Lataa alkuperäinen kuva ▼

Hillasuolla voi puhua aiheista, joista kuivalla maalla ei uskaltaisi

Marjastamiseen intohimoisesti suhtautuvat ystävykset pohtivat mättäiden äärellä muun muassa lapsettomuutta, naisten mielenterveysongelmia, miehistä eräilykulttuuria, katkenneita kolttasaamelaisia sukujuuria ja kuolemaa. He myös kysyvät, miksi Suomi on tehnyt suoluonnolleen väkivaltaa.

Niina Kivilän ja Kati Saoneginin kirja Hillasuolla kaikki on toisin kuvaa kaksikon marjastusmatkoja syrjäiseen Itä-Lappiin.

”Avaamme kylmälaukut, nostamme tyhjät marjaämpärit esiin, pukeudumme täyteen sotisopaan. Astumme saappaisiin ja suolle. Olemme valmiita kaikkeen. Emmekä koskaan tiedä, mikä meitä odottaa.”

Marjastamisen lomassa ystävykset pohtivat painavia aiheita. Hillasuon hiljaisuudessa voi puhua sellaisesta, mistä kuivalla maalla ei ikinä uskaltaisi.

Täällä voin kertoa salaisuuden. Asian paljastaminen pelottaa minua, sillä olen ymmärtänyt, että siitä puhuminen ei ole toivottavaa. On minua suoraankin kielletty sanomasta aiheesta mitään. Rahkasammalmatolla kaikki on kuitenkin toisin. Niin toisin, että minun tekeekin äkkiä mieli kajauttaa asiani ilmoille niin, että aavan rannat kaikuvat.”

Kirjan historiasta ja yhteiskunnasta ammentavat esseet katsovat maailmaa syvältä turpeen kerroksista käsin.

”Marginaalisena maastona suo vie ajatukset sivupoluille. Aiheisiin, jotka eivät kuulu ihan jokapäiväiseen ajatusvarantoon.”

Suomi on hyökännyt soidensa kimppuun mielivaltaisesti

Kirjassa käsitellään myös suomalaisten suhdetta suohon. Suomi on hyljeksinyt suoluontoaan ja halunnut raivata sen pois. Soiden ojitusta on jatkettu, vaikka se ei ole tuottanut toivottua tulosta. Suolle on helppo tehdä pahaa, sillä sitä pidetään arvottomana maana.

Mielikuvat suomalaisuudesta ja siitä, millainen Suomen luonto on, on tietoisesti rakennettu 1800-luvulta alkaen. Suolla ei ole ollut sijaa niissä kertomuksissa, vaan katse on suunnattu muihin kohteisiin: tuhansiin järviin, jylhiin metsiin. Niin taiteessa kuin kirjallisuudessakin on luotu Suomi-kuvaa, johon suot eivät ole kuuluneet.

”Pahaenteisillä kieli- ja mielikuvilla on ollut kauaskantoiset seuraukset, ja ne ovat muokanneet ajatuksia paitsi suoluonnosta myös suomalaisesta luonnosta: mitä piirteitä suomalaiseen luontoon kuuluu, mitkä ovat ylistettyjä maisemia, mitkä taas arvottomia.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

 Niina Kivilä on pohjoisen erämaita taivaltava vaeltaja, marjanpoimija ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän opiskelee kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

Kati Saonegin on Helsingissä asuva kustannustoimittaja ja kirjoittaja, jonka juuret ovat pohjoisessa. Hän on kulkenut hillasoilla 6-vuotiaasta lähtien.

Jaa tämä: