Tiivistunnelmainen Armasjärvi on Pohjoinen-trilogian toinen osa. Sarja, jota on verrattu jopa Game of Thronesiin, sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa pandemiat ja ilmastokatastrofit ovat tuhonneet yhteiskunnan. Ruotsista irrottautunutta Nordmarkia hallitsee yksinvaltainen jaarli.
Kiitetyn Nattavaaran jatko-osassa Nordmarkin asukkaat yrittävät pitää toivoa yllä samaan aikaan, kun vallanpitäjät rajoittavat kansalaisten vapauksia. Sisarukset Erik ja Sofia ovat joutuneet eroon toisistaan. Sofia jatkaa elämäänsä Kiirunassa. Hän on vihdoinkin päässyt käymään koulua, mutta sen lisäksi hän työskentelee majatalossa – ja pitää silmänsä ja korvansa auki. Erik on soluttautunut hesekieliläisiin ja päätynyt seurakunnan eliittikouluun Armasjärvellä. Myös hän elää vaarallisesti. Joka päivä hän ajattelee siskoaan ja toivoo näkevänsä tämän uudelleen.
Asukkaat taistelevat henkensä puolesta, kun maata riivaa nälänhätä. Kapina kytee, eikä kehenkään voi luottaa. Poliisivaltion varjoissa kukoistaa kuitenkin vastarinta.
Sarjan avannut Nattavaara maalasi karun kuvan lähitulevaisuudesta, jossa tuntemamme maailma on tuhoutunut. Armasjärvi kuljettaa lukijan takaisin tähän hyytävään dystopiaan. Pohjoisen trilogian tarinat ovat kihelmöivä yhdistelmä Margaret Atwoodia, Stephen Kingiä ja Ursula K. Le Guinia. Niin Erikin kuin Marjan kohtaloissa herää jatkuvasti kysymys siitä, kumpi voittaa, solidaarisuus vaiko tarve selviytyä hengissä.
”Sopivasti ajatuksia herättävä, sopivasti viihdyttävä. Pohjoisen trilogian jatkoa jää odottamaan kiinnostuneena.” – Kansan Uutiset Nattavaarasta
”Välillä tuntuu kuin lukisi Game of Thronesin ja Mad Max II:n sekoitusta tai pessimistisempää versiota Isaac Asimovin klassikoksi muodostuneesta Säätiö-tieteiskirjasarjasta.” – Aftonbladet Nattavaarasta
”Nattavaara on taitavasti kirjoitettu, koukuttava ja varoittava kuvaus siitä, kuinka nopeasti asiat, joita pidämme itsestäänselvyyksinä, voivat kääntyä päälaelleen ja tuhoutua.” – Svenska Dagbladet Nattavaarasta
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Kirjan on suomentanut Anu Heino. Äänikirjan lukee Toni Kamula.
Armasjärvi on aviopari Thomas Engströmin ja Margit Richertin ensimmäisen yhteisen kirjaprojektin ja trilogian toinen teos. Engströmiltä on aiemmin julkaistu kuusi romaania. Hänen kirjasarjansa kaksoisagentti Ludwig Lichtistä oli arvostelumenestys, josta on tehty kansainvälinen tv-sarja. Nykyään hän kirjoittaa säännöllisesti Aftonbladetiin. Richert on puolestaan kulttuuritoimittaja ja kriitikko.
Gregg Olsen ja rikostoimittaja Rebecca Morris kirjoittavat vangitsevasti Susan Powellin katoamisesta ja hänen lastensa murhasta.
Murhaaja perheessä. Kun nuori perheenäiti Susan Powell katosi vuonna 2009, epäilykset keskittyivät nopeasti hänen aviomieheensä Joshiin. Josh kiisti tietävänsä mitään vaimonsa katoamisesta ja kertoi olleensa katoamisyönä poikiensa kanssa telttailemassa – keskellä lumimyrskyä.
Seuraavien kolmen vuoden aikana Joshista ja hänen perheestään paljastui yksi uskomaton salaisuus toisensa jälkeen. Joshin isä, joka käyttäytyi ilmeisen epäsopivasti Susania kohtaan, sai tuomion hirvittävistä rikoksista. Joshin veli riisti oman henkensä. Ja tarinan järkyttävänä päätöksenä Josh Powell murhasi kaksi pientä poikaansa sekä itsenä uskomattoman julmalla tavalla.
Järisyttävä tositarina
Harvassa rikostapauksessa on näin paljon uskomattomia käänteitä. Olsen ja Morris tarjoavat näkymän rikosmysteerin kulissien taakse. Mitä tapahtui Susanille? Ja olisiko surullisen tragedian voinut estää?
”Vaikuttava kertomus erään perheen tragediasta.”– Publisher’s Weekly
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Kirjan on suomentanut Heidi Nieminen. Äänikirjan lukee Markus Niemi.
Palkittu bestsellerkirjailija Gregg Olsen on yhdysvaltalainen true crimen ja jännityskirjallisuuden mestari. Hän on kirjoittanut urallaan yli 30 kirjaa. Häneltä on aiemmin ilmestynyt suomeksi suosittu true crime -teos Äitimme oli sarjamurhaaja (Into 2021).
Kokenut rikostoimittaja Rebecca Morris on kirjoittanut useita true crime -kirjoja ja tehnyt pitkän uran radio-, televisio- ja sanomalehtitoimittajana eri puolilla Yhdysvaltoja.
Valtion velkaantumisella voi vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta sen sijaan, että se johtaisi kriisiin. Modernin rahateorian avulla on mahdollista hillitä myös inflaatiota, kirjoittaa Kelton.
Moderni rahateoria (MMT) siirtää fokuksen kapeista budjettikysymyksistä laajempiin taloudellisiin ja sosiaalisiin hyötyihin. Se ymmärtää rahan, verot ja alijäämäisen kulutuksen tärkeän roolin aivan uudella tavalla ja määrittää, kuinka voimme käyttää resurssejamme vastuullisesti ja maksimoida yhteiskuntamme mahdollisuudet. Modernin rahateorian avulla voimme kuvitella uudenlaisen talouden ja politiikan ja siirtyä niukkuuden narratiivista kohti mahdollisuuksien maailmaa, Kelton kirjoittaa Alijäämämyytissä.
”Kirja saattaa lukuisien arvovaltaisten talousasiantuntijoiden mukaan olla tärkein nykyaikaisista rahajärjestelmistä koskaan kirjoitettu kirja. Alijäämämyytti on vaikuttanut erityisesti Yhdysvalloissa rahajärjestelmään liittyvään keskusteluun todennäköisesti enemmän kuin yksikään toinen teos.” – Risto Isomäki
Talous on renki – ei isäntä
Kelton murtaa myytit, jotka estävät meitä toimimasta: myytin siitä, että valtiontaloutta tulisi hoitaa kuin kotitalouden budjettia, että alijäämät vahingoittavat tulevia sukupolvia, syrjäyttävät yksityiset investoinnit ja pysäyttävät pitkän ajan talouskasvun, ja että tuhlaavaisuutemme on viemässä meitä kohti vakavaa kriisiä.
