Ruotsalaisten toimittajien kirja Hunaja-ansa – Swedbank, Venäjä ja maailman suurin rahanpesuskandaali paljastaa, miten maan arvostetuin pankki sotkeutui suurten voittojen perässä kansainväliseen rahanpesuskandaaliin. Kirjan mukaan kyseessä on paljon vakavampi asia kuin länsimaissa on ymmärretty. Venäjän varallisuutta ei ole siirretty länsimaihin oligarkkien ylellistä elämää varten, vaan Venäjän mustaan sotakassaan horjuttamaan länsimaiden yhteiskuntia.
Ruotsalaiset tutkivat toimittajat Lars Berge ja Axel Gordh Humlesjö kertovat jännitysromaania muistuttavassa tietokirjassaan, miten Ruotsin arvostetuin ja eettisesti korkeatasoisimpana pidetty rahoituslaitos, koko kansan säästöpankki Swedbank, sekaantui maailman suurimpaan rahanpesuskandaaliin.
Vaikka Hunaja-ansa kuvailee jännittävällä tavalla, miten tunnettu ruotsalainen pankki sotkeutui arveluttaviin kuvioihin niiden tuottamien suurien voittojen takia, se puhuu Swedbankin muodostaman esimerkin kautta myös paljon isommasta ongelmasta. Ongelmasta, jonka merkitystä länsimaat eivät ole vieläkään kunnolla tiedostaneet.
Venäläisten oligarkkien ja järjestäytyneen rikollisuuden länsimaiden talouksiin siirtämiä rahoja on ajateltu ennen kaikkea rahanpesuun ja rikollisuuteen liittyvänä ongelmana. Lars Bergen, Axel Gordh Humlesjön ja kirjaa varten haastateltujen asiantuntijoiden mukaan kyse on kuitenkin todellisuudessa vielä paljon vakavammasta asiasta.
Venäjän varallisuutta ei ole siirretty länsimaihin vain oligarkkien ylellistä elämää varten: kooltaan tuntematon osa Venäjältä laittomasti pois siirretyistä 800 tai mahdollisesti jopa 2 000 miljardista eurosta on muuttunut Venäjän mustan sotakassan varoiksi, Obštšakiksi. Toisin sanoen varoiksi, joita Venäjä on käyttänyt ja käyttää erilaisiin operaatioihinsa länttä vastaan käymässään hybridisodassa. Venäjä on muuttanut länsimaiden taloudellisen eliitin itselleen rakentamat veroparatiisien saaristot tehokkaaksi sota-aseeksi länttä vastaan.
FSB:n taloudellisen vastavakoilun direktoraatti K peri Neuvostoliitolta ja KGB:ltä 600 länteen perustetun peiteyhtiön kokoelman ja on sittemmin laajentanut sen vielä huikeasti monimutkaisemmaksi. Muun muassa Baltian maissa ja aiemmin myös Venäjällä ja Ukrainassa toimineet pohjoismaiset pankit ja Deutsche Bank ovat auttaneet Venäjää siirtämään länteen valtavia määriä jäljittämättömäksi muutettua rahaa.
Obštšakinsa eli mustan sotakassansa turvin FSB:n direktoraatti K on ilmeisesti jo toteuttanut lukuisia länsimaita heikentäviä ja hajottavia operaatioita. Yksi sen yleisimmistä keinoista ovat näyttävien luksusprostituoitujen tai naispuolisten agenttien avulla viritetyt hunaja-ansat, jotka näyttelivät merkittävää roolia muun muassa Virossa, Latviassa ja Liettuassa toimivien pohjoismaisten pankkien korruptoimisessa.
Hunaja-ansan kaksoismerkitys
Hunaja-ansan käsitteellä on kirjassa kaksoismerkitys: oligarkkien ja Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden suuret rahat ovat toimineet vuoden 2008 talousromahduksen aikoihin suurissa vaikeuksissa olleiden pohjoismaisten pankkien näkökulmasta samanlaisina houkuttelevina hunaja-ansoina kuin luksusprostituoidut yksittäisille pankkimiehille tai poliitikoille.
