisen suoympäristön.
Suoalue on rikas kasvillisuudeltaan ja mineraalipitoisuudeltaan. Viiankiaapa kuuluu kansalliseen soidensuojeluohjelmaan ja EU:n Natura 2000-verkostoon, joten alueen piti olla rauhoitettu. Kunnes kaivosyhtiö Anglo Americanin malminetsintä tuotti tulosta kymmenen vuotta sitten. Tämän seurauksena yhtiö suunnittelee alueelle monimetallikaivosta, jota perustellaan työllisyysvaikutuksilla ja ilmastonmuutoksen torjumisella.
Voiko kaivos olla ympäristöteko?
Alueen suunniteltu monimetallikaivos palvelisi akkuteollisuutta ja sähköistyvää liikennettä. Nyt on kyse siitä, kumpi painaa päätöksenteossa enemmän, luonnon monimuotoisuus vai akkuteollisuuden tarpeet?
Viiankiaapa ikuisesti kertoo kaivoksen uhkaavasta varjosta mutta myös aavan kauneudesta, lajistollisesta rikkaudesta ja merkityksestä aavan kulkijoille. Kirjassa yhdistyvät taide, luonnontieteet, alueen kulttuuri- ja elinkeinohistoria sekä ympäristöestetiikka ja ympäristöeettinen pohdiskelu. Viiankiaapa koskettaa ja avartaa ajatuksia.
Kirjailijoiden Kaija Kiurun ja Timo Helteen mukaan kysymys ei ole vain yhdestä jängästä jossain syrjäseudulla, vaan maailmanlaajuisesta luonnon ahdingosta.
”Luontokato on niin vakava ongelma, että nykyisten suojelualueiden luontoarvoja ei pidä uhrata tai vaarantaa yhteiskunnan sähköistämisen nimissä.”
Kaivosyhtiön toimittamat YVA-selostus ja Natura-arviointi ovat ELY-keskuksen mukaan puutteelliset ja ELY-keskus odottaa parhaillaan kaivosyhtiöltä lisäselvityksiä.
