Seija Paasonen sukeltaa 1800-luvun rohkeiden naistaiteilijoiden elämään heidän luontoa kuvaavien teostensa kautta. Kirja kertoo mies- ja naistaiteilijoiden sääaiheiden eroavaisuuksista ja miten naiset haastoivat aikakautensa normit.
Paasonen kertoo kymmenien taiteilijoiden elämänvaiheista, taiteilijanurista ja siitä, keitä he olivat ihmisinä. Kirjassa pääsee tutustumaan esimerkiksi suomalaiseen Emelie Wallenskiöldiin, joka ikuisti meteorin Helsingin taivaalla sekä norjalaiseen Betzy Akersloot-Bergiin, joka maalasi Englantia pommittamaan matkalla olleen saksalaisen zeppeliinilaivueen. Anna Boberg maalasi puolestaan usein yksin Lofooteilla.
Kirjaa varten Paasonen on tutkinut yli tuhat naistaiteilijoiden maalaamaa teosta. Taiteilijat elivät aikakaudella, jolloin naisilla ei ollut vielä samanlaisia mahdollisuuksia kuin miehillä päästä opiskelemaan ja toteuttamaan taiteilijanuraansa. Useamman naisen kohdalla vanhemmat mahdollistivat taideopiskelut, sillä he halusivat varmistaa tyttärilleen ammatit. Mutta kovin harvat naiset nousivat miesten rinnalle arvostettuina taiteilijoina tai teoksillaan museoiden seinille tai kokoelmiin.
Naisilta odotettiin perinteisesti pienikokoisia teoksia
Myös tekniikka ja teosten koko kuvailtiin sukupuolen kautta. Fanny Churbergin sanottiin maalaavan kuin mies, ja kriitikko J.J. Tikkanen kehui Helmi Biesen talvista teosta Näköala Pyynikillä HBL:ssä näillä sanoilla:
”Rouva Helmi Biese on pitkään ollut yksi lahjakkaimmista naistaiteilijoistamme. Hän on miehekkään voimakas ilmaisussaan ja värimaailmassaan sekä hän omaa meillä ei niin tavallisen näkemyksen siitä, mikä näyttää hyvältä kehyksen sisällä.”
Kirja kuljettaa lukijan elävästi maailman eri kolkkiin naisten matkalla luonnon ja sääilmiöiden äärelle
Useampi kirjan taiteilijoista eli piittaamatta naisille asetetuista soveliaisuussäännöistä. Catharine Hermine Kølleä pidetään Norjan ensimmäisenä naistaiteilijana ja jalkamatkaajana, patikoijana. Hän kirjoitti ja maalasi talvisin kotonaan Norjan Ulvikissa ja vaelsi kesäisin yksin – jopa Italiaan asti.
Anna Gardell-Ericson puolestaan sai kansainvälistä tunnustusta jo Tukholman opintojensa aikana. Hän myi ensimmäisen akvarellinsa Pohjoismaisessa taidenäyttelyssä ja vuonna 1876 hän voitti pronssimitalin maailmannäyttelyssä Philadelphiassa.
Fanny Churberg näyttää kokeneen luonnon läsnäolon vahvasti ja kirjoitti kiihkeän kuvauksen luontokokemuksestaan ystävälleen Karjalohjalta kesällä 1866:
”Olen tuntenut niin paljon, että olen ollut melkein pakahtua ja tunteet ovat kuitenkin täysin tyynesti pysytelleet piilossa. Täällä on ollut niin kaunista – ihanaa. Olen katsellut hellettä – rauhaa ennen myrskyä – koko luontoa niin hehkuvan raikkaana ja tyynenä (rakkauden kuva!).”
Naiset maalasivat enemmän akvarelleja
Paasonen on vertaillut kirjan aineistoa edellisen kirjansa aineistoon, joka koostui pääosin miesten taideteoksista.
”Naiset maalasivat miehiä enemmän kesää ja päivää. Miehet taas maalasivat hieman naisia enemmän talvea ja iltaa. Miehillä oli myös hieman naisia monipuolisempi pilvi- ja säävalikoima.”
Kirja nyt kirjakaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Seija Paasonen on meteorologi ja kuvataiteen harrastaja, joka on kiinnostunut erityisesti maisemamaalauksista. Paasosen tutkimusten pohjalta on syntynyt aiemmin mm. kirja Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin (2018), taidenäyttely Sadejuovia ja pilvisäteitä (2019) sekä Ylen podcastsarja (2019) ja tv-dokumentti (2021) molemmat nimeltään Taiteilijoiden taivaat.
