Tero Toivasen ja Juhana Venäläisen artikkeli ”Yhteisvaurauden uusi aika” on voittanut Vuoden Tiedekynä 2016 -palkinnon. Koneen säätiö myönsi 25 000 euron suuruisen palkinnon seuraavin perustein: “Tero Toivasen ja Juhana Venäläisen artikkeli ylittää tieteenalojen ja tutkimussuuntausten raja-aitoja. Samalla se kuvaa kattavasti sellaista tutkimuskenttää, jolle muut tutkijat voivat tulevaisuudessa seurata kirjoittajia ja alkaa tuottaa uudenlaisia tuloksia heidän avaamastaan näkökulmasta liikkeelle lähtien.”
Toivasen ja Venäläisen artikkeli on tiivis yhteisvaurauden käsitteen historian ja nykyisyyden analyysi, joka etenee taloustieteelliseen pohdintaan. Artikkeli on julkaistu osana Mikko Jakosen ja Tiina Silvastin toimittamaa Talouden uudet muodot -teosta (Into Kustannus), joka sisältää toistakymmentä kirjoitusta vaihtoehtoisesta taloudesta. Mukana on näkökulmia aikapankista ja jakamistaloudesta yhteiskunnallisiin yrityksiin ja jälkikeynesiläisyyteen.
Koneen Säätiö myöntää palkinnon vuosittain ”erityisen ansiokkaasti kirjoitetusta suomenkielisestä tieteellisestä kirjoituksesta”. Vuoden Tiedekynä on suurin suomalainen tieteellisestä kirjoittamisesta myönnettävä palkinto, ja se jaettiin tänä vuonna kuudetta kertaa. Vuoden Tiedekynä 2016 -palkinnonsaajan valitsi professori Risto Heiskala.
Mikko Jakonen & Tiina Silvasti (toim.): Talouden uudet muodot. Into-tieto. ISBN 978-952-264-366-7. 300 sivua.
EU:ssa yritettiin saada aikaan pakollista lobbausrekisteriä, mutta sen synnyttämisen esti Alexander Stubb, väittää tutkiva journalisti Jaana Kivi kirjassaan Bryssel myyty – lobbausparatiisin kauppiaat (Into 2016). Rekisterin puuttumisen takia EU-kansalaiset eivät tiedä, ketkä pystyvät vaikuttamaan lainsäädäntöön EU:ssa.
“EU:ssa yritettiin saada aikaan pakollista ja lakisääteistä lobbausrekisteriä vuosina 2007–2008, mutta Alexander Stubb tukahdutti aloitteen. Stubb istui meppiaikanaan parlamentissa lobbausrekisterialoitteen päällä raportoijana, eikä nähnyt lobbausrekisteriä EU:n kannalta tärkeänä”, Kivi sanoo.
Raportoijat ovat niitä meppejä, jotka tekevät kaikista komissiosta tulleista lakiehdotuksista mietintöjä parlamentin kuultavaksi ja raportoivat parlamentin kannan takaisin komissioon. Kiven mukaan raportoijat voivat halutessaan luoda kovaa painetta sekä parlamentin että komission suuntaan, jotta jokin laki saadaan muutettua. Stubb oli parlamentin perustuslakivaliokunnan (Committee on Constitutional Affairs) raportoijana ja hänen toimillaan oli vaikutusta siihen, että EU:hun muodostui vain vapaaehtoisuuteen perustuva lobbausrekisteri. Kivi perustaa tietonsa lobbausta tutkineen kansalaisjärjestö Corporate Europe Observatoryn Olivier Hoedemanin haastatteluun, joka on julkaistu kirjassa.
Kivi esittää kirjassaan huolen pakollisen lobbausrekisterin puuttumisesta. Toisin kuin Yhdysvalloissa, EU:ssa ei ole nähty tarvetta lobbauksen tarkkailulle.
Brysselissä työskentelee 30 000 lobbaria. Huolestuttavaa on, että EU-poliitikot kuuntelevat enemmän lobbauskoneistoa kuin puolueettomia asiantuntijoita.
EU:ssa ei ole yhtäkään suurta linjausta tai poliittista päätöstä tehty ilman, etteikö niissä näkyisi suuryritysten lobbareiden kädenjälki. Maastrichtin sopimus, rahaliitto EMU, leikkauspolitiikka, kilpailukyky ja vapaakauppa lukeutuvat kaikki niihin suuriin poliittisiin tekoihin, joihin lobbareiden on annettu vaikuttaa. Koska pakollista lobbausrekisteriä ei ole, EU-kansalaiset eivät tiedä, ketkä pystyvät vaikuttamaan lainsäädäntöön.