”Aina kun tulee puhe sosiaaliturvasta tai joku kongressin jäsen haluaa lisää rahaa koulutukseen tai terveydenhuoltoon, viriää vilkas keskustelu siitä, miten kaikki on ”maksettava”, jottei budjettialijäämä kasva. Olet ehkä huomannut, ettei vastaavaa keskustelua synny, jos on tarpeen kasvattaa puolustusbudjettia, pelastaa pankkeja tai antaa roimia verohelpotuksia rikkaimmille, vaikka nämä toimet lisäävätkin merkittävästi alijäämää. Eivätkä ne ole koskaan estäneet kongressia käynnistämästä sotaa.”
Kelton muistuttaa, että rahaa on aina, jos jotain halutaan saada tehdyksi. Halutessaan lainsäätäjät voivat ehdottaa lakeja, jotka nostavat elintasoa ja varmistavat tarvittavat investoinnit esimerkiksi koulutukseen.
”Julkinen velka ei rasita taloutta lainkaan”
Keltonin mukaan valtiontaloutta ei saisi ajatella yksityisen kotitalouden antaman mallin kautta. Kotitalous ei voi elää yli varojensa. Sen täytyy ansaita kaikki käyttämänsä raha ja maksaa velkansa takaisin.
Valtion, jolla on oma keskuspankki, ei puolestaan tarvitse ansaita omia rahojaan ennen kuin se voi käyttää ne esimerkiksi julkiseen terveydenhuoltoon, opetukseen, työttömyys- ja sosiaaliturvaan tai hyvälaatuisen tieverkoston ylläpitämiseen.
Valtio, jolla on oma keskuspankki, pystyy tuottamaan itse tarvitsemansa rahan ja ”lainaamaan” rahaa itseltään eli omalta keskuspankiltaan. Silloin kun valtio lainaa rahaa omalta keskuspankiltaan, sen ei tarvitse maksaa lainaamistaan rahoista korkoa eikä sen myöskään tarvitse koskaan maksaa itseltään lainaamiaan rahoja takaisin.
Lainat jäsenmaille määrittelevät Euroalueen tulevaisuuden
Stephanie Kelton nuhtelee Euroopan unionia samasta asiasta, mistä myös useat taloustieteen nobelistit ovat sitä kritisoineet: Euroalueen jäsenmaat luopuivat euroalueeseen liittyessään vapaaehtoisesti omista valuutoistaan ja keskuspankeistaan ja samalla mahdollisuudestaan kattaa suuri osa kuluistaan itse tuottamallaan rahalla. Tämän seurauksena euroalueen maat joutuvat nykyään lainaamaan tarvitsemaansa rahaa yksityisiltä pankeilta ja maksamaan näistä lainoista korkoa.
”Kelton on onnistunut lietsomaan toisinajattelua ja perinteiden kyseenalaistamista, mikä on välttämätöntä koronapandemian jälkeisessä maailmassa, kun talouden jumalten valta on pakko järjestää uudelleen.” -The Guardian
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Kirjan on kääntänyt Maarit Tillman-Leino ja Äänikirjan lukee Laura Heinonen.
Stephanie Kelton on taloustieteen ja yhteiskuntapolitiikan professori New Yorkin Stony Brook -yliopistossa. Hän on modernin rahateorian johtava asiantuntija ja entinen Yhdysvaltain senaatin budjettikomitean pääekonomisti. Kelton neuvoo ja konsultoi investointipankkeja ja salkunhoitajia eri puolilla maailmaa. Hän esiintyy usein radion ja television keskusteluohjelmissa. Alijäämämyytti nousi heti ilmestymisen jälkeen New York Timesin bestseller-listalle.
Retkiä linnoituksille -kirja kertoo ensimmäisen maailmansodan aikaisen linnoitusketjun tarinan. Se on samalla myös opaskirja, jonka avulla linnoituksiin voi tutustua Helsingissä.
Pauli Jokisen kirja Retkiä linnoituksille vie pääkaupunkiseudun linnoituskohteisiin. Kirja kertoo myös linnoitusten historiasta. Venäjä oli sodassa Saksan kanssa ja pelättiin, että saksalaiset hyökkäävät Suomen halki Pietariin. Helsingin puolustusta ryhdyttiin siksi tehostamaan, ja linnoitustyöt kasvoivat 1910-luvun suurimmaksi rakennushankkeeksi koko maassa.
Kirjaan on koottu myös muistoja linnoitustöistä, joita kutsuttiin myös patteritöiksi ja vallitöiksi. Aikalaisten muistoja on koottu aikanaan Kansanrunousarkistoon, ja ne ovat nykyään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.
Vaarallisiin rakennustöihin tuotiin vankeja Kiinasta asti
Patteritöihin saavuttiin vapaaehtoisesti ympäri Suomen, mutta miehiä myös pakotettiin töihin. Kuri oli kovaa ja pinnaamista tapahtui paljon. Haminalainen mies muisteli:
“Jokainen yritti voittaa toisensa pinnaamisessa. Malliesimerkkinä kerrottiin, miten neljä miestä oli viikon yrittänyt rautakangilla nostaa kiveä ylös montun pohjasta. Aina kun se oli nousemaisillaan, se luiskahti takaisin kuoppaansa ja jäi sinne. Tällaista se suurimmalta osaltaan oli. Kukaan ei yrittänytkään tehdä mitään.”
Kallioiden louhiminen ja räjäyttely oli vaarallista puuhaa, ja linnoitustöissä kuoli kymmeniä miehiä. Mies Turun suunnalta kertoi:
“Työturvallisuus oli usein oman varovaisuuden varassa. Silpoontuneet jäsenet ja veren tahrimat vaatteet eivät olleet niinkään harvinaisia nähdä. Eräs betonimies kusi ylhäältä siltatelineeltä alas voimavirtalankaan, putosi kivikkoon ja kuoli.”
Patteritöihin tuotiin myös kiinalaisia, joista useat olivat entisiä vankeja. Suomalaiset suhtautuivat kiinalaisiin uteliaasti. Etenkin kiinalaisten ruokavalio herätti keskustelua. Eräs mies muisteli näin:
“Ne söivät Venäjältä tuotua ruokaa ja sen lisäksi muun muassa oravia. Kun ne näkivät oravan, niin ne ottivat takaa miehissä niin kauan kun saivat kiinni. Nylkivät sen ja repivät kappaleiksi ja söivät raakana.”
Kiinalaisten työrupeama jäi lopulta lyhyeksi, mutta vierailu jätti jälkiä Helsingin nimistöön.
Hyvin säilyneet linnoitukset on harvinaisuus, jota kannattaisi hyödyntää matkailussa
Patterityöt lopetettiin, kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Osa linnoitusrakennelmista valmistui, osa jäi keskeneräisiksi. Niitä on sittemmin tuhottu muun muassa kaupunkirakentamisen tieltä. 1970-luvulla linnoitukset suojeltiin ja liitettiin valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon. Ne ovat säilyneet hyvin, koska niissä ei juurikaan taisteltu.
Linnoituksia löytyy metsistä, kallioilta, kaupunkiasutuksen keskeltä, puistoista ja katujen varsilta. Linnoitukset ovat tärkeä osa paikallishistoriaa mutta myös harvinaisuus koko maailman mittakaavassa. Harvaan pääkaupunkiin rakennettiin vastaavat puolustuslinnoitukset, jotka olisivat säilyneet yhtä hyvin.
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e-kirjapalveluissa.
