Kovakuorinen

“Muutama viikko sitten ilmestynyt Kovakuorinen on monella aikatasolla liikkuva palapelimäinen teos, jonka kanssa Talvitie työskenteli täysipäiväisesti vuoden ajan. Kovakuorinen kertoo Eevan ja Miran ystävyydestä ja kasvusta lapsuuden lähiöstä aikuisuuteen ja 2000-luvulle. Tarinassa maalataan hienoa ajankuvaa, kurkistetaan miestaiteilijan pään sisään ja kuvataan sukupuolten rooleja hyvin tunnistettavalla tavalla. Mukaan on ujutettu myös jännitysromaanin tunnelmaa. Talvitielle yksi romaanin tärkeimmistä teemoista on omankädenoikeus.”
Helsingin Sanomat, 14.7.2019

“Luin tarinaa kuin jännittävää dekkaria. Palaset loksahtelivat paikoilleen, ja jännitys tiivistyi loppua kohti. Mukaan tuli myös selkeä kysymys omankädenoikeudesta ja kostosta. Mitä saa tehdä ystävää auttaakseen? Onko joku todella niin paha, että hän ei ansaitse elää.”
Anna, 1.8.2019

”Lähiöelämästä piirtyy romaanissa toisenlainen kuva. Lähes kaikilla aikuisilla tuntuu olevan ongelmia elämänsä kanssa. Äiti läimii lastaan poskille, kerrostalon pohjakerroksessa väijyy itsensäpaljastaja, ja romaanin nuoret päähenkilöt varastelevat kaupasta. Äiti keskittyy viinin juontiin ja naapurin mieheen, vaikka lapsilla on nälkä. Feminismistä paljon kirjoittanut Talvitie käsittelee romaanissaankin tasa-arvoa. Yksi päähenkilö on etuoikeutetussa asemassa oleva taiteilijamies, joka ei lainkaan kyseenalaista rumaa tapaansa kohdella naisia. Kovakuorinen-romaanin yksi teema on myös oman käden oikeus. Talvitietä kiinnosti se, mihin asti ihmisen pahoja tekoja voi selittää sen kautta millaiseen yhteiskuntaan hän on syntynyt.”
Satakunnan kansa, 22.8.2019

”Kirjan parhaita avuja ovat – sopivan hitaasti avautuvan murhamysteerin ohella – tehokas, hauska ja ilmaisuvoimainen kieli sekä tutulta kalskahtava, nostalginen ajankuvaus 1970-luvulta 2010-luvulle. Repliikit kaikuvat aidoilta puhujiensa suussa. Ihan karikatyyrin reunalla liikkuu romaanin kolmas päähenkilö, salaperäinen Mies: ylistetty teatteritaiteilija, joka näkee naisissa vain välinearvoa oman egonsa buustamiseen. Hilpeä kuvaus tuo mieleen M/S Romanticin Gusun.”
Me Naiset

Miten päädyit asumaan ulkomaille, kirjailija Eveliina Talvitie? Miten sinusta tuli kirjailija? Entä millaisia ovat kirjailijan rutiinit? Muun muassa näihin kysymyksiin Eveliina vastaa Viherjuuria-blogissa! Jutun löydät täältä. 

“Riemastuin värikkäästä ajankuvasta ja ihmisistä, joista Talvitie piirtää eloisia, hienostelematta muttei kurjuuksilla mässytellen. Äidit, isät ja niiden korvikkeet sekä kaveripiiri ovat läsnä lasten kokemusmaailman mukaan. Tosin en tässä vaiheessa vielä tiennyt, miten tarina jatkuu, vaikka viitteitä auliisti tarjoiltiin. En arvannut, että tarinasta muodostuu moniulotteinen, psykologinen kasvukertomus, jossa on trillerimäisiä piirteitä, sukupuolten välistä jännitettä ja kirpaisevaa huumoria.”
Kulttuuri kukoistaa -blogi, 13.8.2019

“Toivottavasti on tulossa jatkoa. Tällä kirjoittajalla on sanottavaa.”
Kieltenopen kotiblogi, 17.6.2019

“Suruvoittoinen romaanikerronta tiivistyy loppua kohti kuin jääpuikko. Rumat kohtalot vangitsevat huomion hengästyttävästi.”
Satakunnan Kansa, 15.6.2019

“Kovakuorinen on siitä mainio romaani, että sen voi lukea joko viihdyttävänä tarinana tai syvempänä feministisenä kertomuksena, jota voi kuoria sipulin tavoin. Teoksen ulkoasu ohjaa ensin mainittuun lukutapaan, mutta itse nautin Kovakuorisessa eniten sen kerrostumista ja niiden kaivelusta. Talvitien romaani ei paljasta kaikkea, vaan uskaltaa luottaa lukijan hoksottimiin. Ehdotonta kesälukemista rannoille ja riippumattoon.”
Reader, why did I marry him? -kirjablogi, 13.6.2019

“Itseäni kosketti erityisesti nostalgiataso, sillä olen Eevan ja Miran kanssa selvästikin samaa sukupolvea. Vaikka en elänyt lapsuuttani kaupunkilähiössä, jaan silti monet heidän lapsuudenkokemuksensa. Romaanin ääniraita soi päässäni automaattisesti. Talvitie osaa poimia ajan virrasta yksityiskohtia, jotka vaikuttavat viattomilta mutta jotka tempaavat aikalaisen varoittamatta mukaansa ajan syövereihin.”
Kirsin kirjanurkka -kirjablogi, 4.6.2019

“Kovakuorinen ei ole yksioikoinen romaani. Nimensä mukaisesti se antaa vastusta eikä lupaa yksiselitteisiä vastauksia. Se on kirja naisesta, naisista, miehistä, ihmisistä. Siinä on feministinen perusvire, mutta se on ennen muuta naisen kasvutarina. Kovakuorinen sopii kenen tahansa ihmisyydestä, ystävyydestä ja ihmisen kasvusta kiinnostuneen luettavaksi.”
Tiina Airaksinen (Linkedin), 16.6.2019