Meitä ette murra -kirja kertoo seitsemän afgaaninaisen tarinan. Kun Taliban otti vallan, naisten maailmasta tuli äkkiä arvaamaton ja hyvin väkivaltainen. Kirja ei sovi heikkohermoisille.
Vielä kolme vuotta sitten Munisa Mubariz, 33, johti Afganistanin valtiovarainministeriössä monitorointi- ja valvontayksikköä. Talibanin noustua valtaan Munisa ei niellyt naisten syrjäyttämistä yhteiskunnasta vaan lähti näkyvästi johtamaan naisten mielenosoituksia Kabulin kaduilla. Lopputulos: murskattu selkä ja teloitusuhkaus. Munisan oli paettava maasta. Nyt hän odottaa Pakistanissa viisumia päästäkseen turvaan Kanadaan.
Gynekologi Amina, 42, tapaa klinikalla joka päivä teiniäitejä, jotka on naitettu vastoin tahtoaan. Koska kouluun he eivät enää päässeet, perheet katsoivat, että naimisissa he olisivat turvassa. Paitsi etteivät he ole, Amina tietää. Hän näkee, että useimpia heistä hakataan uudessa kodissa. Vain tyttöjen saaminen takaisin kouluun voisi Aminan mielestä muuttaa tilanteen. Mutta miltä näyttää tulevaisuus, jossa Taliban estää mieslääkäreitä hoitamasta naispotilaita ja samaan aikaan estää naisten lääkäriopinnot? Jo nyt äitiyskuolleisuus lisääntyy maassa nopeasti, tietää Amina.
Poliisi Fatema, 33, ehti johtaa kotikaupunkinsa perheväkivaltayksikköä viisi vuotta, ennen kuin Taliban heitti naispoliisit ulos työpaikoilta. Perheensä ainoana elättäjänä Fatema etsii nyt vimmaisesti keinoja hankkia elantoa äidilleen ja sisaruksilleen. Viime vuonna hän leipoi bolani-leipiä joita veli kävi myymässä naapurustossa. Nyt hän haluaa aloittaa keittämisessä käytettävän kaasun myynnin, mutta se edellyttää investointeja. Lainaa on naisen vaikea saada.
Afganistanin tunnetuin ihmisoikeuspuolustaja, lääkäri Sima Samar, 67, vastaa puhelimeen Yhdysvalloissa. Hän sanoo olevansa sekä vihainen että valtavan surullinen. ”En koskaan ajatellut, että joutuisin pakenemaan kotimaastani”, hän sanoo. 45 vuotta Sima Samar perusti terveysklinikoita ja kouluja tytöille sekä puolusti ihmisoikeuksia näkyvästi ja rohkeasti. Nyt hän on pakolainen. Sima kertoo pohtivansa, josko hän sittenkin vain palaisi Kabuliin, kaiken uhalla. Mitä tapahtuisi, hän pohtii.
Hyvää huomenta, tämä on Päivän peilin aamulähetys ja minä olen Latifa Sayed”. Näillä sanoilla Latifa avaa tuhansien afgaaninaisten päivän radiolähetyksessään. Naisten radiokanava on Latifan unelmien täyttymys, mutta talibanien noustua valtaan radio-ohjelmien lähettäminen on nuorallatanssia. Mitä saa sanoa ja mitä ei, on nyt äärettömän tarkkaan määritelty. Latifa koettelee sanomisen rajoja, mutta koska Taliban on sulkenut aseman jo kahdesti, riskit ovat todelliset. Viime kädessä kyse on Latifan omasta hengestä.
Joulukuussa 2023 Mahbouba Seraj, 75, otti Tampereella vastaan hänen johtamalleen järjestölle myönnetyn kansainvälisen tasa-arvopalkinnon, 300 000 euroa. Jokainen euro siitä menee afgaaninaisten hyväksi, Seraj lupasi yleisölle. Hän johtaa kotimaansa ainoaa naisille ja tytöille tarkoitettua turvakotia. Yli 40 miljoonan asukkaan maassa, jossa perheväkivalta koettelee suurinta osaa naisista, tarve turvakodeille on valtava. Seraj yrittää edelleen taivutella talibaneja sallimaan uusien perustamisen. Muutoinkin Seraj uskoo vuoropuheluun, sillä muuta tietä ei ole. ”Viimeinen asia mitä me tarvitsemme, on uusi sisällissota tässä maassa”, hän sanoo. Mutta kun on nainen ja pashtu ja puolustaa vuoropuhelua, tietää saavansa monien turhautuneiden ihmisten vihat niskoilleen. ”Se vain pitää kestää, mutta raskasta se on”, Seraj sanoo.
Kun on rohkea 24-vuotias ja asettanut tavoitteekseen nousta kotimaansa ensimmäiseksi naispresidentiksi, yliopiston porttien sulkeminen naisilta tuntuu kuolemantuomiolta. Hawa Hussaini opiskeli yhteiskuntatieteitä, väitteli luentosalissa politiikasta opiskelutovereittensa kanssa ja pukeutui värikkäisiin vaatteisiin. Sitten tuli Taliban ja ilmoitti, että mikään näistä ei enää käy. Mitä jäi jäljelle? Oma pieni huone, pätkivä nettiyhteys ulkomaailmaan ja luja usko: en ole uhri, en aio alistua.
Roosa Himma (s. 1994) on sosiologian maisteriopiskelija ja syventynyt afganistanilaisten naisten tilanteeseen avustaessaan Naisjärjestöjen Keskusliiton Afganistanin naisten ääni -raportin teossa. Himma on aiemmin avustanut mm. Eettisen kaupan puolesta -järjestön raporttia uiguureita käsittelevän artikkelin taustoittamisessa sekä CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundation -historiikin teossa. Himma on yksi July magazinen toimittajista.**
Katri Merikallio on vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka työskenteli pitkään Suomen Kuvalehdessä. Aiemmin Merikallio on kirjoittanut kirjat Miten rauha tehdään – Ahtisaari ja Aceh ja yhdessä Tapani Ruokasen kanssa Martti Ahtisaaren tarinan Matkalla.