Pauli Jokinen on laaja-alaisesti Helsingin historiaan perehtynyt tietokirjailija, joka on aikaisemmin kirjoittanut kävelykirjoja, kuten suursuosioon nousseen Sunnuntaikävelyllä Helsingissä (Minerva 2010). Jokinen toimii kaupunkioppaana ja on järjestänyt tapahtumia Murhakävelyistä Helsingin kävelyfestivaaleihin. Hän on kirjoittanut kävelykirjojen lisäksi teokset Helsingin murhahistoria (2020), Turun Murhahistoria (2021) ja Verikoirat (2021).
Onko populismi aate, poliittinen strategia, viestintätapa vai jotain muuta? Matti Mörttisen ja Yannick Lahden teos leikkelee populismin helposti pureskeltavaan muotoon ja kertoo, mistä populismissa on kyse.
Populismi haastaa perinteisen politiikanteon
Populisti tarjoaa yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Osaako edes harjaantunein populisti kuitenkaan vastata tyhjentävästi ja helppotajuisesti siihen, mitä on populismi? Tuskin. Siksi on paikallaan tehdä populismin ruumiinavaus kirjassa Populismin anatomia!
Mikä tekee poliitikosta populistin? Mitä hyvää populismissa on? Mistä populismi saa happensa ja ravintonsa? Mitä sen aineenvaihdunta palauttaa ympäristöön? Onko ilmiössä kyse kausivaihtelusta, vai onko se tullut jäädäkseen?”
Mitä tai mikä populismi sitten todella on? Tiedeyhteisö on väitellyt aiheesta jo vuosia. Lahden ja Mörttisen lähtökohta on, että populismia voi analysoida riippumatta siitä, mitä se on perusolemukseltaan.
Populismi on outolintu ismien ekosysteemissä
Populismi ei ole ideologia, vaan enemmänkin tapa tehdä politiikkaa. Erityisesti se on tapa puhua, kirjoittaa ja viestiä. Populismia on ollut iät ja ajat, vaikka populistien menestys politiikassa on ponnahtanut aivan uusille tasoille juuri meidän aikanamme – ajassa, jossa toritapaamisten ja tupailtojen tilalle on tullut sanallinen salamasota sosiaalisessa mediassa.
Vaikka populismiin usein liittyy kansallismielisyys, on nykyajan populismi hämmästyttävän kansainvälisesti verkottunutta. Populistit inspiroivat toisiaan yli rajojen ja lainaavat sujuvasti myös toistensa teemoja.
Lahti ja Mörttinen käsittelevät kirjassaan taidokkaasti muun muassa Timo Soinin todellista perintöä sekä populismin nopeaa naisistumista – median ja populismin kipeää liittoa unohtamatta.
Politiikka tarvitsee mediaa ja media poliitikkoja. Populistisen politiikanteon tapauksessa tämä kohtalonyhteys on omaa luokkaansa, sillä populismi pystyy yhtä aikaa käyttämään mediaa hyödyksi ja leimaamaan median vihollisekseen. Media on juuttunut hyväksikäytetyn osaan – jopa taloudellisesti.
Teos on mielenkiintoinen läpivalaisu populismin sisuksiin. Se sopii jokaiselle, joka yrittää ymmärtää, mistä on kyse aikamme leimallisimmassa poliittisessa ilmiössä niin Suomessa kuin muualla maailmassa.
Populismin anatomia nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Äänikirjan lukee Aku Laitinen.
Helsingin yliopistolla tutkijatohtorina työskentelevä Yannick Lahti (s.1990) on Bolognan yliopistosta kesällä 2022 tohtoriksi väitellyt poliittisen viestinnän ja populismin tutkija. Lahti on kirjoittanut aktiivisesti erityisesti eurooppalaisesta oikeistopopulismista useissa eri medioissa, ja hänet on nähty myös näiden aiheiden parissa tv-kommentaattorina ajankohtaisohjelmissa.
Matti Mörttinen (synt. 1958) on kokenut ja palkittu toimittaja sekä usean kiitosta keränneen elämäkertakirjan kirjoittaja. Tällä hetkellä hän toimii vapaana kirjoittajana tehden mm. kolumneja Yleisradiolle. Vuonna 2020 Mörttinen toimi Sitrassa neuvonantajana ja teki raportin Suomen koronapäätöksenteosta. Hänellä on takanaan journalismiopintoja Tampereen yliopistossa, ja hän on myös kouluttanut satoja kollegoita erityisesti Euroopan yhdentymiskehitykseen ja Euroopan unioniin liittyvissä aiheissa.
Mörttisen edellinen tietokirjansa Shlomo Zabludowicz ilmestyi 2021. Yhdessä Lauri Nurmen kanssa Mörttinen on kirjoittanut elämäkerrat Sauli Niinistöstä (2018) ja Antti Rinteestä (2019).
Emilia Männynvälin (ent. Kukkala) intensiivinen ja rajoja uhmaava kirja limittää ekologisen, yhteiskunnallisen ja henkisen todellisuuden poikkeuksellisella tavalla.
Toiste en suostu katoamaan -kirjan intensiivisissä ja tarkkanäköisissä teksteissä naiseuden, paikan, luokan ja pyhän kaltaiset teemat punoutuvat toisiinsa muodostaen saumattoman jatkumon.
“Minun ja kaltaisteni sukupolvikertomus ei ole yksikään niistä, jotka kertovat luovan luokan lasten elämänmakuisista’ seikkailuista Kalliossa.”
Suurista teemoista huolimatta Toiste en suostu katoamaan on maanläheinen ja selkeydessään kirkas. Teksteissä lähestytään lihallisesti ja vaivattoman tuntuisesti sellaisiakin ikiaikaisia aiheita, jotka helposti pakenevat sanoja. Esseiden maailma on täynnä yllättäviä eroja ja yhtäläisyyksiä. Milloin viimeksi olet lukenut esseen surun radikaaliudesta tai saunomisen metafysiikasta? Kaikupohjaa yleisinhimillisiin aiheisiin haetaan myös musiikillisista alakulttuureista.
“Ei ole sattumaa, että retorisen kamppailun keskiössä on juuri naiseus.”
Männynvälin kynä piirtää laajoja kaaria ja kieli pakenee ideologisia kielioppeja. Teos on suoruudessaan hätkähdyttävä.
”En ole kirjoittanut asioista, joista haluan kirjoittaa, vaan asioista, joista minun on pakko kirjoittaa”, Männynväli kuvailee.
Männynväli haluaa, että asioista puhutaan eri lähtökohdista huolimatta avoimesti ja suoraan – aivan kuten hän halusi jo vuonna 2013 päättyneen blogiuransa aikana. Yhden ensimmäisistä yhteiskunnallisista naisbloggaajista osa ei ollut helppo. Silloinen Kukkala kuvaa kirjassaan kohtaamaansa uhkailua ja häirintää:
“Kerma saa, mitä kerma haluaa. Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa, mustiin pukeutuneet jääkaapin kokoiset miehet, eivät virka mitään. Autoni päällystetään verellä, jauhelihalla ja paskalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioikeiston tähtäimessä. Poliisia ei kiinnosta, miksi kiinnostaisi. En ole niin kuvitellutkaan.”
Rakentava erimielisyys ei ole edelleenkään suuressa huudossa. Männynväli on huolissaan lukutaidon rapautumisesta myös lukeneiden ihmisten keskuudessa. Somessa tapahtuvat tahalliset väärinymmärtämiset, joukkolynkkaukset ja uusmoralismi ovat osa ilmiötä.