“Tuntemattomaksi jäävät lobbarit vaikuttavat kaiken aikaa EU-lainsäädäntöön monien eri väylien kautta, mutta erityisesti lakifirmojen ja komission asiantuntijaryhmien. Eteenkään lakifirmat ja komissio eivät yleensä paljasta niitä lähteitä. Komissio saattaa myös itse tilata tai pyytää näitä tuntemattomiksi jääviä tahoja luomaan lakimuutosehdotuksia.”
“Lakimuutosehdotukset tulevat suoraan lakifirmojen kautta komissioon, lakifirmat eivät paljasta asiakkaitaan eli niitä keiden puolesta (ja intressejä myötäillen) muokkaavat lakeja. Hyvin harvoin yksittäisen lainsäädäntöehdotuksen ollessa pöydällä tiedetään varmana kenen lauluja lauletaan.”
Kiven mukaan asia on yksinkertainen. Sillä, kenellä on rahaa, on valtaa vaikuttaa.
“Brysselissä päätöksenteon ja lainsäädännön ympärillä on tiiviisti verkostoituneena kovanluokan lobbareiden verkosto. Heillä on rahaa ja vaikutusvaltaa ostaa itsensä osaksi eurooppalaista lainsäädäntöä tai poliittista päätöksentekoa. He toimivat komission asiantuntijoina, teettävät maksettuja tutkimuksia ja luovat valmiita lakeja. Heidän kädenjälkensä vaikuttaa koko EU-politiikassa.”
Jaana Kivi on arvostettu toimittaja, joka on työskennellyt muun muassa Ylellä. Kivi oli ensimmäisiä suomalaisia journalisteja, jotka kirjoittivat vapaakauppasopimus TTIP:stä kriittisesti valtamediaan.
Saksan entinen ulkoministeri ja tunnettu vihreä poliitikko Joschka Fischer Suomen vierailu peruuntui sairastumisen vuoksi, joten hän ei pääse EPÄONNISTUNUT EUROOPPA? -julkistamisseminaariin puhumaan. Seminaari pidetään kuitenkin kello 16–18 Kansallissalissa ilman Joschka Fischeriä: aluksi Heidi Hautala esittelee kirjan pääteemat, jonka jälkeen Olli Rehn, Teija Tiilikainen, Erkki Tuomioja ja Ville Niinistö käyttävät omat puheenvuoronsa kirjan pohjalta. Ilmoittautumiset seminaariin Visilin sivuilla. Seminaarin jälkeen kello 18 Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla (Keskuskatu 1) kirjaa esittelee Fischerin sijasta Heidi Hautala.
Joschka Fischer on vihreän puolueen piirissä legendan maineessa ja syystä. Konkaripoliitikko tunnetaan räväkkänä hahmona ja terävänä keskustelijana, joka ei epäröi kertoa, mitä ajattelee.
Uudessa kirjassaan Ficher etsii vastauksia Euroopan kohtalonkysymyksiin ja esittää joukon käytännöllisiä uudistuksia, joilla EU nostetaan jälleen jaloilleen ja estetään sen hajoaminen.
Kirja avaa Euroopan huolestuttavan nykytilan: Euron kriisi, kansallismielisten populistipuolueiden nousu, Syyrian ja Irakin sekasorto ja sen aiheuttama pakolaisuus ja Venäjän politiikka Ukrainassa riippuvat synkkinä pilvinä Euroopan taivaalla. Vaarat eivät tule vain ulkopuolelta. Euroopan unioni on itse talouspolitiikallaan ja toimimattomilla rakenteillaan ajanut tilannetta umpikujaan. EU ei ole uskaltanut etsiä yhteisiä ratkaisuja, päinvastoin, Saksan johdolla on liu’uttu takaisin kansallisen politiikan aikaan.
Aiemmin tutkimattomaan arkistomateriaaliin pohjautuva kirja tarkastelee Suomen siirtymisestä finanssikapitalismista ja kansallisesta kapitalismista kohti vapaampia markkinoita 1980-luvulla. Tiiviimpi kytkeytyminen läntiseen markkinatalouteen johti oikeudelliseen muutokseen, joka mursi vanhoja sääntelyjärjestelmiä, muutti olemassa olevia instituutioita ja synnytti uuden oikeudenalan.
