
Suomi on koukussa. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Uutuuskirjassaan Addiktio Mauno Saari pureutuu monipuolisesti suomalaisten erilaisiin riippuvuuksiin. Hän haluaa avata keskustelua yhteiskunnan addiktoitumisesta ja tuo esiin konkreettisia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi.
Päihteisiin ja tupakkaan kuolee Suomessa joka päivä bussilastillinen ihmisiä. Neljäsosa nuorista voi pahoin. Huumeongelma on räjähtämässä käsiin, ja nuorten väkivalta lisääntyy. Nettiriippuvuudet lisääntyvät kuin tauti. Tupakka, alkoholi, huumeet, rahapelit, nettipelit, älylaitteet, internet ja seksi aiheuttavat riippuvuuksia, joista osa on luokiteltu kansainvälisesti sairauksiksi.
Addiktio pureutuu riippuvuuksien syihin ja ennaltaehkäisemiseen sekä riippuvuuksista vapautumiseen. Synkkien tietojen ja tilastojen oheen kirja tarjoaa varteenotettavia ja realistisia ehdotuksia suomalaisen yhteiskunnan korjaamiseksi. Tarvittaisiinko keskitetyn laajamittaisen toiminnan sijaan runsaasti pienempiä toimijoita, paluuta kylien ja heimojen yhteiskuntaan?
Addiktio aloittaa todellisen keskustelun riippuvuuksien pohjarakenteesta – siitä, että koko suomalainen yhteiskunta on addiktoitunut.
– Tartuin aiheeseen, koska minun mielestäni keskustelu riippuvuuksista on ollut liian suppeaa. Tietysti käsittelen nämä perinteiset, kuten tupakan, viinan ja huumeet. Mutta erityisesti minua kiinnostaa juuri yhteiskunnan vaarallinen addiktoituminen muun muassa valehyvinvointiin, Mauno Saari sanoo.
Hänen mielestään syynä on kiintyminen makeaan elämään ja todellisuuden kieltäminen.
– Kysymys on denialismista, ilmeisten tosiasioiden kieltämisestä, mikä ei koske vain meitä tavallisia kansalaisia. Paljon pahempaa on se, että poliitikot näyttävät johtavan maata silmät tiukasti suljettuina. Siksi pidän tätä kirjaa juuri nyt enemmän kuin ajankohtaisena.
Kirja on saatavissa kirjakaupoista, sekä e-kirjana lukuaikapalveluista.
Mauno Saari on journalisti, kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on julkaissut yli 20 kirjaa ja saanut valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Saari on syntyisin peräpohjalainen. Hänestä piti tulla opettaja, mutta kesätoimittajuus Helsingin Sanomissa vei journalistin uralle, joka johti lopulta mm. Suomen Kuvalehden, Iltalehden ja Uuden Suomen päätoimittajaksi.