“Lukijaa on otettava kädestä, talutettava, paljastettava kokonaisuutta pala kerrallaan, ettei hän säikähdä, joudu hämilleen tai peräti ajattelemaan itse. On kirjoitettava kuin idiootille. Ja minä mietin vain, mitä Umberto Eco kirjoitti kielestä ja fasismista: että fasismi tarvitsee ajattelun tyhmentämistä, mikä tapahtuu tyhmentämällä kieltä.”
Kirja nyt kaupoissa ja myös e- ja äänikirjapalveluissa.
Emilia Männynväli (ent. Kukkala) on kirjailija, toimittaja ja kriitikko, jonka esikoisromaani Kaiken jälkeen (Into 2021) kertoi luopumisesta ollen hurmaava yhdistelmä rouheaa roadtripia ja kipeää henkistä matkaa. Esseeteoksessaan hän jatkaa samalla lahjomattomalla linjalla: Toiste en suostu katoamaan on villi pako ulkoa asetettujen lokeroiden ja ideologisten poteroiden vankilasta.
Isomäki vie lukijan aitiopaikalle kansalaisyhteiskunnan kultakauteen, jonka aikana suomalaisten käynnistämät operaatiot muuttivat maailmaa. Mitä nykyvaikuttajat voivat oppia 80- ja 90-luvun aktivisteilta?
Suomi oli 80-luvulla kokoaan paljon suurempi vaikuttaja
Kirjailija Risto Isomäki on toiminut läpi elämänsä aktivismin ytimessä. Maailmanparantajan muistelmissa hän nostaa esiin kahden värikkään vuosikymmenen ajalta joukon jännittäviä mutta käytännössä unohdettuja tarinoita: Miten suomalaiset maakuntalehdet ja kansalaisjärjestöt olivat vähällä onnistua yhdessä perustamaan Bangladeshiin yhden kolmannen maailman suurimmista rokotetehtaista? Miten 101 suomalaista kansanedustajaa ja Miljoonasade-yhtye auttoivat pelastamaan 18 miljoonaa hehtaaria sademetsää? Miten suomalaisten kansanedustajien nälkälakko ratkaisi taistelun kehitysavusta Prosenttiliikkeen voitoksi? Isomäki osallistui itse näihin ja lukuisiin muihin kansalaiskampanjoihin, joita koskevia arkistoja hän onnistui säilyttämään.
”1980-luvulla vaikuttaneet nuoret maailmanparantajat olivat monella tapaa kadehdittavassa asemassa suhteessa sekä edeltäviin että myöhempiin aktivistien sukupolviin. 1980-luvulla ei tarvinnut kantaa omasta toimeentulostaan suurtakaan huolta. … Tämä kaikki antoi nuorille ihmisille nykyistä suuremman vapauden miettiä, mitä he halusivat omalla elämällään tehdä.”
Suomessa vuodet 1979–2004 olivat kansalaisjärjestöille erityisen vaikuttavaa aikaa: tiivis yhteistyö Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kansanliikkeiden kanssa pelasti lukemattomia ihmishenkiä. Kansainvälisesti Suomi pystyi näyttelemään huikeasti kokoaan suurempaa roolia, ja kotimaassa mobilisoitiin kaikkien aikojen laajimpia vetoomuksia, mielenosoituksia ja kansalaiskampanjoita.
Maailman muuttuessa aktivistin perusluonne säilyy
Millaista oli toimia väsymättä kaaoksen masinoimassa maailmassa, ja miten se vaikutti Isomäen näkemyksiin oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuuksista parantaa maailmaa? Ketkä kaikki olivat mukana luomassa näitä menestystarinoita? Isomäen muistelmat tarjoavat mielenkiintoisen aikamatkan aina Turusta Indonesiaan, jonka varrella lukija saa mm. seurata, kuinka suomalaiset aktivistit saattoivat vaikuttaa jopa Neuvostoliiton kaatumisen. Mitä someaktivisti voivat oppia näiltä kansalaisyhteiskunnan kultakauden vaikuttajilta?
”Yhä useammat meistä tyytyvät nykyään kommunikoimaan somen kautta vain hyvin samanmielisten ihmisten kanssa. Me emme enää edes yritä emmekä halua tavoittaa ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla, koska se ei kuitenkaan johtaisi mihinkään. Käytämme kaiken aikamme ja energiamme saarnaamiseen valmiiksi käännytetyille, vaikka hyvin tiedämme, ettei siitä ole mitään varsinaista hyötyä.”
Maailmanparantajan muistelmat on puuttuva pala suomalaista historiankirjoitusta, josta soisi kouluissakin opetettavan. Se myös inspiroi lukijaa yksilötason aktivismiin. Niitä, jotka haluavat todella muuttaa maailmaa eivätkä tyytyä tekemään pelkkiä eleitä, Isomäki rohkaisee toimimaan kaaoksen laidalla ja pienessä maailmassa. Siellä kaikki jännittävä ja uutta luova aina tapahtuu, kirjoittaa Risto Isomäki.
Maailmanparantajan muistelmat kaupoissa 2.3. sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Äänikirjan lukee Jukka Pitkänen.
Risto Isomäki (s. 1961) on laaja-alainen ja arvostettu kirjailija, kolumnisti ja ympäristöaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa. Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005) oli Finlandia-ehdokas ja voitti Tähtivaeltaja- ja Kiitos kirjasta -palkinnot. Romaanista tehty sarjakuva voitti Sarjakuva-Finlandian. Isomäen kirjoja on käännetty lähes 20 kielelle, ja hänelle on myönnetty myös European Science Fiction Associationin palkinto. Vuonna 2020 Risto Isomäelle myönnettiin Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto.
Lemmikkibuumin hiipuminen on jättänyt yhä useamman koiran ilman kotia ja Ukrainan sota nostanut uudelleen koirien maahantuontiin liittyvät epäkohdat esiin. Rescueyhdistykset tekevät perusteellista työtä kodittomien koirien tuonnissa Suomeen ja ehdottavat tiukennuksia terveystarkastuksiin.
Rescuekoirat ovat hylättyjä ja kaltoin kohdeltuja koiria, jotka on otettu turvaan kuntien löytöeläintaloihin ja koiratarhoille. Katariina Laineen kirja kertoo työstä, jota vastuulliset rescueyhdistykset tekevät näiden eläinten hyväksi Suomessa ja ulkomailla. Yhdistykset tukevat paikallisia löytöeläintarhoja ja eläinsuojelijoiden työtä. Ne tekevät myös merkittävää ennaltaehkäisevää työtä eläintautien torjunnassa ja järjestävät eläinten sterilointeja.
”Nämä saavutukset sivuutetaan usein julkisuudessa käytävässä keskustelussa ja uutisotsikoihin nostetaan yksittäistapauksia, joissa tuontikoirien terveystarkastuksissa on ollut puutteita.”
“Suomessa elää sitkeänä käsitys, että maahan tuotavat rescuekoirat muodostavat erityisen riskin.”
Rescueyhdistysten näkemys on, että viranomaisten tulisi ehdottaa koirien tuonnin kriteerien tiukennuksia – ei niinkään esittää arveluja siitä, tuoko jokin yksittäinen koira jonakin päivänä raivotaudin mukanaan Suomeen. Koirien tuontikriteerit tulisi määritellä Suomessa kokonaan uudelleen ja sellaiselle tasolle, että riskit tosiasiallisesti minimoitaisiin.
”Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että kaikille maahantuoduille koirille tehtäisiin raivotaudin vasta-ainetesti jo lähtömaassa yhtenä maahantuonnin kriteerinä, ei pelkästään riskimaista saapuville koirille kuten tähän asti.”
Kannen koira Jehu adoptoitiin pentuna Viipurista Suomeen ja kotiutui hyvin. Jehu hakeutuu päivittäin kainaloon päiväunille ja nukkumaan mentäessä tulee viereen, laittaa pään tyynylle ja kuorsaaminen alkaa noin minuutissa. Lempipuuhiin kuuluu myös temppuilu ja kuonolla koskeminen käteen, siitä innostutaan niin, että koskeminen on enempi tönäisy ja kehuminen aiheuttaa vaikeuksia pysyä karvoissaan. Jehulla on myös hauskana tapana tulla halaamaan ja vaatimaan halauksia sekä rapsutusta.
Ukrainan sota nosti koirien maahantuontiin liittyvät ongelmat esiin
Ukrainalaisten pakolaisten mukana Suomeenkin saapui lemmikkejä, joiden tarkastuksessa oli puutteita. Viranomaiset reagoivat tilanteeseen viiveellä, koska tilanne oli Suomessa uusi – pakolaisten mukana ei ollut aiemmin tullut lemmikkejä.
SEY esitti huhtikuussa 2022 viranomaisille vaatimuksen, että ukrainalaisille lemmikkien kanssa saapuville on järjestettävä vastaanottokeskus, johon lemmikit voidaan eristää 30 päiväksi ja sellainen perustettiin Riihimäelle. Aiemmin Suomeen saapuneet lemmikkien omistajat pyrittiin kartoittamaan, jotta kaikki maahantuodut eläimet saataisiin tarkastettua.
Aluehallintoviraston tiedotteessa toukokuussa 2022 läänineläinlääkäri Sari Haikka esitti huolensa erityisesti rabiesriskistä ja Ukrainassa kadulta pelastettujen koirien tuomisesta Suomeen. Haikka suositteli kaikille rescuekoiria tuoville tehostettua omavalvontaa: raivotaudin vasta-ainetestiä ja riittävän pitkää varoaikaa. Samassa tiedotteessa otettiin esiin vastuullinen maahantuonti, mutta ei mainittu vastuullisten yhdistysten jo vuonna 2018 maahantulokriteereihin tekemiä tiukennuksia.
Sen sijaan ehdotettiin rescuekoirien tuonnin keskeyttämistä, vaikka ongelma oli ensisijaisesti Ukrainasta paenneiden pakolaisten mukanaan tuomien lemmikkien puutteellinen tarkastus ja viivästynyt vastaanottokeskuksen perustaminen.
Korona-ajan lemmikkibuumin hiipuminen näkyy eläinten hylkäämisinä ja palautuksina
Kirjassa käsitellään myös korona-ajan vaikutuksia rescuetoimintaan ja lemmikkibuumiin. Eläimiä korona-aikana ottaneet eivät harkinneet tarpeeksi lemmikin ottamista ja lähitöihin palatessa etenkin koirat eivät sopeutuneet uuteen elämänrytmiin.
”Koirien määrän noustessa myös koirien omistajiksi valikoituu
yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole realistista käsitystä koiran otta-
miseen liittyvästä vastuusta. Koska koiria myydään etenkin netti-
palstoilla, koira on yhä helpompi ottaa ja yhä helpompi hylätä.”
SEY:n mukaan ihmisten vaikeudet ja pahoinvointi pandemian aikana näkyivät myös eläinten kaltoinkohtelusta tulleiden ilmoitusten määrissä. Kun eläinsuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2018 noin 2 300, oli ilmoitusten määrä vuonna 2020 peräti 8 000.
Koiria hylätään entistä herkemmin, myös ilman erityistä syytä
Taloudellisten vaikeuksien lisääntyessä, osa ihmisistä tinkii koi-
ran hyvinvoinnista. Koiria siis hylätään myös, koska niitä ei yksin-
kertaisesti ole varaa hoitaa. Taloudelliset syyt eivät kuitenkaan selitä kokonaan koirien hylkäämistä.
Myös asenneilmapiiri on muuttunut, niin Suomessa kuin
muissakin maissa, suhtautumisessa koiran ottamiseen. Koiran esi-
neellistäminen, sen mieltäminen yhä enemmän kulutustavarak-
si, jonka voi hetken mielijohteesta ostaa, lisää koiran hylkäämi-
sen riskiä.
Löytöeläintalot ottavat jatkuvasti vastaan koiria, jotka
on hylätty ilman mitään erityistä syytä tai että ongelmia olisi yri-
tettykään ratkaista.
”Ristiriitaista on, että samaan aikaan kun koiria
hoidetaan ja ruokitaan yhä paremmin ja kalliimmin, koira on myös
helpommin hylättävissä, kun se syystä tai toisesta ei enää sovellu-
kaan ihmisen elämäntilanteeseen.”
Tavoitteena herätellä ihmisiä ymmärtämään kokonaisvastuu eläimen ottamisesta
Eläinfilosofi Elisa Aaltola puhuu kirjassa koirien todellisesta arvosta.
”Koira määritetään usein siitä saadun jalostushyödyn tai harrastemahdollisuuksien kautta eikä omana olentonaan”, sanoo Elisa Aaltola.
Hylätty koira jää Aaltolan mukaan näiden määrittelyjen ulkopuolelle kokonaan. Se on hyötyajattelun näkökulmasta arvoton koira, jota kukaan ei enää tarvitse.
Katariina Laine (s. 1967) sai idean kirjaansa asuessaan Thaimaassa ja Espanjassa, jossa hän tutustui rescuekoiriin ja rescuetyöhön toimiessaan itse vapaaehtoistyöntekijänä hylättyjen koirien parissa. Hän pelasti Thaimaasta Turren ja Murren, jotka saivat hyvät kodit Suomesta. Laine on ammatiltaan kieltenopettaja ja hän on julkaissut aiemmin ranskan kielen oppikirjoja.
The Guardianin kirjeenvaihtajana Ukrainassa työskentelevä Luke Harding analysoi tarkasti Ukrainan sodan seurauksia Ukrainalle, Venäjälle ja koko maailmalle historian ensimmäisessä etulinjasta julkaistussa kirjassa. Mikä on Venäjän seuraava siirto?
Hyökkäys on ensimmäinen sodan etulinjasta julkaistu teos
UutuuskirjassaanLuke Harding kirjoittaa ajasta ennen Venäjän hyökkäyksen alkua, ensimmäisistä sokin täyttämistä kuukausista, surusta ja sodan julmasta todellisuudesta. Kirja sisältää ennen kuulemattomia tarinoita uutisotsikoiden takaa ja käy läpi kahden hyvin erilaisen johtajan, Volodymyr Zelenskyin ja Vladimir Putinin, taustat.
