Verikoirat on kuvaus Helsinkiä koetelleesta rajusta väkivallan aallosta ensimmäisen sortokauden (1899–1905) aikana. Kaupungissa tehtiin murhia ja pommi-iskuja ja maanalainen kirjallisuus levisi kadunkulmissa. Missä tahansa talossa saattoi toimia salainen kirjapaino ja läheiset ystävätkin paljastuivat santarmien urkkijoiksi. Monet joutuivat pakenemaan maasta tai heidät karkotettiin.

Kirjassa seurataan koulupojista koottua taistelujärjestö Verikoiria, joka teki lukuisia salamurhia ja pommiattentaatteja aivan Helsingin ydinkeskustassa. Kaupunki oli kuin sotatanner. Yön pimeydessä he räjäyttivät Eerikinkadun poliisiaseman, murhasivat poliiseja ja avustivat salamurhahankkeissa. Suomen kenraalikuvernöörinä toimineen Nikolai Bobrikovin murhasuunnitelmakin oli heillä jo pitkällä, mutta Eugen Schauman ehti ennen heitä.

Verikoirat-kirjassa yhdistetään sortokauden helsinkiläinen terrorismi myös laajempaan mittakaavaan: Suomen aktiivisen vastustuspuolueen syntyyn ja helsinkiläisten aktivistien yhteyksiin Venäjän vallankumouksellisiin.