Yhdysvaltain nykyiselle presidentille Donald Trumpille viritetyt taloudelliset — ja joidenkin epäilyjen mukaan ehkä myös suoraviivaisemmat — hunaja-ansat ovat saattaneet vaikuttaa merkittävällä tavalla Yhdysvaltojen ja Venäjän välisiin suhteisiin Trumpin presidenttikausien aikana. Hyvä tiivistelmä asiaan liittyvästä todistusaineistosta löytyy ainakin brittiläisen toimittajan Luke Hardingin teoksesta Salajuoni – Kuinka Venäjä auttoi Trumpin valkoiseen taloon (Into, 2018).
Vaikka Berge ja Gordh Humlesjö eivät tätä suoraan sanokaan, Venäjän mustalla sotakassalla ja hunaja-ansojen virittelyllä on saattanut olla oma roolinsa myös Jeffrey Epsteinin ympärille kietoutuneessa monimutkaisessa skandaalissa. Muuten on vaikea selittää, miten Epstein on toistuvasti ”epäonnistunut ylöspäin”, eli noussut yhä uudelleen liiketoimiensa sortumisen tuhkasta salaperäisellä tavalla ei köyhtyneenä vaan selvästi aiempaa rikkaampana.
Suomalaisten pankkien rooli selvitettävä
Toimittaja Hannu Sokala toteaa teoksen suomenkieliseen laitokseen kirjoittamassaan esipuheessa, että nyt olisi korkea aika selvittää kunnolla myös suomalaisten pankkien rooli Venäjältä siirrettyjen rahojen pesemisessä.
Suurin yksittäinen rahanpesuskandaali on liittynyt Danske Bankin Viron, Latvian ja Liettuan toimintoihin, joiden kautta siirrettiin länteen ainakin kaksisataa miljardia euroa pimeää venäläistä rahaa. Swedbankiin liittyvissä rahanpesuskandaaleissa on myös kyse hyvin suurista summista, joiden yhteenlasketusta koosta ei vielä ole tarkkaa arviota. Sokala muistuttaa, että Danske Bankin Baltian toiminnot saivat alkunsa, kun se osti suomalaisen Sampo-pankin neljällä miljardilla eurolla. Suomalaiset muistavat kyseisen kaupan ennen kaikkea siitä, että Björn Wahlroos loi suuren omaisuutensa sen kautta.
Viron keskuspankki osti vuonna 1998 enemmistöt Eesti Forekspankista ja Eesti Investeerimispankista. Ne yhdistettiin Optiva Pankiksi, josta tuli Viron kolmanneksi suurin. Sampo-pankki osti Optivan, muutti sen AS Sampo Pank Viroksi, ja yhdisti samaan myöhemmin Danske Bankille myytyyn konserniin myös AB Sampo Bankaksen Liettuassa ja AS Sampo Bankan Latviassa. Lakiyritys Bruun & Hjejlen tekemän selvityksen mukaan Danske Bank peri arveluttavat venäläiset ja ukrainalaiset asiakkaansa nimenomaan ostaessaan Sampo-pankin.
Sampo osti Sampo-pankin myynnillä ansaitsemillaan tuloilla viidenneksen pohjoismaisesta pankkijätti Nordeasta – ja pääsi samalla eroon vaarallisista venäläisistä, ukrainalaisista ja azerbaidzanilaisista asiakkaistaan. Myös Nordeaa on kuitenkin epäilty rahanpesuun sekaantumisesta. Asiaan liittyvät tutkimukset ovat yhä kesken, mutta Lars Bergen ja Alex Gordh Humlesjön kirjan mukaan esimerkiksi veroparatiiseihin liittyneissä, julkisuuteen vuotaneissa Panaman papereissa Swedbank mainitaan seitsemänsataa ja Nordea peräti kymmenen tuhatta kertaa.
Kirja on nyt saatavissa kirjakaupoista ja e-kirjana lukuaikapalveluista. Sen on suomentanut Fanni Arasalo.
