Lempeä kuolema

“Nyt uusintapainoksena julkaistava kirja oli 1970-luvulla radikaali kannannotto kysymyksiin eutanasiasta – – Sitä se on edelleenkin. – – Blomquist käy läpi yleisimmät eutanasiaa vastustavat ja puoltavat argumentit mielenkiintoisella ja edelleen tuoreella tavalla.”
– Juha Hänninen, Suomen Lääkärilehti 22/2014

”Kun sairas lähestyy kuolemaa, myös silloin lääkärillä on pyhiä velvollisuuksia. Nämä liittyvät ns. eutanasiaoppiin, oppiin kuoleman lievittämisestä, joka on lääkintätaidon tarkeimpiä erikoisaloja.” Näin kirjoitti jo vuonna 1847 Helsingin Aleksanterin yliopiston professori Immanuel Ilmoni. Tämä oppi on laiminlyöty nykyisin.

Suomalainen debatti eutanasiasta alkoi, kun ruotsalaisen Clarence Blomquistin klassinen teos ilmestyi 1960-luvun puolivälissä. Nyt tuo kirja julkaistaan kokonaisuudessaan tässä uusintapainoksessa, johon on koottu tärkeimpiä puheenvuoroja eutanasiasta. Näistä tohtori Irma Kerppola-Sirolan artikkelit isänsä kuolemasta ja sairaaloiden äänettömistä, liikkumattomista potilasriveistä tulivat kuuluisiksi ulkomaillakin. ”Mikä sisässämme panee meidät jatkuvasti uhraamaan voimia ihmisen persoonattomalle ruumiille, vaalimaan loputtomasti hänen toukankuortaan, josta itse perhonen näyttää jo poistuneen”, hän kysyi.