”Hyökkäyksen seuraukset olisivat mullistavia, eikä vähiten kansainvälisissä suhteissa. Muutamassa päivässä tapahtuisi käsittämättömiä asioita. Ruotsi ja Suomi hylkäisivät neutraaliutensa, Saksa pasifisminsa, Iso-Britannia brexitin jälkeisen vieraantumisensa eurooppalaisista naapureistaan ja Puola ja Unkari pakolaisvastaisuutensa. Yhdysvallat ja sen liittolaiset löytäisivät uuden moraalisen tarkoituksen ja kollektiivisen lannistumattomuuden osoittamalla solidaarisuuttaan Ukrainalle. Venäjän taistelu ulottui Ukrainan ulkopuolelle. Se oli paljolti välillistä sotaa länttä vastaan.”
Putinin pimeistä päämääristä jo aiemmissa kirjoissaan varoittanut Harding avaa nyt Putinin sotastrategiaan johtaneet syyt ja kuvailee kaunistelematta Venäjän tavoitteita piirtää uudelleen maiden rajoja rosvovaltion lailla. Hän myös käsittelee sodan seurauksia, joista yksi on Suomen hakemus Naton jäsenmaaksi.
”Kremlin näkökulmasta sota oli myös kulttuurien välinen taistelu. Se muistutti enemmän keskiajan ristiretkiä kuin viime vuosisadan sotia. Yksi ideologisista vihollisista oli rappeutunut liberalismi.”
Luke Harding: Olisiko Suomi seuraava?
Hyökkäys on väkevä kuvaus Euroopan laajimmasta aseellisesta konfliktista toisen maailmansodan jälkeen. Taistelukenttä ulottuu maalta merelle ja taivaalle ja on sisältänyt niin Mariupolin ja Butšan julmuudet kuin Hersonin ja Donbasin etulinjat. Sodan mainingit kantautuvat voimakkaina Ukrainan ja Venäjän rajojen ulkopuolelle, ja onkin tärkeää ymmärtää, miten tilanne Ukrainan etulinjassa vaikuttaa meihin kaikkiin.
”Oli vaikea keksiä, milloin konfliktissa olisi näkynyt viimeksi niin selkeästi hyvän ja pahan vastakkainasettelu. Mitään tämän kaltaista ei ollut nähty sitten toisen maailmansodan yli kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin. Putin oli käynnistänyt suurvaltahyökkäyksen, sodan ”verestä ja maasta” (”Blut und Boden”), ikään kuin 2000-luku olisi ollut 1800-luku, suurvaltakamppailujen aikakausi. Ukraina oli nyt mukana kolonialismin vastaisessa taistelussa, taisteli olemassaolostaan, eikä nopea menestys näyttänyt kovin todennäköiseltä.”
Harding sanoo Ukrainan sodan olevan meidän kaikkien – koko ihmiskunnan sota. ”Tämä on selkein invaasio sitten natsien. Alistussota”, toteaa Harding. Todisteet tälle väittämälle hän esittää vakuuttavasti. Teos on täynnä kohtauksia sodasta – hyökkäyksestä, joka jatkuu yhä.
”Maaliskuun 16. päivä alkoi kutakuinkin tavallisesti piiritetyn Mariupolin asukkaille. Oli kylmä, selkeä aamu – kello 9.45 nähtiin kuitenkin kirkas välähdys ja tulipallo ja kuultiin räjähdys. Venäläinen sotilaskone pudotti laserohjatun pommin Dramteatriin. Pommi osui rakennuksen takaosaan. Se läpäisi oikean puolen ja räjähti täyteen majoitetulla näyttämöalueella. …Oli epäselvää, kuinka monta ihmistä menetti henkensä yhdessä Venäjän sodan törkeimmistä rikoksista. Zelenskyi puhui aluksi kolmestasadasta, mutta luku korjattiin myöhemmin kuudeksisadaksi Rakennuksen etuosassa ja kellarissa olleet näyttävät selvinneen enimmäkseen hengissä. Kaikki rakennuksen takaosassa ja oikeassa siivessä olleet saivat surmansa. Myös pukuhuoneisiin majoitetut raskaana olleet naiset.”
Hyökkäys – Venäjän verinen sota ja Ukrainan selviytymistaistelu nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Kirjan on suomentanut Mika Tiirinen ja Kyösti Karvonen. Äänikirjan lukee Markus Niemi.
Luke Hardingon toimittaja, kirjailija ja Guardian-lehden palkittu kirjeenvaihtaja. Hän on työskennellyt Delhissä, Berliinissä ja Moskovassa sekä raportoinut sotatoimista Afganistanissa, Irakissa, Libyassa ja Syyriassa. Vuosina 2007–2011 hän toimi Guardianin Moskovan toimiston johtajana. Kreml karkotti hänet maasta ensimmäisenä tapauksena sitten kylmän sodan. Vuonna 2014 hän voitti arvostetun James Cameron -palkinnon.
Luke Hardingin aiempi teos Venäjän vakoojaverkosto oli yksi myydyimmistä tietokirjoista Suomessa vuonna 2021. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja, kuten New York Timesin bestsellerlistan kärkeen nousseen teoksen ”Salajuoni: kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon”. Muita hänen teoksiaan ovat ”Vaiennettu – agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa”, ”Snowden – maailman halutuin mies” ja ”Mafiavaltio – miten tavallisesta toimittajasta tuli uusbrutaalin Venäjän vihollinen”. Hardingin kirjoja on käännetty kolmelletoista kielelle. Hän asuu Hertfordshiressä Englannissa.
Marina Ovsjannikova on ukrainalais-venäläinen toimittaja, joka sai kansainvälistä huomiota ja menetti työnsä Venäjän televisiossa esitettyään suorassa uutislähetyksessä sodanvastaisen viestin. Myöhemmin hän pakeni lapsensa kanssa Venäjältä, jossa odotti vankilatuomio.
Naistoimittajan rohkea ja yksinäinen taistelu sotaa vastaan
Kansainvälisen uutistoimituksen työntekijänä Ovsjannikova oli pitkään tiennyt, että Kreml valehtelee jatkuvasti Venäjän kansalle. Ukrainan sota oli kuitenkin liikaa; hän ei voinut enää olla hiljaa. Ovsjannikova keskeytti 14.3.2022 uutislähetyksen nostamalla kameroiden eteen kyltin, jossa luki ”Ei sodalle. Älkää uskoko propagandaa.”
Protestin jälkeen Ovsjannikova joutui keskelle informaatiosotaa. Häntä syytettiin kytköksistä Britannian suurlähetystöön ja häirittiin internetissä. Hänen ex-miehensä yritti viedä lasten huoltajuuden. Hänen poikansa ja äitinsä käänsivät hänelle selkänsä.
Ovsjannikova tuomittiin kotiarestiin, ja häntä odotti kymmenen vuoden vankeustuomio. Ennen oikeudenkäyntiä hän onnistui kuitenkin pakenemaan tyttärensä kanssa. Nyt hän haluaa kertoa tarinansa.
Näyttelijänä ja koomikkona Ruotsissa huippusuosioon nousseen Bianca Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan tasa-arvokeskusteluun, joka ei ole helppo, mutta jonka jokainen mies varmasti kestää.
Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan keskusteluun
Ruotsinsuomalainen Bianca Kronlöf kirjoittaa hauskasti ja oivaltavasti tunteista, seksistä, väkivallasta ja maskuliinisuudesta – herätellen jopa feministejä uudenlaiseen dialogiin miesten kanssa. Näyttelijä ja koomikko Bianca Kronlöf kirjoittaa kirjeitä tapaamilleen miehille. Osoittaen kirjeensä isälle ja isoisälle, syntymättömälle pojalle, yhden yön jutulle – löysälle ja kovalle. Hänelle, joka uskoo myytteihin. Miehelle, joka lyö tyttöystäväänsä, ja hänelle, joka ei ole koskaan väkivaltainen.