Miksi oikeus muuttui? Kuinka Suomen pankki ja hallitukset vaikuttivat muutokseen? Väitöskirjassa tarkasteltu Suomen rahoitusjärjestelmien rakenteellinen muutos oli taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti merkityksellinen prosessi, jonka vuoksi se on keskeinen Suomen lähihistorian ymmärtämisen kannalta.
Karin tutkimus paljastaa strategian ja suunnitelman puutteet Suomen rahoitusmarkkinoiden kehityksen taustalla. Puoluekannasta riippumatta poliitikot pysyivät asiantuntijavetoisesta muutoksesta sivussa. Väitöskirja osoittaa, että Suomen Pankki ei onnistunut viestimään talouspoliittisista visioistaan niin, että julkinen valta olisi voinut koordinoida muutosta.
Markus Kari
Juristi ja ekonomi Markus Kari on oikeushistorian tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Syntyjään helsinkiläinen Kari on toiminut aiemmin muun muassa lakimiehenä ja lainvalmistelutehtävissä.
Taloustuntija, poliitikko ja entinen Suomen Pankin pankkivaltuutettu Esko Seppänen julkistaa uuden tietokirjansa “MISTÄ SUOMI VAIKENEE?” ennakkotiedoista poiketen jo perjantaina 12.2.2016 kello 12:30 Eduskunnan Kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3), tervetuloa! Maanantaina 15.2. Esko Seppänen täyttää 70 vuotta, jonka kunniaksi toimittaja Hannu Taanila tenttaa Seppästä Helsingin Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla (Keskuskatu 1), vapaa pääsy.
Esko Seppänen: Mistä Suomi vaikenee?
Kyytiä saavat kaikki yksityiset ja julkiset instituutiot, joille on edullista, että niiden asioista vaietaan. Esko Seppänen esittelee Suomen ja Saksan salarakkauden viimeisimpien 100 vuoden ajalta, jolloin Suomi on kaksi kertaa ollut Saksan siirtomaan asemassa. EU:ssa Suomi ja Saksa ovat taas avoliitossa.
Seppänen raportoi Suomen EU-nettojäsenmaksuosuuksien rajusta kasvusta, Suomen maataloustukiaisten maksattamisesta Suomen omasta budjetista (kun kaikkien muiden EU-maiden maataloustuet maksetaan pääosin EU:n budjetista) ja selvittää Suomen joutuneen maksamaan kuuden muun EU-maan jäsenmaksuja tähän mennessä 2 900 miljoonaa euroa – ja se lasku kasvaa joka vuosi.
Seppänen kertoo, mitä ovat – ja miten niitä hoidetaan käytännössä – eläke- ja henkivakuutuskuoriin kätketyt pääministeri Juha Sipilän varat ja pääomatulot. Seppänen on laskenut, että teollisuus maksaa enemmän osinkoja kuin käyttää rahaa uusiin nettoinvestointeihin. Osingoista hyötyvät vain omistajat, investoinneista sen sijaan koko yhteiskunta.
Esko Seppänen kuva: Nauska
Esko Seppänen on kirjoittanut 33 tietokirjaa. Monet muistavat Seppäsen räväkkänä taloustoimittajana, joka sai työstään kaksi valtion tiedonjulkistamispalkintoa. Hän on istunut neljännesvuosisadan ajan kansanedustajana ja europarlamentaarikkona.
Yhdessä oppiminen on vastaus 2020-luvun oppimisen suuriin kysymyksiin. Se tehostaa oppimisen lisäksi sosiaalista kasvua ja yhteisöllisyyttä. Yhteistoiminnalliset menetelmät parantavat oppilaiden opiskelumotivaatiota ja ryhmätaitoja. Parhaimmillaan yhdessä oppiminen luo kouluyhteisöön yhteistoiminnan iloa ja osallisuutta. Yhteistoiminnallisuuden periaatteet sopivat myös koulun kehittämiseen ja johtamiseen. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa oppilaat vetävät yhtä köyttä ja opettaja innostaa ja ohjaa.
Pasi Sahlberg (KT, dosentti) on vieraileva professori Harvardin yliopistossa. Hän on luonut kansainvälisen uran koulutuksen asiantuntijatehtävissä Maailmanpankissa ja Euroopan koulutussäätiössä ja on huippusuosittu puhuja maailmalla.
