Uutuuskirjassaan Jengisotien kasvot juristi Evin Cetin ja toimittaja Jens Liljestrand etsivät vastausta siihen, miten nuorten miesten kuolemaan johtaneista ammuskeluista tuli osa arkipäivää yhdessä maailman rikkaimmista maista. Suomenkielisen teoksen esipuheessa Helsingin Sanomien pitkäaikainen rikos- ja oikeustoimittaja Anne Kantola peilaa Ruotsin tilannetta Suomeen.
Ruotsalainen jengirikollisuus on lyhyessä ajassa muuttunut nihilistiseksi verilöylyksi. Murhaaja on usein murhatun entinen tai nykyinen ystävä, ja kaikki ovat nuoria – usein lapsia. Yhteiskunnassa keskustelun sävy tuntuu muuttuneen: kun ennen puhuttiin siitä, miten nuoret saataisiin työelämään, nyt puhutaan rangaistusten koventamisesta ja jengien panemisesta kuriin. Aivan liian harvoin keskustelu koskee väkivallan taustatekijöitä eli huumekauppaa, lasten värväystä ja aikuisten poissaoloa.
Entinen poliitikko ja juristi Evin Cetin päätti kohdata päähenkilöt, kuunnella rikollisten omia kokemuksia ja yrittää ymmärtää ongelmien taustamekanismeja, jotta niille voitaisiin löytää ratkaisuja. Kirjassa lukija saa tavata lapsisotilaiden värvääjät, tappojen tilaajat ja ne, jotka elävät elämäänsä tietäen, että heidän päästään on luvattu palkkio. Haastatellut kertovat avoimesti jengiin päätymisestään ja elämästään jengissä. Suurin osa heistä on aloittanut todella nuorena, ja jengistä pois pääseminen tuntuu mahdottomalta.
Mitä on tapahtumassa – ja voiko sen pysäyttää?
Evin Cetinin mielestä näyttää siltä, että poliitikoilla ei ole tilanteeseen ratkaisua. Hänen mukaansa kyse on paljon monimutkaisemmasta asiasta kuin siitä, että yhteiskunta ei ole ”tarpeeksi kova” rikollisia kohtaan. Mitä väliä elinkautisella tuomiolla on, jos ei odota elävänsä yli 25-vuotiaaksi? Mitä merkitystä on rikosvastuun ikärajan laskemisella, kun seitsemänvuotiaita voi pyytää juoksuttamaan huumeita?
Pohtiessaan ratkaisuja Cetin nostaa esiin huumeiden ostajat: sama keskiluokka, joka on päivittäin huolissaan rikollisuudesta, tekee koko karusellin mahdolliseksi. Ilman keskiluokan valtavaa marihuanan ja kokaiinin tapakulutusta esikaupunkilaislapsilla ei olisi tuottoisaa alaa, jonka vuoksi he voisivat tappaa toisiaan.
Suomenkieliseen teokseen on kirjoittanut esipuheen Anne Kantola, joka työskenteli pitkään rikos- ja oikeustoimittajana Helsingin Sanomissa erityisalueenaan nuoriso- ja jengirikollisuus. Hän peilaa Ruotsin tilannetta Suomeen. Suurin osa suomalaisista nuorista voi verrattain hyvin, mutta pahenevat ongelmat ja väkivaltarikollisuus keskittyvät pieneen joukkoon, joka voi yhä huonommin. Mitä voimme oppia Ruotsin ratkaisuista – ja niiden puutteesta – ennen kuin tilanne pahenee?
Jengisotien kasvot on saatavissa kirjakaupoista sekä e- ja äänikirjana lukuaikapalveluista 8. toukokuuta.