”Me tytöt puhumme teidän poikien ja miesten kanssa tasa-arvosta ikään kuin olisitte tunteellisia linnunpoikasia. Silitämme teitä myötäkarvaan ja kuiskaamme kilteimmällä mahdollisella äänellä, että maailma ei ole tasa-arvoinen. En usko, että olet tunteellinen linnunpoikanen. Luulen, että kyllä kestät tämän keskustelun. Joten eiköhän aloiteta.”
Seksuaalisen väkivallan vastaisesta työstä palkittu Kronlöf kirjoittaa tärkeistä ja vaikeista asioista ymmärryksellä ja suorasanaisesti. Hän ei tuomitse vaan yrittää ymmärtää ja kutsuu miehet mukaan keskusteluun. Kirjan aihe on yleismaailmallinen: Pohjoismaissa, Euroopassa ja koko maailmassa käydään samoja keskusteluja siitä, miksi miehet ovat väkivaltaisia naisia kohtaan. Keskustelu on erilaista eri maissa, mutta ongelma on olemassa kaikkialla, ja siitä on puhuttava. Kronlöf osallistuu keskusteluun kirjeillään ja vaatii samalla tarvittavia rakenteellisia muutoksia.
”Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”
Kronlöfin mukaan feministit asettavat itselleen aivan liian korkean riman samalla, kun seksistitrollit puolestaan viis veisaavat laadusta. Koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat eivät välitä tarkistaa faktojaan, eivätkä he piittaa siitä, onko heidän uhkauksillaan intersektionaalista painoarvoa. Kiusaajat ja trollit keskittyvät määrään, Kronlöf painottaa. ”Meidän feministien pitäisi ottaa mallia trolleista: antaa mennä vaan!”, hän rohkaisee.
Julkaistessaan ensimmäisiä kirjeitä somessa, jotka koskivat Kronlöfin kokemuksia tapaamiensa miesten kanssa, saivat kirjoitukset aikaan voimakkaan reaktion. Kun muutkin kuin vain media ottivat yhteyttä, huomasi kiintoisan kuvion: Naiset jakoivat hänen kirjeitään tai laativat itse vastaavia julkisia tekstejä. Miehet puolestaan kirjoittivat hänelle yksityisviestejä. ”Valtavan rohkeaa. Haluan sinun tietävän, että tuen sinua. Tämä on tärkeää…” Kun Kronlöf kävi näiden miesten sosiaalisissa medioissa, oli siellä pelkkää hiljaisuutta.
”Ihmettelen: Miten osoitat minulle ”tukevasi” minua, ellet tee sitä julkisesti? Miten ihmeessä kuvittelet tämän olevan ”tärkeää”, jos et puhu siitä? Miten yhteiskunta voi muuttua, ellet kerro avoimesti olevasi tyytymätön asioihin? Miten me ihmisinä voimme muuttua, jos pidät turpasi kiinni? Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”
Kronlöfin kootessa kirjeistään kirjaa, epäili jopa hänen oma kumppaninsa (joka on mies) kannattaisiko kirjalle antaa nimeksi Kirjeitä miehille.”Ei, ei se sovi ollenkaan, miehistä tuntuu siltä, että heitä syytetään”, kumppani oli sanonut. Silloin Kronlöf pohti, kuinka joku voi tuntea oloansa syytetyksi, jos keskustelu ei ole vielä alkanutkaan? Miten miehiä voisi ylipäätään puhutella, jos hän ei saisi puhua ”miehistä”? Ja juuri miesten kanssa Kronlöf halusi puhua. Tästä syntyi havainto, joka kulkee punaisen langan lailla läpi teoksen: ”Näin tunteellisina ja helposti suuttuvina heitä (miehiä) pidämme. Niin vaikeaksi kuvittelemme keskustelun teidän heidän kanssaan ja niin vähän uskomme heidän kuuntelevan. Eikö olekin surullista?” Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille katkaisee tämän hiljaisuuden ja kutsuu rohkeasti miehet osaksi keskustelua, pelkäämättä, että miehet eivät kestäisi sitä, mitä naiset kestävät päivittäin.
Kirjeitä miehille nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Äänikirjan lukee näyttelijä Krista Kosonen ja kirjan on suomentanut Riie Heikkilä.
Bianca Kronlöfon ruotsinsuomalainen koomikko, näyttelijä ja kirjailija. Hän opiskeli Göteborgin teatterikorkeakoulussa ja on esiintynyt teattereissa Tukholmassa ja Göteborgissa sekä Ylellä näytetyissä ruotsalaisissa draamasarjoissa. Koomikkona hän on tullut tunnetuksi feministisestä satiiristaan. Kirjeitä miehille on hänen esikoiskirjansa. Se oli ehdokkaana vuoden parhaaksi tietokirjaksi (Adlibrispriset 2021). Kronlöf palkittiin vuoden äänenä 2022. Ruotsinkielinen äänikirja oli Storytel Awards -finalisti.
Suomen halveksutuin ja rikotuin 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki epäonnistui, kun raitistumisen sijaan kansa joi salakuljetettua spriitä. Historiantutkija Jari Hanskin tietokirja Ihan vaan lääkkeksion terävä kuvaus suomalaisten politisoituneesta alkoholihistoriasta ja kiintymyssuhteesta viinaan.
Yritys raitistaa suomalaiset sai aikaan salakuljetusaallon
Yksikään Suomen eduskunnan säätämä laki ei ole ollut niin halveksittu ja rikottu kuin vuosina 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki. Kansan raitistamisen sijaan se sai suomalaiset juomaan salakuljetettua spriitä. Liiketoiminta oli hyvin kannattavaa, ja sitä harjoitettiin kaikkialla Suomessa. Mutta keitä salakuljettajat olivat? Algot Niska tunnetaan, mutta entäpä kaikki muut?
”Kotipoltto nähtiin yhteiskunnallisten ongelmien lähteenä: sen kieltäminen poistaisi köyhyyden, rikollisuuden ja siveettömyyden. Kehitys johti vielä tänäkin päivänä jatkuvaan huoleen tavallisen kansan raittiudesta.”
Kun kieltolaki astui voimaan 1919, yli kaksi vuotta sen jälkeen, kun se oli hyväksytty eduskunnassa, vaikutti siltä kuin laki olisi tullut yllätyksenä viranomaisille. Kieltolain kannattajat ja vastustajat järjestäytyivät jopa omiin kuppikuntiinsa, joiden välillä oli selkeä ero: vastustajat eivät alun perinkään uskoneet, että kieltolailla voitaisiin säädellä Suomen alkoholioloja, kun taas lain kannattajat uskoivat vakaasti sen pienentävän alkoholihaittoja, kirjoittaa Hanski. Käytännössä laki ja sen valvonta osoittautuivat arvioitua paljon haastavammaksi, lain jättäessä jälkeensä enemmän haittoja kuin hyötyjä.