Asko Leppilampi (KM, PkO) on yrittäjä ja työyhteisövalmentaja. Hän on tuonut 25 vuoden ajan yhteistoiminnallisuuden filosofiaa ja toimintatapoja Suomeen rehtorina, kouluttajana, valmentajana ja tietokirjailijana.
Martti Hellström (KT) on opetusneuvos, luokanopettaja ja rehtori, jonka vuosina 1989-2014 johtama Espoon Auroran koulu tunnetaan innovatiivisena, pedagogisesti vahvasti yhteisöllisenä kouluna.
Peter Johnson (KT) on soveltanut yhteistoiminnallisen johtamisen menetelmiä opettajana, rehtorina ja Kokkolan kaupungin sivistysjohtajana. Kuntaliitto ja Opsia myönsivät hänelle vuonna 2015 Sivistyksen suunta -palkinnon.
Martti Hellström, Peter Johnson, Asko Leppilampi & Pasi Sahlberg:
Toivasen ja Venäläisen artikkeli on osa Mikko Jakosen ja Tiina Silvastin toimittamaa TALOUDEN UUDET MUODOT teosta, joka sisältää toistakymmentä kirjoitusta vaihtoehtoisesta taloudesta. Mukana on näkökulmia aikapankeista ja jakamistaloudesta yhteiskunnallisiin yrityksiin ja jälkikeynesiläisyyteen.
Talouskriisi runtelee, mutta niin maailmalla kuin Suomessa uskotaan yhä jatkuvaan kasvuun ja uusklassiseen talousteoriaan. TALOUDEN UUDET MUODOT sen sijaan esittelee taloudellisen toiminnan vaihtoehtoisia muotoja. Mitä ovat jakamistalous, solidaarisuustalous, yhteisvauraus, jälkikeynesiläisyys, perustulo, yhteiskunnallinen yritystoiminta ja uudet osuuskunnat? Millaista on talous fossiilikapitalismin jälkeen, ja millaista on nykypäivän palkkakilpailu, kulttuuripolitiikka ja työ prekaarissa yhteiskunnassa.
Kirjan kirjoittajat ovat suomalaisia tutkijoita ja kansalaisaktivisteja. Mukana ovat Antti Alaja, Tuomo Alhojärvi, Paavo Järvensivu, Joel Kaitila, Jouko Kajanoja, Vesa-Matti Lahti, Hanna Moilanen, Jukka Peltokoski, Miikka Pyykkönen, Johanna Perkiö, Sanna Ryynänen, Tero Toivanen, Niklas Toivakainen, Saila Tykkyläinen, Tere Vaden, Juhana Venäläinen ja Ruby van der Wekken.
“Kirja on raikas tuulahdus talouspuheessa, joka keskittyy pääasiassa kasvun tarpeellisuuden jankkaamiseen.” Talouselämä
Koneen Säätiö myöntää vuosittain 25 000 euron Vuoden Tiedekynä -palkinnon “erityisen ansiokkaasti kirjoitetusta suomenkielisestä tieteellisestä kirjoituksesta”. Palkinnonsaajan 2016 valitsee professori Risto Heiskala, voittaja julkistetaan maaliskuussa.
Taloustuntija, poliitikko ja entinen Suomen Pankin pankkivaltuutettu Esko Seppänen antaa iloisesti palaa uudessa tietokirjassaan “MISTÄ SUOMI VAIKENEE?” .
Seppänen julkistaa räväköitä paljastuksia sisältävän kirjansa perjantaina 12.2.2016 kello 12:30 Eduskunnan Kansalaisinfossa (Arkadiankatu 3), tervetuloa! Maanantaina 15.2.2016 kello 16:30 toimittaja Hannu Taanila tenttaa Seppästä Helsingin Akateemisen kirjakaupan kohtaamispaikalla (Keskuskatu 1), vapaa pääsy.
Kyytiä saavat kaikki yksityiset ja julkiset instituutiot, joille on edullista, että niiden asioista vaietaan. Seppänen paljastaa kuinka EU:ta liittovaltioidaan ja Suomea natotetaan. Seppäsen mukaan Suomi on luopunut puolueettomuudesta ja liittoutunut EU:n kanssa myös Venäjää vastaan.