Kun kieltolain aikaan Kämpissä herrat kohottivat maljoja, ei rahvaan viinanjuontia katsottu läpi sormien
Viinan salakuljettajien ollessa tavallisia ihmisiä, lähinnä työmiehiä tai vastaavia, ei niin kutsuttua ylempää luokkaa salakuljettajien joukossa tavattu. Kieltolakia tutkinut Hanski kertoo, etteivät salakuljetuksissa kiinni jääneet juomat olleet vain spriitä, vaan myös niin sanottuja parempia aineita, joita tuskin hankkivat vain ja ainoastaan humalahakuiset. Tämä osoittaa, että ostajakunnassa oli myös varakkaampaa väkeä, Hanski sanoo.
Suhtautuminen siihen, kuka sai tai ei saanut juoda, oli hyvin kaksijakoinen. Yhtä aikaa, kun Helsingissä Hotelli Kämpissä saatettiin juoda konjakkia, ei maalla rahvaalle suotu samoja oikeuksia. Mikäli kieltolailla oli todella niin suuri kannatus kuin puolueet väittivät, täytyi myös olla aika paljon niitä, jotka tätä vastustivat, Hanski toteaa. Tästä todisteena voidaan pitää tullin, merivartiolaitoksen, poliisin ja raittiusetsivien haaviin jääneitä mittavia alkoholimääriä.
Lain seurauksena alkoholista tuli kiellettyä ja suhtautumisesta kielteistä
Jo pienen määrän salakuljettaminen oli kannattavaa. Monesti junassa kiinni jääneellä saattoi olla mukanaan vain noin 10 litraa spriitä. Toisaalta Kotkan kiinnijääneet pitivät hallussaan suuriakin kuormia. Sprii oli kieltolain aikaan kustannustehokas juoma ja sitä jäikin haaviin muita juomia enemmän. Spriin erityinen haitta oli kuitenkin se, että opetti juomaan – ei vain viinaa – vaan väkevää viinaa, Hanski sanoo.
Lain myötä alkoholista tuli yleisesti kiellettyä ja suhtautumisesta kielteistä, joka näkyy edelleen suomalaisten alkoholisuhteessa. Vielä nytkin raittiusväen kirjoituksissa ja puheissa kaikuu vain kaksi vaihtoehtoa: joko olla täysraitis tai alkoholisti, eikä juuri mitään siltä väliltä, Hanski toteaa.
Salakuljettajia jahdattiin jopa poroilla
Kirja esittelee lukuisia kiinni jääneitä salakuljettajia eri puolilta Suomea. Elämäntarinat valottavat, millaista oli elää kieltolakiajan Suomessa ja millaiset ihmiset jäivät salakuljetuksesta kiinni.
“Kieltolain alkuvaiheessa siveysetsivät kunnostautuivat lainrikkojien käräyttämisessä. Esimerkiksi joulukuussa 1920 nämä olivat huomanneet Tampereella kaksi naista, jotka olivat ”tavallista leveämpiä”, todettiin Aamulehdessä. Lähemmässä tarkastuksessa toiselta löytyi hameen alta seitsemän ja toiselta neljä salataskua, joihin kuhunkin mahtui yksi litran spriikanisteri.”
Alkoholia lastattiin veneisiin, autoihin, juniin ja hevoskuormiin – ja sitä kuljetettiin paljon, jopa matkalaukuissa. Jotkut kuljettajista jäivät kiinni ja päätyivät lopulta oikeuteen. Oikeuden pöytäkirjoista löytyy myös heidän tarinansa. Kirjassa kerrotaan myös alkoholin salakuljetusta vastaan tehdyistä toimista sekä salakuljetustoimintaa vastaan perustetusta merivartiolaitoksesta.
”Tullivartijat käyttivät Oulussa takaa-ajoissaan talvisin suksia ja kesäisin veneitä. Etenkin talviaikaan partiointi oli melko hyödytöntä, koska salakuljettajat kulkivat etäällä mantereesta. Oulun tullikamari valitteli, että salakuljettajilla oli paremmat hevoset kuin heillä: niinpä tullipiiri käytti jopa poroja takaa-ajoihin.”
Ihan vaan lääkkeeksi on mukaansa tempaava kuvaus salakuljettajista –tavallisista ihmisistä, kalastajista, joutomiehistä, työmiehistä ja -naisista, jotka yrittivät parantaa talouttaan kuljettamalla väkeviä alkoholihuomia ja erityisesti spriitä ympäri maakuntia.
Ihan vaan lääkkeeksi nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Mikko Toiviainen.
Jari Hanski, VTT, FM, on helsinkiläinen historiantutkija ja tietokirjailija. Hänen väitöskirjansa käsitteli juutalaisvastaisuutta suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918–1944. Hanski on historiantutkijana ja kirjoittajana laaja-alainen, mutta erityisen paljon hän on kirjoittanut Suomen 1900-luvun historiasta.
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Tilaaminen sivustollamme edellyttää, että otat evästeet käyttöön. HyväksyHylkääAsetuksetLue lisää
Tietosuoja
Privacy Overview
This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Functional cookies help to perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collect feedbacks, and other third-party features.
Cookie
Duration
Description
mailchimp_landing_site
1 month
The cookie is set by MailChimp to record which page the user first visited.
Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.
Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.
Cookie
Duration
Description
_ga
2 years
The _ga cookie, installed by Google Analytics, calculates visitor, session and campaign data and also keeps track of site usage for the site's analytics report. The cookie stores information anonymously and assigns a randomly generated number to recognize unique visitors.
_ga_SVBVDY908F
2 years
This cookie is installed by Google Analytics.
_gat_gtag_UA_11432045_1
1 minute
Set by Google to distinguish users.
_gid
1 day
Installed by Google Analytics, _gid cookie stores information on how visitors use a website, while also creating an analytics report of the website's performance. Some of the data that are collected include the number of visitors, their source, and the pages they visit anonymously.
CONSENT
2 years
YouTube sets this cookie via embedded youtube-videos and registers anonymous statistical data.
ct_screen_info
session
CleanTalk sets this cookie to complete an anti-spam solution and firewall for the website, preventing spam from appearing in comments and forms.
tk_ai
5 years
JetPack sets this cookie to store a randomly-generated anonymous ID which is used only within the admin area and for general analytics tracking.
tk_lr
1 year
The tk_lr is a referral cookie set by the JetPack plugin on sites using WooCommerce, which analyzes referrer behaviour for Jetpack.
tk_or
5 years
The tk_or is a referral cookie set by the JetPack plugin on sites using WooCommerce, which analyzes referrer behaviour for Jetpack.
tk_qs
30 minutes
JetPack sets this cookie to store a randomly-generated anonymous ID which is used only within the admin area and for general analytics tracking.
tk_r3d
3 days
JetPack installs this cookie to collect internal metrics for user activity and in turn improve user experience.
Advertisement cookies are used to provide visitors with relevant ads and marketing campaigns. These cookies track visitors across websites and collect information to provide customized ads.
Cookie
Duration
Description
_fbp
3 months
This cookie is set by Facebook to display advertisements when either on Facebook or on a digital platform powered by Facebook advertising, after visiting the website.
NID
6 months
NID cookie, set by Google, is used for advertising purposes; to limit the number of times the user sees an ad, to mute unwanted ads, and to measure the effectiveness of ads.
VISITOR_INFO1_LIVE
5 months 27 days
A cookie set by YouTube to measure bandwidth that determines whether the user gets the new or old player interface.
YSC
session
YSC cookie is set by Youtube and is used to track the views of embedded videos on Youtube pages.