Seppänen raportoi Suomen EU-nettojäsenmaksuosuuksien rajusta kasvusta, Suomen maataloustukiaisten maksattamisesta Suomen omasta budjetista (kun kaikkien muiden EU-maiden maataloustuet maksetaan pääosin EU:n budjetista) ja selvittää Suomen joutuneen maksamaan kuuden muun EU-maan jäsenmaksuja tähän mennessä 2 900 miljoonaa euroa – ja se lasku kasvaa joka vuosi.
Seppänen esittää vääjämättömät laskelmat siitä, miten teollisuus maksaa enemmän osinkoja kuin käyttää rahaa uusiin nettoinvestointeihin. Osingoista hyötyvät vain omistajat, investoinneista sen sijaan hyötyisi koko yhteiskunta. Suurituloisille on tehty verolainsäädännössä porsaiden mentäviä reikiä samaan aikaan kun tuloerot kasvavat ja lääkärit murentavat julkisia terveyspalveluja. Seppänen päivittää myös Suomen rikkaiden listan ajantasalle ja paljastaa, mitä ovat – ja miten niitä hoidetaan käytännössä – eläke- ja henkivakuutuskuoriin kätketyt pääministeri Juha Sipilän varat ja pääomatulot.
Esko Seppänen on kirjoittanut 33 tietokirjaa. Monet muistavat Seppäsen räväkkänä taloustoimittajana, joka sai työstään kaksi valtion tiedonjulkistamispalkintoa. Hän on istunut neljännesvuosisadan ajan kansanedustajana ja europarlamentaarikkona.
Hurja, Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940–1954 on paljastava ja raadollinen kuvaus kirjailijan elämästä kahden sodan ja jälleenrakennusvuosien ajalta. Tänä aikana Haanpää julkaisi lukuisia kirjoja ja nousi Suomen kirjallisuuden eliittiin. Lukija voi vain ihmetellä, miten se oli mahdollista, sillä teksteistä paljastuu, että Haanpään elämä Piippolassa oli rajua ja jopa itsetuhoisaa. Vaikuttaa siltä, että mies piti itsensä pinnalla halonhakkuulla, lukemalla maailmankirjallisuutta valtavat määrät ja tiukalla työtahdilla.
Kirjan varsinaisena helmenä ovat Haanpään muistikirjat vuosilta 1945–48. Kaunistelemattomat päiväkohtaiset merkinnät Haanpään elämästä tulevat jäämään suomalaiseen kirjallisuushistoriaan. Hurja sisältää myös kolme Haanpään harvinaista novellia, joista yksi on ennenjulkaisematon. Kirja on toteutettu yhhteistyössä Työväen Sivistysliitto, TSL:n kanssa.
Pentti Haanpää: Hurja, Pentti Haanpään muistiinmerkinnät 1940–1954, ISBN: 978-952-264-555-5, Into-kauno, sid. 173 s.
Into Kustannus julkaisee Sirpa Ylösen kirjan Opas hevosharratukseeen. Hevosharrastajia tulee koko ajan lisää, mutta hevosmiestaidot ovat katoava luonnonvara. Hevosten kanssa pitää toimia määrätietoisesti ja ymmärtää niiden käyttäytymisen syitä. Tallissa kannattaa noudattaa turvallisia tallitapoja, jotta vahinkoja ei satu.
Opas hevosharrastukseen on tarkoitettu sekä ratsastusharrastuksesta haaveileville tai sen juuri aloittaneille nuorille ja aikuisille ja nuorten ratsastajien vanhemmille. Kirja antaa ohjeet hevosten hyvään kohteluun. Ote hevosteluun on rento ja hauska.
Sirpa Ylönen asuu lapsuudenkodissaan Pieksämäen Jäppilässä ja kamppailee pihansa hiesumaata kukoistavaksi. Hän on filosofian maisteri ja uutistoimittaja. Ylönen on kasvihuone- ja scifiekspertti.
Sirpa Ylönen: Opas Hevosharrastukseen ISBN: 978-952-264-531-9, Into-tieto, sid. 168 s.
ätöksenteon ja lainsäädännön ympärillä on tiiviisti verkostoituneena kovanluokan lobbareiden verkosto. Heillä on rahaa ja vaikutusvaltaa ostaa itsensä osaksi eurooppalaista lainsäädäntöä tai poliittista päätöksentekoa. He toimivat komission asiantuntijoina, teettävät maksettuja tutkimuksia ja luovat valmiita lakeja. Heidän kädenjälkensä vaikuttaa koko EU-politiikassa.”
